Miten kurdit suhtautuu aborttiin? Onko se täysin kielletty?
Pelkään tosissani olevani raskaana ja isä on kurdi (asuu siis Turkissa), ollaan oltu yhdessä puoli vuotta (nähdään aina silloin tällöin)
Että kannattaako edes sanoa olevansa raskaana ja tehdä "salaa" abortti, vai...?
(kyllä, olen nuori, 19)
Pelkään tosissani olevani raskaana ja isä on kurdi (asuu siis Turkissa), ollaan oltu yhdessä puoli vuotta (nähdään aina silloin tällöin)
Että kannattaako edes sanoa olevansa raskaana ja tehdä "salaa" abortti, vai...?
(kyllä, olen nuori, 19)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nyt järki käteen ja pidä se siinä vastakin.
Olet aika kumma tyttö: ensin et halua lasta, muttet käytä ehkäisyä, sitten pelkäät olevasi raskaana, muttet ota asiasta selvää. Ala toimia ja kasva tämän kokemuksen myötä vähän aikuisemmaksi!
Ensinnäkin, hanki raskaustesti. Jos se on positiivinen, punnitse asioita tykönäsi. Jos todella haluat tehdä abortin, älä kerro poikaystävällesi, paitsi jos ihan aikuisten oikeasti aiot viettää loppuelämäsi hänen kanssaan - silloin hänen kuuluu saada tietää asiasta. Jos haluat pitää lapsen, mieti tarkkaan mitä se merkitsee, kuinka elämäsi muuttuu ja mikä vaikutus on sillä, että isä asuu Turkissa.
En voi uskoa että 2000-luvulla tapahtuu näin...
Ensinäkin. Käytämme joka kerta ehkäisyä, kondomia. Mutta kuten me aikuiset tiedämme, kondomikaan ei ole aina 100% varma ehkäisykeino. Kondomeja menee rikki (niinkuin nyt meidän tapauksessamme)!
Minulla äärimmäisen epäsäännölliset kuukautiset, ja minua neuvottiin odottamaan kaksi, kolme viikkoa ennen testiä, jotta se olisi kerralla selvä, olenko raskaana vai ei. (tuskallista odottelua)
Tiesin kyllä että saarnaamiseksihan tämä menee, mutta olen jo sen verran ottanut selvää, koska olisi viisainta testi tehdä. Halusin vain tiedustella, ovatko kurdit täysin aborttia vastaan. Että näin.
Kurdithan ovat tietämäni mukaan muslimeja(yes?)ja Islamissa abortti on kielletty ja olen saanut sen ymmärryksen, että varsinkin Kurdit tahtovat käyttäytyä kuin Saudi-Arabialaiset, eli naiset ovat nyrkin ja hellan välissä ja abortti ankarasti kielletty. Voisit siirtyä vaikka e-pillereihin, jos vain muistat käyttää niitä oikein.
Kurdeja on miljoonia Turkissakin. Ihmiset suhtautuvat aborttiin hyvin eri tavoin. Myös kurdit ja muslimit tekevät ja teettävät abortteja. Eikö se nyt mitenkään ole ymmärrettävissä, että muslimeja on monenlaisia, myös maallistuneita kuten me monet suomalaiset kristityt.
Ja sitä paitsi, joillekin ihmisille ainoa keino "ehkäistä" on raskauden keskeytys. Niin ikävästi se vaan maailmalla monessa paikassa on sanoipa laki tai uskonto mitä tahansa. Veikkaan, että myös Turkin kurdien joukossa saattaa olla tällaisia tapauksia.
Kurdit eivät ole kaikki virallisesti muslimeja, vaikka valtaosa onkin. On myös juutalaisia, kristittyjä etc.
Olen ymmärtänyt, että aborttiin suhtaudutaan periaatteessa kielteisesti, käytännössä ainakin vammaisabortteihin sallivammin.
Omakohtainen kokemukseni Turkin-kurdilaisesta suvusta on se, että suhtautuminen aborttiin on aika huoleton. Ex-kälyni teetätti abortin, koska hänellä oli raskaaksi tullessaan alle vuoden ikäinen lapsi. Siis ihan naimisissa oleva nainen, joka tämän tapauksen jälkeen sai vielä ihan suunnitellun lapsen...
Riippuu siis ihan perheestä, kuinka suhtautuvat. Kuinka yleensä suhtautuvat sinuun. Tietävätkö sinusta yhtään mitään? Mitä te suunnittelette?
Mun kokemukseni on myös se, että enemmän vielä, kuin miehen/perheen uskonnollisuus tai maallisuus, ratkaisee koulutus. En siis liput liehuen suosittele minään helppona vaihtoehtona ryhtymistä parisuhteeseen miehen kanssa, jolle todennäköisesti koko parisuhde merkitsee jotain aivan muuta, kuin miten perussuomalainen sen mieltää...
eikö silloin käytetä jälkiehkäisyä?
Jälkiviisautta tietysti tässä vaiheessa. Hirveätä odotella kun voi olla niinkin, että odottamisen jännitys saa kuukautiset lykkääntymään entisestään, vaikket olisikaan raskaana!
Tärkeintä on, että itse mietit, mitä ajattelet abortista. Tässä tilanteessa, juuri nyt ja mitä se ehkä merkitsee vuosien päästä, että tähän ratkaisuun päädyit. Se ei ole pikkujuttu! Älä mieti asiaa yksin, vaan sellaisen ihmisen kanssa, joka pystyy kuuntelemaan eikä tarjoa sinulle jompaa kumpaa ratkaisua ainoana oikeana vaihtoehtona! Löytäisitkö ketään, joka on tehnyt abortin? Ja toisen, joka on päättänyt pitää lapsen.
Merkittävää on myös se, minkälainen suhteesi tähän mieheen on.
Otapa selvää asioista ennen kuin julistat niitä ehdottomina totuuksina!
Kurdit ovat perhekeskeisiä ja yhteisöllisiä kulttuuriltaan. Lapset ovat tärkeitä ja rakastettuja.
Abortti ei ole varmaankaan hyväksytty vaihtoehto yleisesti. Mutta tämän pariskunnan kohdalla voisi olla se oikea. Mutta itsehän sen parhaiten tietää, onko suhde niin vakaalla pohjalla, että siitä olisi pohjaksi perhe-elämälle.
Ole rehellinen sekä itsellesi että pojalle ja tämän vanhemmille. Ketjussa esitetyt neuvot on uskomattomia. Lapsi ei ole ainoastaan sinun vaan myös sen pojan. Sinulla ei ole oikeutta tehdä aborttia salaa vaan päätös on tehtävä yhdessä lapsen isän kanssa.
Abortin tekeminen salaa siksi että poika on muslimi on pahimmanlaatuista rasismia. Ethän halua olla rasisti?
...olin aika samanlaisessa tilanteessa, mutta olin tuntenut pojan vasta kk päivät, kun tajusin olevani raskaana ( kondomi taisi pettää).
Lähdin käymään aika pian raskauden selvittyä pojan kotikylässä, näin perhettä ja muuta sukua. Nautin suunnattomasti siellä olosta, ja lopulta päätin kertoa pojalle, mitä sisälläni tapahtuu.
Tietenkin poikaystäväni oli todella innoissaan, ja sitten sainkin taas vielä lisää prinsessakohtelua. Pyysin häntä kuitenkin olla kertomatta perheelleen vielä mitään.
Suomeentulon aika kuitenkin koitti liian pian ja Suomessa sain lopulta keskenmenon.. =(
Enää emme ole yhdessä, kai se keskenmeno otti liikaa voimilleni. Poika olisi halunnut jatkaa... Edelleenkin kun mesessä törmäämme, keskustelunaiheet tyssäävät Hi how are youhun. =/ Ikävää mutta totta.
Mieti tarkkaan mitä sinä itse haluat!
Tunnen kurdinaisia jotka ovat tehneet abortin ja miehiä jotka sen hyväksyvät, myös kuitenkin niitä jotka tuomitsevat sen (jälkimmäiset uskovampia muslimeita). Tähän asiaan tuskin yleispätevää sääntöä löytyy, se riippuu ihmisestä.