Olen nelikymppinen nainen, älykäs, viisas, hauska, ulkonäkökin on ok ym… MUTTA olen kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi työkyvytön. Päihdeongelmaisia, mielenterveysongelmaisia ja kaikenlaisia luusereita kyllä saisin, mutta etsin itseni kaltaista vähän ”tasokkaampaa” seuraa. Onko tällainen sairaus asia, joka pelottaa pois kaikki ”normaalit” miehet? Voiko tällaisen asian kertoa heti suoraan, jos etsin netistä seuraa tai tapaan vaikka baarissa kiinnostavan ihmisen? Vai onko parempi esittää salaperäistä ja jättää kertomatta syy, miksi en ole työelämässä ja kertoa myöhemmässä tuttavuuden vaiheessa, kun mies on jo saatu kiinnostumaan. Fiksut miehet, kertokaa minulle, voiko tällainen nainen vielä löytää kumppanin, jonka kanssa olisi muutakin yhteistä kuin elämän ongelmat.
Tasokas mies kaksisuuntaiselle?
Yksinkö lopun ikää...
371787
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Niin. Kerroit potevasi 2 suuntaistamielialahäiriötä. Itse seurustelin kyseisesti diagnosoidun naisen kanssa ja itse en voi muuta sanoa kuin että on vaikeata. Ei sinänsä se että on sairaus, mutta pettäminen, siten perään hänen puoleltaan tapahtunut jättäminen,jonkinajan kuluttua uudelleen takaisin tuleminen ja taas jättäminen, laittoi mittani täyteen. Ikävä kyllä rakastan kyseistä ihmistä edelleen, mutta kuten kerroin, ymmärtänette että luottamus on pois. Toivon kaikkea hyvää sinulle, ja että löydät "iskun kuin iskun "kestävän miehen. En tiedä onko sellaisia.
Kiitos Herrojen Herra asiallisesta vastauksesta. Ehkäpä tässä tilanteessa onkin hankalinta se, että kun sairaus on mielen alueella, ei saa tilaisuutta tehdä tuttavuutta omana itsenään, vaan jo asian kertominen luo kuulijan mielessä mielikuvia ja pelkoja, joilla ei ole mitään tekemistä itse sairauden ja minun elämäni todellisuuden kanssa. Sinä liität sairauteen naisystäväsi pettämis- ja jättämisjutut. Ehkä hän oli vain sellainen ihminen, joka olisi käyttäytynyt samoin terveenäkin? Itse tiedän olevani ja olleeni perususkollinen ihminen. Ehkä sairaus on pannut miettimään, mikä elämässä on arvokasta ja mitkä ovat hyvä elämän palikat, enkä halua millään pettämispeleillä sitä tuhota. Olisi oikeastaan kiva saada tässä viestejä, mitä kaikkia pelkoja ja mielikuvia tällaiseen sairauteen liittyy, ehkäpä voisin sitten myöskin päästä tässä kertomaan jotakin oikeaa tietoa asioista. Perusasia on, että sairaus ei muuta kenenkään perusluonnetta eikä älykkyyttä. Mielialavaihtelut voivat olla rankkoja, mutta voivat myös oikealla lääkityksellä ja oikeilla hyvillä elämäntavoilla pysyä hallinnassa vuosia ilman sairausjaksoja. Omalla kohdallani juuri työelämästä pois jääminen on tätä elämän rauhoittamista, jolla saadaan sairautta hallintaan ja elämänlaatua paremmaksi
miettimään omaa suhtautumistani seurusteluun sinun kaltaisen naisen kanssa. (Unohdetaan nyt ikäero ja se, että seurustelen toisen kanssa.). Itse en ehkä uskaltaisi sitoutua sinun kaltaiseen naiseen. Minulla on kokemusta seurustelusta naisen kanssa jolla oli masennusta suhteemme alussa (kaksisuuntainen mielialahäiriö taitaa olla vielä hankalampi...).
Voin aivan hyvin rakastaa tällaista naista, mutta ongelma on myös toisaalta se, että kuinka hyvin nainen ITSE tuntee omat toiveensa kumppaninsa suhteen ja toisaalta se ryhtyykö hän parisuhteeseen sen vuoksi, että toinen aidosti vastaa hänen toiveitaan vaiko heikkouttaan...ikään kuin vahvistusta hakemaan. Omat tunteeni tiedän, mutta en uskaltaisi luottaa toisen tunteiden vahvuuteen ja siihen, että ne kestävät myös siihen aikaan, kun (toivottavasti) nainen on henkisesti vahvemmalla pohjalla. Haluan itse elää tasa-arvoisessa suhteessa alusta pitäen ja en halua epäillä, että toisen kiintymys minua kohtaan johtuu siitä, että toimin jonkinlaisena tukipilarina.
Tämän vuoksi en itse ryhtyisi parisuhteeseen sinun kaltaisen naisen kanssa. Ystävyys on sitten asia erikseen...
Olet oikeassa, että sairas ihminen voi olla hyvin tarvitseva ja ripustautua sen vuoksi kumppaniin, johon suhde ei ole terveellä pohjalla. Toisaalta monissa miehissä herää myös jonkinlainen suojelija ja hoivaaja, joka edistää tällaista suuntaa ja antaa naiselle mahdollisuuden käyttää tätä jopa hyväksi. Tällaisessa suhteessa molemmat saavat mitä tarvitsevat. Minä en kuitenkaan sellaista halua, mutta näistä vastauksista päätellen on sitten elettävä yksin tai tyydyttävä siihen, mitä on mahdollista saada. Normaalia suhdetta kaipaavat juoksevat karkuun, kun päästään aiheeseen, missä olet työssä…
pitkä avioliitto takanani ja olen kaksisuuntainen, niin että ei meillä mieheni kanssa ole ollut mitään ongelmia.
Kun toinen on taiteellinen kaksisuuntainen ja toinen tasainen "kirjanpitäjä", niin silloin tämä on paras yhdistelmä.
Lisäksi kaksisuuntaiset ovat todella älykkäitä ja luovia ihmisiä.
Voit tutustua historiasta kuuluisiin taiteilijoihin ja kaikki kuuluisat ja kuuluisimmat säveltäjät ja runoilijat ovat tämän sairauden tai sen pahemman eli skitsofrenian kumppaneita.
Erittäin mielenkiintoinen sairaus, jota voidaan tasoittaa riittävästi lääkkeillä.
Minulla on aivan valtavasti ihania ystäviä ja lapseni ovat terveitä.
Nuorena en tiennyt tästä sairaudesta mitään, koska en juuri oireillut.
Nykyisin pystyn luovaan toimintaan hyvin monilla eri aloilla ja olen saanut paljon erittäin hyvää palautetta, joten en todellakaan häpeä itseäni.
Aviomieheni rakastaa minua yli kaiken ja lapseni, jotka ovat viisaita ihmisiä ja älykkäitä.
Kun on maaninen vaihe ja lääkkeet, henkilö on vain ja ainoastaan erittäin aktiivinen ja aikaansaapa ja depis, joka minulla kestää muutaman tunnin, on rauhoittumisen aikaa.
Hauskempaa elämänkumppania saa hakea, kuin mitä on maanis-depressiivinen henkilö, koska heillä on valtaisa huumorintaju.
Tällaiset henkilöt ovat myös erittäin moraalisia ja vaativat sitä toisiltakin.
Elämä on ihanaa, kun saa aikaiseksi kymmenkertaisesti enemmän kuin tavallinen luuseri.
Lisäksi voin sanoa tiivistettynä, että se ominaisuus on älykköjen ja taiteellisesti ja verbaalisesti lahjakkaiden ihmisten ominaisuus.
Ainakaan sinun tapauksessasi ei ole olemassa "riittävää" lääkitystä, sen verran kahjoa tekstiä suollat palstat täyteen maanisina kausinasi. No, nyt ainakin tiedetään, että asialla on oikeasti sairas ihminen.
samanlainen kokemus kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsineestä miesystävästä. Kun maaninen vaihe alkoi, hän laittoi kaiken uusiksi: työn, auton, asunnon ja naisen. Neljä vuotta myöhemmin yritimme uudestaan, enkä vielä silloinkaan osannut lukea merkkejä siinä vaiheessa, kun auto vaihtui. Auton jälkeen piti saada uusi asunto ja tuliterät huonekalut... ja sitten menikin taas niin lujaa, ettei seurustelusuhde sopinut kuvioihin.
Kaikki oli parisuhdemielessä ok silloin, kun hän otti lääkkeensä, mutta kun maaninen kausi oli tulollaan, hän tunsi olonsa niin hyväksi että jätti ne ominpäin ottamatta. Lääkitykselläkin oli omat sivuvaikutuksensa mm. seksin alueella.
Kaksisuuntaiset ovat hurmaavia ihmisiä silloin, kun he ovat lievästi hypomaanisia; täynnä energiaa ja ideoita, kaikin puolin valloittavia. Mutta maanisuuteen liittyy usein holtittomuus kaikilla elämänalueilla (rahankäyttö, seksi, päihteet) ja silloin he voivat vaihtaa naista/miestä yhtä helposti kuin sukkia. Masennusjaksoa en ole kaksisuuntaisen kanssa kokenut, koska hän siis molemmilla kerroilla lähti maanisessa vaiheessa. Sen perusteella mitä hän kertoi seurustelumme välisen ajan masennuksesta laitoshoitoineen ja itsemurha-aikeineen, voin sanoa etten vapaaehtoisesti sitä liioin halua kokea.
Mikään ei takaa ettenkö itsekin voisi joskus sairastua, mutta silti olen tässä asiassa sen verran kovan koulun käynyt, että en enää alkaisi parisuhteeseen maanisdepressiivisen ihmisen kanssa.
kannattanut lukea koko ketju ennen kuin vastasin että "maanisdepressiiviset ovat hurmaavia ihmisiä". En todellakaan viitannut pokkismaiseen hurmaavuuteen :-DDD
maaninen ja erittäin aikaansaapa.
Minulla on sama asunto kuin 35 vuotta sitten.
Samat huvilat kuin 35 vuotta sitten ja kaksi ovat olleet noin kuusikymmentä vuotta, jotka on hyvin paljon uusittu, melkein kartanoita hiekkarannalla.
Minulla on sama aviomies kuin 20-vuotiaana.
En ole aikonut koskaan erota, vaan rakasta aina vaan enemmän ja enemmän.
Meillä käytetään autoa aina järkevästi.
Sijoitustoiminta on ainoa, joka voi viitata hieman maaniseen ajatusmaailmaan, mutta koska olen järkevä ja asioista perillä ja teen työtä
poikieni kanssa ja mieheni kanssa, niin että tiedämme asioista enemmän kuin paljon, niin sijoitustoiminta ei ole maanista, vaan erittäin järkevää toimintaa.
Lisäksi en ole huutamassa lastenlapsia, koska
maapallo on ekokatastrofaalisessa tilassa ja lisäksi tänään netistä luin, kuinka lintuinfluenssavirus on muuntunut ja kohta tarttuu ihmisestä toiseen, että olisi se vaikeaa vauvan kanssa ja pikkulasten ja koululaiten kanssa.
Itsellä on onneksi mahdollisuus mennä "korpeen" ja tilata ruuat talon portille.
Lapsilla on hankala käyttää kasvosuojusta, mutta aikuiset sitä kyllä käyttävät.
Tiedän ilmastonmuutoksen kuviot, perustan asiat faktoille, vaikka taiteelliset ihmiset, siis tositaiteelliset yleensä ovat maanisia ainakin jonkin verran ja mitä taiteellisempi sen maanisempi.
Ei päde kiribatin jutut ainakaan minuun.
Kaikki historiaan jääneet esim. suuret säveltäjät ja taidemaalarit, runoilijat etc etc ovat olleet joko kaksisuuntaisia tai skitsoja.
Tää on sit suoraan Wikipediasta:
Epätavallisen innostunut, euforinen (=epäluonnollisen iloinen, hilpeä, haltioitunut) tai ärtyisä mielentila (tai potilas vaikuttaa sellaiselta läheistensä mielestä).
Ajattelemattomien tekojen tekeminen yhtäkkiä.
Vähäinen unentarve suuresta tarmokkuudesta huolimatta.
Puhuminen on niin nopeaa, että toiset eivät kykene sitä seuraamaan.
Ajatuksenriento.
Keskittymisvaikeus, jonka vuoksi puheen aiheet vaihtelevat monta kertaa muutaman minuutin aikana.
Liioiteltu voiman, suuruuden ja tärkeyden tunne.
Vastuuntunnon puuttuminen, ei tunne huolta tekojen mahdollisista huonoista seurauksista esimerkiksi liian runsas rahankäyttö, sopimaton seksuaalinen aktiivisuus, järjettömiin liikeinvestointeihin ryhtyminen.
Manian aikana saattaa esiintyä myös psykoottisia oireita kuten hallusinaatioita (kuulo- tai näköharhoja) tai harhakuvitelmia (luja uskominen asioihin, jotka eivät ole totta).
...pari viimeistä selittää kaiken :)
...things just aint how she thinks...manic
Selittää kaiken...
"Epätavallisen innostunut, euforinen (=epäluonnollisen iloinen, hilpeä, haltioitunut) tai ärtyisä mielentila (tai potilas vaikuttaa sellaiselta läheistensä mielestä).
Ajattelemattomien tekojen tekeminen yhtäkkiä.
Vähäinen unentarve suuresta tarmokkuudesta huolimatta.
Puhuminen on niin nopeaa, että toiset eivät kykene sitä seuraamaan.
Ajatuksenriento.
Keskittymisvaikeus, jonka vuoksi puheen aiheet vaihtelevat monta kertaa muutaman minuutin aikana.
Liioiteltu voiman, suuruuden ja tärkeyden tunne.
Vastuuntunnon puuttuminen, ei tunne huolta tekojen mahdollisista huonoista seurauksista esimerkiksi liian runsas rahankäyttö, sopimaton seksuaalinen aktiivisuus, järjettömiin liikeinvestointeihin ryhtyminen.
Manian aikana saattaa esiintyä myös psykoottisia oireita kuten hallusinaatioita (kuulo- tai näköharhoja) tai harhakuvitelmia (luja uskominen asioihin, jotka eivät ole totta)."
All just aint how she thinks...nothing is.
Kukaan normaali mies(puhumattakaan tasokkaista miehistä) ei pääsääntöisesti halua parisuhdetta kanssasi. Tuskin edes ihmettelet mikseivät halua. Kohtalosi on kieltämättä julma, en sitä kiistä. Toivotan kaikkea hyvää jatkossa elämääsi.
Et tule koskaan saamaan oikeasti tasokasta seuraa, koska et tule yltämään lähellekään tasokkaita miehiä. Tasokkaat ihmiset eivät nimittele toisia ihmisiä luusereiksi.
Ehkä liikut piireissä, joissa on pelkkiä menestyjiä ja voittajia? Poikkeapa kulmabaarissa tai vaikkapa psykiatrisessa sairaalassa, niin voit tutustua niihin, jotka ovat häviäjiä ja vähäosaisia elämänkohtaloita jaettaessa. Vai loukkaannuitko, kun tunnet kuuluvasi niihin luusereihin, ja sinua ärsyttää minun itseluottamukseni? En halveksi näitä ihmisiä, suhteeltani vain toivon enemmän.
Kuinka uskot selviäväsi parisuhteen arkipäivästä, kun olet kaikesta huolimatta niin huonossa kunnossa, että et kelpaa töihin? Ei kenenkään voi oikeasti olettaa haluavan ihan ehdoin tahdoin suhteisiin noin sairaan kanssa. Suomessa on äärimmäisen vaikea päästä pois töistä henkisistä syistä, joten tilanteesi on oltava jo aika pahalla mallilla. Huijata ei oikein voi ihmissuhteissa, mutta rehellisyyskään ihan oitis ei auta.
Uskon kyllä, että olet sitä, mitä sanot olevasi, mutta asiahan ei siitä muutu. Millä tavalla et pysty olemaan töissä? Jollain tavallahan sairautesi ilmenee työelämässä - ja samalla, jollei pahemmalla, tavalla sitten yksityisesti. :(
Esität kysymyksiä, siispä vastaan. Työssä ongelmat olivat keskittymisvaikeuksia. Työhöni kuului paljon vaativaa laskemista ja tekstin tekemistä. Vaikeat masennuskaudet uusiutuivat useampaan kertaan. Masennuksen vaikeassa vaiheessa esim. kirjan lukeminen, sanomalehden lukeminen ja televisio-ohjelmien seuraaminenkin on mahdotonta. Niissä tehtävissä tilanne johti useamman vuoden ajan yhä pitemmille sairaslomille ja kokonaistilanne kävi erittäin ahdistavaksi, mikä taas johti kierteeseen, että sairaus paheni jatkuvaksi pahaksi ahdistuneisuudeksi. Kun perheessä oli myös lapsia, oli ennen kaikkea huolehdittava siitä, että voimia riitti edes lapsista huolehtimiseen. Pysyvästi työelämästä pois siirtyminen tekee elämän kaikin puolin helpommaksi ja parantaa elämänlaatua, sekä omaani että lasten. Eli tässäkin asiassa on niin, että ihmistä pidetään terveenä niin kauan kuin hän jotenkin riippuu kiinni työssään, viis siitä, miten hän ja hänen perheensä elämänlaatu siitä kärsivät. Kun ihminen siirtyy syrjään työelämästä ja voi paremmin, kun on lopettanut ahdistavan kamppailun, hän onkin epäkelpo, vaikka tällä muutoksella ehkä pystyykin elämään jotakuinkin normaalisti.
Parisuhteen arkipäivästä? En tässä vaiheessa elämääni ajattele muuttavani asumaan kenenkään kanssa. Toivoisin seurustelusuhdetta, jossa voisi jakaa elämän hyviä hetkiä. Nauttia hyvistä keskusteluista, käydä ulkona, harrastaa seksiä ja olla kavereita toinen toisilleen. Jos tämä toimii, joskus saattaa olla edessä arkipäivänkin jakaminen, mutta en usko siihen kovin nopeasti edes haluavani. Sairauteni ei näy ihmissuhteissani, se on hoitosuhteissani aina uudestaan ja uudestaan todettu. Toki mielialavaihtelut jatkuessaan rasittavat arkielämää parisuhteessa, mutta ei elämä välttämättä muidenkaan kumppanien kanssa helppoa ole, ihmisten epätäydellisyys yleensäkin aiheuttaa ongelmia, jotka on ylitettävä. Ja tulevaisuus kohdallani on ennustamaton, kuten ihmisten terveyden kanssa aina. Työelämän vaatimuksista pääseminen antaa mahdollisuuden elää helpompaa elämää ja siten edistää mahdollisuuttani oireiden hallintaan.
Kuulostat ihan muutamalta muinaiselta työkaveriltani, jotka olivat ajoittain, vuosien mittaan, kuukausikaupalla sairaslomalla ennen katoamistaan muihin maisemiin. Syynä oli sekä hirmuisista tulosvaatimuksista seurannut työuupumus että työpaikkakiusaaminen. Oireet olivat kuitenkin ihan samanlaisia kuin sinullakin.
Onpa minulla 15 vuoden takaa omakohtaisiakin kokemuksia aiheesta, jota ei oikein vieläkään sovi levitellä. Parin suorastaan verenhimoisen ihmisen ja monen onnettoman yhteensattumuksen tuloksena sain itselleni vakavan masennuksen diagnoosin. Oikealla hoidolla nousin suonsilmäkkeestä ja monen vuoden ihmettelyn jälkeen jopa toivuin.
Toivuin kokonaan entiselleni ja ennen pitkää olin paljon entistäkin ehompi. Minusta tuli vuosien mittaan niin itsenäinen, että vaikka ajoittain ajatus seurustelusuhteesta - kuten sinullakin - tuntuu houkuttelevalta, täysin riippumattoman ja itsellisen nelikymppisen elämän pienikin jakaminen jonkun toisen kanssa on toisaalta ihan mahdoton ajatus. Olen tainnut rakastua tähän olomuotoon?
Olen ollut aikoinani melkein jopa rakastunut, joten osaan vielä hämärästi kuvitella sen mielentilan. Jos kävisi niin oudosti, että ryhtyisin vielä tekemisiin miehen kanssa lähemmin, en aika varmasti kertoisi hänelle aikaisemmasta "mielitaudistani", koska onhan siinä stigma, vaikka miten positiivisesti ajattelisi. Ehkäpä suhteen vakiinnuttua? Ei ehkä sittenkään.
Toivottavasti löydät jonkun ennen pitkää. Lottoahan tämä kaikki on, ja mitä aikuisemmaksi tulee, sen harkitummin osaa toivottavasti edetä sen lisänumeron osuessa kohdalle. Tsemppiä! :)
En ymmärrä miten sinulla on pokkaa haukkua mielenterveysongelmaisia ja päihdeongelmaisia luusereiksi, kun kerran itsekin olet mielenterveysongelmainen. Oletko sen "tasokkaampi" tai "normaalimpi"?
Ratkaisu ongelmaasi: hyväksy oma mielenterveysongelmasi (ja opettele elämään sen kanssa), niin ehkä opit hyväksymään myös potentiaalisten kumppaniesi mielenterveysongelmat. En tarkoita, että sinun pitäisi tyytyä johonkin psykopaattiin - tarkoitan, että etsi itsesi kaltaista seuraa.
Itsekin kärsin mm. vaikeasta masennuksesta ja kovasta ujoudesta, mutta hyväksyn nämä asiat osaksi itseäni ja hyväksyn myös kumppanillani vastaavat ongelmat. Oikeastaan en edes jaksa "terveitä" ihmisiä ympärilläni. Paljon mielenkiintoiseempaa ja terveellisempää on olla ihmisten seurassa, jotka tuntevat minun laillani myös tunne-elämän kurjat puolet: siis toiset "hullut" ovat minulle parasta seuraa.
Mitä yhteistä sinulla olisi jonkun "normaalin ja tasokkaan" kanssa? Voisitko puhua hänelle ongelmistasi, ymmärtäisikö hän sinua ollenkaan? Minun mielestä ns. normaaleissa ja tasokkaissa ihmisissä on jotain outoa ja oikeastaan uskon ettei sellaisia olekaan, kaikilla on jotain henkisiä ongelmia.
Kaduttaa tuo provosoiva aloitus. Tätä keskustelua on lukenut moni samoista ongelmista kärsivä. Monet vastaajat ovat kai ärsyyntyneet hyvän itsetunnon näyttämisestä tässä yhteydessä ja jotkut ovat sen vuoksi lähettäneet pelkästään ilkeitä kommentteja tyyliin ”Ei kukaan halua sinua”. Älkää ottako niistä paineita, ne ovat tarkoitettu ampumaan alas minunlaiseni ihminen, joka kuvittelee itsestään liikoja ja vaikuttaa ylimieliseltä omahyväisyydessään. Ei teitä muita. Jos olisin jotenkin arvannut, että saan noin ilkeitä vastauksia, jotka voivat satuttaa muitakin, en olisi tätä aloittanutkaan. Toki myös asiallista palautetta ja pohdiskeluja, kiitos niistä.
Tätä ylimielisyyttäni on osoittanut myös sanan ”kaikenlaisia luusereita” käyttö. En tosiaankaan laskenut luusereihin mukaan mielenterveysongelmaisia, välissä oli ja-sana. Enhän pidä itseänikään luuserina. Tässä keskustelussa on tullut esille, että minun kanssani ei terve ja ”normaali” mies halua seurustella. Jos taas minä olen sitä mieltä, että en halua vaikeasti ongelmaista ihmistä kumppanikseni, ärsytän ihmisiä. Vaikka tosiasia on, että kaksi ongelmaista yhdessä on raskas yhdistelmä.
En halua rypeä sairaudessa enempää kuin on pakko. Elän samassa maailmassa kuin muutkin ihmiset ja haluan elää mahdollisimman tervettä elämää.
Olen elänyt pitkän avioliiton, joka päättyi miehen toiseen naiseen. Niiden tapahtumien seurauksena sairauteni puhkesi. Sen jälkeen on ollut pitkäaikaisia suhteita sekä toiseen ”hulluun” että terveisiin ja tasapainoisiin miehiin. Sairaus ei millään tavoin tuomitse yksinäisyyteen, vaikka jotkut tässä niinkin antavat ymmärtää. Miksi siis kirjoitin tänne? Siksi, että nyt päätettyäni edellilsen suhteen olen tullut siihen johtopäätökseen, että tavallinen kunnollinen perusmies ei riitä tyydyttämään henkisiä tarpeitani, vaan tarvitsen älykkään ja laajalti sivistyneen kumppanin, jonka kanssa voi keskustella muustakin kuin päivän asioista ja jolla ei kuitenkaan ole pahoja elämää häiritseviä ongelmia. Ja halusin tietää, kuinka menetellä asian kanssa, jos alan aktiivisesti etsiä kumppania esim. netissä.
Alkuperäinen kysymykseni oli, että kuinka miehet suhtautuvat tällaiseen sairauteen tutustumisvaiheessa. Vastaukseksi täytyy päätellä, että salaa asia aluksi. Kokemuksesta tiedän, että kun mies on tutustunut minuun kunnolla, sekin hyväksytään. Koska olen niin ihana nainen, että miehet jäävät väkisin koukkuun… kunhan en anna heidän omien pelkojensa päästä valloilleen ennen lähempää tutustumista…
samoin kuin naisetkin, kysy itseltäsi niin saat vastauksen. :)
ihminen voi olla minkään "matonhakkaajan" kanssa tai käydä pelkillä kauppareissuilla.
Hänellä tulee olla erittäin älykäs ja laajalti sivistynyt ja mielellään humoristinen ja taiteellinen ihminen ystävänä ja aviopuolisona tai avopuolisona.
Siinä sairaudessa on kysymys lähinnä korkeasta älykkyysosamäärästä ja taiteellisesta luovasta ajattelusta.
Tsemppiä!
Olkoot ns. normaalit tyhjäpäät ja lutkat toistensa kanssa, ei niitä voi ymmärtää kaksisuuntainen, älykäs ja luova ihminen.
mutta kenenkään ei ole pakko tyytyä kehenkään.
Onnea matkaan.
Vai nyt sitten pitäisi lötyä HULLUILLEKIN naisille TASOKKAITA kumppaneita...
Voi tätä tyhmien ja tietämättömien määrää. Vielä on valistukselle ja asialliselle tiedolle tarvetta. Mielialasairaudet aiheuttavat normaaleina pidettyjä mielialan vaihteluja suurempia ja syvempiä ja elämäntilanteeseen nähden kohtuuttomia masennuksen ja ylivireyden jaksoja. Masennuksen voi sairastaa vain kerran elämässään ja toipua täydellisesti. Masennuksella on taipumus kuitenkin uusiutua. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä pidetään parantumattomana perussairautena, joka voi pysyä oikealla estolääkityksellä ja oikeilla elämäntavoilla oireettomana vuosia. Eli tämä ”hullu” on siis elää ja käyttäytyy kuin kuka tahansa tervekin ihminen. Mutta on valitettavasti ihmisiä, joiden mielestä se, että joku ottaa illalla lääkkeensä pitääksensä aivojensa kemiat tasapainossa , riittää tekemään ihmisestä ”hullun”.
hyväksy omaa vajaavaisuuttasi, asetat toiset samassa elämäntilanteessa olevat itsesi alapuolelle.
Anteeksi vain, mutta tarinasi paljastaa hyvin raadollisen ajatusmaailman.
Ymmärrän että on porukoita joihin ei haluta kuulua, mutta joskus niihin vain kuulutaan.
Viestisi paljastaa sinun ajatusmaailmasi raadollisuuden. Ihminen kuuluu johonkin tiettyyn "porukkaan" ja psyykkinen sairaus siirtää ihmisen automaattisesti siihen omaan "porukksansa" erilleen muista ihmisistä.
Neuvot minua hyväksymään vajavaisuuteni. En hyväksy. En suostu pitämään itseäni jotenkin vajavaisena ja pitämään itseäni muita ihmisiä huonompana sen vuoksi, että tunnemaailmani on epävakaa. En sen enempää vajavaisena kuin ihmiset yleensä, kaikkihan me olemme erilaisia ja jokainen omalla tavallaan epätäydellinen ihminen.
En aseta sairasta ihmistä alapuolelleni, jos sanon, että kahden sairaan ihmisen parisuhde on raskas. Olen kokeillut. Parhaiten minulle sopii ihminen, joka itsessään on tasapainoinen, koska se vakauttaa myös minun elämääni. Olen myös kokeillut. Tunnen hyvin paljon kohtalotovereita, ja tiedän, että mielen sairauden kanssa eläminen panee ihmisen tekemään töitä itsensä kanssa ja arvioimaan elämää monelta kantilta. Tämä tuo ihmiseen viisautta ja ymmärrystä, mitä monelta helpommin elämässä selvinneelta puuttuu.
Kuten tämä viestiketju osoittaa niin on paljon niitä ihmisiä joilta ei löydy sitä viisautta ja ymmärrystä.Moni ei tunnu käsittävän, että tämä "mielisairaus" voi kohdata kenet vain. Etenkin bipolaarisen häiriön kohdalla tiedetään, että se johtuu aivojen biokemiallisista muutoksista ja lääkityksen avulla moni ihminen elää täysin normaalia elämää.
Toivon että kohdallesi tulee vielä mies joka on suvaitsevainen, vilpitön ja avarakatseinen.Mies jolta löytyy myös sitä sydämen viisautta.
tottakai ongelmiin voi törmätä itse kukin, mutta sekö on ymmärryksen puutetta, jos ymmärtää millaisessa suhteessa itsellä on hyvä olla? "Mielisairaus" on kamala asia ja en toivo sitä kenellekkään, mutta ei kait minun velvollisuutena pidä olla mielisairaan ottaminen kumppaniksi "säälistä".
toivottavasti itse osoitat hyvää esimerkkiä ja haet itsellesi kumppanin jostain susirumasta ja/tai alkoholisoituneesta ja/tai syrjäytyneestä miehestä. Jos et näin tee niin et ole järin "suvaitsevainen, vilpitön ja avarakatseinen" ja varmasti sinulla ei ole sitä "sydämen viisautta"
säälittäväksi???
Mistä se sääli tähän putkahti. Sääli alentaa ihmisen säälijää huonompaan asemaan ja tässä tapauksessa juuri tämän mielialaongelman perusteella. Juuri sitä vastaan yritän taistella. Monissa viesteissä kyllä annetaan ymmärtää, että ei pitäisi "itseään parempia kummpaneita" tavoitella, vaan tyytyä "omiin porukoihin" Se vaan on niin, että elämää ja parisuhteita kokeneen ihminen tietää, ja saa valita sellaisen kumppanin kuin tietää itselleen sopivan, minäkin.
sinulla on oikeus ja suorastaan velvollisuus hakea sellaista ihmistä, josta itse pidät. Siitä en sen sijaan pidä, että tuo aikaisempi kirjoitus leimaa sellaiset ihmiset, jotka eivät halua parisuhteeseen mielenterveysongelmaisen kanssa, jotenkin sivistymättömiksi, julmiksi, suppea katseisiksi jne... ts. jos muut tietävät mitä haluavat ja toimivat sen mukaisesti, he ovat "viallisia". Meillä kaikilla on oikeus valita ilman, että meitä leimataan huonoiksi ihmisiksi sen perusteella, että emme halua parisuhteeseen kenen tahansa kanssa.
On sen verran kokemusta bipolaarisesta naisesta, etten itse ainakaan viitsisi sotkeentua.
Ehkä joku 60v jamppa suostuu.
riesa, kun se lintuinfluenssa on muuntunut ja ihmisistä toisiin tarttuminen on vain hetkien kysymys, joten se bipolaarisuus on kuin kärpäsen pläntti valtameressä.
Kaksisuuntainen on äärimmäisen älykäs ja erittäin luova ja taiteellinen, siinä teille "matonpiiskaajat" vähän ajattelemista.
Siitä bipolaarisuudesta ei tarvitse kenellekään mitään kertoa, koska ihmisillä on niin äärimmäisen kivikautisia käsityksiä, sehän on oireeton lääkkeillä.
Ei toisella ihmisellä ole asiaa toisen lääkekaappiin.
Sitä ei tarvitse toitottaa turuilla eikä toreilla.
Lisäksi ilmastonmuutos on sulattanut Grönlannistga jo 30 % ja vanhemmatkin ikäpolvet näkevät tämän maapallon tuhoutumisen, joten tuollainen bipolaarisuus on täysin turha käsittelyalue, koska ne "täysin terveet kusipäät" tuhoutuvat näissä kahdessa hirvittävässä tragediassa siinä kuin mahdollisesti bipolaarisetkin.
Minä itse en tavallista tallaajaa jaksaisi kestää, joka ei tajua edes huumoria eikä ole minkäänlaista kykyä luovuuteen eikä myöskään minkäänlaista halua opiskella ja tutustua tieteisiin kuten bipolaarisilla.
Tutki historiankirjoihin jääneet suuret tiedemiehet ja taiteilijat ja säveltäjät ja heidän mielenterveytensä.
Kaikki ovat joko bipolaarisia tai skitsofreenikkoja,
yleensä kaksisuuntaisia, koska muuten taide ja tiede ei kukoistaisi.
Kun pää on noin sekaisin niin ei sitä sairautta pelkästään lääkkeet piilottamalla peitä.
kuullut edes ilmastonmuutoksesta? Ovatko kymmenettuhannet tiedemiehet sitten kaikki bipolaarisia???? hah
Täällä netissä oli eilen juttu siitä, että lintuinfluenssavirus on tullut huomattavasti vaarallisemmaksi ja ihmisestä toiseen tarttumiseen tarvitaan enää joku pienenpieni muutos....etc
Siis mitä tässä on minun päästäni kerrottua?
Vastaa toope.
Etkö lue mitään asiapitoista tekstiä.
Onko se panetus vain niin helvetin kovaa?
En ala väitellä sairaan ihmisen kanssa. Toivotan parempaa vointia, vahvempaa lääkitystä ja toivon että ip:si bannataan täältä lopullisesti. Sikäli kuin et sitä itse tiedosta, niin tekstisi eivät tosiaan ole terveen näppikseltä lähtöisin.