Onko lapsen

mutta täytyy sanoa, että olen TODELLA hämmästynyt näistä kommenteista täällä; kyseinen äiti tuomitaan oitis vaikka selkeästi hän on asiaa ajatellut eikä tee sitä hetken mielijohteesta.

Ja kun tosiaan perheessä on muitakin lapsia, kyllä hekin ansaitsevat hengähdystauon ja palautumisen rauhalliseen elämään.

Noh omani ovat viellä pieniä, mutta jo nyt tiedän että toimisin teini-ikäisen ongelmien kanssa samoin kuin aloittaja, vaikkakin varmasti ratkaisu olisi kipeä, ja herättäisi minussa vanhempana monenmoisia kysymyksiä, huolta ym..

tuo on juuri lastensuojelua parhaimmillaan: ennalta ehkäisevää ja jo alkaneen itsetuhoisen kierteen katkaisemista, toisten perheessä olevien lasten ajattelemista; jos yksi varastaa koko shown ja vie totaalisesti mehut vanhemmilta, mitä heille jää?
Harvinaisen viisasta ja fiksua hakea apua ennen kuin tilanne leviää käsiin, jos äiti ei itse toimisi nyt ja tuo meno jatkuisi, mitä tulisi seuraavaksi? Huumeet? Lopullinen koulusta pois jäänti? Ja mitä sitten kävisi? Sitten ne lastensuojelutädit tulisivat ja huostaisivat lapsen joka tapauksessa.
Huostaanotto ei aina ole sitä, että perhe on niin huono ja lapset sieltä on pelastettava, vaan myös sitä, että lapsi on pelastettava joskus itse itseltään ja siihen ei aina kodin keinot yksinkertaisesti vain riitä, kun lapsia on kaikenlaisia ja luonteisia, jotkut todellakin tarvitsevat radikaaleimpia konsteja selvitäkseen hengissä murrosiästä.
Joten olen kyllä aivan eri mieltä kanssasi;lastensuojelutoimet ovat KAIKKIA lapsia ja perheitä varten, jotka apua tarvitsevat.

Alkuperäiselle sanoisin, että tiedän perheen jossa tehtiin juuri noin, lapsi pääsi eroon puolenvuoden sijoituksen aikana huonosta seurasta ja päihteistä, tajusi oman elämänsä arvon ja toivottamasta koulupinnarista tuli aikanaan menestyvän yrityksen omistaja.

kettu.nen kirjoitti:

tuo on juuri lastensuojelua parhaimmillaan: ennalta ehkäisevää ja jo alkaneen itsetuhoisen kierteen katkaisemista, toisten perheessä olevien lasten ajattelemista; jos yksi varastaa koko shown ja vie totaalisesti mehut vanhemmilta, mitä heille jää?
Harvinaisen viisasta ja fiksua hakea apua ennen kuin tilanne leviää käsiin, jos äiti ei itse toimisi nyt ja tuo meno jatkuisi, mitä tulisi seuraavaksi? Huumeet? Lopullinen koulusta pois jäänti? Ja mitä sitten kävisi? Sitten ne lastensuojelutädit tulisivat ja huostaisivat lapsen joka tapauksessa.
Huostaanotto ei aina ole sitä, että perhe on niin huono ja lapset sieltä on pelastettava, vaan myös sitä, että lapsi on pelastettava joskus itse itseltään ja siihen ei aina kodin keinot yksinkertaisesti vain riitä, kun lapsia on kaikenlaisia ja luonteisia, jotkut todellakin tarvitsevat radikaaleimpia konsteja selvitäkseen hengissä murrosiästä.
Joten olen kyllä aivan eri mieltä kanssasi;lastensuojelutoimet ovat KAIKKIA lapsia ja perheitä varten, jotka apua tarvitsevat.

Alkuperäiselle sanoisin, että tiedän perheen jossa tehtiin juuri noin, lapsi pääsi eroon puolenvuoden sijoituksen aikana huonosta seurasta ja päihteistä, tajusi oman elämänsä arvon ja toivottamasta koulupinnarista tuli aikanaan menestyvän yrityksen omistaja.

Lue lisää

Jos tuon alkuperäisen isäpuoli ei pärjää pojan kanssa, niin eikö pojan omasta, biologisesta isästä voisi ajatella olevan apua tilanteeseen.
Säälittää nämä uusperheiden teinit, joihin niin helposti näköjään väsytään. Tuo ei liene ainoa tapaus.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Jos tuon alkuperäisen isäpuoli ei pärjää pojan kanssa, niin eikö pojan omasta, biologisesta isästä voisi ajatella olevan apua tilanteeseen.
Säälittää nämä uusperheiden teinit, joihin niin helposti näköjään väsytään. Tuo ei liene ainoa tapaus.

Lue lisää

meilläkin on väsytty joskus välillä, koska lapsi on äärinmäisen haastava luonteeltaan ja neurologisesti poikkeava, biologisesta isästä on enemmän ollut haittaa kuin hyötyä ja muita auttavia tahoja kuin viranomaiset ei ole.
Olisiko se sitten parempi loppuunpalaneet vanhemmat hermoilemassa ja pelkäämässä teininsä tekosia? Ei aina ongelma ole huonossa kasvatuksessa. Ja kyllä jokaisella on oikeus väsyä ja silloin on järkevää hakea ajoissa apua.
Huono vanhempi on se, joka kieltäytyy näkemästä ongelmat, parempi se, joka myöntää ja näkee että niitä on ja koittaa tehdä asialle jotakin.
Keskiverto teinin vanhemman on vaikea ymmärtää millaista on elää ja olla ei-niin keskoverron kanssa, jolla ei ole normaalia itsesuojeluvaistoa eikä juurikaan luontaista kunnioitusta mitään auktoriteettia kohtaan.
Samassa perheessä jos yksi lapsi on vaikea ja muut ei, niin silloin ei voi laittaa vanhempien huonon kasvatuksen piikkiin aina kaikkea. Se on vain fakta, että jotkut lapset ovat hankalampia luonteeltaa kuin toiset, on aina ollut ja tulee aina olemaankin, nyky maailma on vain siitä kenkku, että nyt on tarjolla pahoja asioita joiden piiriin voi ajautua helpommin kuin ennen, silloin se on vanhemman velvollisuus puuttua ja estää se.
Ei 14 vuotiasta enää oteta niin vain syliin ja kanneta paikasta toiseen kuin kolmevuotiasta, silloin on otettava eri keinot käyttöön jo.

peeäs, minun lapseni ei ole huostassa, ei ole koskaan ollutkaan ja toivottavasti ei tule olemaankaan,mutta ymmärrän täysin alk.peräisen pointtia ja itse tekisin samoin, jos alkaisi olla lapsen hengestä ja terveydestä kyse eikä normaali konstit enää riittäisi hänen suojelemisekseen.

kettu.nen kirjoitti:

meilläkin on väsytty joskus välillä, koska lapsi on äärinmäisen haastava luonteeltaan ja neurologisesti poikkeava, biologisesta isästä on enemmän ollut haittaa kuin hyötyä ja muita auttavia tahoja kuin viranomaiset ei ole.
Olisiko se sitten parempi loppuunpalaneet vanhemmat hermoilemassa ja pelkäämässä teininsä tekosia? Ei aina ongelma ole huonossa kasvatuksessa. Ja kyllä jokaisella on oikeus väsyä ja silloin on järkevää hakea ajoissa apua.
Huono vanhempi on se, joka kieltäytyy näkemästä ongelmat, parempi se, joka myöntää ja näkee että niitä on ja koittaa tehdä asialle jotakin.
Keskiverto teinin vanhemman on vaikea ymmärtää millaista on elää ja olla ei-niin keskoverron kanssa, jolla ei ole normaalia itsesuojeluvaistoa eikä juurikaan luontaista kunnioitusta mitään auktoriteettia kohtaan.
Samassa perheessä jos yksi lapsi on vaikea ja muut ei, niin silloin ei voi laittaa vanhempien huonon kasvatuksen piikkiin aina kaikkea. Se on vain fakta, että jotkut lapset ovat hankalampia luonteeltaa kuin toiset, on aina ollut ja tulee aina olemaankin, nyky maailma on vain siitä kenkku, että nyt on tarjolla pahoja asioita joiden piiriin voi ajautua helpommin kuin ennen, silloin se on vanhemman velvollisuus puuttua ja estää se.
Ei 14 vuotiasta enää oteta niin vain syliin ja kanneta paikasta toiseen kuin kolmevuotiasta, silloin on otettava eri keinot käyttöön jo.

peeäs, minun lapseni ei ole huostassa, ei ole koskaan ollutkaan ja toivottavasti ei tule olemaankaan,mutta ymmärrän täysin alk.peräisen pointtia ja itse tekisin samoin, jos alkaisi olla lapsen hengestä ja terveydestä kyse eikä normaali konstit enää riittäisi hänen suojelemisekseen.

Lue lisää

En käsitä tollasia ihmisiä, jotka ovat ottaneet lapselta itselleen oikeuden määritellä kuka on hyvä vanhempi ja kuka on huono vanhempi. Vain lapsella on oikeus tämmöseen määrittelemiseen milloin sitten itse sitä elämänsä aikana tulee pohtineeksi.

Kettu.sella ei ole riittävää tietoa eikä kokemusta kenenkään, ei edes itsenä määrittelemiseen vanhempana, koska ei ole se lapsi, johon toimenpiteet kohdistuvat. Kettu.nen voi määritellä ainoastaan omien vanhempiensa hyvyyden, ja siihen hänellä on oikeus.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

En käsitä tollasia ihmisiä, jotka ovat ottaneet lapselta itselleen oikeuden määritellä kuka on hyvä vanhempi ja kuka on huono vanhempi. Vain lapsella on oikeus tämmöseen määrittelemiseen milloin sitten itse sitä elämänsä aikana tulee pohtineeksi.

Kettu.sella ei ole riittävää tietoa eikä kokemusta kenenkään, ei edes itsenä määrittelemiseen vanhempana, koska ei ole se lapsi, johon toimenpiteet kohdistuvat. Kettu.nen voi määritellä ainoastaan omien vanhempiensa hyvyyden, ja siihen hänellä on oikeus.

Lue lisää

sinulla on oikeus mielipiteeseesi, minulla omaani, eikö?

kettu.nen kirjoitti:

sinulla on oikeus mielipiteeseesi, minulla omaani, eikö?

lapsella omaansa, eikös vaan.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Jos tuon alkuperäisen isäpuoli ei pärjää pojan kanssa, niin eikö pojan omasta, biologisesta isästä voisi ajatella olevan apua tilanteeseen.
Säälittää nämä uusperheiden teinit, joihin niin helposti näköjään väsytään. Tuo ei liene ainoa tapaus.

Lue lisää

lapsipuolet olleet lapsipuolen asemassa.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Jos tuon alkuperäisen isäpuoli ei pärjää pojan kanssa, niin eikö pojan omasta, biologisesta isästä voisi ajatella olevan apua tilanteeseen.
Säälittää nämä uusperheiden teinit, joihin niin helposti näköjään väsytään. Tuo ei liene ainoa tapaus.

Lue lisää

Lapsen isä,ja hänen vaimonsa myös,ovat kumpikin koittaneet omalta osaltaan auttaa lasta vaikeuksissa.He ovat puhuneet,ja taas puhuneet..lapsi luvannut muuttaa toimintatapansa useita kertoja,mutta lupaukset eivät koskaan pidä.
Me kaikki aikuiset olemme samaa mieltä siitä että muutos parempaan on tultava.

Itse olen hakenut apua kasvatus-ja perheneuvolasta,lasten-ja nuorten klinikalta,koululta,kuraattorilta...sekä kunnassamme toimivalta Ankkuri-projektilta.He toimivat lasten-ja nuorten parissa,yhteistyössä poliisin kanssa.

He kaikki olivat kanssani samaa mieltä siitä,että lapsen nykyinen elämäntyyli ei voi jatkua...ja se kierre ei lopu,ellei lapsi pääse hetkeksi noista kaveriympyröistä pois.
Lapsella on myös jonkin asteista peliriippuvuutta..joten ongelmia ongelmien perään..

Lapseni ei koe,että olisin hänet "antamassa pois",vaan ymmärtää sen että tämä on tässä tilanteessa ainoa, ja myös oikea ratkaisu.

Me emme "uhkaile"häntä siten että; "jos et ole kunnolla,joudut kotoa pois"...sillä tarkoituksenamme ei ole yhtään enempää murentaa lasta.Hän kokee nytkin jo siten,että on tehnyt niin paljon pahaa,ettei ole minkään arvoinen eikä millään ole mitään väliä.

Olemme sanoneet että tämä on hänen kotinsa tulevaisuudessakin,ja että hän on rakas ja tärkeä meille.

Vaikka perheemme on uusperhe,meillä ei ole "yhteisiä" lapsia.Mutta lapsia meillä on silti useita.Kun keskittyy joka päivä vain yhteen lapseen,ei muille jää aikaa lainkaan...sellainen toiminta ei pitkälle kanna.
Lapseni pitää isäpuolestaan,kuten äitipuolestaankin...joten se ei ole lapselle ongelma.

Minä en ole kyllästynyt lapseeni,mutta kylläkin väsynyt hänen käytökseensä..ja se että oman tilanteeni ymmärrän,ei tee minusta millään tapaa huonoa äitiä.

Huono olisin silloin,jos sulkisin silmäni nyky tilanteelta...antaisin lapsen mellastaa mielin määrin,ja todellakin tilanne ajautuisi lopulta siihen,että lapsi otettaisi huostaan muiden tahojen toimesta.

Tiedän,että on olemassa myös mukavia ja asiansa osaavia sijoitusperheitä ja paikkoja.Toivon,että lapseni puolen vuoden sijoitus kodin ulkopuolella saa hänen elämänsä takaisin raiteilleen.Hänessä on kuitenkin niin paljon hyvää!

huolestunut äiti kirjoitti:

Lapsen isä,ja hänen vaimonsa myös,ovat kumpikin koittaneet omalta osaltaan auttaa lasta vaikeuksissa.He ovat puhuneet,ja taas puhuneet..lapsi luvannut muuttaa toimintatapansa useita kertoja,mutta lupaukset eivät koskaan pidä.
Me kaikki aikuiset olemme samaa mieltä siitä että muutos parempaan on tultava.

Itse olen hakenut apua kasvatus-ja perheneuvolasta,lasten-ja nuorten klinikalta,koululta,kuraattorilta...sekä kunnassamme toimivalta Ankkuri-projektilta.He toimivat lasten-ja nuorten parissa,yhteistyössä poliisin kanssa.

He kaikki olivat kanssani samaa mieltä siitä,että lapsen nykyinen elämäntyyli ei voi jatkua...ja se kierre ei lopu,ellei lapsi pääse hetkeksi noista kaveriympyröistä pois.
Lapsella on myös jonkin asteista peliriippuvuutta..joten ongelmia ongelmien perään..

Lapseni ei koe,että olisin hänet "antamassa pois",vaan ymmärtää sen että tämä on tässä tilanteessa ainoa, ja myös oikea ratkaisu.

Me emme "uhkaile"häntä siten että; "jos et ole kunnolla,joudut kotoa pois"...sillä tarkoituksenamme ei ole yhtään enempää murentaa lasta.Hän kokee nytkin jo siten,että on tehnyt niin paljon pahaa,ettei ole minkään arvoinen eikä millään ole mitään väliä.

Olemme sanoneet että tämä on hänen kotinsa tulevaisuudessakin,ja että hän on rakas ja tärkeä meille.

Vaikka perheemme on uusperhe,meillä ei ole "yhteisiä" lapsia.Mutta lapsia meillä on silti useita.Kun keskittyy joka päivä vain yhteen lapseen,ei muille jää aikaa lainkaan...sellainen toiminta ei pitkälle kanna.
Lapseni pitää isäpuolestaan,kuten äitipuolestaankin...joten se ei ole lapselle ongelma.

Minä en ole kyllästynyt lapseeni,mutta kylläkin väsynyt hänen käytökseensä..ja se että oman tilanteeni ymmärrän,ei tee minusta millään tapaa huonoa äitiä.

Huono olisin silloin,jos sulkisin silmäni nyky tilanteelta...antaisin lapsen mellastaa mielin määrin,ja todellakin tilanne ajautuisi lopulta siihen,että lapsi otettaisi huostaan muiden tahojen toimesta.

Tiedän,että on olemassa myös mukavia ja asiansa osaavia sijoitusperheitä ja paikkoja.Toivon,että lapseni puolen vuoden sijoitus kodin ulkopuolella saa hänen elämänsä takaisin raiteilleen.Hänessä on kuitenkin niin paljon hyvää!

Lue lisää

meidän perheen tarinan kanssa. Ainoa poikkeus on siinä, että oma lapseni (tyttö 14 v.) ei ennättänyt itse tehdä rötöksiä... se olisi kenties ollut seuraava vaihe. Meilläkin ongelmat ovat kulminoituneet ainoastaan yhteen lapseen ja siihen suurena syynä oli monivuotinen kiusaamisen kohteena olo ja yksinäisyys. Apua ei todella löytynyt mistään instanssista vaikka sitä kuinka haki... Pahinta hänen tapauksessa oli ajautuminen itseään huomattavasti vanhemman kriminaalin hyväksikäyttämäksi ja manipuloimaksi. Siitä on käyty läpi oma prosessinsa.

Hyväksikäytön tultua julki, teimme yhteisymmärryksessä sos.toimen kanssa ratkaisun, että tyttö vaihtaa maisemaa. Tyttö halusi sillä hetkellä itsekin pois paikkakunnalta ja toi sen julki (kolmen päivän karkureissun jälkeen). Tilanne oli niin pitkällä, että hänen katsottiin aiheuttavan itselleen ja kehitykselleen vaaraa elämäntyylillään. Ressukka suojeli vielä hyväksikäyttäjäänsä viimeiseen asti ja valehteli hänen puolestaan. Eli niin kauhealta kuin se kuulostaakin, oli ihastunut tähän kriminaaliin.

Hänet sijoitettiin riittävän kauaksi, mutta kohtuullisen matkan päähän kotoaan. Alkuperäinen tarkoitus oli, että hän olisi käynyt ylä-asteen loppuun toisella paikkakunnalla. Tyttö palasi kuitenkin kotiin jo nyt kesällä, eli vuotta suunniteltua aikaisemmin. Syy sijoituksen aiottua aikaisempaan loppumiseen oli kammottava perhekoti. Jos perhekoti olisi ollut hyvä ja onnistunut, tuskin näin nopeasti olisi paluu kotiin tapahtunut. Sijoituksen hyvä puoli oli se, että tyttö sai etäisyyttä hyväksikäyttäjään ja uutta näkökulmaa asioihin... sitä myötä hän ymmärsi tulleensa hyväksikäytetyksi ja niin ikään näkee nyt asian rikollisen puolen.

Eli meillä mielipide sijoituksesta on hyvin kaksijakoinen. Tottakai ensiarvoisen hyvä asia on se, että tyttö saatiin pois hyväksikäyttäjän kynsistä. Samoin tyttö arvostaa omaa kotiaan ja perheenjäseniään eri tavalla kuin aikoihin. Hän ymmärtää myös sen, että kodin asettamat rajat eivät ole (eivätkä olleet aikaisemminkaan) hänen kiusakseen asetettuja. Huonona puolena on tietenkin vielä päällimmäisenä mielessä se, että sijoituspaikka (ammatillinen perhekoti) osoittautui pelkäksi rahastuslaitokseksi, jossa lapsella oli todella paha olla. Perhekodin vanhemmat yrittivät estää kaikin tavoin minun ja tyttären yhteydenpitoa. Samoin he käyttivät armottomasti hyväkseen tilannetta, että me vanhemmat olemme eronneet ja yrittivät vedättää kaikin keinoin. Heillä itsellään ei ollut omia lapsia, en tiedä johtuiko siitä vai mistä, että sieltä kertakaikkiaan puuttui kaikki lämpö, rakkaus ja huolenpito. Mielestäni sijoitetut lapset jos ketkä, tarvitsevat ennenkaikkea rakastavaa ja heistä aidosti välittävää otetta. En jaksa tässä toistaa, mitä kaikkea kauheuksia tuolla tapahtui, olen kirjoittanut siitä tällä palstalla kyllästymiseen asti.

Kävimme lyhyen, mutta sitäkin raivokkaamman taistelun saadaksemme lapsemme pois sieltä perhekodista. Välillä näytti toivottomalta kun vakituiset sos.työntekijät olivat vuosilomalla ja asioista oli päättämässä henkilö, joka ei tuntenut tapustamme kunnolla. Silloin pelkäsin todella, että lastamme lähdetään riepottelemaan pitkin Suomea ja meidän yhteydenpitoa rajoitetaan, kuten hetken aikaa oli uhkana. Kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin lopulta lapsen ja minun kirjallisten vetoomusten/vaatimusten, asianajajan vetoomuksen ym. ansiosta. Meille jäi kuitenkin tunne, että hyvin lähellä oli että asiat menevät vielä enemmän poskelleen.

Eli tällä kaikella halusin kertoa sen, että lapsen sijoittamisessa kodin ulkopuolelle on puolensa ja puolensa. Lapsen itselleen vahingollinen elämäntyyli todella saatiin katkaistua, mutta lähellä oli täydellinen katastrofi sijoituskierteineen. Tottakai, jos tuo ammatillinen perhekoti olisi ollut edes murto-osassa asioita oman laatukäsikirjansa mukainen, niin sijoituksesta ei olisi kuin hyvää sanottavaa koska sijoituksen alkuperäinen syy poistui. MUTTA MUTTA hyvin lähellä oli että perhekoti olisi onnistunut muovaamaan tyttärestäni moni-ongelmaisen leimalla varustetun laitoskierrelapsen.

Jos lapsenne lähtee sijoitukseen, niin valikoikaa paikka huolella, jos pystytte siihen itse vaikuttamaan. Kyselkää tarkkaan onko paikkakuntanne sosiaalitoimella etukäteistietoa sijoituspaikan sopivuudesta. Meidän tapauksessa sos.toimi ei tiennyt ennestään tästä paikasta mitään... valitettavasti luotimme ensivaikutelmaan (täysin harhaanjohtava) sekä heidän huippu-upeaan laatukäsikirjaansa (=satukirja).

HARKITKAA TARKKAAN!!!!

huolestunut äiti kirjoitti:

Lapsen isä,ja hänen vaimonsa myös,ovat kumpikin koittaneet omalta osaltaan auttaa lasta vaikeuksissa.He ovat puhuneet,ja taas puhuneet..lapsi luvannut muuttaa toimintatapansa useita kertoja,mutta lupaukset eivät koskaan pidä.
Me kaikki aikuiset olemme samaa mieltä siitä että muutos parempaan on tultava.

Itse olen hakenut apua kasvatus-ja perheneuvolasta,lasten-ja nuorten klinikalta,koululta,kuraattorilta...sekä kunnassamme toimivalta Ankkuri-projektilta.He toimivat lasten-ja nuorten parissa,yhteistyössä poliisin kanssa.

He kaikki olivat kanssani samaa mieltä siitä,että lapsen nykyinen elämäntyyli ei voi jatkua...ja se kierre ei lopu,ellei lapsi pääse hetkeksi noista kaveriympyröistä pois.
Lapsella on myös jonkin asteista peliriippuvuutta..joten ongelmia ongelmien perään..

Lapseni ei koe,että olisin hänet "antamassa pois",vaan ymmärtää sen että tämä on tässä tilanteessa ainoa, ja myös oikea ratkaisu.

Me emme "uhkaile"häntä siten että; "jos et ole kunnolla,joudut kotoa pois"...sillä tarkoituksenamme ei ole yhtään enempää murentaa lasta.Hän kokee nytkin jo siten,että on tehnyt niin paljon pahaa,ettei ole minkään arvoinen eikä millään ole mitään väliä.

Olemme sanoneet että tämä on hänen kotinsa tulevaisuudessakin,ja että hän on rakas ja tärkeä meille.

Vaikka perheemme on uusperhe,meillä ei ole "yhteisiä" lapsia.Mutta lapsia meillä on silti useita.Kun keskittyy joka päivä vain yhteen lapseen,ei muille jää aikaa lainkaan...sellainen toiminta ei pitkälle kanna.
Lapseni pitää isäpuolestaan,kuten äitipuolestaankin...joten se ei ole lapselle ongelma.

Minä en ole kyllästynyt lapseeni,mutta kylläkin väsynyt hänen käytökseensä..ja se että oman tilanteeni ymmärrän,ei tee minusta millään tapaa huonoa äitiä.

Huono olisin silloin,jos sulkisin silmäni nyky tilanteelta...antaisin lapsen mellastaa mielin määrin,ja todellakin tilanne ajautuisi lopulta siihen,että lapsi otettaisi huostaan muiden tahojen toimesta.

Tiedän,että on olemassa myös mukavia ja asiansa osaavia sijoitusperheitä ja paikkoja.Toivon,että lapseni puolen vuoden sijoitus kodin ulkopuolella saa hänen elämänsä takaisin raiteilleen.Hänessä on kuitenkin niin paljon hyvää!

Lue lisää

täysin oikein. Teistä jokainen tarvitsee nyt hetken omaa rauhaa. Lapsi on sijoituksessa turvassa, ei tarvitse murehtia huonon seuran vaikutuksia ja karkailuja, muut lapset saava taas enemmän huomiota, tilanne rauhoittuu, jonka jälkeen katsotaan missä vaiheessa olisi hyvä kohta nuoren tulla takaisin kotiin. Ei se sen kummempaa ole. Sinä olet tehnyt ja kokeillut jo niin paljon asioita jotka eivät ole tehonneet, joten käytä nyt ainakin tämä oljenkori hyväksesi.
Ihme asenne muuten täällä joillakin, että vanhemmat laiskuuttaan ja mukavuussyistä tahtoisivat antaa lapensa pois, vaikka tässäkin tapauksessa kaikki muu on kokeiltu jo ja kyse on NUOREN elämästä ja terveydestä ja selviytymisestä ja välittämisestä mitä hänelle käy! Eikä mistään lusmuista vanhemmista jotka kärräävät lapsensa muualle kun ei enää huvita leikkiä kotia.

kettu.nen kirjoitti:

täysin oikein. Teistä jokainen tarvitsee nyt hetken omaa rauhaa. Lapsi on sijoituksessa turvassa, ei tarvitse murehtia huonon seuran vaikutuksia ja karkailuja, muut lapset saava taas enemmän huomiota, tilanne rauhoittuu, jonka jälkeen katsotaan missä vaiheessa olisi hyvä kohta nuoren tulla takaisin kotiin. Ei se sen kummempaa ole. Sinä olet tehnyt ja kokeillut jo niin paljon asioita jotka eivät ole tehonneet, joten käytä nyt ainakin tämä oljenkori hyväksesi.
Ihme asenne muuten täällä joillakin, että vanhemmat laiskuuttaan ja mukavuussyistä tahtoisivat antaa lapensa pois, vaikka tässäkin tapauksessa kaikki muu on kokeiltu jo ja kyse on NUOREN elämästä ja terveydestä ja selviytymisestä ja välittämisestä mitä hänelle käy! Eikä mistään lusmuista vanhemmista jotka kärräävät lapsensa muualle kun ei enää huvita leikkiä kotia.

Lue lisää

bio-vanhempien kirjoituksia. Uskon pitkälle olevan niin, että jokainen joka on oman lapsensa sijoituksen tai huostaanoton kokenut, ei varmasti ivaile samassa tilanteessa olevaa äitiä. Kyllä se niin rankka kokemus on, oli sijoituksen syy mikä tahansa.

huolestunut äiti kirjoitti:

Lapsen isä,ja hänen vaimonsa myös,ovat kumpikin koittaneet omalta osaltaan auttaa lasta vaikeuksissa.He ovat puhuneet,ja taas puhuneet..lapsi luvannut muuttaa toimintatapansa useita kertoja,mutta lupaukset eivät koskaan pidä.
Me kaikki aikuiset olemme samaa mieltä siitä että muutos parempaan on tultava.

Itse olen hakenut apua kasvatus-ja perheneuvolasta,lasten-ja nuorten klinikalta,koululta,kuraattorilta...sekä kunnassamme toimivalta Ankkuri-projektilta.He toimivat lasten-ja nuorten parissa,yhteistyössä poliisin kanssa.

He kaikki olivat kanssani samaa mieltä siitä,että lapsen nykyinen elämäntyyli ei voi jatkua...ja se kierre ei lopu,ellei lapsi pääse hetkeksi noista kaveriympyröistä pois.
Lapsella on myös jonkin asteista peliriippuvuutta..joten ongelmia ongelmien perään..

Lapseni ei koe,että olisin hänet "antamassa pois",vaan ymmärtää sen että tämä on tässä tilanteessa ainoa, ja myös oikea ratkaisu.

Me emme "uhkaile"häntä siten että; "jos et ole kunnolla,joudut kotoa pois"...sillä tarkoituksenamme ei ole yhtään enempää murentaa lasta.Hän kokee nytkin jo siten,että on tehnyt niin paljon pahaa,ettei ole minkään arvoinen eikä millään ole mitään väliä.

Olemme sanoneet että tämä on hänen kotinsa tulevaisuudessakin,ja että hän on rakas ja tärkeä meille.

Vaikka perheemme on uusperhe,meillä ei ole "yhteisiä" lapsia.Mutta lapsia meillä on silti useita.Kun keskittyy joka päivä vain yhteen lapseen,ei muille jää aikaa lainkaan...sellainen toiminta ei pitkälle kanna.
Lapseni pitää isäpuolestaan,kuten äitipuolestaankin...joten se ei ole lapselle ongelma.

Minä en ole kyllästynyt lapseeni,mutta kylläkin väsynyt hänen käytökseensä..ja se että oman tilanteeni ymmärrän,ei tee minusta millään tapaa huonoa äitiä.

Huono olisin silloin,jos sulkisin silmäni nyky tilanteelta...antaisin lapsen mellastaa mielin määrin,ja todellakin tilanne ajautuisi lopulta siihen,että lapsi otettaisi huostaan muiden tahojen toimesta.

Tiedän,että on olemassa myös mukavia ja asiansa osaavia sijoitusperheitä ja paikkoja.Toivon,että lapseni puolen vuoden sijoitus kodin ulkopuolella saa hänen elämänsä takaisin raiteilleen.Hänessä on kuitenkin niin paljon hyvää!

Lue lisää

täytyy vaihtaa, meillä ainakin muutettaisiin koko perhe eikä hyljätä sitä yhtä jolla paha olo ennestään.

maisemaa kirjoitti:

täytyy vaihtaa, meillä ainakin muutettaisiin koko perhe eikä hyljätä sitä yhtä jolla paha olo ennestään.

muuttaneet jo aiemmin,tämän vuoden helmikuussa,syystä että lapseni pääsisi siten pois noista entisistä ympyröistä...mutta se ei aiheuttanut muutosta parempaan.Päinvastoin!

Olisiko sinun mielestäsi oikein se että muut 6 lasta joutuisivat TAAS vaihtamaan koulua,yhden lapsen takia?

Mieheni meni uuteen työpaikkaan muuttomme aikoihin alkuvuodesta,samoin itse aloin opiskelemaan silloin.
Onko meidän muutettava/ja muututtava sen takia,kun yksi lapsista ei noudata sovittuja sääntöjä,eikä kunnioita edes Suomen lakia??

Ja eikö olekkin ihmeellistä,että tuo tuo lapseni "uusi hyvä ystävä",16 v poika,viimeisen vuoden ajalta,on niin "hyvä"...että kyseisen pojan edellinenkin "kaveri" lähti "puoleksi vuodeksi"miettimään tekosiaan, sijoitukseen muualle.(Poliisin mukaan tuo 16 v. on heille hyvinkin tuttu, eri yhteyksistä!).

huolestunut äiti kirjoitti:

muuttaneet jo aiemmin,tämän vuoden helmikuussa,syystä että lapseni pääsisi siten pois noista entisistä ympyröistä...mutta se ei aiheuttanut muutosta parempaan.Päinvastoin!

Olisiko sinun mielestäsi oikein se että muut 6 lasta joutuisivat TAAS vaihtamaan koulua,yhden lapsen takia?

Mieheni meni uuteen työpaikkaan muuttomme aikoihin alkuvuodesta,samoin itse aloin opiskelemaan silloin.
Onko meidän muutettava/ja muututtava sen takia,kun yksi lapsista ei noudata sovittuja sääntöjä,eikä kunnioita edes Suomen lakia??

Ja eikö olekkin ihmeellistä,että tuo tuo lapseni "uusi hyvä ystävä",16 v poika,viimeisen vuoden ajalta,on niin "hyvä"...että kyseisen pojan edellinenkin "kaveri" lähti "puoleksi vuodeksi"miettimään tekosiaan, sijoitukseen muualle.(Poliisin mukaan tuo 16 v. on heille hyvinkin tuttu, eri yhteyksistä!).

Lue lisää

No miksei tätä 16-vuotiasta huostamagneettia sijoiteta vaan pienemmät. Tämä jätetään kaduille keräämään lisää materiaalia huostaanottajan ja poliisin laariin. Todella fiksua toimintaa, Hahah.

huolestunut äiti kirjoitti:

muuttaneet jo aiemmin,tämän vuoden helmikuussa,syystä että lapseni pääsisi siten pois noista entisistä ympyröistä...mutta se ei aiheuttanut muutosta parempaan.Päinvastoin!

Olisiko sinun mielestäsi oikein se että muut 6 lasta joutuisivat TAAS vaihtamaan koulua,yhden lapsen takia?

Mieheni meni uuteen työpaikkaan muuttomme aikoihin alkuvuodesta,samoin itse aloin opiskelemaan silloin.
Onko meidän muutettava/ja muututtava sen takia,kun yksi lapsista ei noudata sovittuja sääntöjä,eikä kunnioita edes Suomen lakia??

Ja eikö olekkin ihmeellistä,että tuo tuo lapseni "uusi hyvä ystävä",16 v poika,viimeisen vuoden ajalta,on niin "hyvä"...että kyseisen pojan edellinenkin "kaveri" lähti "puoleksi vuodeksi"miettimään tekosiaan, sijoitukseen muualle.(Poliisin mukaan tuo 16 v. on heille hyvinkin tuttu, eri yhteyksistä!).

Lue lisää

huomaa, että ko. nuori ei ole sinulle tärkeä. Pois silmistä ja mielestä vaan. Se on tapasi ratkoa ongelmia. Miltä näistä kuudesta(!)nuoremmasta lapsesta tuntuu, kun yksi sisaruksista hyljätään? Ei ainakaan turvallisuutta heidän tulevaisuuteen tuo ratkaisusi antaa oma lapsi pois. Pelkäävät nyt, että se on myös heidän tulevaisuus, kun saavat murrosiän oireita. Ja nuo aloituksessasi mainitsemat "oireet" kuuluvat lähes jokaiselle murrosikäiselle. Hylkäätkö jatkossa kaikki kuusi(!) lastasi?

huolestunut äiti kirjoitti:

muuttaneet jo aiemmin,tämän vuoden helmikuussa,syystä että lapseni pääsisi siten pois noista entisistä ympyröistä...mutta se ei aiheuttanut muutosta parempaan.Päinvastoin!

Olisiko sinun mielestäsi oikein se että muut 6 lasta joutuisivat TAAS vaihtamaan koulua,yhden lapsen takia?

Mieheni meni uuteen työpaikkaan muuttomme aikoihin alkuvuodesta,samoin itse aloin opiskelemaan silloin.
Onko meidän muutettava/ja muututtava sen takia,kun yksi lapsista ei noudata sovittuja sääntöjä,eikä kunnioita edes Suomen lakia??

Ja eikö olekkin ihmeellistä,että tuo tuo lapseni "uusi hyvä ystävä",16 v poika,viimeisen vuoden ajalta,on niin "hyvä"...että kyseisen pojan edellinenkin "kaveri" lähti "puoleksi vuodeksi"miettimään tekosiaan, sijoitukseen muualle.(Poliisin mukaan tuo 16 v. on heille hyvinkin tuttu, eri yhteyksistä!).

Lue lisää

En usko tota juttua. Poliisilla ei ole mitään oikeutta kertoa teille jonkun toisen alaikäisen lapsen asioista. Jopa murhasta epäiltyjen intimiteettiä ja yksityisyyttä suojataan näköjään paremmin kuin mitä nyt muka poliisit ovat tehneet alaikäiselle ystävälle, leimaamalla hänet kavereiden vanhempien silmissä noin.
Ei ole kyllä alaikäisellä lapsella mitään oikeuksia eikä viranomaisilla näköjään salassapitovelvollisuutta juorutessaan alaikäisestä lapselle ulkopuolisille. Ei ihme, että nuoret voivat pahoin.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

En usko tota juttua. Poliisilla ei ole mitään oikeutta kertoa teille jonkun toisen alaikäisen lapsen asioista. Jopa murhasta epäiltyjen intimiteettiä ja yksityisyyttä suojataan näköjään paremmin kuin mitä nyt muka poliisit ovat tehneet alaikäiselle ystävälle, leimaamalla hänet kavereiden vanhempien silmissä noin.
Ei ole kyllä alaikäisellä lapsella mitään oikeuksia eikä viranomaisilla näköjään salassapitovelvollisuutta juorutessaan alaikäisestä lapselle ulkopuolisille. Ei ihme, että nuoret voivat pahoin.

Lue lisää

tuo toinen poika on osasyyllisenä,niin kyllä ne tiedot todellakin ovat myös minulle kuuluvia asioita.
Joten poliisi ei ole toiminut millään tavoin väärin!

Mieheni oli juuri todistamassa eräässä oikeudenkäynnissä,ja sielläkin ne tiedot ovat myös
muiden saatavilla.Sos.turvatunnuksia,ja osoitteita myöten.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

En usko tota juttua. Poliisilla ei ole mitään oikeutta kertoa teille jonkun toisen alaikäisen lapsen asioista. Jopa murhasta epäiltyjen intimiteettiä ja yksityisyyttä suojataan näköjään paremmin kuin mitä nyt muka poliisit ovat tehneet alaikäiselle ystävälle, leimaamalla hänet kavereiden vanhempien silmissä noin.
Ei ole kyllä alaikäisellä lapsella mitään oikeuksia eikä viranomaisilla näköjään salassapitovelvollisuutta juorutessaan alaikäisestä lapselle ulkopuolisille. Ei ihme, että nuoret voivat pahoin.

Lue lisää

sinulle on tapahtunut jotain hyvin traumaattista,kun pystyt vierasta ihmistä tuolla tavalla arvostelemaan.

Jos sinun lapsesi on otettu pois,joidenkin syiden vuoksi..ja teille on niistä pahoja traumoja jäänyt,niin ei silti pitäisi tuomita kaikkia vanhempia eikä myöskään jokaista sijoitus/tai tukiperhettä.

Itse tunnen muutaman perheen,joissa sijoituslapsia on..ja ainakin noissa perheissä sijoitetut lapset viihtyvät ja ovat tyytyväisiä elämäänsä.
Miksi siis yleistää..ja moittia kaikkia?

huolestunut äiti kirjoitti:

sinulle on tapahtunut jotain hyvin traumaattista,kun pystyt vierasta ihmistä tuolla tavalla arvostelemaan.

Jos sinun lapsesi on otettu pois,joidenkin syiden vuoksi..ja teille on niistä pahoja traumoja jäänyt,niin ei silti pitäisi tuomita kaikkia vanhempia eikä myöskään jokaista sijoitus/tai tukiperhettä.

Itse tunnen muutaman perheen,joissa sijoituslapsia on..ja ainakin noissa perheissä sijoitetut lapset viihtyvät ja ovat tyytyväisiä elämäänsä.
Miksi siis yleistää..ja moittia kaikkia?

Lue lisää

Lapsia on sijoitettu noin 15.600 kotinsa ulkopuolelle. Minusta on jo korkea aika yleistää tämä ongelma, se on niin yleinen. Jossain kohtaa suomalaiset aikuiset tekevät väärin, kun tähän on tultu. Miettiköön kukin kohdallaan, että missä kohtaa.

huolestunut äiti kirjoitti:

tuo toinen poika on osasyyllisenä,niin kyllä ne tiedot todellakin ovat myös minulle kuuluvia asioita.
Joten poliisi ei ole toiminut millään tavoin väärin!

Mieheni oli juuri todistamassa eräässä oikeudenkäynnissä,ja sielläkin ne tiedot ovat myös
muiden saatavilla.Sos.turvatunnuksia,ja osoitteita myöten.

Lue lisää

Kohdellaanko Suomessa alaikäistä rikollista tuomioistuimessa samoin kuin aikuista rikollista? Tämä onkin mielenkiintoinen paljastus.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Kohdellaanko Suomessa alaikäistä rikollista tuomioistuimessa samoin kuin aikuista rikollista? Tämä onkin mielenkiintoinen paljastus.

ole sellainen jota ei ole vielä mistään tuomittu oikeudessa.

En missään vaiheessa puhunut että mieheni olisi ollut alaikäisen oikeudenkäynnissä todistajana!

Kuitenkin,kun lapset toimivat rikoksia tai muuta ilkivaltaa tehdessään yhdessä/tai vaikka vain toinen olisi siinä vain katsojan roolissa..kaikkia mukana olleita puhutellaan.Ja tarvittaessa järjestetään tapaaminen esim. kaikkien mukana olleiden nuorten ja heidän huoltajiensa kanssa.

En ala tämän enempää setvimään ja selvittämään sinulle..olet niin kärkäs omien ajatustesi kanssa,liian tuomitsevasti.

Mukavaa syksyä sinulle,toivottavasti tuo katkeruus tukahtuu omaan mahdottomuuteensa.

Tarvittaessa järjestetään tapaaminen,jossa kaikki asianosaiset paikalla huoltajineen.
Sellainen on siis tuo kyseinen Ankkuri-työ.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Lapsia on sijoitettu noin 15.600 kotinsa ulkopuolelle. Minusta on jo korkea aika yleistää tämä ongelma, se on niin yleinen. Jossain kohtaa suomalaiset aikuiset tekevät väärin, kun tähän on tultu. Miettiköön kukin kohdallaan, että missä kohtaa.

Lue lisää

jolle noita lukuja saarnaat,paremmin tuo toimisi siten että menisit Arkadianmäelle julistamaan..saisit siten enemmän huomiotakin.
Tämä netti kun ei ole kuitenkaan paras tapa,kun kuulijoita ei liiemmin sinun yksinpuhelullesi ole;)

huolestunut äiti kirjoitti:

ole sellainen jota ei ole vielä mistään tuomittu oikeudessa.

En missään vaiheessa puhunut että mieheni olisi ollut alaikäisen oikeudenkäynnissä todistajana!

Kuitenkin,kun lapset toimivat rikoksia tai muuta ilkivaltaa tehdessään yhdessä/tai vaikka vain toinen olisi siinä vain katsojan roolissa..kaikkia mukana olleita puhutellaan.Ja tarvittaessa järjestetään tapaaminen esim. kaikkien mukana olleiden nuorten ja heidän huoltajiensa kanssa.

En ala tämän enempää setvimään ja selvittämään sinulle..olet niin kärkäs omien ajatustesi kanssa,liian tuomitsevasti.

Mukavaa syksyä sinulle,toivottavasti tuo katkeruus tukahtuu omaan mahdottomuuteensa.

Tarvittaessa järjestetään tapaaminen,jossa kaikki asianosaiset paikalla huoltajineen.
Sellainen on siis tuo kyseinen Ankkuri-työ.

Lue lisää

Niin mutta tässähän poliisit juorusivat muista tapauksista leimaten nuorta asiaankuulumattomasti tapauksista, jotka eivät liittyneet teidän tapaukseen mitenkään: "(Poliisin mukaan tuo 16 v. on heille hyvinkin tuttu, eri yhteyksistä!)."

Hävetköön poliisit.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

En usko tota juttua. Poliisilla ei ole mitään oikeutta kertoa teille jonkun toisen alaikäisen lapsen asioista. Jopa murhasta epäiltyjen intimiteettiä ja yksityisyyttä suojataan näköjään paremmin kuin mitä nyt muka poliisit ovat tehneet alaikäiselle ystävälle, leimaamalla hänet kavereiden vanhempien silmissä noin.
Ei ole kyllä alaikäisellä lapsella mitään oikeuksia eikä viranomaisilla näköjään salassapitovelvollisuutta juorutessaan alaikäisestä lapselle ulkopuolisille. Ei ihme, että nuoret voivat pahoin.

Lue lisää

Meillekin kerrotiin poliisin taholta vaikka mitä siitä seurueesta jossa lapseni liikkui....

Miksi laitoit tuon "hyvästä" perheestä lausahduksesi sitaatteihin?Oliko se kenties vain ilkeämielisyyttä?

Se että olen itse opiskelija,mieheni käy töissä ja meillä on useita mukavia muksuja perheessämme.Puhumme toistemme kanssa paljon,ja olemme kiinnostuneita toisistamme.Autamme toisiamme,missä vain voimme.Yritämme elää
muita loukkaamatta,hoidamme laskut ajallaan,emme juo
alkoholia,emmekä muutenkaan vietä epäsiveellistä ja railakasta elämää...lapset viihtyvät luonamme,ja heillä on kavereita ,joita kotiimme tuovat...Mielestämme olemme siis aivan yhtä hyvä perhe kuin muutkin.

Se että yhden lapsen kohdalla on ongelmia siunaantunut suuremman kanssa...ei tee meistä "pelkästään epäonnistujia" kasvattajina.
Lapsen elämään kun vaikuttaa niin moni muukin asia kuin omat vanhemmat.

huolestunut äiti kirjoitti:

Miksi laitoit tuon "hyvästä" perheestä lausahduksesi sitaatteihin?Oliko se kenties vain ilkeämielisyyttä?

Se että olen itse opiskelija,mieheni käy töissä ja meillä on useita mukavia muksuja perheessämme.Puhumme toistemme kanssa paljon,ja olemme kiinnostuneita toisistamme.Autamme toisiamme,missä vain voimme.Yritämme elää
muita loukkaamatta,hoidamme laskut ajallaan,emme juo
alkoholia,emmekä muutenkaan vietä epäsiveellistä ja railakasta elämää...lapset viihtyvät luonamme,ja heillä on kavereita ,joita kotiimme tuovat...Mielestämme olemme siis aivan yhtä hyvä perhe kuin muutkin.

Se että yhden lapsen kohdalla on ongelmia siunaantunut suuremman kanssa...ei tee meistä "pelkästään epäonnistujia" kasvattajina.
Lapsen elämään kun vaikuttaa niin moni muukin asia kuin omat vanhemmat.

Lue lisää

Laitoin lainausmerkit, koska minusta hyvästä perheestä ei lasta sijoiteta kotinsa ulkopuolelle. Meillä on Suomessa n. 15.600 kotinsa ulkopuolelle sijoitettua lasta, eikä sinne kaivata yhtä ainutta hyvän perheen lasta lisää. Lastensuojelun sijoituspalvelut on tarkoitettu lapsille, jotka tulevat rankoista, lapselle vaarallisista kodeista. Jos pidätte itseänne hyvänä perheenä, niin luulisi lapsenne hoitamisen luonnistuvan. Laitoksissa on jo noin 10.000 lasta odottamassa harvalukuisiin sijaisperheisiin pääsyä, joten on hyvin epätodennäköistä, että lapsenne pääsisi sijaisvanhemmille. Hän joutune laitokseen noin 10.000 kohtalotoverinsa kanssa.
Mitä tulee poliiseihin, niin alaikäisten lasten asuinjärjestelyt ja sijoittelut eivät kuulu heidän toimivaltaansa, heillä ei ole siihen pätevyyttä vaikka halua voisi ollakkin. Vasta tuomioistuin voi määrätä rikoksentekijät jonnekin pois kodistaan, mutta tuohan on vielä niin nuorikin, ettei ole edes rikostuomioistuimen alainen. Hämmästelen, jos hyvän perheen aikuiset luottavat poliisin alaikäisen lapsen hoidossa. Ei hyvä perhe, ei todellakaan.
Sanoit että lapsen tuntee itsensä jo niin arvottomaksi, että millään ei ole mitään väliä. Kotoa pois lähettäminen tai noin kaikkien yhteispäätöksellä päästäminen vahvistanee tätä tunnetta. Sanat, me rakastamme sinua ja tämä on aina kotisi ovat sanahelinää, kun käytäntö on toinen, eli hänet sijoitetaan pois läheistensä elämästä. Käsittääkseni tapaamisrajoitukset astuvat saman tien voimaan, ainakin tällä palstalla on sen suuntaista viestiä tullut. Kyllä tuo on lapselle rangaistus, jonka hän nyt ilmeisesti itse kokee ansainneensa. Voisitte antaa lapselle anteeksi.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Laitoin lainausmerkit, koska minusta hyvästä perheestä ei lasta sijoiteta kotinsa ulkopuolelle. Meillä on Suomessa n. 15.600 kotinsa ulkopuolelle sijoitettua lasta, eikä sinne kaivata yhtä ainutta hyvän perheen lasta lisää. Lastensuojelun sijoituspalvelut on tarkoitettu lapsille, jotka tulevat rankoista, lapselle vaarallisista kodeista. Jos pidätte itseänne hyvänä perheenä, niin luulisi lapsenne hoitamisen luonnistuvan. Laitoksissa on jo noin 10.000 lasta odottamassa harvalukuisiin sijaisperheisiin pääsyä, joten on hyvin epätodennäköistä, että lapsenne pääsisi sijaisvanhemmille. Hän joutune laitokseen noin 10.000 kohtalotoverinsa kanssa.
Mitä tulee poliiseihin, niin alaikäisten lasten asuinjärjestelyt ja sijoittelut eivät kuulu heidän toimivaltaansa, heillä ei ole siihen pätevyyttä vaikka halua voisi ollakkin. Vasta tuomioistuin voi määrätä rikoksentekijät jonnekin pois kodistaan, mutta tuohan on vielä niin nuorikin, ettei ole edes rikostuomioistuimen alainen. Hämmästelen, jos hyvän perheen aikuiset luottavat poliisin alaikäisen lapsen hoidossa. Ei hyvä perhe, ei todellakaan.
Sanoit että lapsen tuntee itsensä jo niin arvottomaksi, että millään ei ole mitään väliä. Kotoa pois lähettäminen tai noin kaikkien yhteispäätöksellä päästäminen vahvistanee tätä tunnetta. Sanat, me rakastamme sinua ja tämä on aina kotisi ovat sanahelinää, kun käytäntö on toinen, eli hänet sijoitetaan pois läheistensä elämästä. Käsittääkseni tapaamisrajoitukset astuvat saman tien voimaan, ainakin tällä palstalla on sen suuntaista viestiä tullut. Kyllä tuo on lapselle rangaistus, jonka hän nyt ilmeisesti itse kokee ansainneensa. Voisitte antaa lapselle anteeksi.

Lue lisää

niin vahva OMA NÄKEMYS asioista,sanoisin jopa että hyvin musta-valkoinen sellainen...mutta elämä ei ole koskaan VAIN musta-valkoista..siinä on paljon eri sävyjä ja värejä.

Se että me olemme tehneet meidän perheemme kohdalla tällaisen ratkaisun,ei ole tuomittavaa.
Tuomittavaa olisi se,että emme asioihin reagoisi vaan antaisimme niiden olla..ja samalla pelkäisimme koko ajan mitä seuraavaksi tapahtuu??

Kun lapsi ei kunnioita poliiseja,eikä mitään tai ketään on hänellä todella paha asenne ongelma.
Siihen "asenteeseen" me nyt olemme puuttumassa.

Tiedän kyllä millaista ns. normaali "murkkuikä" on,onhan perheessämme muitakin lapsia,heistä kaksi ovat 15 vuotiasta.

Koskaan ei lapselle voi tarpeeksi korostaa sitä kuinka rakas ja tärkeä hän on.
Minun 14 vuotiaani ei ole tyhmä!

Hän kyllä tiesi teot tehdessään ettei se ole oikein,mutta kaiken on tehnyt silti.
Hän itse toivoi ja halusi muutosta elämäänsä,oli aivan uupunut tekojensa vuoksi..se että hän menee muualle hetkeksi "kasvamaan"ei ole vain "rangaistus",se on hälle myös uusi mahdollisuus.

huolestunut äiti kirjoitti:

niin vahva OMA NÄKEMYS asioista,sanoisin jopa että hyvin musta-valkoinen sellainen...mutta elämä ei ole koskaan VAIN musta-valkoista..siinä on paljon eri sävyjä ja värejä.

Se että me olemme tehneet meidän perheemme kohdalla tällaisen ratkaisun,ei ole tuomittavaa.
Tuomittavaa olisi se,että emme asioihin reagoisi vaan antaisimme niiden olla..ja samalla pelkäisimme koko ajan mitä seuraavaksi tapahtuu??

Kun lapsi ei kunnioita poliiseja,eikä mitään tai ketään on hänellä todella paha asenne ongelma.
Siihen "asenteeseen" me nyt olemme puuttumassa.

Tiedän kyllä millaista ns. normaali "murkkuikä" on,onhan perheessämme muitakin lapsia,heistä kaksi ovat 15 vuotiasta.

Koskaan ei lapselle voi tarpeeksi korostaa sitä kuinka rakas ja tärkeä hän on.
Minun 14 vuotiaani ei ole tyhmä!

Hän kyllä tiesi teot tehdessään ettei se ole oikein,mutta kaiken on tehnyt silti.
Hän itse toivoi ja halusi muutosta elämäänsä,oli aivan uupunut tekojensa vuoksi..se että hän menee muualle hetkeksi "kasvamaan"ei ole vain "rangaistus",se on hälle myös uusi mahdollisuus.

Lue lisää

täällä. Kaikista vastauksistasi huoma, ettet ole tehnyt päätöstäsi kevyin perustein, vaan olet ajatellut asian hyvin perusteellisesti lapsen parasta ajatellen.
Koska tällä hetkellä itse olet ns. varma päätöksesi
oikeellisuudesta ja tärkeydestä, niin sitä taustaa vasten on helppo myös puolustautua.
Joskus nuorten elämä saattaa olla jo niin solmussa, esim. siksi, että isommat uhkailevat heitä ja pakottavat esim. varastamaan heille jne.
Täällä nämä äidit taitavat olla valtaosin vielä niin pienten äitejä, ettei heillä oikein ole käsitystä minkälaisiin todellisiin ongelmiin nuoret voivat joutua.
Vanhempien on niihin tosi vaikea puuttua, koska nuori ei uskalla kaikkea kertoa kotona, eikä varsinkaan kenenkään ahdistelijoittensa nimiä.
Maa saattaa polttaa pahasti jalkojen alla.
Kyllä silloin on parasta päästää lapsensa vähän viileempään paikkaan.
On hyvin yleistä, että 16 vuotta täyttäneet käyttävät alle 16 vuotiaita hyväkseen ja pakottavat tekemään rikoksia heidän puolestaan, koska alle 16 vuotias ei vielä joudu samalla tavalla vastaamaan, kui yli.
Tuttua hyvin tuttua myös meidän lapsille tapahtunutta aikanaan. Meiltä myös yksi sijoitettu
oli aivan omasta halustaan "miettimässä" maailman menoa eräässä ongelmanuorille tarkoitetussa laitoksessa.

amalia kirjoitti:

täällä. Kaikista vastauksistasi huoma, ettet ole tehnyt päätöstäsi kevyin perustein, vaan olet ajatellut asian hyvin perusteellisesti lapsen parasta ajatellen.
Koska tällä hetkellä itse olet ns. varma päätöksesi
oikeellisuudesta ja tärkeydestä, niin sitä taustaa vasten on helppo myös puolustautua.
Joskus nuorten elämä saattaa olla jo niin solmussa, esim. siksi, että isommat uhkailevat heitä ja pakottavat esim. varastamaan heille jne.
Täällä nämä äidit taitavat olla valtaosin vielä niin pienten äitejä, ettei heillä oikein ole käsitystä minkälaisiin todellisiin ongelmiin nuoret voivat joutua.
Vanhempien on niihin tosi vaikea puuttua, koska nuori ei uskalla kaikkea kertoa kotona, eikä varsinkaan kenenkään ahdistelijoittensa nimiä.
Maa saattaa polttaa pahasti jalkojen alla.
Kyllä silloin on parasta päästää lapsensa vähän viileempään paikkaan.
On hyvin yleistä, että 16 vuotta täyttäneet käyttävät alle 16 vuotiaita hyväkseen ja pakottavat tekemään rikoksia heidän puolestaan, koska alle 16 vuotias ei vielä joudu samalla tavalla vastaamaan, kui yli.
Tuttua hyvin tuttua myös meidän lapsille tapahtunutta aikanaan. Meiltä myös yksi sijoitettu
oli aivan omasta halustaan "miettimässä" maailman menoa eräässä ongelmanuorille tarkoitetussa laitoksessa.

Lue lisää

suojelevat kiusaajiaan, hyväksikäyttäjiään, kiristäjiään yms. Meidänkin tyttö suojeli hyväksikäyttäjäänsä vuoden verran ja valehteli tämän puolesta vaikka mitä ja oli valmis puolustamaan tätä kaikin tavoin. Ihastuksen lisäksi hän tunsi pelkoa ja riippuvuutta, yksinäinen kun oli ja hyväksikäyttäjä osasi manipuloida. Nämä asiat ovat niin vaikeita ja monitahoisia, että yhtä ja oikeaa ratkaisumallia ei varmasti ole. Meidän tapauksessa välimatka asioihin teki hyvää, mutta muuten kävimme lähellä katastrofia tuon perhekodin takia. Olen miettinyt paljon, että olisiko näille tällaisille nuorille joku muu ratkaisu, kuin sijoitus parempi vaihtoehto. Tuntui niin kummalliselta, että rikoksen uhri otetaan huostaan, vaikka siinä oli hyväkin puolensa.

Mutta kuten edellisessä viestissä todettiin, nuoret eivät puhu "ahdingostaan" edes vanhemmilleen vaikka välit olisivat kuinka hyvät. Hyvätkin välit valitettavasti tuppaavat kiristymään silloin kun nuori joutuu elämään ns. kaksoiselämää ja valheen verkossa. Pahaolo purkautuu kuitenkin jossain vaiheessa ja selitykseksi käytökselle keksitään mitä ihmeellisimpiä tekosyitä sekä tietysti vanhemmat saavat kaiken vihan osakseen. Näin se vaan menee!

että nuoret kirjoitti:

suojelevat kiusaajiaan, hyväksikäyttäjiään, kiristäjiään yms. Meidänkin tyttö suojeli hyväksikäyttäjäänsä vuoden verran ja valehteli tämän puolesta vaikka mitä ja oli valmis puolustamaan tätä kaikin tavoin. Ihastuksen lisäksi hän tunsi pelkoa ja riippuvuutta, yksinäinen kun oli ja hyväksikäyttäjä osasi manipuloida. Nämä asiat ovat niin vaikeita ja monitahoisia, että yhtä ja oikeaa ratkaisumallia ei varmasti ole. Meidän tapauksessa välimatka asioihin teki hyvää, mutta muuten kävimme lähellä katastrofia tuon perhekodin takia. Olen miettinyt paljon, että olisiko näille tällaisille nuorille joku muu ratkaisu, kuin sijoitus parempi vaihtoehto. Tuntui niin kummalliselta, että rikoksen uhri otetaan huostaan, vaikka siinä oli hyväkin puolensa.

Mutta kuten edellisessä viestissä todettiin, nuoret eivät puhu "ahdingostaan" edes vanhemmilleen vaikka välit olisivat kuinka hyvät. Hyvätkin välit valitettavasti tuppaavat kiristymään silloin kun nuori joutuu elämään ns. kaksoiselämää ja valheen verkossa. Pahaolo purkautuu kuitenkin jossain vaiheessa ja selitykseksi käytökselle keksitään mitä ihmeellisimpiä tekosyitä sekä tietysti vanhemmat saavat kaiken vihan osakseen. Näin se vaan menee!

Lue lisää

tuollaisen huonon kaveriporukan sisäisiä valtasuhteita, kuka siellä johtaa ja ketä. Onko lapsesi siellä jotenkin määräävässä asemassa, johtajan apulainen vai tarvitseeko hänen turvallisuuden tunteensa sitä, että häntä johdetaan.

Sitä kauttakin voi saada merkittävää tietoa siitä, miksi hänelle tuo seurapiiri on niin tärkeä.

tulee takaisin vasta 18v.vaikka muuta lupaisivatkin.
Vedotaan ettei koulua voi vaihtaa ym loputonta
syytä.

että nuori kirjoitti:

tulee takaisin vasta 18v.vaikka muuta lupaisivatkin.
Vedotaan ettei koulua voi vaihtaa ym loputonta
syytä.

adoptioon. Adiptiolapsista on pula. Kuitenkin pois tuollaiselta äidiltä. Kun kerran äiti katsoo, ettei ole velvollinen murkkunsa perässä juokseman vaan yhteiskunnan on juostava veroeuroilla hänen itsensä alkuun laittamalle lapselle ja hän itse vetäytyy sohvalleen lämpimän peiton alle. Nuorempien lasten tullessa murkkuikään sama toistuu, jos äiti totutetaan siihen, että yhteiskunta hoitaa murkut. Kaikki lapset heti pois häneltä tai pitäkööt kaikki. Siinä on kaikki tarjottavat mahdolliset vaihtoehdot hänelle.

antaa kirjoitti:

adoptioon. Adiptiolapsista on pula. Kuitenkin pois tuollaiselta äidiltä. Kun kerran äiti katsoo, ettei ole velvollinen murkkunsa perässä juokseman vaan yhteiskunnan on juostava veroeuroilla hänen itsensä alkuun laittamalle lapselle ja hän itse vetäytyy sohvalleen lämpimän peiton alle. Nuorempien lasten tullessa murkkuikään sama toistuu, jos äiti totutetaan siihen, että yhteiskunta hoitaa murkut. Kaikki lapset heti pois häneltä tai pitäkööt kaikki. Siinä on kaikki tarjottavat mahdolliset vaihtoehdot hänelle.

Lue lisää

Ei äiti ole vetäytynyt 'lämpimään peiton alle', kyllähän kirjoituksesta kuitenkin selvä huoli lapsesta heijastuu. Ja vielä turhempaa alkaa ennustamaan, miten nuorempien lasten kohdalla menee, koska kaikki lapset ovat yksilöitä, myös saman perheen sisarukset.

Ei se ihme, jos viranomaisten kanssa ei asiat aina asiallisesti hoidu, kun eivät aikuiset täälläkään voi yhtä ainoaa asiaa käsitellä ilman, että aletaan haukkua ja mollata vanhempia.

Jos ajatellaan isokokoista 180 senttistä 14-vuotiasta, joka uhmaa vanhempiaan, niin mitähän tuo perässä juokseminen mahtaa tarkoittaa. Kädestäkö pitäisi juosta poikaa pitämässä tai yrittää pitää väkisin kotona? Miten se väkisin kotona pitäminen tapahtuu? Laitetaan lapsi käsi- ja jalkarautoihin ja suukapula suuhun, niinkö?

Aivan turha väittää myöskään, että 'jos rajat olisi laitettu aikaisemmin, ei tilanne olisi niin paha'. Vaikka rajat olisivat olleet miten hyvä, murkku-uhma voi yllättää kuitenkin monen perheen. Varsinkin silloin kun lapsen seurapiiri vaihtuu huonompaan suuntaan, kuten tässä on tapahtunut.

tuolla tavalla! kirjoitti:

Ei äiti ole vetäytynyt 'lämpimään peiton alle', kyllähän kirjoituksesta kuitenkin selvä huoli lapsesta heijastuu. Ja vielä turhempaa alkaa ennustamaan, miten nuorempien lasten kohdalla menee, koska kaikki lapset ovat yksilöitä, myös saman perheen sisarukset.

Ei se ihme, jos viranomaisten kanssa ei asiat aina asiallisesti hoidu, kun eivät aikuiset täälläkään voi yhtä ainoaa asiaa käsitellä ilman, että aletaan haukkua ja mollata vanhempia.

Jos ajatellaan isokokoista 180 senttistä 14-vuotiasta, joka uhmaa vanhempiaan, niin mitähän tuo perässä juokseminen mahtaa tarkoittaa. Kädestäkö pitäisi juosta poikaa pitämässä tai yrittää pitää väkisin kotona? Miten se väkisin kotona pitäminen tapahtuu? Laitetaan lapsi käsi- ja jalkarautoihin ja suukapula suuhun, niinkö?

Aivan turha väittää myöskään, että 'jos rajat olisi laitettu aikaisemmin, ei tilanne olisi niin paha'. Vaikka rajat olisivat olleet miten hyvä, murkku-uhma voi yllättää kuitenkin monen perheen. Varsinkin silloin kun lapsen seurapiiri vaihtuu huonompaan suuntaan, kuten tässä on tapahtunut.

Lue lisää

Onko tarkoitus sijoittaa joinnekin missä on fyysisesti kookkampia aikuisia kuin kotona jotka siten varmaan käärivät mattoihin tai istuvat pojan päällä, kuten hoitoihin kuuluu. Ei kai alaikäistä missään hoitopaikassakaan saa pistää rautoihin ja suukapula suuhun.
Luulen, että äiti saattaa tätä menoa vaikean nuoren hoidolliseen huostaanottoon ja diagnosoidaan ja sitten kemikaalein sidotaan, kuten vaikeat psyykkiset tapaukset on mediassa kerrottu käsiteltävän.
Aloituksesta sai kyllä sen käsityksen, että tuo 14-vuotias on vaan vähän huonoille teille heittäytynyt, (ei käytä huumeita eikä edes tupakoi), joten seuraamukset hänelle on aivan kohtuuttomat.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Onko tarkoitus sijoittaa joinnekin missä on fyysisesti kookkampia aikuisia kuin kotona jotka siten varmaan käärivät mattoihin tai istuvat pojan päällä, kuten hoitoihin kuuluu. Ei kai alaikäistä missään hoitopaikassakaan saa pistää rautoihin ja suukapula suuhun.
Luulen, että äiti saattaa tätä menoa vaikean nuoren hoidolliseen huostaanottoon ja diagnosoidaan ja sitten kemikaalein sidotaan, kuten vaikeat psyykkiset tapaukset on mediassa kerrottu käsiteltävän.
Aloituksesta sai kyllä sen käsityksen, että tuo 14-vuotias on vaan vähän huonoille teille heittäytynyt, (ei käytä huumeita eikä edes tupakoi), joten seuraamukset hänelle on aivan kohtuuttomat.

Lue lisää

älä nyt viitsi sortua tuollaisiin lapsellisiin ylilyönteihin ja liioitteluun. Kuinka viitsitkin jankuttaa tuollaista äärimmäistä soopaa. Jos joissakin vaikeiden tapausten hoitolaitoksissa käytetään viimeisenä keinona rankkoja hoitotapoja niin miksi ottaa ne tällaisen tuikitavallisen teininuoren kipuilun yhteydessä edes esiin? Haluat vain päästä näyttämään mitä kuvittelet tietäväsi hoidoista ja huostaanotoista.

antaa kirjoitti:

adoptioon. Adiptiolapsista on pula. Kuitenkin pois tuollaiselta äidiltä. Kun kerran äiti katsoo, ettei ole velvollinen murkkunsa perässä juokseman vaan yhteiskunnan on juostava veroeuroilla hänen itsensä alkuun laittamalle lapselle ja hän itse vetäytyy sohvalleen lämpimän peiton alle. Nuorempien lasten tullessa murkkuikään sama toistuu, jos äiti totutetaan siihen, että yhteiskunta hoitaa murkut. Kaikki lapset heti pois häneltä tai pitäkööt kaikki. Siinä on kaikki tarjottavat mahdolliset vaihtoehdot hänelle.

Lue lisää

...puhuu ihminen, jolla ei ole mitään hajuakaan mm erityislasten ongelmista. Apua haetaan silloin kun sitä tarvitaan ja sitä tarvitaan silloin kun nuori on vaarassa eikä kodin normaali keinot enää auta. Ihme vänkäämistä selvästä asiasta.

kettu.nen kirjoitti:

...puhuu ihminen, jolla ei ole mitään hajuakaan mm erityislasten ongelmista. Apua haetaan silloin kun sitä tarvitaan ja sitä tarvitaan silloin kun nuori on vaarassa eikä kodin normaali keinot enää auta. Ihme vänkäämistä selvästä asiasta.

Lue lisää

ole mikään erityislapsi sanottu olevan. Jos hän on 14-vuotta jo elänyt, niin kai se erityisyys sentään olis jo huomattu aiemmin. Eiks tämä ole ihan tavis. Erityslapsesta pitää saada diagnoosi, ja just sitä pelkäsin, että sijaiskoti mahdollisesti rupee touhuumaan saadakseen vaikeastihoidettavan lapsen lisän palkkioonsa.

ja satuilua kirjoitti:

älä nyt viitsi sortua tuollaisiin lapsellisiin ylilyönteihin ja liioitteluun. Kuinka viitsitkin jankuttaa tuollaista äärimmäistä soopaa. Jos joissakin vaikeiden tapausten hoitolaitoksissa käytetään viimeisenä keinona rankkoja hoitotapoja niin miksi ottaa ne tällaisen tuikitavallisen teininuoren kipuilun yhteydessä edes esiin? Haluat vain päästä näyttämään mitä kuvittelet tietäväsi hoidoista ja huostaanotoista.

Lue lisää

Kyllä sitä käytetään ihan tavallisten lasten ja nuorten hoidollisilla osastoilla, kun psykiatrit suuressa tietämättömyydessään pitävät lapsia sairaampina kuin he todellisuudessa ovat ja näin lapsi sotketaan suomalaisiin järjettömiin psykiatrian "hoito"kuvioihin.

Jos aloituksen poika huostaanotetaan, syyksi tilastoidaan todennäköisesti häiriökäyttäytyminen. Ja minä en ainakaan tiedä yhtään 14-vuotiaille tarkoitettua hyvää sijoituslaitosta Suomessa. Aivan yhtä suuri riski on sijaisperheen suhteen. Kaikki sijaishuolto toimii täysin valvomattomissa oloissa, eikä hoidon hyvistä tuloksista ole ikinä raportoinut kukaan muu kuin sijaishuollosta palkkansa saavat itse.

ja satuilua kirjoitti:

älä nyt viitsi sortua tuollaisiin lapsellisiin ylilyönteihin ja liioitteluun. Kuinka viitsitkin jankuttaa tuollaista äärimmäistä soopaa. Jos joissakin vaikeiden tapausten hoitolaitoksissa käytetään viimeisenä keinona rankkoja hoitotapoja niin miksi ottaa ne tällaisen tuikitavallisen teininuoren kipuilun yhteydessä edes esiin? Haluat vain päästä näyttämään mitä kuvittelet tietäväsi hoidoista ja huostaanotoista.

Lue lisää

Uskoisin ammattisijoittajien pitävän tuota poikaa vaikeana tapauksena, kun häntä ei kerran voida kotonaan pitää. Eihän sijoituksia ihan hepposin perustein pitäisi lähteä tekemään hyvistä perheistä. Ilman muuta viesti ympäristölle on, että kyseessä on vaikea tapaus.

mielessä, että koska osa sossuista haluaa aina tehdä päinvastoin kuin vanhemmat haluavat, niin heidänhän olisi pakko olla tekemättä huostaa silloin, kun kaikki alkaisivat sitä vaatimaan :(

oikeasti noin.

Eihän kukaan äiti antaisi lastaan pois lopullisesti.Kuten totesin,ratkaisu on varmasti elämäni vaikein...mutta myös oikea.
Jopa lapsen omasta mielestä,sillä hän oli helpottunut kun poliisi selitti että "nyt on rötökset tulleet tiensä päähän ja muutto muualle on edessä,"puoleksi vuodeksi kasvamaan muualle,kun ei mitään sääntöjä noudata eikä toisen omaa kunnioita".Se oli meidän oma toive,koska lapsen toiminta oli itsetuhoista kaikin tavoin...siihen toiveeseeni yhtyi siis poliisi,ja heidän sosiaalityöntekijänsäkin.

Kun lapsi ottaa luvatta perheen kuukauden vuokrarahat(600euroa)ja tuhlaa ne...se ei ole vain pieni asia jonka voi olan kohautuksella sivuuttaa.
Sama pätee niihin muihin pyörän anastamisiin...sekä kaupasta varastamisiin.
Hän tiettää että tekee väärin,mutta tekee ne asiat silti.

Itse olen hoitanut kaikki lapseni kotona,15 vuotta kotiäitiyttä(5lasta) on tehnyt kyllä aikasmoisen säästön niihin veromarkkoihin ja euroihin.Pienellä kotihoidontuella vain elettiin.

Itse olen hoivatyötä tehnyt,ja tiedän missä kohden raja "oma osaamiseni" äitinä sekä myös ainoan huoltajan roolissa kulkee..ja tiedän myös missä kohden minun on muualta apua pyydettävä,kun omat voimavarat eivät enää riitä.

Miksi on aina ajateltava asioista negatiivisesti?Miksei voi nähdä asioita asioina..kommentoida,jos osaa vastauksen omast kokemuksestaan antaa..mutta olla myös arvostelematta,moittimatta...jos ei omakohtaista kokemusta ole.

huolestunut äiti kirjoitti:

oikeasti noin.

Eihän kukaan äiti antaisi lastaan pois lopullisesti.Kuten totesin,ratkaisu on varmasti elämäni vaikein...mutta myös oikea.
Jopa lapsen omasta mielestä,sillä hän oli helpottunut kun poliisi selitti että "nyt on rötökset tulleet tiensä päähän ja muutto muualle on edessä,"puoleksi vuodeksi kasvamaan muualle,kun ei mitään sääntöjä noudata eikä toisen omaa kunnioita".Se oli meidän oma toive,koska lapsen toiminta oli itsetuhoista kaikin tavoin...siihen toiveeseeni yhtyi siis poliisi,ja heidän sosiaalityöntekijänsäkin.

Kun lapsi ottaa luvatta perheen kuukauden vuokrarahat(600euroa)ja tuhlaa ne...se ei ole vain pieni asia jonka voi olan kohautuksella sivuuttaa.
Sama pätee niihin muihin pyörän anastamisiin...sekä kaupasta varastamisiin.
Hän tiettää että tekee väärin,mutta tekee ne asiat silti.

Itse olen hoitanut kaikki lapseni kotona,15 vuotta kotiäitiyttä(5lasta) on tehnyt kyllä aikasmoisen säästön niihin veromarkkoihin ja euroihin.Pienellä kotihoidontuella vain elettiin.

Itse olen hoivatyötä tehnyt,ja tiedän missä kohden raja "oma osaamiseni" äitinä sekä myös ainoan huoltajan roolissa kulkee..ja tiedän myös missä kohden minun on muualta apua pyydettävä,kun omat voimavarat eivät enää riitä.

Miksi on aina ajateltava asioista negatiivisesti?Miksei voi nähdä asioita asioina..kommentoida,jos osaa vastauksen omast kokemuksestaan antaa..mutta olla myös arvostelematta,moittimatta...jos ei omakohtaista kokemusta ole.

Lue lisää

olet varmasti tehnyt aivan oikean ratkaisun. 14-vuotiaasi teot ovat olleet vakavia ja kun kiellot eivät ole tähän mennessä auttaneet ja kaveripiiri on avittanut huonoilla teillä, on tapasi toimia mielestäsi vastuullisen aikuisen tapa.

Yhteiskunta tarjoaa näitä palveluja vapaaehtoisesti, joten voitte aivan rauhassa käyttää niitä ja ainakin minä suon että veroeurojani käytetään tällaiseen toimintaan. Sitä paitsi, sitähän on laskettu paljonkon yksi syrjäytynyt maksaa yhteiskunnalle, ja se kustannus on ennaltaehköisevää hoitoa suurempi.
Voimia teille!

(Helinä-keiju3:sta ei kannata välittää, tuo naispuolinen(?) Väyrynen kun ei koskaan myönnä olleensa väärässä missään asiassa ;-)

huolestunut äiti kirjoitti:

oikeasti noin.

Eihän kukaan äiti antaisi lastaan pois lopullisesti.Kuten totesin,ratkaisu on varmasti elämäni vaikein...mutta myös oikea.
Jopa lapsen omasta mielestä,sillä hän oli helpottunut kun poliisi selitti että "nyt on rötökset tulleet tiensä päähän ja muutto muualle on edessä,"puoleksi vuodeksi kasvamaan muualle,kun ei mitään sääntöjä noudata eikä toisen omaa kunnioita".Se oli meidän oma toive,koska lapsen toiminta oli itsetuhoista kaikin tavoin...siihen toiveeseeni yhtyi siis poliisi,ja heidän sosiaalityöntekijänsäkin.

Kun lapsi ottaa luvatta perheen kuukauden vuokrarahat(600euroa)ja tuhlaa ne...se ei ole vain pieni asia jonka voi olan kohautuksella sivuuttaa.
Sama pätee niihin muihin pyörän anastamisiin...sekä kaupasta varastamisiin.
Hän tiettää että tekee väärin,mutta tekee ne asiat silti.

Itse olen hoitanut kaikki lapseni kotona,15 vuotta kotiäitiyttä(5lasta) on tehnyt kyllä aikasmoisen säästön niihin veromarkkoihin ja euroihin.Pienellä kotihoidontuella vain elettiin.

Itse olen hoivatyötä tehnyt,ja tiedän missä kohden raja "oma osaamiseni" äitinä sekä myös ainoan huoltajan roolissa kulkee..ja tiedän myös missä kohden minun on muualta apua pyydettävä,kun omat voimavarat eivät enää riitä.

Miksi on aina ajateltava asioista negatiivisesti?Miksei voi nähdä asioita asioina..kommentoida,jos osaa vastauksen omast kokemuksestaan antaa..mutta olla myös arvostelematta,moittimatta...jos ei omakohtaista kokemusta ole.

Lue lisää

kuuluu: Lapsi varastaa rakkautta.
Eli lapsi, joka ei ole tuntenut saaneensa tarpeeksi huomiota ja rakkautta alkaa varastaa.
Sinun pitäisi ottaa tai pitäisi olla jo ottanut, kun ensimmäinen varkaus tai pahanolonosoitus sattui, poika erityisen positiivisen huomiosi kohteeksi ja antaa nyt se aika hänelle, jota hän ei tarvitessaan ole saanut.
Niin kauan ei ole liian myöhäistä, kun nuoruusaika on vielä meneillään.

oton ja kauanko se on kestänyt?
Onko sijoituspaikka hyvä?
Onko se vaikuttanut lapseen toivotulla tavalla?
Miten paljon olet saanut tavata lasta sijoituksen aikana?

hyväksyitkö huostaan- kirjoitti:

oton ja kauanko se on kestänyt?
Onko sijoituspaikka hyvä?
Onko se vaikuttanut lapseen toivotulla tavalla?
Miten paljon olet saanut tavata lasta sijoituksen aikana?

Lue lisää

Huostaanotto ei ole ainoa mahdollisuus saada lapselle ammattilaisten apua. Lapsi voidaan sijoittaa lastenkotiin tai perhekotiin myös ns. avohuollon tukitoimena, jolloin huostaanottoa ei tehdä. Avohuollon tukitoimeen tarvitaan kaikkien osapuolien hyväksyntä; eli sitä ei vastusta vanhemmat eikä nuori itsekään. Siinä huoltajuus ei siirry yhtään kenellekään vanhemmillta. Avohuollon tukitoimi tehdään määräaikaisena, jonka jälkeen sitä tarvittaessa jatketaan tai se raukeaa.
Puoli vuotta on lyhyt aika korjata lapsen elämää. Lapsi on joutunut jonkinlaiseen umpikujaan, joten ehkä 1v voi olla realistisempi.
Itse tekisin kuten ap. Lapsen parhaaksi olisin valmis myös tekemään rajujakin ratkaisuja. Täältä biopuolelta voi olla vaikea saada asiallista tietoa, moni pauhaa vain omalla (huonolla) kokemuksella vastustaen kaikkea mahdollista.

vaihtoehtoja kirjoitti:

Huostaanotto ei ole ainoa mahdollisuus saada lapselle ammattilaisten apua. Lapsi voidaan sijoittaa lastenkotiin tai perhekotiin myös ns. avohuollon tukitoimena, jolloin huostaanottoa ei tehdä. Avohuollon tukitoimeen tarvitaan kaikkien osapuolien hyväksyntä; eli sitä ei vastusta vanhemmat eikä nuori itsekään. Siinä huoltajuus ei siirry yhtään kenellekään vanhemmillta. Avohuollon tukitoimi tehdään määräaikaisena, jonka jälkeen sitä tarvittaessa jatketaan tai se raukeaa.
Puoli vuotta on lyhyt aika korjata lapsen elämää. Lapsi on joutunut jonkinlaiseen umpikujaan, joten ehkä 1v voi olla realistisempi.
Itse tekisin kuten ap. Lapsen parhaaksi olisin valmis myös tekemään rajujakin ratkaisuja. Täältä biopuolelta voi olla vaikea saada asiallista tietoa, moni pauhaa vain omalla (huonolla) kokemuksella vastustaen kaikkea mahdollista.

Lue lisää

perhekoteihin ei oteta kuin huostaanotettuja lapsia....

vaihtoehtoja kirjoitti:

Huostaanotto ei ole ainoa mahdollisuus saada lapselle ammattilaisten apua. Lapsi voidaan sijoittaa lastenkotiin tai perhekotiin myös ns. avohuollon tukitoimena, jolloin huostaanottoa ei tehdä. Avohuollon tukitoimeen tarvitaan kaikkien osapuolien hyväksyntä; eli sitä ei vastusta vanhemmat eikä nuori itsekään. Siinä huoltajuus ei siirry yhtään kenellekään vanhemmillta. Avohuollon tukitoimi tehdään määräaikaisena, jonka jälkeen sitä tarvittaessa jatketaan tai se raukeaa.
Puoli vuotta on lyhyt aika korjata lapsen elämää. Lapsi on joutunut jonkinlaiseen umpikujaan, joten ehkä 1v voi olla realistisempi.
Itse tekisin kuten ap. Lapsen parhaaksi olisin valmis myös tekemään rajujakin ratkaisuja. Täältä biopuolelta voi olla vaikea saada asiallista tietoa, moni pauhaa vain omalla (huonolla) kokemuksella vastustaen kaikkea mahdollista.

Lue lisää

huippu taas löytyi! Mitä nyt siinä sivussa mollataan ja nälvitään liian suorapuheisia kommentteja, niin siinähän sitä on 'raiteilleen' laittoa kerrakseen.

Käsittääkseni juuri tuohon tässä moni kirjoittaja tähtäsikin, että ei kannata luottaa suunnitelmaan puolesta vuodesta, ei se riitä, vaan todennäköisesti lasta ei kotiuteta puolen vuoden jälkeen. Sen sijaan päädytään huostaanottoon.

Aivan varmasti jokainen sijaishuollosta leipänsä tienaava kannattaa sijoitusta ja huostaanottoa, oli tilanne mikä tahansa. Kyllä tässä ketjussa on rehellisemmin eri vaihtoehtoja pohdittu, kuin mitä on tuo tyyli kannattaa täysin yksisilmäisesti aina pelkkiä huostaanottoja.

Ja seuraavana sijarin laulussa kuuluu säkeistö:

"Luovu lapsestasi
ja myönnä virheesi.
Anna lapsen kotiutua sijoitukseen,
älä häiriköi kotiutussuunnitelmilla.
Soita korkeintaan kerran viikossa,
tavata saat kerran kuussa,
jos lapsesi ei pahasti
oirehdi tapaamisen jälkeen.
Meillä lapsi saa rajat ja
rakkautta, ja jos olisit antanut
ne hänelle, ei hän olisi nyt täällä.
Suurinta rakkautta on luovuttaa
lapsi paremmille kasvattajille,
jee-jee-jeee."

Kaikki sijarit eivät edes halua ottaa teini-ikäistä, mutta nekin jotka ottavat, voivat joutua myöntämään epäonnistumisensa ja lapsi annetaan kiertoon, taas uudelle perheelle.

Totta kai toivoa sopii, että kohdallenne sattuvat hyvät sijaisvanhemmat. Mutta turhan monessa paikassa lapsella ei ole kovin kehuttavat oltavat. Ja huostaanotto on aina huostaanotto, tehtiin se vanhempien pyynnöstä tai vaikka kyseessä olisi ns. hoidollinen huostaanotto.

oikein asiallisuuden kirjoitti:

huippu taas löytyi! Mitä nyt siinä sivussa mollataan ja nälvitään liian suorapuheisia kommentteja, niin siinähän sitä on 'raiteilleen' laittoa kerrakseen.

Käsittääkseni juuri tuohon tässä moni kirjoittaja tähtäsikin, että ei kannata luottaa suunnitelmaan puolesta vuodesta, ei se riitä, vaan todennäköisesti lasta ei kotiuteta puolen vuoden jälkeen. Sen sijaan päädytään huostaanottoon.

Aivan varmasti jokainen sijaishuollosta leipänsä tienaava kannattaa sijoitusta ja huostaanottoa, oli tilanne mikä tahansa. Kyllä tässä ketjussa on rehellisemmin eri vaihtoehtoja pohdittu, kuin mitä on tuo tyyli kannattaa täysin yksisilmäisesti aina pelkkiä huostaanottoja.

Ja seuraavana sijarin laulussa kuuluu säkeistö:

"Luovu lapsestasi
ja myönnä virheesi.
Anna lapsen kotiutua sijoitukseen,
älä häiriköi kotiutussuunnitelmilla.
Soita korkeintaan kerran viikossa,
tavata saat kerran kuussa,
jos lapsesi ei pahasti
oirehdi tapaamisen jälkeen.
Meillä lapsi saa rajat ja
rakkautta, ja jos olisit antanut
ne hänelle, ei hän olisi nyt täällä.
Suurinta rakkautta on luovuttaa
lapsi paremmille kasvattajille,
jee-jee-jeee."

Kaikki sijarit eivät edes halua ottaa teini-ikäistä, mutta nekin jotka ottavat, voivat joutua myöntämään epäonnistumisensa ja lapsi annetaan kiertoon, taas uudelle perheelle.

Totta kai toivoa sopii, että kohdallenne sattuvat hyvät sijaisvanhemmat. Mutta turhan monessa paikassa lapsella ei ole kovin kehuttavat oltavat. Ja huostaanotto on aina huostaanotto, tehtiin se vanhempien pyynnöstä tai vaikka kyseessä olisi ns. hoidollinen huostaanotto.

Lue lisää

koskaan tehdä ilman, että vanhemmissa ei ole vikaa tilanteeseen. Lisäksi heidän mielestään vanhemmat ovat kyvyttömiä näkemään virheensä, siis joko eivät todella ymmärrä virheitään tai ovat vain niin kieroja, että eivät halua myöntää niitä.

Eli tuossa aloittajan tilanteessa vanhempi ei todennäköisesti ymmärrä, miten on syypää lapsensa päihteisiin, huonoon seuraan - totta kai kun on kasvattanut ilman rajoja. Jos äiti ei tätä ymmärrä, niin kyllä pojan on parempi olla huostassa - ehdottomasti!

että huostaanottoa ei kirjoitti:

koskaan tehdä ilman, että vanhemmissa ei ole vikaa tilanteeseen. Lisäksi heidän mielestään vanhemmat ovat kyvyttömiä näkemään virheensä, siis joko eivät todella ymmärrä virheitään tai ovat vain niin kieroja, että eivät halua myöntää niitä.

Eli tuossa aloittajan tilanteessa vanhempi ei todennäköisesti ymmärrä, miten on syypää lapsensa päihteisiin, huonoon seuraan - totta kai kun on kasvattanut ilman rajoja. Jos äiti ei tätä ymmärrä, niin kyllä pojan on parempi olla huostassa - ehdottomasti!

Lue lisää

Ymmärrän kyllä että en ole varmastikkaan osannut aina ja joka hetki toimia lasten kohdalla oikein.
Mutta en nyt sanoisi sitäkään että olen totaalinen epäonnistuja; kasvattajana,huoltajana tai äitinä.
Onhan lapsella isäkin olemassa;)

Muiden lasten kohdalla olen osannut toimia ilmeisen "oikein",koska samanlaisia probleemia ei muilla ole,joten ei voi olla syy yksinomaan minussa.

Tottakai meidän vanhempien ero,on lapselle ollut kova paikka...mutta sitä "eroa"en silloin voinut mitenkään estää.
Olen tehnyt lasteni eteen sen minkä olen osannut.Myös auttanut,opastanut ja kuunnellut.
Rehellisesti he ovat asioistaan kertoneet..joten ei meillä niin huonosti asiat ole olleet.

Meidän perheen kohdalla ei kukaan ole puhunut huostaanotosta.
Ei yksikään viranomainen.Joten,siinä mielessä nyt meni kirjoittajalla vikaan...

oikein asiallisuuden kirjoitti:

huippu taas löytyi! Mitä nyt siinä sivussa mollataan ja nälvitään liian suorapuheisia kommentteja, niin siinähän sitä on 'raiteilleen' laittoa kerrakseen.

Käsittääkseni juuri tuohon tässä moni kirjoittaja tähtäsikin, että ei kannata luottaa suunnitelmaan puolesta vuodesta, ei se riitä, vaan todennäköisesti lasta ei kotiuteta puolen vuoden jälkeen. Sen sijaan päädytään huostaanottoon.

Aivan varmasti jokainen sijaishuollosta leipänsä tienaava kannattaa sijoitusta ja huostaanottoa, oli tilanne mikä tahansa. Kyllä tässä ketjussa on rehellisemmin eri vaihtoehtoja pohdittu, kuin mitä on tuo tyyli kannattaa täysin yksisilmäisesti aina pelkkiä huostaanottoja.

Ja seuraavana sijarin laulussa kuuluu säkeistö:

"Luovu lapsestasi
ja myönnä virheesi.
Anna lapsen kotiutua sijoitukseen,
älä häiriköi kotiutussuunnitelmilla.
Soita korkeintaan kerran viikossa,
tavata saat kerran kuussa,
jos lapsesi ei pahasti
oirehdi tapaamisen jälkeen.
Meillä lapsi saa rajat ja
rakkautta, ja jos olisit antanut
ne hänelle, ei hän olisi nyt täällä.
Suurinta rakkautta on luovuttaa
lapsi paremmille kasvattajille,
jee-jee-jeee."

Kaikki sijarit eivät edes halua ottaa teini-ikäistä, mutta nekin jotka ottavat, voivat joutua myöntämään epäonnistumisensa ja lapsi annetaan kiertoon, taas uudelle perheelle.

Totta kai toivoa sopii, että kohdallenne sattuvat hyvät sijaisvanhemmat. Mutta turhan monessa paikassa lapsella ei ole kovin kehuttavat oltavat. Ja huostaanotto on aina huostaanotto, tehtiin se vanhempien pyynnöstä tai vaikka kyseessä olisi ns. hoidollinen huostaanotto.

Lue lisää

>Aivan varmasti jokainen sijaishuollosta leipänsä tienaava kannattaa sijoitusta ja huostaanottoa, oli tilanne mikä tahansa.<

Ensin tutkitaan, sitten hutkitaan (jos on aihetta)

Kannatan ehdottomasti ennaltaehkäisevää toimintaa ja avohuollon tukia.

että huostaanottoa ei kirjoitti:

koskaan tehdä ilman, että vanhemmissa ei ole vikaa tilanteeseen. Lisäksi heidän mielestään vanhemmat ovat kyvyttömiä näkemään virheensä, siis joko eivät todella ymmärrä virheitään tai ovat vain niin kieroja, että eivät halua myöntää niitä.

Eli tuossa aloittajan tilanteessa vanhempi ei todennäköisesti ymmärrä, miten on syypää lapsensa päihteisiin, huonoon seuraan - totta kai kun on kasvattanut ilman rajoja. Jos äiti ei tätä ymmärrä, niin kyllä pojan on parempi olla huostassa - ehdottomasti!

Lue lisää

on meillä sijareillakin omia lapsia ja moni varmasti tietää, että vaikka kuinka yrittäisit antaa kunnon eväät elämälle ja ohjata oikeaan suuntaan, aina se ei onnistu.
Lapset ovat yksilöitä ja jotkut muuttuvat todella rajusti murrosiässä joten monenlaista kokeilua tulee varmasti.

Mutta jos se jatkuu pitkään niin, että vanhempien ja muun perheen voimat alkavat loppua, on silloin mietittävä myös niitä perheen muita lapsia ja kuinka tämä yksi "häirikkö" vaikuttaa heihinkin.

Ei ole oikein, että muut joutuvat olemaan varpaillaan jatkuvasti yhden terrorisoidessa toisia.

Joten jos asiantuntevaa apua on saatavilla, kannattaa sitä harkita.
Joskus välimatkasta saattaa todellakin olla hyötyä, tilanne rauhoittuu kotona ja nuori saa toivottavasti itsekin etäisyyttä ongelmiinsa ja uusia työvälineitä käsitellä asioitaan.

Jos parannusta tapahtuu, aikatauluahan on vaikea ennustaa, paljon riippuu nuoresta itsestään, ei missään nimessä pidä lopullisesti ottaa häntä kotoaan pois.

että huostaanottoa ei kirjoitti:

koskaan tehdä ilman, että vanhemmissa ei ole vikaa tilanteeseen. Lisäksi heidän mielestään vanhemmat ovat kyvyttömiä näkemään virheensä, siis joko eivät todella ymmärrä virheitään tai ovat vain niin kieroja, että eivät halua myöntää niitä.

Eli tuossa aloittajan tilanteessa vanhempi ei todennäköisesti ymmärrä, miten on syypää lapsensa päihteisiin, huonoon seuraan - totta kai kun on kasvattanut ilman rajoja. Jos äiti ei tätä ymmärrä, niin kyllä pojan on parempi olla huostassa - ehdottomasti!

Lue lisää

lukenut sijaripuolen juttuja ja varsinkin sellaisten sijareiden tekstejä, jotka käyttävät vakituiseen omaa nimimerkkiä?

Olen varma siitä, että jokainen vakkarinimmarilla kirjoittava sijari on eri mieltä ensimmäisen kappaleesi kanssa, mutta halusit kai vain varmistaa, että aloittajalle varmasti selviää mielipiteesi sijareista?

Siitä olen kaktuksen kanssa samaa mieltä, että koska useimmilla sijareilla on omiakin lapsia (minulla 3 omaa), useimmat ymmärtävät, että teinien kanssa on usein helisemässä. Aika harva taitaa kuvitella päinvastaista.

Olen läheltä seurannut muutaman nuoren räiskähtelevää teini-iän kipuilua, kotoa karkailua, alkoholin kanssa läträilyä yms. Vaikeaa on varmasti ollut, mutta kukaan ei ole huostaan päätynyt. Jos lapsi ei ole sortunut huumeisiin tai edes tupakkaan ja viinaakin kohtuullisesti (?), kiukuttelee kotona, lintsailee, eikä tule kotiintuloaikaan paikalle niin suoraan sanoen kuulostaa minusta aika tavalliselta teiniltä. Jos ei tule kotiin, niin haetaan kotiin, jos lintsaa niin vanhemmat vievät kouluun jne. Eihän se helppoa ja hauskaa ole rautalangasta vääntää, mutta pakkohan hanttiin on pistää ja puhua järkeä. Meillä vanhin on 15-vuotias ja joskus on ovenkarmit olleet irrota kun ovia paukutellaan ja lapsi huutaa, mutta eihän siihen pidä mennä mukaan.

En tiedä, ei ole kyllä koskaan tähän mennessä tullut edes mieleen, että lapsen olisi parempi jossain muualla olla kokeilemassa rajojaan kuin kotona. Todella huolestunut ja aluksi varmaan avutonkin olisin oikeastaan vasta siinä vaiheessa, jos huumeet olisivat mukana kuvioissa.

Aloittajan tapauksessa ihmettelen muuten kyllä, että miten on mahdollista, että alaikäinen lapsi saa vanhempansa tililtä satoja euroja?

Hajanaista tekstiä, mutta aloin väsyneenä lukea tätä ketjua ja harmittaa taas niin tämä vakituinen biojen sijarivääristely, johon joku tietysti kommentoi että niinhän ne sijaritkin haukkuu bioja sijaripalstalla... Huoks.

Inkeri70 kirjoitti:

lukenut sijaripuolen juttuja ja varsinkin sellaisten sijareiden tekstejä, jotka käyttävät vakituiseen omaa nimimerkkiä?

Olen varma siitä, että jokainen vakkarinimmarilla kirjoittava sijari on eri mieltä ensimmäisen kappaleesi kanssa, mutta halusit kai vain varmistaa, että aloittajalle varmasti selviää mielipiteesi sijareista?

Siitä olen kaktuksen kanssa samaa mieltä, että koska useimmilla sijareilla on omiakin lapsia (minulla 3 omaa), useimmat ymmärtävät, että teinien kanssa on usein helisemässä. Aika harva taitaa kuvitella päinvastaista.

Olen läheltä seurannut muutaman nuoren räiskähtelevää teini-iän kipuilua, kotoa karkailua, alkoholin kanssa läträilyä yms. Vaikeaa on varmasti ollut, mutta kukaan ei ole huostaan päätynyt. Jos lapsi ei ole sortunut huumeisiin tai edes tupakkaan ja viinaakin kohtuullisesti (?), kiukuttelee kotona, lintsailee, eikä tule kotiintuloaikaan paikalle niin suoraan sanoen kuulostaa minusta aika tavalliselta teiniltä. Jos ei tule kotiin, niin haetaan kotiin, jos lintsaa niin vanhemmat vievät kouluun jne. Eihän se helppoa ja hauskaa ole rautalangasta vääntää, mutta pakkohan hanttiin on pistää ja puhua järkeä. Meillä vanhin on 15-vuotias ja joskus on ovenkarmit olleet irrota kun ovia paukutellaan ja lapsi huutaa, mutta eihän siihen pidä mennä mukaan.

En tiedä, ei ole kyllä koskaan tähän mennessä tullut edes mieleen, että lapsen olisi parempi jossain muualla olla kokeilemassa rajojaan kuin kotona. Todella huolestunut ja aluksi varmaan avutonkin olisin oikeastaan vasta siinä vaiheessa, jos huumeet olisivat mukana kuvioissa.

Aloittajan tapauksessa ihmettelen muuten kyllä, että miten on mahdollista, että alaikäinen lapsi saa vanhempansa tililtä satoja euroja?

Hajanaista tekstiä, mutta aloin väsyneenä lukea tätä ketjua ja harmittaa taas niin tämä vakituinen biojen sijarivääristely, johon joku tietysti kommentoi että niinhän ne sijaritkin haukkuu bioja sijaripalstalla... Huoks.

Lue lisää

ja tunnusluvun tietäessään(kerran erehdyin antamaan kortin tunnusluvun,kun oli pakkotilanne ja hän tarvitsi 20 euroa..mutta siitäkin on jo kuukausia!).

Meillä,kuten kodissa yleensäkkin pitää tavaroiden saada olla lukitsemattomassa tilassa.Kodin ei pitäisi olla mikään vankila!

Ei minulla ole mahdollisuutta kulkea koko ajan 14 vuotiaan perässä,ja valvoa meneekö kouluun vai ei.
Hän ei ole tälläkään viikolla kouluun mennyt,vaikka on valehdellut että koulua yhä käy.

Kun lapsi lähtee kodin ovesta ulos,ilmoittamatta minne menee..ei vastaa puhelimeen,ei tekstaa missä viikonlopun viettää..se ei ole normaalia.
Kun sitä on jatkunut viimeisen vuoden..vie se voimavarat meiltä aikuisiltakin.

Pitäisikö minun siis odottaa että jotain pahempaa sattuu..ja vasta sitten reagoida?

Kun muut sisarukset kärsii ja sanoo että "eikö ....voisi lähteä muualle asumaan kun se hakkaa meitä"..siinä vaiheessa minun on pakko ajatella pienempiäkin!

Tottakai olen selittänyt ettei ketään voi palauttaa,vaikka huonojakin aikoja tulisi,mutta ne huonot ajat ovat tuon pojan osalta jatkuneet jo pidempään.
Kaikenlainen rötöstely alkoi hällä kun muutimme maalta kaupunkiin,eron vuoksi,n.4 vuotta sitten.

Välillä ollut parempiakin aikoja,mutta sitten jostain syystä etsii aina ne kaveripiirit joissa hankaluuksiin ajautuu.
Joten yritetty on,eikä tämä ole mikään pieni juttu enää!!

Inkeri70 kirjoitti:

lukenut sijaripuolen juttuja ja varsinkin sellaisten sijareiden tekstejä, jotka käyttävät vakituiseen omaa nimimerkkiä?

Olen varma siitä, että jokainen vakkarinimmarilla kirjoittava sijari on eri mieltä ensimmäisen kappaleesi kanssa, mutta halusit kai vain varmistaa, että aloittajalle varmasti selviää mielipiteesi sijareista?

Siitä olen kaktuksen kanssa samaa mieltä, että koska useimmilla sijareilla on omiakin lapsia (minulla 3 omaa), useimmat ymmärtävät, että teinien kanssa on usein helisemässä. Aika harva taitaa kuvitella päinvastaista.

Olen läheltä seurannut muutaman nuoren räiskähtelevää teini-iän kipuilua, kotoa karkailua, alkoholin kanssa läträilyä yms. Vaikeaa on varmasti ollut, mutta kukaan ei ole huostaan päätynyt. Jos lapsi ei ole sortunut huumeisiin tai edes tupakkaan ja viinaakin kohtuullisesti (?), kiukuttelee kotona, lintsailee, eikä tule kotiintuloaikaan paikalle niin suoraan sanoen kuulostaa minusta aika tavalliselta teiniltä. Jos ei tule kotiin, niin haetaan kotiin, jos lintsaa niin vanhemmat vievät kouluun jne. Eihän se helppoa ja hauskaa ole rautalangasta vääntää, mutta pakkohan hanttiin on pistää ja puhua järkeä. Meillä vanhin on 15-vuotias ja joskus on ovenkarmit olleet irrota kun ovia paukutellaan ja lapsi huutaa, mutta eihän siihen pidä mennä mukaan.

En tiedä, ei ole kyllä koskaan tähän mennessä tullut edes mieleen, että lapsen olisi parempi jossain muualla olla kokeilemassa rajojaan kuin kotona. Todella huolestunut ja aluksi varmaan avutonkin olisin oikeastaan vasta siinä vaiheessa, jos huumeet olisivat mukana kuvioissa.

Aloittajan tapauksessa ihmettelen muuten kyllä, että miten on mahdollista, että alaikäinen lapsi saa vanhempansa tililtä satoja euroja?

Hajanaista tekstiä, mutta aloin väsyneenä lukea tätä ketjua ja harmittaa taas niin tämä vakituinen biojen sijarivääristely, johon joku tietysti kommentoi että niinhän ne sijaritkin haukkuu bioja sijaripalstalla... Huoks.

Lue lisää

sillä tavala kommentoida?

huolestunut äiti kirjoitti:

ja tunnusluvun tietäessään(kerran erehdyin antamaan kortin tunnusluvun,kun oli pakkotilanne ja hän tarvitsi 20 euroa..mutta siitäkin on jo kuukausia!).

Meillä,kuten kodissa yleensäkkin pitää tavaroiden saada olla lukitsemattomassa tilassa.Kodin ei pitäisi olla mikään vankila!

Ei minulla ole mahdollisuutta kulkea koko ajan 14 vuotiaan perässä,ja valvoa meneekö kouluun vai ei.
Hän ei ole tälläkään viikolla kouluun mennyt,vaikka on valehdellut että koulua yhä käy.

Kun lapsi lähtee kodin ovesta ulos,ilmoittamatta minne menee..ei vastaa puhelimeen,ei tekstaa missä viikonlopun viettää..se ei ole normaalia.
Kun sitä on jatkunut viimeisen vuoden..vie se voimavarat meiltä aikuisiltakin.

Pitäisikö minun siis odottaa että jotain pahempaa sattuu..ja vasta sitten reagoida?

Kun muut sisarukset kärsii ja sanoo että "eikö ....voisi lähteä muualle asumaan kun se hakkaa meitä"..siinä vaiheessa minun on pakko ajatella pienempiäkin!

Tottakai olen selittänyt ettei ketään voi palauttaa,vaikka huonojakin aikoja tulisi,mutta ne huonot ajat ovat tuon pojan osalta jatkuneet jo pidempään.
Kaikenlainen rötöstely alkoi hällä kun muutimme maalta kaupunkiin,eron vuoksi,n.4 vuotta sitten.

Välillä ollut parempiakin aikoja,mutta sitten jostain syystä etsii aina ne kaveripiirit joissa hankaluuksiin ajautuu.
Joten yritetty on,eikä tämä ole mikään pieni juttu enää!!

Lue lisää

Onko lapsesi kiristyksen uhri?

Minusta aina äidillä on mahdollisuus tarvittaessa kulkea kaidalta tieltä eksyneen lapsensa perässä, jos hän kerran valvontaa tarvitsee. Kyse on prioriteeteistä, minkä asettaa etusijalle elämässä.
Ja pienempiä lapsia pitää pystyä suojelemaan, niin ettei heitä hakata, ei kukaan. Siinä pitää olla sen verran läsnä, kuin tarvitaan, jos pitää olla paljon läsnä, niin sitten on oltava. Mikä tässä maailmassa on tärkeempää kuin hoitaa omat lapsensa ja vahtia, jos he vahtimista tarvitsevat. Nythän joku muu sitten hoitaa tuon vahtimisen, veronmaksajien piikkiin.
Jos pienempien idea oli 14-vuotiaan poismuutto, niin he ovat jo tottuneet näköjään siihen, että vanhemmilta ei apua tule vaan asiat pitää ratkaista omin aivoin, ja tätä he ehdottivat. Toivotaan vaan, etteivät he kärsi vastaisuudessa kovista syyllisyydentunnoista, kun heidän reseptinsä mukaan uskovat nyt toimitun. Ottakaa ainakin te aikuiset vastuu poismuuttopäätöksestä sataprosenttisesti ja vapauttakaa ne pienemmät siitä, koska se voi jäädä elinikäiseksi sisarusten välejä hiertämään. Heidän yhteinen taival tässä maailmassa on kaikkein pisin ihmissuhde ja jatkuu senkin jälkeen kuin teitä ei enää ole. Käsittämätöntä, että ette pysty itse eliminoimaan väkivaltaa kodissanne. Tuon stoorin perusteella tulevat viranomaiset ainakin pitämään teitä vanhemmuuteen kykenemättöminä, ja se on huostaanoton syy ollut Suomessa.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Onko lapsesi kiristyksen uhri?

Minusta aina äidillä on mahdollisuus tarvittaessa kulkea kaidalta tieltä eksyneen lapsensa perässä, jos hän kerran valvontaa tarvitsee. Kyse on prioriteeteistä, minkä asettaa etusijalle elämässä.
Ja pienempiä lapsia pitää pystyä suojelemaan, niin ettei heitä hakata, ei kukaan. Siinä pitää olla sen verran läsnä, kuin tarvitaan, jos pitää olla paljon läsnä, niin sitten on oltava. Mikä tässä maailmassa on tärkeempää kuin hoitaa omat lapsensa ja vahtia, jos he vahtimista tarvitsevat. Nythän joku muu sitten hoitaa tuon vahtimisen, veronmaksajien piikkiin.
Jos pienempien idea oli 14-vuotiaan poismuutto, niin he ovat jo tottuneet näköjään siihen, että vanhemmilta ei apua tule vaan asiat pitää ratkaista omin aivoin, ja tätä he ehdottivat. Toivotaan vaan, etteivät he kärsi vastaisuudessa kovista syyllisyydentunnoista, kun heidän reseptinsä mukaan uskovat nyt toimitun. Ottakaa ainakin te aikuiset vastuu poismuuttopäätöksestä sataprosenttisesti ja vapauttakaa ne pienemmät siitä, koska se voi jäädä elinikäiseksi sisarusten välejä hiertämään. Heidän yhteinen taival tässä maailmassa on kaikkein pisin ihmissuhde ja jatkuu senkin jälkeen kuin teitä ei enää ole. Käsittämätöntä, että ette pysty itse eliminoimaan väkivaltaa kodissanne. Tuon stoorin perusteella tulevat viranomaiset ainakin pitämään teitä vanhemmuuteen kykenemättöminä, ja se on huostaanoton syy ollut Suomessa.

Lue lisää

Sinulla näköjään löytyy vain ja yksi ainoa liturgia asioihin...ja se on se sama syyttely,ja toisen tuomitseminen.On vain ja ainoastaan yksi totuus,ja se totuus on sinun.

Kuten kerroin tuolla viestissäni olen itse opiskelija,ja mieheni käy töissä.Meillä kaikki lapset ovat kouluikäisiä,eivät vauvoja..mutta lapsia kuitenkin.

Minulla koulupäivät kestävät joka päivä 8-16,miehelläni iltatyö...joka päivä!
Miten me valvoisimme 14 vuotiasta ettei hän pääse muksimaan pienempiä..tai tekemään tyhmyyksiä.
Tai että hän menisi kouluun,ja pysyisikin siellä koko päivän...joka tunti.
Pienimmät pääsevät koulustakin aikaisemmin.
Onhan tuo lapsi muksinut yhtä lailla minua,tosin ei koskaan silloin kun mieheni on paikalla.Kunnioittaa kuitenkin häntä sen verran.

Kuten useampikin asiantuntija on sanonut "ei tuon ikäisen ja kokoisen perässä pysty joka hetki kulkemaan ja vahtimaan".Se on vain fakta.Lapsi on minua fyysisestikkin paljon vahvempi.

En ole heikko,enkä lepsu kasvattaja.Samat säännöt ja rajat ovat olleet kaikilla.

Mikä ihme ja erilainen rooli sillä äidillä nyt sitten on isään verrattuna?
Miksi väheksyt isän roolia tässä koko systeemissä?
Myös isällä on merkitystä tuon ikäisen lapsen elämässä.

Kysyit mihin tuon ikäinen lapsi tarvitsi rahaa?
Pelikoneisiin,kuulemma..lisäksi matkusteli toiseen kaupunkiin,kustansi enemmän tai vähemmän tuon toisen "kaverin"menoja..
Rahankäyttöä sinällään ei kotona huomattu,koska mitään uutta ei hänelle ilmestynyt,(esim. vaatteita tms.).

Ei lapsi aluksi ajatellut että kaikki rahat vie..mutta tilanne riistäytyi käsistä,ja se ei loppunut ennen kuin tili oli tyhjä.
Me huomasimme tilin tyhjentyneen vasta,kun piti vuokra maksaa..kyseinen tili kun ei ole meidän jokapäiväisessä käytössämme.

Pienempien lapsien toive,ei ollut varmastikkaan siksi että näin he saavat enemmän ja päästään tuosta sisaruksesta eroon...haloo,kuka 6 vuotias sellaista ajattelisi todella??

Olen ollut kuten totesin aiemmin kotiäitinä,ja lasteni kanssa enemmän kuin moni muu vanhempi omiensa kanssa on...ei voi siis syyllistää,ja sanoa että haluaisin päästä omasta lapsestani eroon..tästä nykytilanteesta kylläkin!

Sinä olet vain huolestunut kirjoituksessasi veroeuroista...et lapsista tai nuorista lainkaan.
Jos itselläsi on negatiivinen käsitys poliisista tai sosiaalityöntekijästä,se on sinun oma mielipiteesi.

Onneksi sinä et ole päättämässä missään vaiheessa perheemme asioista,tuollainen vauhkoaminen ei ole enää tervettä.

huolestunut äiti kirjoitti:

ja tunnusluvun tietäessään(kerran erehdyin antamaan kortin tunnusluvun,kun oli pakkotilanne ja hän tarvitsi 20 euroa..mutta siitäkin on jo kuukausia!).

Meillä,kuten kodissa yleensäkkin pitää tavaroiden saada olla lukitsemattomassa tilassa.Kodin ei pitäisi olla mikään vankila!

Ei minulla ole mahdollisuutta kulkea koko ajan 14 vuotiaan perässä,ja valvoa meneekö kouluun vai ei.
Hän ei ole tälläkään viikolla kouluun mennyt,vaikka on valehdellut että koulua yhä käy.

Kun lapsi lähtee kodin ovesta ulos,ilmoittamatta minne menee..ei vastaa puhelimeen,ei tekstaa missä viikonlopun viettää..se ei ole normaalia.
Kun sitä on jatkunut viimeisen vuoden..vie se voimavarat meiltä aikuisiltakin.

Pitäisikö minun siis odottaa että jotain pahempaa sattuu..ja vasta sitten reagoida?

Kun muut sisarukset kärsii ja sanoo että "eikö ....voisi lähteä muualle asumaan kun se hakkaa meitä"..siinä vaiheessa minun on pakko ajatella pienempiäkin!

Tottakai olen selittänyt ettei ketään voi palauttaa,vaikka huonojakin aikoja tulisi,mutta ne huonot ajat ovat tuon pojan osalta jatkuneet jo pidempään.
Kaikenlainen rötöstely alkoi hällä kun muutimme maalta kaupunkiin,eron vuoksi,n.4 vuotta sitten.

Välillä ollut parempiakin aikoja,mutta sitten jostain syystä etsii aina ne kaveripiirit joissa hankaluuksiin ajautuu.
Joten yritetty on,eikä tämä ole mikään pieni juttu enää!!

Lue lisää

keskustelua taas vaihteeksi täälläkin, niin saavatpahan ne vanhempia kaikesta sokeasti haukkuvat taas ajattelunaihetta itselleen. Ja oli ne yleistäjät nyt sitten ihan ketä tahansa, minua ei kiinnosta, ovatko sijareita, sijarin kummin kaimoja, jotain muita vai pelkästään niitä häiriköitä, joita kaikilla palstoilla liikkuu.

Lastensuojelu vain ei ole resurssipulassa pystynyt toimimaan tarvetta vastaavasti, ongelmat on nähty ja myönnetty, mikä oli syynä esim. lakiuudistukseen. Uusi laki korostaa moniammatillisuutta perheen tilanteen arvioinnissa, mikä nyt sitten jossain on otettu huomioon jo tuossa Ankkuri-työssäkin. Onko siinä moniammatillisuus riittävää, on sitten eri asia.

Perheet ovat tukien puuttuessa jääneet pitkälti oman onnensa nojaan. Ei ole kyse pelkästään "tämä palsta sitä" ja "tämä palsta tätä" -ajattelusta, vaan paljon syvemmällä yhteiskunnassa olevissa ongelmien lähtökohdissa, jotka ovat viime aikoina näkyneet mm. vanhus- ja kehitysvammahoidossa, hoitajien palkoissa jne. Viranomaiset ovat olleet tilanteessa, jossa heidän edellytyksensä auttaa perheitä ovat olleet lähes olemattomat, mikä taas on johtanut lainrikkomuksiin ja jopa mielivaltaan monessa tilanteessa.

Syyllisiä siihen eivät ole tämän palstan vanhemmat, eikä suurin osa viranomaisistakaan, eivät varsinkaan he, jotka kunniakkaasti ovat yrittäneet työnsä hoitaa vaikeissa olosuhteissa. Eivätkä todellakaan biologiset vanhemmat noin yleisesti ottaen, eikä heistäkään ne vanhemmat, jotka ovat vuosia yrittäneet eri tahoilta hakea apua lapselleen. Media on sen sijaan tehnyt väärien lastensuojelutoimien peittelyssä paljon hallaa ongelmien esiin tuomisessa, koska heidän roolinsa on ollut peitellä viime vuosikymmenten suurten puolueiden väärää perhe- ja sosiaalipolitiikkaa. Samaan lankesi myös Poliisi-tv eilen illalla kun julisti, että murkun päihteiden käytön takana on vanhempien alkon käyttöä ja perheväkivaltaa. Eivät asiat tosiaan ole noin yksiselitteisiä. Tosin mainittiin myös, että ns. hyvissä perheissä päihde- ja väkivaltaongelmia on ihan samalla tavalla kuin muuallakin, mutta siellä se onnistutaan peittämään kodin seinien sisäpuolelle.

Yleensä unohdetaan se, että lastensuojelun virheet kohdistuvat ennenkaikkea lapsiin, joten on sitäkin vaikeampi ymmärtää mitään peittely-yrityksiä näissä asioissa. Ongelmat ovat kuitenkin olleet niin suuria alkaen poliittisesta päätöksenteosta, että ei niitä kertaheitolla ratkaista edes uuteen lakiin siirtymällä. Jotkut ovat ennakoineet perheiden oikeusturvan kääntyvän jopa laskuun entisestään.

Ei tätä työtä jaksaisi ollenkaan tehdä, jos ei kuitenkin onnistuneistakin sijoituksista kuulisi toisinaan, onneksi. Mutta pelkästään niitä tuijottamalla näkee vain osan totuutta ja jos väärinkäytöksiä ei tiedosteta, niin helposti luullaan, että asioissa ei ole mitään korjattavaakaan.

kaktus kirjoitti:

>Aivan varmasti jokainen sijaishuollosta leipänsä tienaava kannattaa sijoitusta ja huostaanottoa, oli tilanne mikä tahansa.<

Ensin tutkitaan, sitten hutkitaan (jos on aihetta)

Kannatan ehdottomasti ennaltaehkäisevää toimintaa ja avohuollon tukia.

Lue lisää

perheen vaikea puolustautua.
Ei aina ole siis toteutunut edes tuokaan sanonta, että ensin muka tutkittaisiin.

olisi aihetta kirjoitti:

sillä tavala kommentoida?

Jos sinä nyt olet se, joka kirjoitti tämän

"Sijareista kai 99% on sitä mieltä, että huostaanottoa ei koskaan tehdä ilman, että vanhemmissa ei ole vikaa tilanteeseen. Lisäksi heidän mielestään vanhemmat ovat kyvyttömiä näkemään virheensä, siis joko eivät todella ymmärrä virheitään tai ovat vain niin kieroja, että eivät halua myöntää niitä."

Minusta on karkea ylilyönti väittää, että 99% sijareista on tätä mieltä. Tietysti heitit luvun hatusta, mutta laita linkki edes kahteenkin tällaiseen sijarikommenttiin. Sekin olisi jo paljon sijaripalstalla.

Itse olen elämäni aikana latteasti sanoen nähnyt niin paljon surkeita elämänkohtaloita, että ei minulla ole kanttia haukkua yhtään ketään. Oman mielipiteeni kai saan sanoa, niinhän sinäkin teit. Biovanhemmissa on hyviä vanhempia ja vähemmän onnistuneita tapauksia, sijareissa on hyvä sijaisvanhempia ja vähemmän onnistuneita tapauksia. Aivan varmasti. Olen kuullut alan ihmisiltä kauhutarinoita sijareista, joille ei olisi mielestäni pitänyt lapsia antaa lainkaan, henk.koht. en tällaisia tapauksia tunne. Kun tätä palstaa lukee, ei muunlaisia tapauksia näköjään olekaan. Mutta kyllä osa biovanhemmistakin on sellaisia, että ehkä olisi ollut parempi olla hankkimatta lapsia. Mutta tämä siis minun näkövinkkelistäni.

Olen tutustunut henkkoht lähemmin puoleen tusinaan huostaanottoon. Kaikenlaista: varmasti tarpeellisia, joissa lapset eivät vieläkään kiinnosta vanhempiaan, lyhytaikaisia sijoituksia, joiden lapset asuvat jo taas vanhemmillaan, yksi perhe, jonka tapauksesta en tänä päivänäkään ymmärrä, miksi lapset piti ottaa huostaan, vanhemmat kävivät meillä virallisten tapaamisten lisäksi viikoittain, osa alkoholisteja, uupuneita, osa tuikitavallisia ihmisiä, joiden kohdalle osui odottamaton ongelma jne. Osa hyväksyi huostan ja osa ei, kukaan ei kyllä kritikoinut meitä sijaisperheenä (ainakaan päin naamaa), sossuista jokaisella oli oma mielipiteensä. Uusimmat meille muuttaneet lapset ovat sisareni lapsia, joten viimeistään tässä vaiheessa kolahti, että koskaan ei tiedä mitä elämässä voi tapahtua.

Toimimme myös tukiperheenä, mikä on mielestäni loistava tukimuoto. Joskus voi olla aika pienestäkin kiinni se, että jaksaa taas jatkaa.

Minä en ole kenenkään huostaa aiheuttanut tai jatkanut, jokaisen lapsen paikka on oman vanhempansa luona, jos vain vanhemmat haluavat/kykenevät pitää lapsista huolta.

Pieni itsekritiikki ja nöyryys ei olisi haitaksi puolin ja toisin, palstalla jos toisellakaan. Ihan ystävällisesti.

hyväksyitkö huostaan- kirjoitti:

oton ja kauanko se on kestänyt?
Onko sijoituspaikka hyvä?
Onko se vaikuttanut lapseen toivotulla tavalla?
Miten paljon olet saanut tavata lasta sijoituksen aikana?

Lue lisää

Hyväksyin huostaanoton, joka on kestänyt nyt usemamma vuoden.

Sitä, onko huostaanotto vaikuttanut lapseen toivotulla tavalla, ei kukaan pysty sanomaan varmuudella. Mutta tilanne on nyt ainakin paljon positiivisempi kuin huostaanoton tapahtuessa.

Lastani olen saanut tavata alusta alkaen joka toinen viikko ja siitä ollaan sitten "lipsuttu" useamman viikonkin kotona oloon.

Lapsen sijoituspaikkaan olen ollut tyytyväinen eikä tuo lapsikaan ole suuremmin purnannut. Jotakin pientä, mutta se minusta kuuluu asiaan. Murrosikäisen kuuluukin "napista".

hyväksyitkö huostaan- kirjoitti:

oton ja kauanko se on kestänyt?
Onko sijoituspaikka hyvä?
Onko se vaikuttanut lapseen toivotulla tavalla?
Miten paljon olet saanut tavata lasta sijoituksen aikana?

Lue lisää

Hyväksyin huostaanoton, ei kai siinä muutakaan mahdollisuutta ollut. Itse olin niin loppu ja varmaan lapsikin. Huostaanottoa on kestänyt nyt useamman vuoden.

Minusta sijoituspaikka on hyvä. Meillä on erittäin hyvät ja lämpimät välit keskenämme.

Siihen en pysty vastaamaan, että onko huostaanotto vaikuttanut toivotulla tavalla. Aika tekee oman tehtävänsä ja lapsi kasvaa ja kehittyy, mutta meillä on nyt ainakin tilanne tosi hyvä.

Olen saanut tavata lastani säännöllisesti eli hän on ollut joka toinen viikonloppu kotona. Ja tästä käytännöstä ollaan "lipsuttu runsaasti". Eli olemme pystyneet sopimaan keskenämme lapsen kotona olot. Käytännössä lapsi on kotona kaikki koulujen lomat ja kesällä monta viikkoa.

Meilläkin. Valitan niin kauan.

Nuoreni joutui väärään seuraan.Sijoitettiin
600km päähän perhekotiin.Siellä"isä"oli
Hitleri,joten siirto tuli toiseen perhekotiin.
Sosku jutteli 14v. nuorelle,että saat uuden isän ja äidin heh.Lomat kotiin kestivät 8t.yhteen suuntaan.
16v.nuori saatiin pois,eli kotiin.Yhtään edes
potikorttia ei ole tullut sieltä suunnasta.

että kunnassa,jossa asun toimii omalla poliisilaitoksella "Ankkuri"-työssä sosiaalityöntekijä/nuorisotyöntekijä/poliisi sekä sairaanhoitaja samassa tiimissä!!
Joten,eipäs hutkita ennen kuin asiasta jotain tiedetään!

He myös toimivat yhteistyössä muiden sosiaalityöntekijöiden kanssa...joka kaupunginosilla kun on oma sosiaalityöntekijänsä.

Ehkä sama systeemi ei ole jokaisessa kunnassa,mutta meillä siis tuollainen järjestelmä on jo olemassa!

huolestunut äiti kirjoitti:

että kunnassa,jossa asun toimii omalla poliisilaitoksella "Ankkuri"-työssä sosiaalityöntekijä/nuorisotyöntekijä/poliisi sekä sairaanhoitaja samassa tiimissä!!
Joten,eipäs hutkita ennen kuin asiasta jotain tiedetään!

He myös toimivat yhteistyössä muiden sosiaalityöntekijöiden kanssa...joka kaupunginosilla kun on oma sosiaalityöntekijänsä.

Ehkä sama systeemi ei ole jokaisessa kunnassa,mutta meillä siis tuollainen järjestelmä on jo olemassa!

Lue lisää

suunnitelmista lukenut kyllä, mutta kiva kuulla, että jossain kunnassa on rahattomuuden keskellä sentään lähdetty jo kokeilulinjalle.

Mutta tässä ketjussa syntynyt väärinkäsitys poliisin roolista juontaa varmaan ihan yleisesti ottaen vallalla olevasta väärästä käsityksestä, jolloin ihmiset luulevat poliisien olevan osa lastensuojelutyötä, mitä he eivät ole. He antavat lastensuojelulle virka-apua esim. pakkohuostaanottotilanteessa, kun heiltä sitä pyydetään, mutta poliisi ei tuolloinkaan tiedä edes perheen asioista tarkemmin.

Keskustelin myös itse päivystävän poliisin kanssa erääseen lastensuojelulain mukaiseen jälkihuoltoon liittyvästä asiasta, jolloin poliisi totesi, että heidän koulutukseensa ei kuulu lastensuojelulain tunteminen, koska se ei kuulu rikosoikeudellisiin asioihin, vaan kuuluu hallinnollisten oikeuksien puolelle. Huomautti myös, että hän ei edes tunne esim. käsitettä jälkihuolto.

Ensi vuoden alussa voimaan tuleva uusi lastensuojelulaki vaatisi kunnilta suuria investointeja, mm. uusien virkojen perustamiseen, hallinto-oikeuksien tuomareita olisi jo pitänyt kouluttaa tuntemaan lastensuojelu asioita ym. Ja kaikkihan tiedämme uutisten perusteella, millaisissa talousvaikeuksissa kunnat kamppailevat. Siksi tuntuu uskomattomalle, että jossain kunnassa olisi Ankkuri-projektiin liittyen koulutettu myös poliiseja lastensuojeluasioihin.

Olettaisin, että poliisi on mukana oman työkokemuksensa valossa tuomassa sen perusteella näkökulmaa asioihin, mitä he ovat omassa työssään nähneet. Aivan samoin tiedän poliisin neuvoneen esim. perheväkivaltatilanteessa väkivallan kohteeksi joutunutta äitiä, miten tämän olisi ehkä hyvä jatkossa toimia. Mutta mitään syvempää lastensuojeluasioiden tai huostaanottojen tuntemusta poliisilla tuskin tuossakaan Ankkuri-projektissa on.

Tuskin poliisilla on myöskään käsitystä siitä, miten huostaanotto- ja sijoitusperheet ovat kyseiset prosessit kokeneet. Joitain törkeitä sijaishuollossa tapahtuneita rikostilanteita he ovat saattaneet kuulla tai joutuneet tutkimaan, mutta kaiken kaikkiaan poliisi on viranomainen siinä kuin lastensuojelutyöntekijäkin. Ja on huomattava myös, että monia vanhempien tekemiä rikosilmoituksia lastensuojelusta tai sijaishuollosta - vaikka esim. lapsen pahoinpitely olisi lääkärinlausunnolla ja valokuvin todistettu - ei poliisi aina ota edes tutkittavaksi, vaan se palautetaan aikanaan ilmoituksen tekijälle syyttämättä jättämispäätöksellä.

Totta kai on olemassa mahdollisuus, että sijoitus poikasi kohdalla osoittautuu hyväksi ratkaisuksi. Mutta olen edellä olevien parin kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että puoli vuotta tuntuu noissa asioissa kovin lyhyelle ajalle. On turha tuudittautua siihen tunteeseen, että 'me nyt tässä tiiminä olemme hakemassa tilanteeseen lapsen kannalta parasta vaihtoehtoa, eikä huostaanotosta ole puhuttu'. Nämä asiat jos mitkä, eivät ole yksinkertaisia, eikä vilpittömästikin oikeaa vaihtoehtoa hakeva pysty etukäteen sanomaan, mikä on se kaikkein paras vaihtoehto.

Kuitenkin moniin kymmeniin sijoitus- ja huostaanottotilanteisiin tutustuneena kehotan varautumaan myös myöhempään huostaanottovaihtoehtoon, vaikka siitä ei olisi tässä vaiheessa puhunutkaan. Ei yhdellekään vanhemmalle ole puhuttu huostaanotosta sanaakaan esim. siinä vaiheessa kun ovat helpotuksesta huokaisten saaneet nuorensa psykiatriselle tutkimusjaksolle sairaalaan. Kun koko tutkimusjakson aikana ei vanhempia suoraan syyllistetä lapsen oireista, tulee huostaanottosuunnitelma tutkimusjakson lopulla kaikille perheille järkytyksenä. Ja kuitenkin näitä tilanteita on uskomattoman paljon, eritoten tietyissä sairaanhoitopiireissä.

Lapsenne ei ole menossa nyt sairaalaan, vaan puolen vuoden sijoitukseen perheeseen tai laitokseen. Tilanne elää ihan samalla tavalla tuossa tilanteessa kuin sairaalan tutkimusjaksollakin. 1. vaihtoehto on sen jälkeen, että poika palaa kotiin ja onnellinen ihme on tapahtunut, lapsi on ottanut opikseen ja elämä lähtee parempaan suuntaan. 2. vaihtoehto on se, että kotiin palattua entinen elämä jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Silloin lastensuojelu kirjaa papereihin, että avohuollon tuki ei ollut riittävää ja tehdään huostaanotto. Joko suostutte siihen tai ei. Jos ette suostu, tehdään todennäköisesti pakkohuostaanotto lapsen parhaaksi, koska lapsen elämäntyyli vaarantaa hänen terveen kehityksensä. Ja taas sen jälkeen on useita eri vaihtoehtoja, miten jatko tulee sujumaan.

Olen läheltä seurannut myös tapausta, jossa lastensuojelu suostutteli vanhemmat huostaanottoon, koska 'tämä paikka pääsee niin hyviin tuloksiin sijoituksissa'. Vanhemmat olivat tiiviisti yhteydessä sosiaalityöntekijöihin sijoituksen alusta asti ja tapahtumat olivat järkytys sossuillekin, mitä sijoituspaikasta lopulta paljastui.

Toivottavasti kuitenkin kohdallanne kaikki sujuu hyvin ja lapsi saa todella sen avun, jota hänelle ollaan hakemassa - tavalla tai toisella. Vaatikaa kuitenkin tutustumista sijoituspaikkaan etukäteen, ja kokemuksen perusteella sanon, että jos mikään asia liikaa epäilyttää, ei kannata hyväksyä paikkaa. Ja myös lasta on kuunneltava siitä ensivaikutelmasta, jonka hän paikasta saa.

Jaksamista!

kunnassa, olen noista kirjoitti:

suunnitelmista lukenut kyllä, mutta kiva kuulla, että jossain kunnassa on rahattomuuden keskellä sentään lähdetty jo kokeilulinjalle.

Mutta tässä ketjussa syntynyt väärinkäsitys poliisin roolista juontaa varmaan ihan yleisesti ottaen vallalla olevasta väärästä käsityksestä, jolloin ihmiset luulevat poliisien olevan osa lastensuojelutyötä, mitä he eivät ole. He antavat lastensuojelulle virka-apua esim. pakkohuostaanottotilanteessa, kun heiltä sitä pyydetään, mutta poliisi ei tuolloinkaan tiedä edes perheen asioista tarkemmin.

Keskustelin myös itse päivystävän poliisin kanssa erääseen lastensuojelulain mukaiseen jälkihuoltoon liittyvästä asiasta, jolloin poliisi totesi, että heidän koulutukseensa ei kuulu lastensuojelulain tunteminen, koska se ei kuulu rikosoikeudellisiin asioihin, vaan kuuluu hallinnollisten oikeuksien puolelle. Huomautti myös, että hän ei edes tunne esim. käsitettä jälkihuolto.

Ensi vuoden alussa voimaan tuleva uusi lastensuojelulaki vaatisi kunnilta suuria investointeja, mm. uusien virkojen perustamiseen, hallinto-oikeuksien tuomareita olisi jo pitänyt kouluttaa tuntemaan lastensuojelu asioita ym. Ja kaikkihan tiedämme uutisten perusteella, millaisissa talousvaikeuksissa kunnat kamppailevat. Siksi tuntuu uskomattomalle, että jossain kunnassa olisi Ankkuri-projektiin liittyen koulutettu myös poliiseja lastensuojeluasioihin.

Olettaisin, että poliisi on mukana oman työkokemuksensa valossa tuomassa sen perusteella näkökulmaa asioihin, mitä he ovat omassa työssään nähneet. Aivan samoin tiedän poliisin neuvoneen esim. perheväkivaltatilanteessa väkivallan kohteeksi joutunutta äitiä, miten tämän olisi ehkä hyvä jatkossa toimia. Mutta mitään syvempää lastensuojeluasioiden tai huostaanottojen tuntemusta poliisilla tuskin tuossakaan Ankkuri-projektissa on.

Tuskin poliisilla on myöskään käsitystä siitä, miten huostaanotto- ja sijoitusperheet ovat kyseiset prosessit kokeneet. Joitain törkeitä sijaishuollossa tapahtuneita rikostilanteita he ovat saattaneet kuulla tai joutuneet tutkimaan, mutta kaiken kaikkiaan poliisi on viranomainen siinä kuin lastensuojelutyöntekijäkin. Ja on huomattava myös, että monia vanhempien tekemiä rikosilmoituksia lastensuojelusta tai sijaishuollosta - vaikka esim. lapsen pahoinpitely olisi lääkärinlausunnolla ja valokuvin todistettu - ei poliisi aina ota edes tutkittavaksi, vaan se palautetaan aikanaan ilmoituksen tekijälle syyttämättä jättämispäätöksellä.

Totta kai on olemassa mahdollisuus, että sijoitus poikasi kohdalla osoittautuu hyväksi ratkaisuksi. Mutta olen edellä olevien parin kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että puoli vuotta tuntuu noissa asioissa kovin lyhyelle ajalle. On turha tuudittautua siihen tunteeseen, että 'me nyt tässä tiiminä olemme hakemassa tilanteeseen lapsen kannalta parasta vaihtoehtoa, eikä huostaanotosta ole puhuttu'. Nämä asiat jos mitkä, eivät ole yksinkertaisia, eikä vilpittömästikin oikeaa vaihtoehtoa hakeva pysty etukäteen sanomaan, mikä on se kaikkein paras vaihtoehto.

Kuitenkin moniin kymmeniin sijoitus- ja huostaanottotilanteisiin tutustuneena kehotan varautumaan myös myöhempään huostaanottovaihtoehtoon, vaikka siitä ei olisi tässä vaiheessa puhunutkaan. Ei yhdellekään vanhemmalle ole puhuttu huostaanotosta sanaakaan esim. siinä vaiheessa kun ovat helpotuksesta huokaisten saaneet nuorensa psykiatriselle tutkimusjaksolle sairaalaan. Kun koko tutkimusjakson aikana ei vanhempia suoraan syyllistetä lapsen oireista, tulee huostaanottosuunnitelma tutkimusjakson lopulla kaikille perheille järkytyksenä. Ja kuitenkin näitä tilanteita on uskomattoman paljon, eritoten tietyissä sairaanhoitopiireissä.

Lapsenne ei ole menossa nyt sairaalaan, vaan puolen vuoden sijoitukseen perheeseen tai laitokseen. Tilanne elää ihan samalla tavalla tuossa tilanteessa kuin sairaalan tutkimusjaksollakin. 1. vaihtoehto on sen jälkeen, että poika palaa kotiin ja onnellinen ihme on tapahtunut, lapsi on ottanut opikseen ja elämä lähtee parempaan suuntaan. 2. vaihtoehto on se, että kotiin palattua entinen elämä jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Silloin lastensuojelu kirjaa papereihin, että avohuollon tuki ei ollut riittävää ja tehdään huostaanotto. Joko suostutte siihen tai ei. Jos ette suostu, tehdään todennäköisesti pakkohuostaanotto lapsen parhaaksi, koska lapsen elämäntyyli vaarantaa hänen terveen kehityksensä. Ja taas sen jälkeen on useita eri vaihtoehtoja, miten jatko tulee sujumaan.

Olen läheltä seurannut myös tapausta, jossa lastensuojelu suostutteli vanhemmat huostaanottoon, koska 'tämä paikka pääsee niin hyviin tuloksiin sijoituksissa'. Vanhemmat olivat tiiviisti yhteydessä sosiaalityöntekijöihin sijoituksen alusta asti ja tapahtumat olivat järkytys sossuillekin, mitä sijoituspaikasta lopulta paljastui.

Toivottavasti kuitenkin kohdallanne kaikki sujuu hyvin ja lapsi saa todella sen avun, jota hänelle ollaan hakemassa - tavalla tai toisella. Vaatikaa kuitenkin tutustumista sijoituspaikkaan etukäteen, ja kokemuksen perusteella sanon, että jos mikään asia liikaa epäilyttää, ei kannata hyväksyä paikkaa. Ja myös lasta on kuunneltava siitä ensivaikutelmasta, jonka hän paikasta saa.

Jaksamista!

Lue lisää

olipahan tekstiä,mutta selventäisin vielä että poliisi "yksinään" ei ole siis tätä meidän asiaamme "ajanut"tai hoitanut" EI vain eikä ainoastaan.

Kaikki lähti siten,kuten alku tekstissäni kirjoitin.Nuori teki paljon pahoja tekoja,ei noudattanut sovittuja sääntöjä johon muut sisarukset ja lopulta me vanhemmatkin väsyimme.
Lähdimme siksi hakemaan APUA joka puolelta,mistä vain osasimme neuvoa kysyä.

Joka taho oli meidän kanssamme samaa mieltä siitä,että jollemme apua nyt ja heti saa...tilanne vain pahenee ja kaikki perheessä voivat pahoin.
Viimeisin pojan tekemä varkaus,ja poliisin puuttuminen vei asian siis eteenpäin!

Hieman taustaa tuosta Ankkuri hankkeesta;

Ankkuri-työ alkoi projektina,mutta se muuttui pysyväksi koska tarvetta sen kaltaiselle toiminnalle oli,ja on edelleen.
Hieman taustaa kyseisestä Ankkuri-työstä;

Hankkeessa kehitettiin moniammatillinen tiimi ja tiimityön malli väkivalta-, kriisi- ja traumatyöhön. Nuoren asiakkaan kokonaisvaltaisen elämäntilanteen ja avuntarpeen selvittäminen asiakassuhteen katkeamattomuuden ja joustavuuden mahdollistamiseksi yhteistyössä eri viranomaisten ja 3.sektorin toimijoiden kanssa.

Ankkuri-hankeen kohderyhmäksi tarkennettiin alle 15-vuotiaat ja ensi kertaa poliisin kanssa tekemisiin joutuneet nuoret sekä perheväkivaltaperheet joissa on alaikäisiä lapsia.

Kun nuori joutuu poliisin kanssa tekemisiin, ensityökseen tarkistetaan taustatiedot. Sen jälkeen tiimissä päätetään, ketkä lähtevät perheen kanssa työskentelemään. Seuraavaksi pyydetään nuori vanhempineen poliisilaitokselle tilanteen arviointia varten. Tiimissä päätetään tehdäänkö työtä parityönä, yksilötyönä tai onko tarkoituksenmukaisempaa ohjata asiakas suoraan alueelliselle sosiaalityölle, lääkärin vastaanotolle jne. Yleensä nuoren ja Ankkurin työntekijöiden tapaamisia on 1-5 kertaa, jonka jälkeen nuori ohjataan jatkotoimenpiteitä varten joko sairaanhoidon piiriin, sosiaalityön/lastensuojelutyön piiriin, sovitteluun, mukaan ryhmän toimintaan tai sitten asiakkuus lopetetaan.

Ankkuri-projektin asiakastilastot näyttävät kasvusuuntaa, mikä selkeästi kuvaa tehokasta ja tiivistä yhteistyötä poliisin ja moniammatillisen tiimin välillä.


5.2 Nuorisotyöntekijän toiminta

* Vastaa viranomaisten kokoontumisista keskiviikkoaamuisin poliisilaitoksella.
* Vastaa ”ongelmanuorille” suunnatun seudullisen ryhmän suunnittelusta ja toteutuksesta
* Osallistuu kaikkien ryhmien tapahtumiin.
* Nuorten tapaamisia kouluilla, opettajien tukena olemista järjestyksenpito-ongelmissa, valistusoppituntien pitämistä sekä vanhempainilloissa vierailuja.
* Osallistuminen koulujen tapahtumiin sekä toimintapäiviin.
* Nuorisotyöntekijä vastaa yhteistyössä poliisin, sosiaalitoimen, päihdepalvelujen, seurakunnan ja nuorisotoimen kanssa nuorille suunnatusta koulujen päätöstapahtumasta ”Kesäloma Express”. Tapahtuman tavoitteena on rauhoittaa nuorten juhlimista ja tukea päihteetöntä linjaa.
* Osallistuminen sovittelutoimintaan.
* Toimiminen perjantai-illoissa kadulla ja poliisiasemalla päivystäen sekä osallistuminen poliisin suorittamiin kuulusteluihin. Päivystys ja kuulusteluihin osallistuminen luo edellytyksiä asioiden nopeaan selvittämiseen sekä antaa hyvät lähtökohdat jatkotyöskentelyyn. Kadulla työskentely mahdollistaa myös nuorien keskuudessa vallitsevien ilmiöiden seurantaa.
* Kaikessa toiminnassa on ollut teemana kehittää yhteistyötä eri toimija tahojen kanssa, löytää uusia toimintatapoja sekä pitää tiivistä yhteyttä kunnan, seurakunnan nuorisotoimeen sekä muihin nuorten parissa toimiviin tahoihin.

Sosiaalityöntekijän toiminta

* Seudullisen yhteistyön kehittäminen/koulutusten suunnitteluja järjestäminen
* Poliisin kanssa tekemisiin joutuneiden / päässeiden henkilöiden sosiaalityön tarpeen arviointi. Työn painopistealueiksi on sovittu lastensuojeluasiat sekä varhainen puuttuminen perheväkivaltatilanteissa.
* Sosiaalityöntekijä arvioi sosiaalityön tarpeen, välittää asiakkaan oman alueen sosiaalityöntekijälle tiedon avun tarpeeseen liittyvästä tilanteesta ja sopii siirtyykö asiakas heti oman alueen sosiaalityön asiakkuuteen, vai arvioiko Ankkuritiimi syvemmin avun tarpeen ja tarvittavat jatkotoimet. Osa asiakkuuksista tulee autetuksi riittävästi Ankkurin toimin, osa siirtyy alueelle, osassa alue ja Ankkuri tekevät yhteistyötä ns. vaihtuvin työpariuksin.
* Yhteisiä asiakkuuksia on vaihtelevasti kaikkien tiimin työntekijöiden kanssa
* perheväkivaltatilanteissa asiakkaan avun tarpeen määrittämisessä käytettiin tehokkaasti psykiatrisen sairaanhoitajan ammattitaitoa
* Saadessaan tiedon rikoksesta, sosiaalityöntekijä tarjoaa keskustelutukea nuorelle rikoksen uhrille ja hänen läheisilleen sekä ohjaa tarvittaessa jatkohoitoon.
* Osallistuu toiminnallisten ryhmien suunnitteluun ja toteutukseen. Painopisteenä vanhemmat ja vanhemmuuden tukeminen.

Sairaanhoitajan toiminta

* Seudullisen yhteistyön kehittäminen/koulutusten suunnittelu ja järjestäminen
* Sairaanhoitajan työhön kuuluu asiakkaiden terveydentilan arviointi, mahdollinen jatkohoitoon ohjaus ja tarpeen mukaan myös hoitoon saattaminen esim. kriisitilanteissa. Sairaanhoitaja on tavannut asiakkaita tiiviisti ennen kuin hoito muualla esim. erikoissairaanhoidossa on mahdollistunut.
* Tukena ja apuna myös uhrin/asiakkaan perheelle.
* Terveysneuvonnan antaminen nuoria tavattaessa, esim. päihteiden ja väkivaltatilanteiden yhteydessä keskeinen osa työtä
* Toiminnallisten ryhmien tapaamisiin osallistuminen
* Toimiminen työparina tarvittaessa niin ulkopuolisille yhteistyötahoille kuin tiimin sisällä.
* Nuorten ongelmien selvittelyä ja yhteydenotot nuoren vanhempiin/ koteihin. Nopea ja varhainen puuttuminen luo luottamuksellisen sekä luontevan pohjan jatkotyöskentelylle.
* Yhteistyö oman taustaorganisaationi kanssa. Tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat nuorten terveysneuvontapiste ja koulujen terveydenhoitajat.
* Yhteistyökuviot poliisilaitoksella ja mahdollisuus olla alaikäisten kuulusteluissa läsnä antaa tärkeää tietoa nuorten tilanteiden selvittelyssä ja nopeuttaa jatkotyöskentelyyn siirtymistä.

Poliisin toiminta

* Ankkuri-hankkeen ja eri sidosryhmien tapaamisissa kihlakunnan
poliisilaitoksen edustaminen.

* Yhteistyön kehittäminen poliisilaitoksella ja toimiminen hankkeen työntekijöiden sekä poliisilaitoksen henkilöstön välisenä linkkinä.
* Poliisin toimintatapojen kuvaaminen Ankkuri-tiimimäisille ja tutustuminen muiden tiimiläisten työtapoihin sekä taustaorganisaatioihin.
* Lasten, heidän vanhempiensa ja koulujen opettajien poliisitapaamiset erilaisissa
tilaisuuksissa

* Työparina toimiminen hankkeen muille työntekijöille.
* Poliisin eri rekistereiden hyödyntäminen Ankkuri tiimin asiakastyössä.
* Yhteistyö eri viranomaistahojen kanssa erityisesti konsultointi ja neuvonta.
* Osallistuminen toiminnallisten ryhmien suunnitteluun ja toteutukseen.
* Tarvittaessa kiireellisten pakkokeinojen käyttö.
* Ankkurin – hankkeen poliisina suoritta esitutkinnan joissakin nuoria koskevissa rikosilmoituksissa.

Jatkotyöskentelytahot

Terveydenhuollon jatkohoidon vaihtoehdot

psykiatrinen osasto
lääkärin vastaanotto
debriefing- ryhmä
nuorten terveysneuvontapiste
neuvola


Sosiaalityön/lastensuojelutyön jatkohoidon vaihtoehdot

alueellinen sosiaalityö
seudun kuntien sosiaalityö
lastensuojelun erityispalvelut
ulkopaikkakuntien sosiaalityö
perhekeskus/ turvakoti
työvoiman palvelukeskus
A-klinikka


Ankkuri tiimin ja yhteistyökumppaneiden yhteistyönä tarjoamat vaihtoehdot rikoskierteen katkaisemiseksi ja/tai rikoskierteestä ulos pääsemiseksi

kohdennettu toiminnallinen ryhmä

Muut vaihtoehdot

henkisen ensiavun ryhmä
Living room
Lähiökeskus
harrastustoiminta
Perheasian neuvottelukeskus
Sovittelu
Oikeusaputoimisto

huolestunut äiti kirjoitti:

olipahan tekstiä,mutta selventäisin vielä että poliisi "yksinään" ei ole siis tätä meidän asiaamme "ajanut"tai hoitanut" EI vain eikä ainoastaan.

Kaikki lähti siten,kuten alku tekstissäni kirjoitin.Nuori teki paljon pahoja tekoja,ei noudattanut sovittuja sääntöjä johon muut sisarukset ja lopulta me vanhemmatkin väsyimme.
Lähdimme siksi hakemaan APUA joka puolelta,mistä vain osasimme neuvoa kysyä.

Joka taho oli meidän kanssamme samaa mieltä siitä,että jollemme apua nyt ja heti saa...tilanne vain pahenee ja kaikki perheessä voivat pahoin.
Viimeisin pojan tekemä varkaus,ja poliisin puuttuminen vei asian siis eteenpäin!

Hieman taustaa tuosta Ankkuri hankkeesta;

Ankkuri-työ alkoi projektina,mutta se muuttui pysyväksi koska tarvetta sen kaltaiselle toiminnalle oli,ja on edelleen.
Hieman taustaa kyseisestä Ankkuri-työstä;

Hankkeessa kehitettiin moniammatillinen tiimi ja tiimityön malli väkivalta-, kriisi- ja traumatyöhön. Nuoren asiakkaan kokonaisvaltaisen elämäntilanteen ja avuntarpeen selvittäminen asiakassuhteen katkeamattomuuden ja joustavuuden mahdollistamiseksi yhteistyössä eri viranomaisten ja 3.sektorin toimijoiden kanssa.

Ankkuri-hankeen kohderyhmäksi tarkennettiin alle 15-vuotiaat ja ensi kertaa poliisin kanssa tekemisiin joutuneet nuoret sekä perheväkivaltaperheet joissa on alaikäisiä lapsia.

Kun nuori joutuu poliisin kanssa tekemisiin, ensityökseen tarkistetaan taustatiedot. Sen jälkeen tiimissä päätetään, ketkä lähtevät perheen kanssa työskentelemään. Seuraavaksi pyydetään nuori vanhempineen poliisilaitokselle tilanteen arviointia varten. Tiimissä päätetään tehdäänkö työtä parityönä, yksilötyönä tai onko tarkoituksenmukaisempaa ohjata asiakas suoraan alueelliselle sosiaalityölle, lääkärin vastaanotolle jne. Yleensä nuoren ja Ankkurin työntekijöiden tapaamisia on 1-5 kertaa, jonka jälkeen nuori ohjataan jatkotoimenpiteitä varten joko sairaanhoidon piiriin, sosiaalityön/lastensuojelutyön piiriin, sovitteluun, mukaan ryhmän toimintaan tai sitten asiakkuus lopetetaan.

Ankkuri-projektin asiakastilastot näyttävät kasvusuuntaa, mikä selkeästi kuvaa tehokasta ja tiivistä yhteistyötä poliisin ja moniammatillisen tiimin välillä.


5.2 Nuorisotyöntekijän toiminta

* Vastaa viranomaisten kokoontumisista keskiviikkoaamuisin poliisilaitoksella.
* Vastaa ”ongelmanuorille” suunnatun seudullisen ryhmän suunnittelusta ja toteutuksesta
* Osallistuu kaikkien ryhmien tapahtumiin.
* Nuorten tapaamisia kouluilla, opettajien tukena olemista järjestyksenpito-ongelmissa, valistusoppituntien pitämistä sekä vanhempainilloissa vierailuja.
* Osallistuminen koulujen tapahtumiin sekä toimintapäiviin.
* Nuorisotyöntekijä vastaa yhteistyössä poliisin, sosiaalitoimen, päihdepalvelujen, seurakunnan ja nuorisotoimen kanssa nuorille suunnatusta koulujen päätöstapahtumasta ”Kesäloma Express”. Tapahtuman tavoitteena on rauhoittaa nuorten juhlimista ja tukea päihteetöntä linjaa.
* Osallistuminen sovittelutoimintaan.
* Toimiminen perjantai-illoissa kadulla ja poliisiasemalla päivystäen sekä osallistuminen poliisin suorittamiin kuulusteluihin. Päivystys ja kuulusteluihin osallistuminen luo edellytyksiä asioiden nopeaan selvittämiseen sekä antaa hyvät lähtökohdat jatkotyöskentelyyn. Kadulla työskentely mahdollistaa myös nuorien keskuudessa vallitsevien ilmiöiden seurantaa.
* Kaikessa toiminnassa on ollut teemana kehittää yhteistyötä eri toimija tahojen kanssa, löytää uusia toimintatapoja sekä pitää tiivistä yhteyttä kunnan, seurakunnan nuorisotoimeen sekä muihin nuorten parissa toimiviin tahoihin.

Sosiaalityöntekijän toiminta

* Seudullisen yhteistyön kehittäminen/koulutusten suunnitteluja järjestäminen
* Poliisin kanssa tekemisiin joutuneiden / päässeiden henkilöiden sosiaalityön tarpeen arviointi. Työn painopistealueiksi on sovittu lastensuojeluasiat sekä varhainen puuttuminen perheväkivaltatilanteissa.
* Sosiaalityöntekijä arvioi sosiaalityön tarpeen, välittää asiakkaan oman alueen sosiaalityöntekijälle tiedon avun tarpeeseen liittyvästä tilanteesta ja sopii siirtyykö asiakas heti oman alueen sosiaalityön asiakkuuteen, vai arvioiko Ankkuritiimi syvemmin avun tarpeen ja tarvittavat jatkotoimet. Osa asiakkuuksista tulee autetuksi riittävästi Ankkurin toimin, osa siirtyy alueelle, osassa alue ja Ankkuri tekevät yhteistyötä ns. vaihtuvin työpariuksin.
* Yhteisiä asiakkuuksia on vaihtelevasti kaikkien tiimin työntekijöiden kanssa
* perheväkivaltatilanteissa asiakkaan avun tarpeen määrittämisessä käytettiin tehokkaasti psykiatrisen sairaanhoitajan ammattitaitoa
* Saadessaan tiedon rikoksesta, sosiaalityöntekijä tarjoaa keskustelutukea nuorelle rikoksen uhrille ja hänen läheisilleen sekä ohjaa tarvittaessa jatkohoitoon.
* Osallistuu toiminnallisten ryhmien suunnitteluun ja toteutukseen. Painopisteenä vanhemmat ja vanhemmuuden tukeminen.

Sairaanhoitajan toiminta

* Seudullisen yhteistyön kehittäminen/koulutusten suunnittelu ja järjestäminen
* Sairaanhoitajan työhön kuuluu asiakkaiden terveydentilan arviointi, mahdollinen jatkohoitoon ohjaus ja tarpeen mukaan myös hoitoon saattaminen esim. kriisitilanteissa. Sairaanhoitaja on tavannut asiakkaita tiiviisti ennen kuin hoito muualla esim. erikoissairaanhoidossa on mahdollistunut.
* Tukena ja apuna myös uhrin/asiakkaan perheelle.
* Terveysneuvonnan antaminen nuoria tavattaessa, esim. päihteiden ja väkivaltatilanteiden yhteydessä keskeinen osa työtä
* Toiminnallisten ryhmien tapaamisiin osallistuminen
* Toimiminen työparina tarvittaessa niin ulkopuolisille yhteistyötahoille kuin tiimin sisällä.
* Nuorten ongelmien selvittelyä ja yhteydenotot nuoren vanhempiin/ koteihin. Nopea ja varhainen puuttuminen luo luottamuksellisen sekä luontevan pohjan jatkotyöskentelylle.
* Yhteistyö oman taustaorganisaationi kanssa. Tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat nuorten terveysneuvontapiste ja koulujen terveydenhoitajat.
* Yhteistyökuviot poliisilaitoksella ja mahdollisuus olla alaikäisten kuulusteluissa läsnä antaa tärkeää tietoa nuorten tilanteiden selvittelyssä ja nopeuttaa jatkotyöskentelyyn siirtymistä.

Poliisin toiminta

* Ankkuri-hankkeen ja eri sidosryhmien tapaamisissa kihlakunnan
poliisilaitoksen edustaminen.

* Yhteistyön kehittäminen poliisilaitoksella ja toimiminen hankkeen työntekijöiden sekä poliisilaitoksen henkilöstön välisenä linkkinä.
* Poliisin toimintatapojen kuvaaminen Ankkuri-tiimimäisille ja tutustuminen muiden tiimiläisten työtapoihin sekä taustaorganisaatioihin.
* Lasten, heidän vanhempiensa ja koulujen opettajien poliisitapaamiset erilaisissa
tilaisuuksissa

* Työparina toimiminen hankkeen muille työntekijöille.
* Poliisin eri rekistereiden hyödyntäminen Ankkuri tiimin asiakastyössä.
* Yhteistyö eri viranomaistahojen kanssa erityisesti konsultointi ja neuvonta.
* Osallistuminen toiminnallisten ryhmien suunnitteluun ja toteutukseen.
* Tarvittaessa kiireellisten pakkokeinojen käyttö.
* Ankkurin – hankkeen poliisina suoritta esitutkinnan joissakin nuoria koskevissa rikosilmoituksissa.

Jatkotyöskentelytahot

Terveydenhuollon jatkohoidon vaihtoehdot

psykiatrinen osasto
lääkärin vastaanotto
debriefing- ryhmä
nuorten terveysneuvontapiste
neuvola


Sosiaalityön/lastensuojelutyön jatkohoidon vaihtoehdot

alueellinen sosiaalityö
seudun kuntien sosiaalityö
lastensuojelun erityispalvelut
ulkopaikkakuntien sosiaalityö
perhekeskus/ turvakoti
työvoiman palvelukeskus
A-klinikka


Ankkuri tiimin ja yhteistyökumppaneiden yhteistyönä tarjoamat vaihtoehdot rikoskierteen katkaisemiseksi ja/tai rikoskierteestä ulos pääsemiseksi

kohdennettu toiminnallinen ryhmä

Muut vaihtoehdot

henkisen ensiavun ryhmä
Living room
Lähiökeskus
harrastustoiminta
Perheasian neuvottelukeskus
Sovittelu
Oikeusaputoimisto

Lue lisää

ja luettu ennenkin. Ja aina uusia ja uusia, lisää ja lisää on vuosien mittaan saanut lukea niin Stakesin, lastensuojelujärjestöjen kuin esim. Sosiaaliportti-sivustoilta.

Onhan se hyvä tietysti, että yritetään ja kokeillaan aina jotain uutta, mutta ei pidä sokaistua tuollaisilla ruusuisilla moniammatillisilla suunnitelmilla.
Kannattaa suhtautua erittäin suurella pieteetilla ja jalat tiukasti maassa, kunnes käytäntö toisin todistaa. On turhan usein nähty tiukan paikan tullessa, että lapsen historiasta löytyvistä moniammatillisista ihmisistä ei kukaan ole viime kädessä puolustamassa lasta. Jäljelle jäävät viime kädessä aina vain lapsen vanhemmat.

liturgioita on kuultu kirjoitti:

ja luettu ennenkin. Ja aina uusia ja uusia, lisää ja lisää on vuosien mittaan saanut lukea niin Stakesin, lastensuojelujärjestöjen kuin esim. Sosiaaliportti-sivustoilta.

Onhan se hyvä tietysti, että yritetään ja kokeillaan aina jotain uutta, mutta ei pidä sokaistua tuollaisilla ruusuisilla moniammatillisilla suunnitelmilla.
Kannattaa suhtautua erittäin suurella pieteetilla ja jalat tiukasti maassa, kunnes käytäntö toisin todistaa. On turhan usein nähty tiukan paikan tullessa, että lapsen historiasta löytyvistä moniammatillisista ihmisistä ei kukaan ole viime kädessä puolustamassa lasta. Jäljelle jäävät viime kädessä aina vain lapsen vanhemmat.

Lue lisää

on kyseisestä toiminnasta omakohtainen kokemus,ja voin sanoa että tuo toiminta on hyvin ihmislähtöistä.
Ei siellä etsitä syyllisiä,eikä tuomita ketään..jos et itse usko,eikä sinulla ole kokemusta..se ei tarkoita sitä että se ei toimisi.

En ymmärrä eivätkö vanhemmat itse näe sitä miten paha olo nuorillamme on?
Tekeekö se paremmaksi,kun sulkee silmänsä nuoren ongelmilta?
Miksei voi myöntää että nyt en enää omin avuin selviä?Kun se kuitenkin on myös lapsen ja nuoren etu.

Olen itse joutunut turvautumaan pienempien lasteni kohdalla kriisiperhesijoitukseen, kun jouduin keuhkokuumeen vuoksi sairaalahoitoon yli vuosi sitten.
Ei ollut muita,jotka olisivat silloin pienimmät lapseni voineet luokseen ottaa..joten jouduin turvautumaan tuohon ratkaisuun.Kaksi vanhinta lastani menivät ex-mieheni äidin luo asumaan.
olin tuolloin yksinhuoltaja lapsilleni.

Vietin sairaalassa kolme pitkää viikkoa,enkä sinä aikana nähnyt nuorimmaisiani lainkaan.Koskaan en ole niin pitkää aikaa erossa lapsistani ollut,eivätkä lapset minusta.

Se oli raskasta kaikille,mutta kun kuulin että lapsillani on hyvä perhe ja kivat ihmiset siellä lähellä..oli minulla yksi huoli vähemmän.Tuo "äiti"myös soitti ja tekstaili paljon,kertoi lasten päivittäisitä askareista...mitä olivatkaan tehneet.

Kun lapset palasivat kotiin,heillä oli tietenkin ollut ikävä minua ja lemmikkejä,mutta kuulin paljon kivoja tarinoita "sieltä maalta"..jossa olivat tuon ajan asuneet.
Samalla tapasin tuon perheen "äidin",ja hän oli todella sydämellinen ihminen.

huolestunut äiti kirjoitti:

on kyseisestä toiminnasta omakohtainen kokemus,ja voin sanoa että tuo toiminta on hyvin ihmislähtöistä.
Ei siellä etsitä syyllisiä,eikä tuomita ketään..jos et itse usko,eikä sinulla ole kokemusta..se ei tarkoita sitä että se ei toimisi.

En ymmärrä eivätkö vanhemmat itse näe sitä miten paha olo nuorillamme on?
Tekeekö se paremmaksi,kun sulkee silmänsä nuoren ongelmilta?
Miksei voi myöntää että nyt en enää omin avuin selviä?Kun se kuitenkin on myös lapsen ja nuoren etu.

Olen itse joutunut turvautumaan pienempien lasteni kohdalla kriisiperhesijoitukseen, kun jouduin keuhkokuumeen vuoksi sairaalahoitoon yli vuosi sitten.
Ei ollut muita,jotka olisivat silloin pienimmät lapseni voineet luokseen ottaa..joten jouduin turvautumaan tuohon ratkaisuun.Kaksi vanhinta lastani menivät ex-mieheni äidin luo asumaan.
olin tuolloin yksinhuoltaja lapsilleni.

Vietin sairaalassa kolme pitkää viikkoa,enkä sinä aikana nähnyt nuorimmaisiani lainkaan.Koskaan en ole niin pitkää aikaa erossa lapsistani ollut,eivätkä lapset minusta.

Se oli raskasta kaikille,mutta kun kuulin että lapsillani on hyvä perhe ja kivat ihmiset siellä lähellä..oli minulla yksi huoli vähemmän.Tuo "äiti"myös soitti ja tekstaili paljon,kertoi lasten päivittäisitä askareista...mitä olivatkaan tehneet.

Kun lapset palasivat kotiin,heillä oli tietenkin ollut ikävä minua ja lemmikkejä,mutta kuulin paljon kivoja tarinoita "sieltä maalta"..jossa olivat tuon ajan asuneet.
Samalla tapasin tuon perheen "äidin",ja hän oli todella sydämellinen ihminen.

Lue lisää

Ankkuri-toimintahan epäonnistui. Nyt poikasi sijoitetaan ihan muualle, pois teidän ja Ankkuritiimin hoteista. Sekös on Ankkuri-tiimin tavoite alunalkaen ollut, pois heidän niskoiltaan.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Ankkuri-toimintahan epäonnistui. Nyt poikasi sijoitetaan ihan muualle, pois teidän ja Ankkuritiimin hoteista. Sekös on Ankkuri-tiimin tavoite alunalkaen ollut, pois heidän niskoiltaan.

Lue lisää

vaan NYT lapseni on tuon Ankkuri-työn hoiteissa!
VASTA NYT!

Me emme ole tässä kaupungissa kauaa asuneet,siksi
ei tuollaiseen Ankkurin kaltaiseen toimintaan ole aiemmin ollut mahdollisuutta.Sitä kun ei joka kunnassa ole.

Olen muusta yhteydestä seurannut tuota Ankkurin toimintaa,kuten aiemmin jo kerroin olen hoivatyötä tehnyt itsekkin!

Ei pidä pilkkuja viilata..kannattaisi ehkä sinunkin ennemmin lähteä ulos raittiiseen ilmaan, siten tulisi parempi mieli itsellesikin:)

huolestunut äiti kirjoitti:

vaan NYT lapseni on tuon Ankkuri-työn hoiteissa!
VASTA NYT!

Me emme ole tässä kaupungissa kauaa asuneet,siksi
ei tuollaiseen Ankkurin kaltaiseen toimintaan ole aiemmin ollut mahdollisuutta.Sitä kun ei joka kunnassa ole.

Olen muusta yhteydestä seurannut tuota Ankkurin toimintaa,kuten aiemmin jo kerroin olen hoivatyötä tehnyt itsekkin!

Ei pidä pilkkuja viilata..kannattaisi ehkä sinunkin ennemmin lähteä ulos raittiiseen ilmaan, siten tulisi parempi mieli itsellesikin:)

Lue lisää

Ei nyt pidä loukkaantua, mutta huolestuneen äidin teksti on aika etääntynyttä, jotta pystyisin uskomaan hänen puhuvan omasta pojastaan. Etäisyys ihan kuin kyseessä olisi jokin yleinen esimerkkilapsi.
Ehkä kyseessä onkin tämän Ankkuri-hankkeen lanseeraaminen käytännön kuvitteellisen esimerkin myötä.

Luulisi, että opettaja ei antaisi pankkikortin salanumeroa alaikäiselle lapselleen ja siten vihkisi lastaan väärinkäytökseen, lasta, jolta muka edellyttää yhteiskunnan sääntöjen noudattamista. Pankkikortin sopimuksessa kielletään antamasta korttia tai salasanaa kellekkään. Eipä aloittaja ainakaan itse ole esimerkkinä nuorelle yhteiskunnan sääntöjen kunnioittamisesta ja vielä vihkii lapsenkin väärinkäytökseen. Ihme ettei pankki ottanut äidiltä pankkikorttia pois sopimusrikkomuksen takia. Eli tää ketju on täys feikki.

huolestunut äiti kirjoitti:

on kyseisestä toiminnasta omakohtainen kokemus,ja voin sanoa että tuo toiminta on hyvin ihmislähtöistä.
Ei siellä etsitä syyllisiä,eikä tuomita ketään..jos et itse usko,eikä sinulla ole kokemusta..se ei tarkoita sitä että se ei toimisi.

En ymmärrä eivätkö vanhemmat itse näe sitä miten paha olo nuorillamme on?
Tekeekö se paremmaksi,kun sulkee silmänsä nuoren ongelmilta?
Miksei voi myöntää että nyt en enää omin avuin selviä?Kun se kuitenkin on myös lapsen ja nuoren etu.

Olen itse joutunut turvautumaan pienempien lasteni kohdalla kriisiperhesijoitukseen, kun jouduin keuhkokuumeen vuoksi sairaalahoitoon yli vuosi sitten.
Ei ollut muita,jotka olisivat silloin pienimmät lapseni voineet luokseen ottaa..joten jouduin turvautumaan tuohon ratkaisuun.Kaksi vanhinta lastani menivät ex-mieheni äidin luo asumaan.
olin tuolloin yksinhuoltaja lapsilleni.

Vietin sairaalassa kolme pitkää viikkoa,enkä sinä aikana nähnyt nuorimmaisiani lainkaan.Koskaan en ole niin pitkää aikaa erossa lapsistani ollut,eivätkä lapset minusta.

Se oli raskasta kaikille,mutta kun kuulin että lapsillani on hyvä perhe ja kivat ihmiset siellä lähellä..oli minulla yksi huoli vähemmän.Tuo "äiti"myös soitti ja tekstaili paljon,kertoi lasten päivittäisitä askareista...mitä olivatkaan tehneet.

Kun lapset palasivat kotiin,heillä oli tietenkin ollut ikävä minua ja lemmikkejä,mutta kuulin paljon kivoja tarinoita "sieltä maalta"..jossa olivat tuon ajan asuneet.
Samalla tapasin tuon perheen "äidin",ja hän oli todella sydämellinen ihminen.

Lue lisää

vanhemmista kukaan vastustaisi sijoitusta, kun itse tietää kaikkensa tehneen, eikä muutosta ole näköpiirissä.

Mutta valtavan kirjoitteluryöpyn saa sen sijaan aikaan se, jos äitiä yritetään varoittaa pitämään jalat maassa ja oma arvostelukyky tallella, vaikka miten hienolta kuulostavassa projektissa nyt sattuisikin olemaan mukana.

Jos itse tuntisin tapauksen pohjia myöten ja olisin varma, että kaikki mahdollinen on tehty, suosittaisin sijoitusta myös. MUTTA! Sitä ennen olisi varmistettava se, että lapsi ei joutuisi missään olosuhteissa olemaan sijoituksessa seuraavaa neljää vuotta, kuten monesti on käynyt silloinkin, kun vanhemmat itse ovat olleet avun hakijoina.

huolestunut äiti kirjoitti:

on kyseisestä toiminnasta omakohtainen kokemus,ja voin sanoa että tuo toiminta on hyvin ihmislähtöistä.
Ei siellä etsitä syyllisiä,eikä tuomita ketään..jos et itse usko,eikä sinulla ole kokemusta..se ei tarkoita sitä että se ei toimisi.

En ymmärrä eivätkö vanhemmat itse näe sitä miten paha olo nuorillamme on?
Tekeekö se paremmaksi,kun sulkee silmänsä nuoren ongelmilta?
Miksei voi myöntää että nyt en enää omin avuin selviä?Kun se kuitenkin on myös lapsen ja nuoren etu.

Olen itse joutunut turvautumaan pienempien lasteni kohdalla kriisiperhesijoitukseen, kun jouduin keuhkokuumeen vuoksi sairaalahoitoon yli vuosi sitten.
Ei ollut muita,jotka olisivat silloin pienimmät lapseni voineet luokseen ottaa..joten jouduin turvautumaan tuohon ratkaisuun.Kaksi vanhinta lastani menivät ex-mieheni äidin luo asumaan.
olin tuolloin yksinhuoltaja lapsilleni.

Vietin sairaalassa kolme pitkää viikkoa,enkä sinä aikana nähnyt nuorimmaisiani lainkaan.Koskaan en ole niin pitkää aikaa erossa lapsistani ollut,eivätkä lapset minusta.

Se oli raskasta kaikille,mutta kun kuulin että lapsillani on hyvä perhe ja kivat ihmiset siellä lähellä..oli minulla yksi huoli vähemmän.Tuo "äiti"myös soitti ja tekstaili paljon,kertoi lasten päivittäisitä askareista...mitä olivatkaan tehneet.

Kun lapset palasivat kotiin,heillä oli tietenkin ollut ikävä minua ja lemmikkejä,mutta kuulin paljon kivoja tarinoita "sieltä maalta"..jossa olivat tuon ajan asuneet.
Samalla tapasin tuon perheen "äidin",ja hän oli todella sydämellinen ihminen.

Lue lisää

kunnes äkkiä heitettiin huostaanottoasia päin naamaa. Eivät syyllistäneet sossut, eivätkä lääkärit, eivät psykologit, ei opettaja, eikä kukaan muukaan. Mutta lastenkodissa syyllistettiin sitäkin enemmän siinä vaiheessa, kun huostaanotto vaadittiin purettavaksi kesken kaksivuotiseksi sovitun sijoitusjakson.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Ei nyt pidä loukkaantua, mutta huolestuneen äidin teksti on aika etääntynyttä, jotta pystyisin uskomaan hänen puhuvan omasta pojastaan. Etäisyys ihan kuin kyseessä olisi jokin yleinen esimerkkilapsi.
Ehkä kyseessä onkin tämän Ankkuri-hankkeen lanseeraaminen käytännön kuvitteellisen esimerkin myötä.

Luulisi, että opettaja ei antaisi pankkikortin salanumeroa alaikäiselle lapselleen ja siten vihkisi lastaan väärinkäytökseen, lasta, jolta muka edellyttää yhteiskunnan sääntöjen noudattamista. Pankkikortin sopimuksessa kielletään antamasta korttia tai salasanaa kellekkään. Eipä aloittaja ainakaan itse ole esimerkkinä nuorelle yhteiskunnan sääntöjen kunnioittamisesta ja vielä vihkii lapsenkin väärinkäytökseen. Ihme ettei pankki ottanut äidiltä pankkikorttia pois sopimusrikkomuksen takia. Eli tää ketju on täys feikki.

Lue lisää

välimatkaa, että pystyisi objektiivisesti tarkastelemaan tilannetta, silti vaikka oman lapsen kyseessä ollen on mahdottoman paljon tunteita kuvassa mukana. Ja pelkästään tunteiden varassa ei näitä päätöksiä pysty tekemään.

ottamaan vähän kirjoitti:

välimatkaa, että pystyisi objektiivisesti tarkastelemaan tilannetta, silti vaikka oman lapsen kyseessä ollen on mahdottoman paljon tunteita kuvassa mukana. Ja pelkästään tunteiden varassa ei näitä päätöksiä pysty tekemään.

Lue lisää

Äidin tehtävä ei ole objektiivisesti tarkastella tilannetta, vaan äitinä. Haloo, hei!

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Äidin tehtävä ei ole objektiivisesti tarkastella tilannetta, vaan äitinä. Haloo, hei!

siinä vaiheessa kun alkaa tuntua, että omat keinot ovat loppuneet.

Mutta tuossa tilanteessa en - nimenomaan omalla kokemuksellani näistä asioista - lähtisi sittenkään sijoitukseen, JOS ei olisi varmistettu, että puolen vuoden jälkeen ei tehdä mitään pakkotoimia. Vaatisin siis etukäteen mustaa valkoiselle, että avohuollon sijoituksen jälkeen lapsi on kotiutettava, vaikka tilannetta sitten vielä jatkossa seurattaisiinkin. Ja sehän nyt tehdään varmasti tuossa tilanteessa.

huolestunut äiti kirjoitti:

että kunnassa,jossa asun toimii omalla poliisilaitoksella "Ankkuri"-työssä sosiaalityöntekijä/nuorisotyöntekijä/poliisi sekä sairaanhoitaja samassa tiimissä!!
Joten,eipäs hutkita ennen kuin asiasta jotain tiedetään!

He myös toimivat yhteistyössä muiden sosiaalityöntekijöiden kanssa...joka kaupunginosilla kun on oma sosiaalityöntekijänsä.

Ehkä sama systeemi ei ole jokaisessa kunnassa,mutta meillä siis tuollainen järjestelmä on jo olemassa!

Lue lisää

projektissa
se ei muuta viranomaistyötä koskevaa
lainsäädäntöä Suomessa eikä kunnissa muuksi! Poliisilla on omat lain mukaiset viranomaistehtävänsä samoin lastensuojeluviranomaisella.

Jo se että tiimin poliisi on laittamassa teidän jäkikasvua huostaanottoon
kuulostaa taas niin "yli omien" virkatehtävien hoidon, että taas tarvitaan eduskunnan oikeusasiamiehen huomautus kyseiselle teidän kunnan projektille ja sen työntekijöille!


Viranomaisten työtehtäviä ohjaava lainsäädäntö on tiukka sen suhteen mikä toimi- ja hallintoala kuuluu kenellekin eri alan virkamiehelle.
Myös kelpoisuus- ja koulutusvaatimukset esimerkiksi sosiaalityöntekijän viranomaistyötehtäviin
edellyttää yliopistotason koulutusta
jota ei poliisikoulutuksen saaneilla ole.

tiimissä taikka kirjoitti:

projektissa
se ei muuta viranomaistyötä koskevaa
lainsäädäntöä Suomessa eikä kunnissa muuksi! Poliisilla on omat lain mukaiset viranomaistehtävänsä samoin lastensuojeluviranomaisella.

Jo se että tiimin poliisi on laittamassa teidän jäkikasvua huostaanottoon
kuulostaa taas niin "yli omien" virkatehtävien hoidon, että taas tarvitaan eduskunnan oikeusasiamiehen huomautus kyseiselle teidän kunnan projektille ja sen työntekijöille!


Viranomaisten työtehtäviä ohjaava lainsäädäntö on tiukka sen suhteen mikä toimi- ja hallintoala kuuluu kenellekin eri alan virkamiehelle.
Myös kelpoisuus- ja koulutusvaatimukset esimerkiksi sosiaalityöntekijän viranomaistyötehtäviin
edellyttää yliopistotason koulutusta
jota ei poliisikoulutuksen saaneilla ole.

Lue lisää

joka näissä poliisilastensuojelusossu -tiimeissä temmeltäessään
"heitti" kaksi alaikäistä (noin 12v.) lasta
putkaan rikosepäilyjensä takia ja lastensuojelusossu jätti tämän putkaan laiton myös ilmoittamatta näiden lasten vanhemmille.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Ei nyt pidä loukkaantua, mutta huolestuneen äidin teksti on aika etääntynyttä, jotta pystyisin uskomaan hänen puhuvan omasta pojastaan. Etäisyys ihan kuin kyseessä olisi jokin yleinen esimerkkilapsi.
Ehkä kyseessä onkin tämän Ankkuri-hankkeen lanseeraaminen käytännön kuvitteellisen esimerkin myötä.

Luulisi, että opettaja ei antaisi pankkikortin salanumeroa alaikäiselle lapselleen ja siten vihkisi lastaan väärinkäytökseen, lasta, jolta muka edellyttää yhteiskunnan sääntöjen noudattamista. Pankkikortin sopimuksessa kielletään antamasta korttia tai salasanaa kellekkään. Eipä aloittaja ainakaan itse ole esimerkkinä nuorelle yhteiskunnan sääntöjen kunnioittamisesta ja vielä vihkii lapsenkin väärinkäytökseen. Ihme ettei pankki ottanut äidiltä pankkikorttia pois sopimusrikkomuksen takia. Eli tää ketju on täys feikki.

Lue lisää

Ihmeen objektiivinen on katsantokanta asiaan. Itse samassa tilanteessa ollessani koin suunnatonta hätää, en katsonut tarpeelliseksi puolustaa kaikkia mahdollisia instansseja enkä toiminut minkään projektin puolestapuhujana. Ajattelin vain ja ainoastaan lapseni sitä kuinka lapseni saadaan takasin ns. normaaliin elämään.

tiimissä taikka kirjoitti:

projektissa
se ei muuta viranomaistyötä koskevaa
lainsäädäntöä Suomessa eikä kunnissa muuksi! Poliisilla on omat lain mukaiset viranomaistehtävänsä samoin lastensuojeluviranomaisella.

Jo se että tiimin poliisi on laittamassa teidän jäkikasvua huostaanottoon
kuulostaa taas niin "yli omien" virkatehtävien hoidon, että taas tarvitaan eduskunnan oikeusasiamiehen huomautus kyseiselle teidän kunnan projektille ja sen työntekijöille!


Viranomaisten työtehtäviä ohjaava lainsäädäntö on tiukka sen suhteen mikä toimi- ja hallintoala kuuluu kenellekin eri alan virkamiehelle.
Myös kelpoisuus- ja koulutusvaatimukset esimerkiksi sosiaalityöntekijän viranomaistyötehtäviin
edellyttää yliopistotason koulutusta
jota ei poliisikoulutuksen saaneilla ole.

Lue lisää

vai kuullun ymmärtäminen kyseessä???

Kukaan ei ole missään kohdin puhunut HUOSTAANOTOSTA!!!!!

Tiedän,että on perheitä joissa lapsi on mennyt puoleksi vuodeksi sijaisperheeseen...ja todellakin ainakin tässä kunnassa TODELLAKIN sieltä takaisin kotiin tulleet!

Joten,jos jollakin nyt on huonoja kokemuksia,traumoja omalta kohdaltaan jäänyt...se on vain hänen oma kokemuksensa!!!!

Miksi ei ymmärretä että elämässä on asioita jotka eivät aina ja vain mene oman mielen mukaan...joskus on pakko nöyrtyä elämää kohtaan ja myöntää etten enää pärjää!!!!!!!
Jos kaikki voi pahoin...perheessämme on muitakin..ja jos se on vain yksi joka oireilee..miksi siihen ei saisi kodin ulkopuolelta apua hakea??Kun ne kaikki muut keinot ovat jo koitettu ja käytetty.

Kukaan EI ole puhunut poliisin tekemästä huostaanotosta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ei missään vaiheessa!

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Ei nyt pidä loukkaantua, mutta huolestuneen äidin teksti on aika etääntynyttä, jotta pystyisin uskomaan hänen puhuvan omasta pojastaan. Etäisyys ihan kuin kyseessä olisi jokin yleinen esimerkkilapsi.
Ehkä kyseessä onkin tämän Ankkuri-hankkeen lanseeraaminen käytännön kuvitteellisen esimerkin myötä.

Luulisi, että opettaja ei antaisi pankkikortin salanumeroa alaikäiselle lapselleen ja siten vihkisi lastaan väärinkäytökseen, lasta, jolta muka edellyttää yhteiskunnan sääntöjen noudattamista. Pankkikortin sopimuksessa kielletään antamasta korttia tai salasanaa kellekkään. Eipä aloittaja ainakaan itse ole esimerkkinä nuorelle yhteiskunnan sääntöjen kunnioittamisesta ja vielä vihkii lapsenkin väärinkäytökseen. Ihme ettei pankki ottanut äidiltä pankkikorttia pois sopimusrikkomuksen takia. Eli tää ketju on täys feikki.

Lue lisää

Missähän vaiheessa olen kertonut olevani opettaja?
Jos sanon hoivatyötä tehneenä-lauseen..se tarkoittaa kyllä aivan muuta.

Olen ollut hoivatyössä,en opetustyössä!

Olin vuosia yksinhuoltaja,ja tuli todellakin sellainen tilanne että lapselleni jouduin hätätilanteessa pankkikortin tunnusluvun antamaan...kukapa yh ei olisi siihen samaan sortunut!

Kyse oli kuitenkin omasta lapsesta,eikä hän aiemmin ollut vastaavaa tehnyt.

huolestunut äiti kirjoitti:

Missähän vaiheessa olen kertonut olevani opettaja?
Jos sanon hoivatyötä tehneenä-lauseen..se tarkoittaa kyllä aivan muuta.

Olen ollut hoivatyössä,en opetustyössä!

Olin vuosia yksinhuoltaja,ja tuli todellakin sellainen tilanne että lapselleni jouduin hätätilanteessa pankkikortin tunnusluvun antamaan...kukapa yh ei olisi siihen samaan sortunut!

Kyse oli kuitenkin omasta lapsesta,eikä hän aiemmin ollut vastaavaa tehnyt.

Lue lisää

Niinpä, sinun oli pakko jostain syystä rikkoa yhteiskunnan sääntöjä ja lapsesi oli sinulle lojaali silloin. Sitten petit hänet, kun hän rikkoi sääntöjä. Odotat lapseltasi enemmän kuin mihin itse pystyt. Toivon, että todella olet feikki.
Sitäpaitsi, jos voimavarat vanhemmalta ehtyvät, niin eikö ole syytä itselleen hakea sitä apua.
Aivan käsittämättömän pelle ketju tämä.
Kuten sanottu, pankki ottaa noissa tapauksissa pankkikortin pois henkilöltä, joka luovuttaa kortin ja salasanan toiselle. Pankkikortti on täysin henkilökohtainen. Itse aloitit väärinmenettelyt pankkikorttiasiassa ja lapsesi pistät vastuuseen. Hän ei paljastanut sinua, mutta sinä paljastit hänet. Hyi mikä äiti.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Niinpä, sinun oli pakko jostain syystä rikkoa yhteiskunnan sääntöjä ja lapsesi oli sinulle lojaali silloin. Sitten petit hänet, kun hän rikkoi sääntöjä. Odotat lapseltasi enemmän kuin mihin itse pystyt. Toivon, että todella olet feikki.
Sitäpaitsi, jos voimavarat vanhemmalta ehtyvät, niin eikö ole syytä itselleen hakea sitä apua.
Aivan käsittämättömän pelle ketju tämä.
Kuten sanottu, pankki ottaa noissa tapauksissa pankkikortin pois henkilöltä, joka luovuttaa kortin ja salasanan toiselle. Pankkikortti on täysin henkilökohtainen. Itse aloitit väärinmenettelyt pankkikorttiasiassa ja lapsesi pistät vastuuseen. Hän ei paljastanut sinua, mutta sinä paljastit hänet. Hyi mikä äiti.

Lue lisää

onko sinulla lapsia? siis tuskin!
vaikka lapsi tyhjentää tilin niin eihän sitä pankki voi tietää? ainoastaan jos joku tekee rikosilmoituksen niin poliisi/pankki alkaa tutkimaan tapausta. minun lapset käyttää minun pankkikorttia jatkuvasti kun tarvitsee hakea rahaa.

meidänkin kohdalla, kirjoitti:

kunnes äkkiä heitettiin huostaanottoasia päin naamaa. Eivät syyllistäneet sossut, eivätkä lääkärit, eivät psykologit, ei opettaja, eikä kukaan muukaan. Mutta lastenkodissa syyllistettiin sitäkin enemmän siinä vaiheessa, kun huostaanotto vaadittiin purettavaksi kesken kaksivuotiseksi sovitun sijoitusjakson.

Lue lisää

se että vanhemmille annettu lupaus,ja lapsen "kohentunut käytös/ongelmien poistuminen" ei johda
siihen mistä alunperin sovittiin.

Käytännössähän se johtaa enemmän ja enemmän siihen että perheissä venytetään aivan äärimmilleen ja apua haetaan vasta kun tilanne on nuoren kohdalla aivan totaalisen solmussa.
Tai ehkei vielä sittenkään,ehkä vasta nuoren tekemien rikkeiden takia se siihen lopulta kuitenkin johtaisi..viimein viranomainen asiaan puuttuisi.

Tottahan se on että jos sama raha annettaisiin suoraan perheille,mikä nyt kuluu lasten-ja nuorten
huostaanotosta aiheutuviin kuluihin vuositasolla...sillä rahalla autettaisiin pitkälle koko perhettä.

Kuulostaa todellakin siltä,että ongelma on hyvin suuri eikä mitään selkeyttä niissä ole.
Se mikä toteutui yhden perheen kohdalla ei toteudukkaan toisen perheen kohdalta..sääntöjä sovelletaan,lupauksia rikotaan..ymmärrän,miksi vanhemmat niin voimakkaasti noihin asioihin reagoi.

huolestunut äiti kirjoitti:

se että vanhemmille annettu lupaus,ja lapsen "kohentunut käytös/ongelmien poistuminen" ei johda
siihen mistä alunperin sovittiin.

Käytännössähän se johtaa enemmän ja enemmän siihen että perheissä venytetään aivan äärimmilleen ja apua haetaan vasta kun tilanne on nuoren kohdalla aivan totaalisen solmussa.
Tai ehkei vielä sittenkään,ehkä vasta nuoren tekemien rikkeiden takia se siihen lopulta kuitenkin johtaisi..viimein viranomainen asiaan puuttuisi.

Tottahan se on että jos sama raha annettaisiin suoraan perheille,mikä nyt kuluu lasten-ja nuorten
huostaanotosta aiheutuviin kuluihin vuositasolla...sillä rahalla autettaisiin pitkälle koko perhettä.

Kuulostaa todellakin siltä,että ongelma on hyvin suuri eikä mitään selkeyttä niissä ole.
Se mikä toteutui yhden perheen kohdalla ei toteudukkaan toisen perheen kohdalta..sääntöjä sovelletaan,lupauksia rikotaan..ymmärrän,miksi vanhemmat niin voimakkaasti noihin asioihin reagoi.

Lue lisää

asiat nostavat aina aikuisten tunnekäyrän korkealla, varsinkin jos asia liittyy omaan lapseen.

Eduskuntaa myöten myönnettiin uuden lastensuojelulain valmistelussa, että lastensuojelu ei ole pystynyt toimimaan vuosiin enää tarvetta vastaavasti. Viranomaistoimet ovat pahimmillaan rikkoneet voimassaolevia lakeja ja lisäksi kansainvälisiä ihmisoikeus- ja lastenoikeussopimuksia.

Väärin kohdeltujen perheiden joukko ei todellakaan ole ihan pieni ja vanhempien katkeruus ja pelko näihin asioihin liittyen on vähintään ymmärrettävää.

Menettelytavoissa on suuria eroja eri kuntien välillä, jossain ovat asiat paremmin ja jossain kunnassa tilanne on se, että ammattitaidottomilla lastensuojelutyöntekijöillä ei ongelmaperheille ole tarjota mitään muuta kuin huostaanottoa.

Siksi toivonkin, että huolestunut äiti ei loukkaannu tai pahoita mieltään kärjekkäistäkään kirjoituksista, ehkä ymmärtäisit paremmin, jos tietäisit, mitä mielivaltaa tuo perhe on saattanut kokea lastensuojelun nimissä.

Kirjoittajissa on mukana myös vanhempia, jotka eivät ole huostaanottovanhempia, mutta ovat muuten ymmärtäneet tilanteen toivottomuuden viime vuosilta näissä asioissa.

kerroppa nyt kirjoitti:

onko sinulla lapsia? siis tuskin!
vaikka lapsi tyhjentää tilin niin eihän sitä pankki voi tietää? ainoastaan jos joku tekee rikosilmoituksen niin poliisi/pankki alkaa tutkimaan tapausta. minun lapset käyttää minun pankkikorttia jatkuvasti kun tarvitsee hakea rahaa.

Lue lisää

Aloittajan pojan tapaus on poliisiasia. Poikaa leimataan rikolliseksi ja asianosaiset äitiä myöten ovat kerääntuneet palaveeraamaan poliisin kanssa tapahtuneesta. Onko aloittajaäiti muka salannut sitten tuon oman osuutensa rikokseen kokonaan poliisilta ilmiantaessaan oman poikansa ja poika edelleen suojelee äitiään ottaen kaiken syyn omille niskoilleen. Ei kai sentään äiti tämmöistä sallisi tapahtuva.
Alkaa tuntua, että se äiti tässä on toimenpiteiden ja ohjauksen tarpeessa, jos rehellisiä ollaan.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Aloittajan pojan tapaus on poliisiasia. Poikaa leimataan rikolliseksi ja asianosaiset äitiä myöten ovat kerääntuneet palaveeraamaan poliisin kanssa tapahtuneesta. Onko aloittajaäiti muka salannut sitten tuon oman osuutensa rikokseen kokonaan poliisilta ilmiantaessaan oman poikansa ja poika edelleen suojelee äitiään ottaen kaiken syyn omille niskoilleen. Ei kai sentään äiti tämmöistä sallisi tapahtuva.
Alkaa tuntua, että se äiti tässä on toimenpiteiden ja ohjauksen tarpeessa, jos rehellisiä ollaan.

Lue lisää

JOS lapsi varastaa äidin pankkikortin lompakosta..tyhjentää tilin,tai ottaa sieltä rahaa,
tyhjentää luvatta isän säästöpossun..ne kaikki ovat varastamista!
Vaikka varkaus tapahtuu kotona,se on silti varkaus.Kun on suuri summa kyseessä,sitä ei voi olankohautuksella sivuuttaa.

Laissa kun on selvät säännöt siitä mitä saa tehdä ja mitä ei.

Kun lapsi varastaa vieraan ihmisen polkupyörän,ja kuljettaa sitä kilometrejä,syystä että tulisi sopiva paikka rälläköidä lukko auki..se on toisen omaisuuteen kajoamista,ja syyte tulee myös varkaudesta....

Kuka siis suojelee ja ketä?

Jos ihminen hukkaa lompakkonsa kadulle..rahat ja kortit katoaa,tili ehditään tyhjentää ennen kuin asianomainen huomaa että lompakko kadonnut..kenen syy se silloin on?
Jos sama tapahtuu taskuvarkaan toimesta..onko se silloinkin OMA SYY??
Niinpä,mitäs pidit lompakkoa mukanasi...

Sama pätee sinun mielestäsi ilmeisesti myös kadulle sammuneeseen..häntäkö saa potkia ja hakata..mitäs meni siihen tielle sammumaan...
Entäpä raiskauksen uhri..mitäs kulki siihen aikaan ja ihan yksin..

Onko sinun logiikkasi sitä,että jos ilman omaa syytä omaisuutta katoaa,tai joutuu rikoksen uhriksi..se on vain OMA SYY..ja aiheuttaa hoidon tarpeen???

huolestunut äiti kirjoitti:

JOS lapsi varastaa äidin pankkikortin lompakosta..tyhjentää tilin,tai ottaa sieltä rahaa,
tyhjentää luvatta isän säästöpossun..ne kaikki ovat varastamista!
Vaikka varkaus tapahtuu kotona,se on silti varkaus.Kun on suuri summa kyseessä,sitä ei voi olankohautuksella sivuuttaa.

Laissa kun on selvät säännöt siitä mitä saa tehdä ja mitä ei.

Kun lapsi varastaa vieraan ihmisen polkupyörän,ja kuljettaa sitä kilometrejä,syystä että tulisi sopiva paikka rälläköidä lukko auki..se on toisen omaisuuteen kajoamista,ja syyte tulee myös varkaudesta....

Kuka siis suojelee ja ketä?

Jos ihminen hukkaa lompakkonsa kadulle..rahat ja kortit katoaa,tili ehditään tyhjentää ennen kuin asianomainen huomaa että lompakko kadonnut..kenen syy se silloin on?
Jos sama tapahtuu taskuvarkaan toimesta..onko se silloinkin OMA SYY??
Niinpä,mitäs pidit lompakkoa mukanasi...

Sama pätee sinun mielestäsi ilmeisesti myös kadulle sammuneeseen..häntäkö saa potkia ja hakata..mitäs meni siihen tielle sammumaan...
Entäpä raiskauksen uhri..mitäs kulki siihen aikaan ja ihan yksin..

Onko sinun logiikkasi sitä,että jos ilman omaa syytä omaisuutta katoaa,tai joutuu rikoksen uhriksi..se on vain OMA SYY..ja aiheuttaa hoidon tarpeen???

Lue lisää

Pankin logiikka ainakin on, että pankkikortin salasanaa ei tule paljastaa kellekkään samoin kuin pankkikorttia ei tule luovuttaa kellekkään. Jos sen menee tekemään, rikkoo pankin kanssa solmittua sopimusta ja on osasyyllinen myötävaikuttaen itse rikokseen. Mielestäni on vastuunpakoilua aikuiselta, jos panee kaiken yksin lapsen syyksi silloin. Minusta aikuisen tulee kertoa poliisille oma osuutensa, eli että alunperin luovutti kortin ja salasanan alaikäiselle lapselle. Jos siinä ei ole mitään laitonta tai salattavaa aikuisen mielestä, niin miksi jättää tämä kertomatta. Nythän poliisiviranomaiselle jää kuva, että lapsi on oma-aloitteisesti ja harkitusti lähtenyt urkkimaan ja selvittämään salasanaa eikä kuten oikeesti lieventävänä asianhaarana hänen kohdallaan olisi, että hänelle on se tieten tahtoen kerrottu pankkikortin haltijan taholta. Samoin on lieventävä asianhaara lapselle, että pankkikortti on annettu hänelle aikaisemmin oma-aloitteisesti rahan nostamista varten, näin hämärryttäen rajaa oikean ja väärän toiminnan välillä ja lainmukaisen ja laittoman toiminnan välillä. Kuvittelisin, että jokainen äiti toisi nämä asiat julki viranomaisille, jotta hänen lapsensa ei näyttäytyisi niin rikollisessa valossa heille, kuin mitä totuudesta vaikenemalla näyttäytyy. Jokainen äiti kai kuitenkin haluaisi esittää lapsensa edullisemmassa valossa, varsinkin, jos se edullisempi valo on totuudenmukainen. Ei kai kukaan äiti halua lastaan ylisyyttää sentää, kuten kirjoituksesi perusteella nyt näyttäisit äitinä tekeväsi. Mielestäni epäoikeudenmukaisuus ei koskaan kasvata lasta hyvään vaan ainoastaan katkeroittaa ja tekee kyyniseksi. Jos et nyt kerro palavereissa omaa osuuttasi pankkikorttiasiassa, lapsi muistaa sinun livenneen vastuusta ja pettyy entistä enemmän elämäänsä ja lapsuudenkotiinsa ja isän lisäksi myös äitiinsä.
Muutenkin on vastuunpakoilua antaa hyvästä perheestä lapsi veronmaksajien piikkiin hoidettavaksi sijoitukseen vaikka sijoituspaikat ovat pullollaan huonoista oloista lähtöisin olevia lapsia.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Pankin logiikka ainakin on, että pankkikortin salasanaa ei tule paljastaa kellekkään samoin kuin pankkikorttia ei tule luovuttaa kellekkään. Jos sen menee tekemään, rikkoo pankin kanssa solmittua sopimusta ja on osasyyllinen myötävaikuttaen itse rikokseen. Mielestäni on vastuunpakoilua aikuiselta, jos panee kaiken yksin lapsen syyksi silloin. Minusta aikuisen tulee kertoa poliisille oma osuutensa, eli että alunperin luovutti kortin ja salasanan alaikäiselle lapselle. Jos siinä ei ole mitään laitonta tai salattavaa aikuisen mielestä, niin miksi jättää tämä kertomatta. Nythän poliisiviranomaiselle jää kuva, että lapsi on oma-aloitteisesti ja harkitusti lähtenyt urkkimaan ja selvittämään salasanaa eikä kuten oikeesti lieventävänä asianhaarana hänen kohdallaan olisi, että hänelle on se tieten tahtoen kerrottu pankkikortin haltijan taholta. Samoin on lieventävä asianhaara lapselle, että pankkikortti on annettu hänelle aikaisemmin oma-aloitteisesti rahan nostamista varten, näin hämärryttäen rajaa oikean ja väärän toiminnan välillä ja lainmukaisen ja laittoman toiminnan välillä. Kuvittelisin, että jokainen äiti toisi nämä asiat julki viranomaisille, jotta hänen lapsensa ei näyttäytyisi niin rikollisessa valossa heille, kuin mitä totuudesta vaikenemalla näyttäytyy. Jokainen äiti kai kuitenkin haluaisi esittää lapsensa edullisemmassa valossa, varsinkin, jos se edullisempi valo on totuudenmukainen. Ei kai kukaan äiti halua lastaan ylisyyttää sentää, kuten kirjoituksesi perusteella nyt näyttäisit äitinä tekeväsi. Mielestäni epäoikeudenmukaisuus ei koskaan kasvata lasta hyvään vaan ainoastaan katkeroittaa ja tekee kyyniseksi. Jos et nyt kerro palavereissa omaa osuuttasi pankkikorttiasiassa, lapsi muistaa sinun livenneen vastuusta ja pettyy entistä enemmän elämäänsä ja lapsuudenkotiinsa ja isän lisäksi myös äitiinsä.
Muutenkin on vastuunpakoilua antaa hyvästä perheestä lapsi veronmaksajien piikkiin hoidettavaksi sijoitukseen vaikka sijoituspaikat ovat pullollaan huonoista oloista lähtöisin olevia lapsia.

Lue lisää

onko tuo nimimerkkisi kenties paris hilttonin koiran innoittama? juttusi ainakin ovat vähän samaa tasoa mitä sen pikku-blondin päässä voisi ajelehtia....

........ kirjoitti:

onko tuo nimimerkkisi kenties paris hilttonin koiran innoittama? juttusi ainakin ovat vähän samaa tasoa mitä sen pikku-blondin päässä voisi ajelehtia....

Aikuisilla rikollisilla on puolustusasianajajat, mutta lapsilla ei noilla turpakäräjillä ole ketään puolustamassa jos omat vanhemmatkin ryhtyvät omaa lastaan syyllistämään ilmoitettuaan hänet poliisille rikollisena.
Rangaistuskin on lapsella pikkurikkeesta karmiva. Aikuisirikollinen pääsee näpistyksestä pikkusakolla, mutta lapsi eristetään ympäristöstään ja elinpiiristään vuosikausiksi, määräämättömäksi ajaksi laitokseen täysin ulkopuolisten ja ei aina edes viranomaisvelvotteiden alaisen ulkopuolisen aikuispopulaation armoille.
Oliko se siis lottovoitto syntyä Suomeen, suomalaisvanhemmille, No ei.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

Aikuisilla rikollisilla on puolustusasianajajat, mutta lapsilla ei noilla turpakäräjillä ole ketään puolustamassa jos omat vanhemmatkin ryhtyvät omaa lastaan syyllistämään ilmoitettuaan hänet poliisille rikollisena.
Rangaistuskin on lapsella pikkurikkeesta karmiva. Aikuisirikollinen pääsee näpistyksestä pikkusakolla, mutta lapsi eristetään ympäristöstään ja elinpiiristään vuosikausiksi, määräämättömäksi ajaksi laitokseen täysin ulkopuolisten ja ei aina edes viranomaisvelvotteiden alaisen ulkopuolisen aikuispopulaation armoille.
Oliko se siis lottovoitto syntyä Suomeen, suomalaisvanhemmille, No ei.

Lue lisää

lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kuin koira veräjästä, mutta hyväksikäytetty lapsi otetaan useimmissa tapauksissa huostaan.

kyllä lapsi voi olla hylätty vaikka asuisi kotonaankin!

Sitäpaitsi aloittaja etsii apua lapselleen eikä suinkaan ole hylkäämässä häntä.

Mikä helvetti teitä vaivaa hemmetin haaskat.
Onko vaikea tajuta, että jokaisen vaikeudet ovat heidän omiaan ja ratkaisut mietitään sen mukaan...MÖLÖ!

kaktus kirjoitti:

kyllä lapsi voi olla hylätty vaikka asuisi kotonaankin!

Sitäpaitsi aloittaja etsii apua lapselleen eikä suinkaan ole hylkäämässä häntä.

Mikä helvetti teitä vaivaa hemmetin haaskat.
Onko vaikea tajuta, että jokaisen vaikeudet ovat heidän omiaan ja ratkaisut mietitään sen mukaan...MÖLÖ!

Lue lisää

oli sitten oikein mukavan kypsä ja asiallinen kommentti.

Just kun oon vähän yrittänyt piipittää, että sijaripuolella on ihan mukavaa ja fiksua porukkaa.

Nääh.

kaktus kirjoitti:

kyllä lapsi voi olla hylätty vaikka asuisi kotonaankin!

Sitäpaitsi aloittaja etsii apua lapselleen eikä suinkaan ole hylkäämässä häntä.

Mikä helvetti teitä vaivaa hemmetin haaskat.
Onko vaikea tajuta, että jokaisen vaikeudet ovat heidän omiaan ja ratkaisut mietitään sen mukaan...MÖLÖ!

Lue lisää

puhut monikossa?

Käsittääkseni vastasit vain yllä olevaan kirjoitukseen.

Kun malttaisit lukea enemmän ketjua ennen kuin raivostut, niin huomaisit, että ei edellinen ole suinkaan ollut kaikkien kirjoittajien kanta täälläkään.

Mitenkähän paljolta riitelyltä olisi vältytty ilman noita yleistyksiä... Kaikki tapaukset ovat tosiaan ihan omanlaisiaan, eivät kaikki huostat tai sijoitukset ole juopoista perheistä, vaikka jotkut niin kovin mielellään väittävätkin niin.

Sitä kuitenkin ihmettelen, miten suurta kannustusta sijoitukseen lasta antavalle äidille annetaan, kun kuitenkin hyvin yleinen asenne tuntuu olevan joillakin jatkuva bio-vanhempien haukkuminen asiasta kuin asiasta. Tee niin tai näin, niin aina se on väärin päin. Mutta auta armias, jos joku erehtyy kertomaan, mitä virheitä viranomaiset ovat asiassa tehneet, niin johan nousee raivo. Lapsi on kuitenkin se, jota on väärin kohdeltu, mutta huono kohtelu ei ole tullut omien sanhempien taholta.

Onko muuten avohuollon tukitoimena tehdyssä sijoituksessa samanlaiset tapaamisrajoitukset kuin huostaanotossa? Jos ei, niin itse olen ketjun aiheesta sitä mieltä, että avohuollon sijoitusmahdollisuus pitäisi olla ajallisesti paljon pitempi, niin se vähentäisi vanhempien ihan aiheellista pelkoa mahdollisesta myöhemmin tehtävästä pakkohuostaanotosta. Siis jos nyt yleensä sijoitukseen pitää päätyä.

Olisiko sellainen vaihtoehto myös kehittämisen arvoinen, että sijoituksen sijaan tulisi tukea kotiin. Siis nyt vanhempien kanssa kahvittelevat tantat korvattaisiin eri alojen viranomaisilla, joista muodostetut työparit tulisivat vanhempien tueksi esim. viikonloppuisin tai milloin nyt kenelläkin hankalimmat tilanteet murkun kanssa syntyvät. Ja he tekisivät aivan samaa työtä lapsen kanssa kuin vanhemmatkin ovat tehneet: puhuisivat järkeä, valvoisivat läksyjen tekoa, sitä että käytös kotona pysyy aisoissa joka suhteessa, myös sisarusten väleillä, hakevat kotiin, jos teini karkaa omille teilleen jne. Vierailla saattaisi olla erilainen auktoriteetti kuin vanhemmilla, koska hehän uhman varsinainen kohde ovat, jos nyt pahimmillaan kaikki aikuiset ja joillain koko yhteiskunta...

Näissä oloissa, kun ei mitään järkevää tukea kotiin ole tarjolla, sittenkin jotenkin tökkii ajatus sijoituksesta. Pitäisi olla myös muita vaihtoehtoja.

Inkeri70 kirjoitti:

oli sitten oikein mukavan kypsä ja asiallinen kommentti.

Just kun oon vähän yrittänyt piipittää, että sijaripuolella on ihan mukavaa ja fiksua porukkaa.

Nääh.

Lue lisää

koska olen totaalisen kypsynyt näihin äityköihin jotka mollaavat toisia äitejä jotka uskaltavat tehdä omia ratkaisujaan jotka, herranen aika sentään, poikkeavat näiden äityköiden ainoista oikeista ratkaisuista ja mielipiteistä.

kaktus kirjoitti:

koska olen totaalisen kypsynyt näihin äityköihin jotka mollaavat toisia äitejä jotka uskaltavat tehdä omia ratkaisujaan jotka, herranen aika sentään, poikkeavat näiden äityköiden ainoista oikeista ratkaisuista ja mielipiteistä.

Lue lisää

äläkän nostavat aina juuri ne, jotka eivät kestä muita näkemyksiä kuin omansa.

Miksi kaktus kirjoitti:

puhut monikossa?

Käsittääkseni vastasit vain yllä olevaan kirjoitukseen.

Kun malttaisit lukea enemmän ketjua ennen kuin raivostut, niin huomaisit, että ei edellinen ole suinkaan ollut kaikkien kirjoittajien kanta täälläkään.

Mitenkähän paljolta riitelyltä olisi vältytty ilman noita yleistyksiä... Kaikki tapaukset ovat tosiaan ihan omanlaisiaan, eivät kaikki huostat tai sijoitukset ole juopoista perheistä, vaikka jotkut niin kovin mielellään väittävätkin niin.

Sitä kuitenkin ihmettelen, miten suurta kannustusta sijoitukseen lasta antavalle äidille annetaan, kun kuitenkin hyvin yleinen asenne tuntuu olevan joillakin jatkuva bio-vanhempien haukkuminen asiasta kuin asiasta. Tee niin tai näin, niin aina se on väärin päin. Mutta auta armias, jos joku erehtyy kertomaan, mitä virheitä viranomaiset ovat asiassa tehneet, niin johan nousee raivo. Lapsi on kuitenkin se, jota on väärin kohdeltu, mutta huono kohtelu ei ole tullut omien sanhempien taholta.

Onko muuten avohuollon tukitoimena tehdyssä sijoituksessa samanlaiset tapaamisrajoitukset kuin huostaanotossa? Jos ei, niin itse olen ketjun aiheesta sitä mieltä, että avohuollon sijoitusmahdollisuus pitäisi olla ajallisesti paljon pitempi, niin se vähentäisi vanhempien ihan aiheellista pelkoa mahdollisesta myöhemmin tehtävästä pakkohuostaanotosta. Siis jos nyt yleensä sijoitukseen pitää päätyä.

Olisiko sellainen vaihtoehto myös kehittämisen arvoinen, että sijoituksen sijaan tulisi tukea kotiin. Siis nyt vanhempien kanssa kahvittelevat tantat korvattaisiin eri alojen viranomaisilla, joista muodostetut työparit tulisivat vanhempien tueksi esim. viikonloppuisin tai milloin nyt kenelläkin hankalimmat tilanteet murkun kanssa syntyvät. Ja he tekisivät aivan samaa työtä lapsen kanssa kuin vanhemmatkin ovat tehneet: puhuisivat järkeä, valvoisivat läksyjen tekoa, sitä että käytös kotona pysyy aisoissa joka suhteessa, myös sisarusten väleillä, hakevat kotiin, jos teini karkaa omille teilleen jne. Vierailla saattaisi olla erilainen auktoriteetti kuin vanhemmilla, koska hehän uhman varsinainen kohde ovat, jos nyt pahimmillaan kaikki aikuiset ja joillain koko yhteiskunta...

Näissä oloissa, kun ei mitään järkevää tukea kotiin ole tarjolla, sittenkin jotenkin tökkii ajatus sijoituksesta. Pitäisi olla myös muita vaihtoehtoja.

Lue lisää

toimintaa on myös olemassa joissain kunnissa,se on Alvari-perhetyö,(ensi-ja turvakotienliiton alainen).

Siinä työntekijä toimii perheen parissa,vähintään vuoden ajan.Alussa on "kartoitusvaihe",jossa jokainen lapsi haastatellaan ja tehdään ikäänkuin selvitys mitä/millaista tukea tai toimintaa kyseinen lapsi/tai nuori tarvitsisi.

Kartoitusvaiheen jälkeen he käyvät kodissa,ja yleensäkkin toimivat enemmän toiminnallisesti perheen parissa.Esim. vievät lasta harrastuksiin,heillä on myös omia kerhoja,tekevät tarvittaessa läksyjäkin yhdessä lasten kanssa.

Vanhemmille on järjestetty tapaamisia säännöllisesti..siten vertaistukikin on läsnä.

Alvarit toimivat yhteistyössä sos.työntekijöiden kanssa,mutta EIVÄT ole sosiaalityöntekijöitä,hoitoalan ammattilaisia kylläkin.

Valitettavasti Alvari-työntekijöitä on liian vähän,ja avun tarvitsijoita yhä enemmän...Sukulaiset asuvat kaukana,tai heitä ei ole lainkaan,naapurustosta ei apua akuutisti löydä,
yksinhuoltajuus,avioero,työuupumus...elämän kriisit,ne kaikki voivat olla syynä siihen että kyseiselle työntekijälle on tarvetta.

Kiitos..
On hyvä huomata,että löytyy kohtalontovereita.Vain toinen saman kokenut vanhempi voi ymmärtää kuinka raskas päätös on..mutta silti se on samalla myös oikea teko,lapseni parhaaksi.

Lapseni ei ole perusluonteeltaan paha,ei ilkeä.Hän on hyvinkin "toiminnallinen ja tekevä"..hymyilevä,hyvin sosiaalinen sekä omatoiminen.

Koulussa ei koskaan aiemmin lintsaamisia ollut,ne alkoivat VASTA tänä syksynä.Pojalla on myös hyvä koulutodistus,ja hän on koulussa toiminut moitteettomasti ja opettajatkin hänestä pitävät.
Siksi tuo lintsaus ja yht äkkinen käytöksen muutos täällä kotona sai opettajatkin ymmälleen.

Olen ihmetellyt Miksi niin moni on puhunut tässä viestiketjussa lapsemme kohdalla huostaanotosta?
Ja tuominnut sen että halusin apua lapselleni,
pikaisesti.
Etenkin,kun näin että lapsi itsekkin voi nykytilanteessa huonosti,ja haluaa tästä kaikesta hetkeksi pois..on ihmismieli aikuisillakin kovin ihmeellinen ;)

Voimia sinulle suuresti,ja oikein kaunista syksyn jatkoa!

missä semmoista terapiaa saisi? Yksityiseen ei ole varaa ja julkisella puolella sanotaan ei oota ja silti on ongelma?
Tosissani kysyn; koska vaikka itse asun isohkossa kaupungissa,jokapaikassa nostetaan kädet pystyyn ja sanotaan että ei voi auttaa.

kettu.nen kirjoitti:

missä semmoista terapiaa saisi? Yksityiseen ei ole varaa ja julkisella puolella sanotaan ei oota ja silti on ongelma?
Tosissani kysyn; koska vaikka itse asun isohkossa kaupungissa,jokapaikassa nostetaan kädet pystyyn ja sanotaan että ei voi auttaa.

Lue lisää

Totta! Tuosta on kuultu mediassa, miten julkisen puolen terapiaa joutuu jonottamaan loputtomiin.

Tuli mieleen sellainen pointti, mikä minulla määrittäisi pitkälle, miten kauan yrittäisin pärjätä kotona lapsen kanssa. Luovuttaisin, jos hän lukkiutuisi niin, että pienintäkään kontaktia ei synny missään keskustelussa. Jos hän torjuisi kaiken lähestymiseni, ei ottaisi vastaan edes rakkautta, ei yhtään mitään.

Mutta jos torjunnan verho raottuu edes joskus, vaikka vain pieneksi hetkeksi, ei ole kaikkea toivoa vielä menetetty.

kettu.nen kirjoitti:

missä semmoista terapiaa saisi? Yksityiseen ei ole varaa ja julkisella puolella sanotaan ei oota ja silti on ongelma?
Tosissani kysyn; koska vaikka itse asun isohkossa kaupungissa,jokapaikassa nostetaan kädet pystyyn ja sanotaan että ei voi auttaa.

Lue lisää

vain on aikaa ja halua ottaa nuori hoitoonsa ja ajanvarauksen piiriinsä.

Kun perheemme nyt sattuu olemaan uusperhe,jossa itselläni oli ennen yhteen menemistä 5 lasta ja miehelläni 2 lasta(kahdesta aiemmasta liitostaan,heistä toinen etälapsi ja toinen asuu luonamme),yhteensä siis 7 lasta,
(yhteisiä lapsia meillä ei ole,eikä koskaan tulekaan).

Olemme tiedostaneet jo suhteemme alussa sen,että yhteistä aikaa tulee EHKÄ kerran kuukaudessa, viikonloppuna.Lapset eivät siis ole meille millään tavalla "ongelmana".

Elämäni on ollut lasten ehdoilla elämistä viimeiset 15 vuotta.Olinhan kotona sen ajan lasten kanssa kokonaan.Silloinen mieheni(lasteni isä)teki pitkiä työpäiviä.

Kun lasteni isä erosi minusta,oli se kova paikka meille kaikille.Itselle ei jäänyt aikaa surra..kun oli eteen päin mentävä lapsia ajatellen.
Lapset olivat eron aikaan;11,10,7,6 ja 3-vuotiaita.

10 vuotias(=nyt 14v lapsi) olisi silloin halunnut isänsä luo asumaan,ja isänsä aluksi siten hälle lupailikin,(mikä tietenkin aiheutti sisarusten välillä kitkaa kun yksi muiden edelle nostetaan).

No,kun aikaa kului,ja poika osoitti että yhteenottoja isän kanssa tulee tapaamisten aikana
enemmänkin niin isä ikäänkuin "unohti"lapselle antamansa "lupauksen".
Hän vain eli auvoista onneaan uuden vaimonsa kanssa,ja minä kärsin ne lapsen pahanolon purkaukset ja isän ikävän.
Muistan miten lapsi raivokohtauksen jälkeen itki peiton alla,ja sanoi että "hällä on isää ikävä".

Lasten isä ei tuolloin ollut kasvatus asioissa tukenani,ei millään tavalla.Näki lapsiaan vain harvoin,tai ei lainkaan.Oli vaan katkera ja vihainen minulle.

Kun lapsi nyt kiukkuaa minulle,hän palaa aina siihen samaan lauseeseen"kuinka hän olisi halunnut isälle,mutta sinä et häntä sinne päästänyt".Se toistuu joka kerta.

Vaikka kuinka olen koittanut selittää sen että isä halusi että te kaikki olisitte täällä,minun luonani (ja samaa on kuulemma lapsen isä sanonut lapselle),silti tuo lapsi ei minua usko.
Oli siinä osana sitäkin,että tuo isän uusi vaimo ei lasta sinne halunnut..

Mutta tuo siis mennyttä.Lapsen isä teki mielestään
oikean ratkaisun tuolloin..ja me tyydyimme siihen.

Tällä hetkellä tilanne on se että olemme väleissä
lasteni isän kanssa,sekä hänen vaimonsa kanssa.
Ehkä tämä kaikki kaaos on enemmänkin yhdistänyt meidät.
Ei ole välillämme katkeruutta,ei vihaa..on vaan kaikilla sama huoli lapsesta ja hänen jaksamisestaan.

Olen iloinen että lasteni isä on löytänyt hyvän ihmisen ja he ovat onnellisia.Harmissani olen siitä että lapsen isä ei nähnyt sitä,minkä minä näin eron jälkeen..lapsi olisi tarvinnut isän läsnäoloa muulloinkin kuin kerran kuukaudessa.

Mieheni,sekä isän uusi vaimo ovat olleet lapselle
hyviä "puhuttajia"..sekä kuuntelijoita.Ehkä he ovat olleet ne "parhaimmat"tukijat lapselleni,koska "biologista sidosta" heillä ei ole.

Koska meitä on perheesämme näinkin "paljon",olen aina järjestänyt säännöllisesti tilanteita jossa olen vain yhden lapsen kanssa kerrallaan.
Ne ovat siis joka päiväisiä.

Kysellään kuulumisia,ja jokainen saa kertoa päivän tapahtumat tai painaako jokin mieltä...ihan normaalia tietenkin...tarkoitan vain sitä,että koska meitä on paljon..ja jos en noin tekisi..jokin voisi jäädä vailla huomiota.

Tuon 14 vuotiaan kanssa ollaan myös toimittu samoin,siksi on ollutkin outoa että ne kaverit ovatkin olleet se..joka meidät on pikku hiljaa erilleen vienyt.

Enää tuon 14vuotiaan kanssa ei ole samanlaisia hetkiä ollut.Tilanne on siis muuttunut.

huolestunut äiti kirjoitti:

Kun perheemme nyt sattuu olemaan uusperhe,jossa itselläni oli ennen yhteen menemistä 5 lasta ja miehelläni 2 lasta(kahdesta aiemmasta liitostaan,heistä toinen etälapsi ja toinen asuu luonamme),yhteensä siis 7 lasta,
(yhteisiä lapsia meillä ei ole,eikä koskaan tulekaan).

Olemme tiedostaneet jo suhteemme alussa sen,että yhteistä aikaa tulee EHKÄ kerran kuukaudessa, viikonloppuna.Lapset eivät siis ole meille millään tavalla "ongelmana".

Elämäni on ollut lasten ehdoilla elämistä viimeiset 15 vuotta.Olinhan kotona sen ajan lasten kanssa kokonaan.Silloinen mieheni(lasteni isä)teki pitkiä työpäiviä.

Kun lasteni isä erosi minusta,oli se kova paikka meille kaikille.Itselle ei jäänyt aikaa surra..kun oli eteen päin mentävä lapsia ajatellen.
Lapset olivat eron aikaan;11,10,7,6 ja 3-vuotiaita.

10 vuotias(=nyt 14v lapsi) olisi silloin halunnut isänsä luo asumaan,ja isänsä aluksi siten hälle lupailikin,(mikä tietenkin aiheutti sisarusten välillä kitkaa kun yksi muiden edelle nostetaan).

No,kun aikaa kului,ja poika osoitti että yhteenottoja isän kanssa tulee tapaamisten aikana
enemmänkin niin isä ikäänkuin "unohti"lapselle antamansa "lupauksen".
Hän vain eli auvoista onneaan uuden vaimonsa kanssa,ja minä kärsin ne lapsen pahanolon purkaukset ja isän ikävän.
Muistan miten lapsi raivokohtauksen jälkeen itki peiton alla,ja sanoi että "hällä on isää ikävä".

Lasten isä ei tuolloin ollut kasvatus asioissa tukenani,ei millään tavalla.Näki lapsiaan vain harvoin,tai ei lainkaan.Oli vaan katkera ja vihainen minulle.

Kun lapsi nyt kiukkuaa minulle,hän palaa aina siihen samaan lauseeseen"kuinka hän olisi halunnut isälle,mutta sinä et häntä sinne päästänyt".Se toistuu joka kerta.

Vaikka kuinka olen koittanut selittää sen että isä halusi että te kaikki olisitte täällä,minun luonani (ja samaa on kuulemma lapsen isä sanonut lapselle),silti tuo lapsi ei minua usko.
Oli siinä osana sitäkin,että tuo isän uusi vaimo ei lasta sinne halunnut..

Mutta tuo siis mennyttä.Lapsen isä teki mielestään
oikean ratkaisun tuolloin..ja me tyydyimme siihen.

Tällä hetkellä tilanne on se että olemme väleissä
lasteni isän kanssa,sekä hänen vaimonsa kanssa.
Ehkä tämä kaikki kaaos on enemmänkin yhdistänyt meidät.
Ei ole välillämme katkeruutta,ei vihaa..on vaan kaikilla sama huoli lapsesta ja hänen jaksamisestaan.

Olen iloinen että lasteni isä on löytänyt hyvän ihmisen ja he ovat onnellisia.Harmissani olen siitä että lapsen isä ei nähnyt sitä,minkä minä näin eron jälkeen..lapsi olisi tarvinnut isän läsnäoloa muulloinkin kuin kerran kuukaudessa.

Mieheni,sekä isän uusi vaimo ovat olleet lapselle
hyviä "puhuttajia"..sekä kuuntelijoita.Ehkä he ovat olleet ne "parhaimmat"tukijat lapselleni,koska "biologista sidosta" heillä ei ole.

Koska meitä on perheesämme näinkin "paljon",olen aina järjestänyt säännöllisesti tilanteita jossa olen vain yhden lapsen kanssa kerrallaan.
Ne ovat siis joka päiväisiä.

Kysellään kuulumisia,ja jokainen saa kertoa päivän tapahtumat tai painaako jokin mieltä...ihan normaalia tietenkin...tarkoitan vain sitä,että koska meitä on paljon..ja jos en noin tekisi..jokin voisi jäädä vailla huomiota.

Tuon 14 vuotiaan kanssa ollaan myös toimittu samoin,siksi on ollutkin outoa että ne kaverit ovatkin olleet se..joka meidät on pikku hiljaa erilleen vienyt.

Enää tuon 14vuotiaan kanssa ei ole samanlaisia hetkiä ollut.Tilanne on siis muuttunut.

Lue lisää

Ovatko siis tapaamisrajoitukset samat avohuollontukena tehdyssä sijoituksessa kuin huostaanotossa?

Kun näet pahana sen, että lapsi tapasi aikanaan isäänsä vain kerran kuussa, niin mitä luulet tapahtuvan omalle suhteellesi lapseen, jos tapaat hänet vain kerran kuukaudessa? Se tuntuu olevan se tavallinen käytäntö huostaanottotilanteessa. Mikä on tietysti kamalaa hyvistä perheistä tehtyjen huostaanottojen kohdalla, sillä niitäkin on ja paljon.

Luulisin, että yksi syy joidenkin kirjoittajien jyrkässä sijoituksen vastustamisessa on juuri tämä vanhemmista vieraannuttaminen. Se tehdään sillä verukkeella, että lapsen on kotiuduttava sijoituspaikkaansa, mutta asialla on sitten se toinenkin puolensa.

huolestunut äiti kirjoitti:

Kun perheemme nyt sattuu olemaan uusperhe,jossa itselläni oli ennen yhteen menemistä 5 lasta ja miehelläni 2 lasta(kahdesta aiemmasta liitostaan,heistä toinen etälapsi ja toinen asuu luonamme),yhteensä siis 7 lasta,
(yhteisiä lapsia meillä ei ole,eikä koskaan tulekaan).

Olemme tiedostaneet jo suhteemme alussa sen,että yhteistä aikaa tulee EHKÄ kerran kuukaudessa, viikonloppuna.Lapset eivät siis ole meille millään tavalla "ongelmana".

Elämäni on ollut lasten ehdoilla elämistä viimeiset 15 vuotta.Olinhan kotona sen ajan lasten kanssa kokonaan.Silloinen mieheni(lasteni isä)teki pitkiä työpäiviä.

Kun lasteni isä erosi minusta,oli se kova paikka meille kaikille.Itselle ei jäänyt aikaa surra..kun oli eteen päin mentävä lapsia ajatellen.
Lapset olivat eron aikaan;11,10,7,6 ja 3-vuotiaita.

10 vuotias(=nyt 14v lapsi) olisi silloin halunnut isänsä luo asumaan,ja isänsä aluksi siten hälle lupailikin,(mikä tietenkin aiheutti sisarusten välillä kitkaa kun yksi muiden edelle nostetaan).

No,kun aikaa kului,ja poika osoitti että yhteenottoja isän kanssa tulee tapaamisten aikana
enemmänkin niin isä ikäänkuin "unohti"lapselle antamansa "lupauksen".
Hän vain eli auvoista onneaan uuden vaimonsa kanssa,ja minä kärsin ne lapsen pahanolon purkaukset ja isän ikävän.
Muistan miten lapsi raivokohtauksen jälkeen itki peiton alla,ja sanoi että "hällä on isää ikävä".

Lasten isä ei tuolloin ollut kasvatus asioissa tukenani,ei millään tavalla.Näki lapsiaan vain harvoin,tai ei lainkaan.Oli vaan katkera ja vihainen minulle.

Kun lapsi nyt kiukkuaa minulle,hän palaa aina siihen samaan lauseeseen"kuinka hän olisi halunnut isälle,mutta sinä et häntä sinne päästänyt".Se toistuu joka kerta.

Vaikka kuinka olen koittanut selittää sen että isä halusi että te kaikki olisitte täällä,minun luonani (ja samaa on kuulemma lapsen isä sanonut lapselle),silti tuo lapsi ei minua usko.
Oli siinä osana sitäkin,että tuo isän uusi vaimo ei lasta sinne halunnut..

Mutta tuo siis mennyttä.Lapsen isä teki mielestään
oikean ratkaisun tuolloin..ja me tyydyimme siihen.

Tällä hetkellä tilanne on se että olemme väleissä
lasteni isän kanssa,sekä hänen vaimonsa kanssa.
Ehkä tämä kaikki kaaos on enemmänkin yhdistänyt meidät.
Ei ole välillämme katkeruutta,ei vihaa..on vaan kaikilla sama huoli lapsesta ja hänen jaksamisestaan.

Olen iloinen että lasteni isä on löytänyt hyvän ihmisen ja he ovat onnellisia.Harmissani olen siitä että lapsen isä ei nähnyt sitä,minkä minä näin eron jälkeen..lapsi olisi tarvinnut isän läsnäoloa muulloinkin kuin kerran kuukaudessa.

Mieheni,sekä isän uusi vaimo ovat olleet lapselle
hyviä "puhuttajia"..sekä kuuntelijoita.Ehkä he ovat olleet ne "parhaimmat"tukijat lapselleni,koska "biologista sidosta" heillä ei ole.

Koska meitä on perheesämme näinkin "paljon",olen aina järjestänyt säännöllisesti tilanteita jossa olen vain yhden lapsen kanssa kerrallaan.
Ne ovat siis joka päiväisiä.

Kysellään kuulumisia,ja jokainen saa kertoa päivän tapahtumat tai painaako jokin mieltä...ihan normaalia tietenkin...tarkoitan vain sitä,että koska meitä on paljon..ja jos en noin tekisi..jokin voisi jäädä vailla huomiota.

Tuon 14 vuotiaan kanssa ollaan myös toimittu samoin,siksi on ollutkin outoa että ne kaverit ovatkin olleet se..joka meidät on pikku hiljaa erilleen vienyt.

Enää tuon 14vuotiaan kanssa ei ole samanlaisia hetkiä ollut.Tilanne on siis muuttunut.

Lue lisää

Isä ei häntä halunnut kotiinsa asumaan ja nyt äidin uusperhekin hankkiutuu hänestä eroon. Just joo.
Sitten vielä taivastellaan, kun poikaparka hakee "perhettä" kaverijengistä.
Lapselle ei ole mitään merkitystä, kun hän laukkunsa pakkaa ja konkreettisesti sulkee kotinsa oven astuessaan maantielle, että lukeeko asiapapereissa sana huostaanotto vai ei. Tilanne on aivan sama silti, että uuteen kotiin, uusien ihmisten sijoituslapseksi matka vie ja sen kodin ehdoilla hänen tulee sitten elää. Huolestunut äiti ajattelee, että puolen vuoden päästä hän voisi halutakin poikansa taas uudistuneena ja kasvaneena taikaisin. Mutta haluaako poika enää tulla, kannataisi miettiä sitäkin, onko tuo lähtökoti ja muut läheiset sen arvoisia pojan silmissä enää sijoituksen jälkeen, että hän haluaisi palata entiseen. Vaaranahan on, että hän taas tekee jotain muuta perhettä liikaa kuormittavaa, mikä aiheuttaa uuden sijoituksen. Sijoituslapsilla, jotka hyvistä perheistä sijoitetaan on varmasti hyvin suuret syyllisyydentunteet ja huono itsetunto, kun ei ole kelvannut perheeseensä.

huolestunut äiti kirjoitti:

Kun perheemme nyt sattuu olemaan uusperhe,jossa itselläni oli ennen yhteen menemistä 5 lasta ja miehelläni 2 lasta(kahdesta aiemmasta liitostaan,heistä toinen etälapsi ja toinen asuu luonamme),yhteensä siis 7 lasta,
(yhteisiä lapsia meillä ei ole,eikä koskaan tulekaan).

Olemme tiedostaneet jo suhteemme alussa sen,että yhteistä aikaa tulee EHKÄ kerran kuukaudessa, viikonloppuna.Lapset eivät siis ole meille millään tavalla "ongelmana".

Elämäni on ollut lasten ehdoilla elämistä viimeiset 15 vuotta.Olinhan kotona sen ajan lasten kanssa kokonaan.Silloinen mieheni(lasteni isä)teki pitkiä työpäiviä.

Kun lasteni isä erosi minusta,oli se kova paikka meille kaikille.Itselle ei jäänyt aikaa surra..kun oli eteen päin mentävä lapsia ajatellen.
Lapset olivat eron aikaan;11,10,7,6 ja 3-vuotiaita.

10 vuotias(=nyt 14v lapsi) olisi silloin halunnut isänsä luo asumaan,ja isänsä aluksi siten hälle lupailikin,(mikä tietenkin aiheutti sisarusten välillä kitkaa kun yksi muiden edelle nostetaan).

No,kun aikaa kului,ja poika osoitti että yhteenottoja isän kanssa tulee tapaamisten aikana
enemmänkin niin isä ikäänkuin "unohti"lapselle antamansa "lupauksen".
Hän vain eli auvoista onneaan uuden vaimonsa kanssa,ja minä kärsin ne lapsen pahanolon purkaukset ja isän ikävän.
Muistan miten lapsi raivokohtauksen jälkeen itki peiton alla,ja sanoi että "hällä on isää ikävä".

Lasten isä ei tuolloin ollut kasvatus asioissa tukenani,ei millään tavalla.Näki lapsiaan vain harvoin,tai ei lainkaan.Oli vaan katkera ja vihainen minulle.

Kun lapsi nyt kiukkuaa minulle,hän palaa aina siihen samaan lauseeseen"kuinka hän olisi halunnut isälle,mutta sinä et häntä sinne päästänyt".Se toistuu joka kerta.

Vaikka kuinka olen koittanut selittää sen että isä halusi että te kaikki olisitte täällä,minun luonani (ja samaa on kuulemma lapsen isä sanonut lapselle),silti tuo lapsi ei minua usko.
Oli siinä osana sitäkin,että tuo isän uusi vaimo ei lasta sinne halunnut..

Mutta tuo siis mennyttä.Lapsen isä teki mielestään
oikean ratkaisun tuolloin..ja me tyydyimme siihen.

Tällä hetkellä tilanne on se että olemme väleissä
lasteni isän kanssa,sekä hänen vaimonsa kanssa.
Ehkä tämä kaikki kaaos on enemmänkin yhdistänyt meidät.
Ei ole välillämme katkeruutta,ei vihaa..on vaan kaikilla sama huoli lapsesta ja hänen jaksamisestaan.

Olen iloinen että lasteni isä on löytänyt hyvän ihmisen ja he ovat onnellisia.Harmissani olen siitä että lapsen isä ei nähnyt sitä,minkä minä näin eron jälkeen..lapsi olisi tarvinnut isän läsnäoloa muulloinkin kuin kerran kuukaudessa.

Mieheni,sekä isän uusi vaimo ovat olleet lapselle
hyviä "puhuttajia"..sekä kuuntelijoita.Ehkä he ovat olleet ne "parhaimmat"tukijat lapselleni,koska "biologista sidosta" heillä ei ole.

Koska meitä on perheesämme näinkin "paljon",olen aina järjestänyt säännöllisesti tilanteita jossa olen vain yhden lapsen kanssa kerrallaan.
Ne ovat siis joka päiväisiä.

Kysellään kuulumisia,ja jokainen saa kertoa päivän tapahtumat tai painaako jokin mieltä...ihan normaalia tietenkin...tarkoitan vain sitä,että koska meitä on paljon..ja jos en noin tekisi..jokin voisi jäädä vailla huomiota.

Tuon 14 vuotiaan kanssa ollaan myös toimittu samoin,siksi on ollutkin outoa että ne kaverit ovatkin olleet se..joka meidät on pikku hiljaa erilleen vienyt.

Enää tuon 14vuotiaan kanssa ei ole samanlaisia hetkiä ollut.Tilanne on siis muuttunut.

Lue lisää

kanssa ja pahinta tietenkin on että jos puheyhteyskin keskenänne on katkennut.

Jos vain saisit jostakin kiinni sen
"punaisen langan" mikä teitä poikasi kanssa on yhdistänyt hänen lapsuudestaan saakka ja josta vain sinä olet tietoinen. (Murkkuikäiset ja varsinkin suuressa lapsiperheessä arvostavat suuresti sitä jos heistä muistetaan jotain juuri heille spesiaalia heidän elämästään tai jokin asia joka on juuri ollut häntä varten. Myös sekin on kovassa kurssissa että elämässänne on vain jotain juuri häntä vasten. Sinä äitinä tiedät ja tunnet poikasi kaikkein parhaiten tässä maailmassa).

Onko pojallasi ollut jokin tai joku mielenkiinnon kohde tai ollut jokin harrastus
josta hän on pitänyt kovasti tai onko olemassa jotain muuta mihin voisitte yhdessä
taikka poika voisi isänsäkin kanssa panostaa
todella extra extra paljon
ja aina ei edes tarvita rahaakaan
vain aikaa (vuorotteluvapaata töistä vanhemmat taikka ylimääräsiä vapaapäiviä vain ja ainostaan tätä poikaa varten) ja intensiivistä huomiota.


Mites sitten jos nämä toisetkin tai osa
teidän perheen jälkikasvusta joutuvat samanlaiseen "myllytykseen" kavereidensa taholta ja pahoille teille (ovat niin samanikäisiä)
kuinka ajattelitte siinä tilanteessa toimia?

koululääkäri, jos kirjoitti:

vain on aikaa ja halua ottaa nuori hoitoonsa ja ajanvarauksen piiriinsä.

väestä, terveydenhoitaja jne. etsivä löytää.
voipa olla jopa päällekkäisorganisaatioitakin joista ei olla kysyttäessä tietoisia, kun on projektirahoituksella olevia lyhytaikaisia avunantaja tahoja.

kirkosta, vapaaehtois kirjoitti:

väestä, terveydenhoitaja jne. etsivä löytää.
voipa olla jopa päällekkäisorganisaatioitakin joista ei olla kysyttäessä tietoisia, kun on projektirahoituksella olevia lyhytaikaisia avunantaja tahoja.

Lue lisää

tukea voi löytää mitä kummallisimmista paikoista, kokemusta on.
Iso probleema tulee siinä vaiheessa kun tarvittaisiin lääketieteellistä apua ja osaamista - mutta kun ei saa ja syy on aina sama; meidän kunnalla ei vain ole varaa/mahdollisuutta järjestää ja jonot liian pitkät tai koko lääkärin/psykologin/jne virka lakkautettu tai siirretty jonnekin (ulkoistettu kiinaan?) muualle. Laki sanoo, että kyllä pitäisi hoitaa joo, mutta käytännössä ei voida joten se on nyt vaan pärjättävä.
Hoidoksi tyrkytetään -yllätys yllätys- vapaaehtoista sijoitusta.
Kurjimmalta tuntuu, että minä itse saan hyvää hoitoa ja tukea omiin ongelmiini,mutta lapsi ei, jolle kaikki mahdollinen apu ja hoito NYT voisi merkitä normaalia aikuisuutta, ja työtä ---> verotuloja valtiolle.

kettu.nen kirjoitti:

tukea voi löytää mitä kummallisimmista paikoista, kokemusta on.
Iso probleema tulee siinä vaiheessa kun tarvittaisiin lääketieteellistä apua ja osaamista - mutta kun ei saa ja syy on aina sama; meidän kunnalla ei vain ole varaa/mahdollisuutta järjestää ja jonot liian pitkät tai koko lääkärin/psykologin/jne virka lakkautettu tai siirretty jonnekin (ulkoistettu kiinaan?) muualle. Laki sanoo, että kyllä pitäisi hoitaa joo, mutta käytännössä ei voida joten se on nyt vaan pärjättävä.
Hoidoksi tyrkytetään -yllätys yllätys- vapaaehtoista sijoitusta.
Kurjimmalta tuntuu, että minä itse saan hyvää hoitoa ja tukea omiin ongelmiini,mutta lapsi ei, jolle kaikki mahdollinen apu ja hoito NYT voisi merkitä normaalia aikuisuutta, ja työtä ---> verotuloja valtiolle.

Lue lisää

lastensuojeluviranomaisen tarjoamalla ja tekemällä huostaanotolla?

korvaamassa kirjoitti:

lastensuojeluviranomaisen tarjoamalla ja tekemällä huostaanotolla?

huostaanotot ovat. Ei niissä ole järjen häivää.

Huostaanotto tehdään siis vaikka vanhemmat eivät ole sairastuttaneet lastaan, eikä hän huostaanotosta huolimatta saa sitä hoitoa, mitä hänelle oli suunniteltu. Pitääkö itkeä vai nauraa, en tiedä, niin surkuhupaisaa tuo viranomaisten tunarointi on.

Sitähän hoidolliset kirjoitti:

huostaanotot ovat. Ei niissä ole järjen häivää.

Huostaanotto tehdään siis vaikka vanhemmat eivät ole sairastuttaneet lastaan, eikä hän huostaanotosta huolimatta saa sitä hoitoa, mitä hänelle oli suunniteltu. Pitääkö itkeä vai nauraa, en tiedä, niin surkuhupaisaa tuo viranomaisten tunarointi on.

Lue lisää

tarkoitus on säilöä lasta jossakin, jotta saadaan siivottua teoreettisesti tilastoista jonottava mutta oikeaa hoitoa saamaton lapsi pois.
Sanoi yksityisen puolen lääkäri minulle ja totesi, että nämä lapset vanhempineen päätyvät lopulta sitten yksityiselle puolelle kuitenkin - julkisella kun ei oikeasti mm neurologian puolella tietyn ikäiset nuoret saa lainkaan apua muuta kuin yhden käden sormilla laskettavissa kaupungeissa. Ehkä. Jonottamalla vuosi tai muutama.

Edelliselle vastaisin, että kyllä, tuota ehdotettiin koska reilun sadan kilometrin säteellä ei yksinkertaisesti ole yhtä ainutta neuropuolen asiantuntijaa nuorelle. Ikää on vuosi liikaa jotta pääsisi lasten puolelle, kolme vuotta liian vähän, että pääsisi aikuisten puolelle.

kettu.nen kirjoitti:

tarkoitus on säilöä lasta jossakin, jotta saadaan siivottua teoreettisesti tilastoista jonottava mutta oikeaa hoitoa saamaton lapsi pois.
Sanoi yksityisen puolen lääkäri minulle ja totesi, että nämä lapset vanhempineen päätyvät lopulta sitten yksityiselle puolelle kuitenkin - julkisella kun ei oikeasti mm neurologian puolella tietyn ikäiset nuoret saa lainkaan apua muuta kuin yhden käden sormilla laskettavissa kaupungeissa. Ehkä. Jonottamalla vuosi tai muutama.

Edelliselle vastaisin, että kyllä, tuota ehdotettiin koska reilun sadan kilometrin säteellä ei yksinkertaisesti ole yhtä ainutta neuropuolen asiantuntijaa nuorelle. Ikää on vuosi liikaa jotta pääsisi lasten puolelle, kolme vuotta liian vähän, että pääsisi aikuisten puolelle.

Lue lisää

terveydenhuollossa virkatehtävien laiminlyönti jne.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Että joku vielä jaksaa tälläkin palstalla natkuttaa peiliin katsomisesta
ja huonoista ja kadonneista vanhemmista
ja ties mistä paskasta milläkin kertaa!

Menisi tämäkin kyseinen
räksyräkättäjä räkättämään
kaikkien näiden terveydenhuollon ulospullauttamien lasten ja nuorten puolesta
vaikka kansanedustajille eduskuntatalon portaille!

Sekin edesauttaisi lapsia ja nuoria ja heidän tilannettaan satakertaa enemmän kuin tuo
ainainen vanhempien mollaaminen ja haukkuminen
"kyllä varmaan jotain on, et varmaan kerro vaan, pitäisi katsoa peiliin, ei nähdä itse niitä vikoja"
ÄH!

kettu.nen kirjoitti:

tukea voi löytää mitä kummallisimmista paikoista, kokemusta on.
Iso probleema tulee siinä vaiheessa kun tarvittaisiin lääketieteellistä apua ja osaamista - mutta kun ei saa ja syy on aina sama; meidän kunnalla ei vain ole varaa/mahdollisuutta järjestää ja jonot liian pitkät tai koko lääkärin/psykologin/jne virka lakkautettu tai siirretty jonnekin (ulkoistettu kiinaan?) muualle. Laki sanoo, että kyllä pitäisi hoitaa joo, mutta käytännössä ei voida joten se on nyt vaan pärjättävä.
Hoidoksi tyrkytetään -yllätys yllätys- vapaaehtoista sijoitusta.
Kurjimmalta tuntuu, että minä itse saan hyvää hoitoa ja tukea omiin ongelmiini,mutta lapsi ei, jolle kaikki mahdollinen apu ja hoito NYT voisi merkitä normaalia aikuisuutta, ja työtä ---> verotuloja valtiolle.

Lue lisää

markkinoivat sellaisilla valheilla laitoksiaan lääkäreille ja sossuille, että edellä mainitut vain sokeasti uskovat kaikki liirum-laarumit hyvistä hoitotuloksista, vaikka paikassa ei olisi yhtään sen kyseisen alan ammattilaista töissä, mitä lapsi tarvitsisi. Eikä hoitotuloksia ole koskaan arvioinut muut, kuin laitoksen omistajat itse.

Lasten kohtelu voi olla miten epäinhimillistä tahansa, mutta lasten puheita ei oteta todistuksena aikuisten puheita vastaan. Ja lasten vanhemmat yritetään pitää niin kaukana kuin suinkin erilaisilla tapaamisrajoituksilla, että silminnäkijöitä ei tapahtumille olisi.

heitteille jättö, kirjoitti:

terveydenhuollossa virkatehtävien laiminlyönti jne.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Että joku vielä jaksaa tälläkin palstalla natkuttaa peiliin katsomisesta
ja huonoista ja kadonneista vanhemmista
ja ties mistä paskasta milläkin kertaa!

Menisi tämäkin kyseinen
räksyräkättäjä räkättämään
kaikkien näiden terveydenhuollon ulospullauttamien lasten ja nuorten puolesta
vaikka kansanedustajille eduskuntatalon portaille!

Sekin edesauttaisi lapsia ja nuoria ja heidän tilannettaan satakertaa enemmän kuin tuo
ainainen vanhempien mollaaminen ja haukkuminen
"kyllä varmaan jotain on, et varmaan kerro vaan, pitäisi katsoa peiliin, ei nähdä itse niitä vikoja"
ÄH!

Lue lisää

..kyse muutamasta yksittäistapauksesta, saattaisi kanteluista sun muista olla ehkä jotakin apua, mutta kun tilanne on sama koko kehitysmaassa nimeltä Suomi, niin on turha rutista viranomaisille - tässä pitäisi vetää heitteillejätöstä oikeuteen sitten koko suomen hoitojärjestelmä vauvoista vanhuksiin.

Vastahan tässä eilen oli iltapäivälehdissä juttu miten eräässäkin kunnassa nukutetaan vanhukset klo 15 iltapäivällä ja jätetään kutakuinkin oman onnensa nojaan seuraavaan aamuun saakka, koska kunnan viisaat päättivät vähän säästää vähentämällä henkilökuntaa.
Olot ovat vanhuksilla kuulemma epäinhimilliset,mutta eiköhän joku tule päästämään autuaammille metsästysmaille insuliinipiikin kanssa kun tarpeeksi kilahtaa olosuhteissa/olosuhteisiin.
Seuraavaksi aletaan tuikkimaan unilääkkeitä sitten varmaan lastenhoitolaitoksissa, eikös niissäkin ole jatkuva säästökuuri menossa? Tai eiköhän niin jo varmasti jossakin tehdäkin, en ihmettelisi.

kettu.nen kirjoitti:

tarkoitus on säilöä lasta jossakin, jotta saadaan siivottua teoreettisesti tilastoista jonottava mutta oikeaa hoitoa saamaton lapsi pois.
Sanoi yksityisen puolen lääkäri minulle ja totesi, että nämä lapset vanhempineen päätyvät lopulta sitten yksityiselle puolelle kuitenkin - julkisella kun ei oikeasti mm neurologian puolella tietyn ikäiset nuoret saa lainkaan apua muuta kuin yhden käden sormilla laskettavissa kaupungeissa. Ehkä. Jonottamalla vuosi tai muutama.

Edelliselle vastaisin, että kyllä, tuota ehdotettiin koska reilun sadan kilometrin säteellä ei yksinkertaisesti ole yhtä ainutta neuropuolen asiantuntijaa nuorelle. Ikää on vuosi liikaa jotta pääsisi lasten puolelle, kolme vuotta liian vähän, että pääsisi aikuisten puolelle.

Lue lisää

apua saatavissa
ja jos ei suomesta niin sitten rajojen ulkopuolelta
sehän se oli hoitotakuunlain ilosanoma aikoinaan.

laita potilasasiamies selvittämään miten
ei enää lapsi /nuori/ei vielä aikuinen
pääsee lainmukaiseen hoitoon suomessa,
jos ei teidän sairaanhoitopiirissä
niin sitten vaikka yksityisellä taikka toisessa sairaanhoitopiirissä.

onhan Suomessa kirjoitti:

apua saatavissa
ja jos ei suomesta niin sitten rajojen ulkopuolelta
sehän se oli hoitotakuunlain ilosanoma aikoinaan.

laita potilasasiamies selvittämään miten
ei enää lapsi /nuori/ei vielä aikuinen
pääsee lainmukaiseen hoitoon suomessa,
jos ei teidän sairaanhoitopiirissä
niin sitten vaikka yksityisellä taikka toisessa sairaanhoitopiirissä.

Lue lisää

kaikki osapuolia ja kun lääkärit selittävät, että ei ole, niin potilasasiamieskin sanoo, että ei ole. Ja sillä siisti.

Poliittista päätöksentekoa meillä ei kyseenalaista kukaan ja jos sen erehtyy täällä tekemään, niin aina tulee joku, joka haukkuu siitä, että vanhemmat ei ota itse vastuuta omista virheistään, vaan syyttävät yhteiskuntaa.

Hitto, kun tässä ei ole kyse nyt vanhempien virheistä!

kettu.nen kirjoitti:

..kyse muutamasta yksittäistapauksesta, saattaisi kanteluista sun muista olla ehkä jotakin apua, mutta kun tilanne on sama koko kehitysmaassa nimeltä Suomi, niin on turha rutista viranomaisille - tässä pitäisi vetää heitteillejätöstä oikeuteen sitten koko suomen hoitojärjestelmä vauvoista vanhuksiin.

Vastahan tässä eilen oli iltapäivälehdissä juttu miten eräässäkin kunnassa nukutetaan vanhukset klo 15 iltapäivällä ja jätetään kutakuinkin oman onnensa nojaan seuraavaan aamuun saakka, koska kunnan viisaat päättivät vähän säästää vähentämällä henkilökuntaa.
Olot ovat vanhuksilla kuulemma epäinhimilliset,mutta eiköhän joku tule päästämään autuaammille metsästysmaille insuliinipiikin kanssa kun tarpeeksi kilahtaa olosuhteissa/olosuhteisiin.
Seuraavaksi aletaan tuikkimaan unilääkkeitä sitten varmaan lastenhoitolaitoksissa, eikös niissäkin ole jatkuva säästökuuri menossa? Tai eiköhän niin jo varmasti jossakin tehdäkin, en ihmettelisi.

Lue lisää

Englantilainen lääkäripariskunta pisti unilääkettä omiin lapsiinsa ja jättivät yksin hotellihuoneeseen lomamatkallaan Portugalissa, jotta aikuiset pääsivät illastamaan ystäviensä kanssa läheiseen ravintolaan.

selvittää. Kuuntelee kirjoitti:

kaikki osapuolia ja kun lääkärit selittävät, että ei ole, niin potilasasiamieskin sanoo, että ei ole. Ja sillä siisti.

Poliittista päätöksentekoa meillä ei kyseenalaista kukaan ja jos sen erehtyy täällä tekemään, niin aina tulee joku, joka haukkuu siitä, että vanhemmat ei ota itse vastuuta omista virheistään, vaan syyttävät yhteiskuntaa.

Hitto, kun tässä ei ole kyse nyt vanhempien virheistä!

Lue lisää

löydy nuorille terveydenhuoltoa? eikä ketään kiinnosta
ei edes ääniä kalastelevia poliitikkoja
mutta YK:ssa ollaan varmaan kiinnostuneita kehitysmaiden asioista
myös suomen

suomea kirjoitti:

löydy nuorille terveydenhuoltoa? eikä ketään kiinnosta
ei edes ääniä kalastelevia poliitikkoja
mutta YK:ssa ollaan varmaan kiinnostuneita kehitysmaiden asioista
myös suomen

Lue lisää

veto on asia, josta on ollut paljon puhetta täälläkin. Sitä on joillain paikkakunnilla ja joillain ei, riippuu kuulema siitäkin, että yliopistopaikkakunnilla tilanne on parempi - paitsi Helsingissä.

Joskus vanhempia on kehotettu jopa muuttamaan eri paikkakunnalle, että saisivat lapselle oikeaa hoitoa. Kyllähän sen varmaan joskus voi tehdä, mutta ei muuttokaan eri puolelle Suomea ole aina mahdollista perheen muun tilanteen kannalta. Jos huoltajan ammatti on vaikka ns. erityisalojen työtä, hän jäisi työttömäksi uudella paikkakunnalla. Suo siellä, vetelä täällä.

Oli niin tai näin, on kuitenkin järjetöntä korvata puuttuva hoito huostaanotolla SILLOIN kun kotona on hyvä hoito ja vastuuntuntoiset vanhemmat. Näin kuitenkin on tapahtunut ja paljon viimeisten vuosien aikana.

selvittää. Kuuntelee kirjoitti:

kaikki osapuolia ja kun lääkärit selittävät, että ei ole, niin potilasasiamieskin sanoo, että ei ole. Ja sillä siisti.

Poliittista päätöksentekoa meillä ei kyseenalaista kukaan ja jos sen erehtyy täällä tekemään, niin aina tulee joku, joka haukkuu siitä, että vanhemmat ei ota itse vastuuta omista virheistään, vaan syyttävät yhteiskuntaa.

Hitto, kun tässä ei ole kyse nyt vanhempien virheistä!

Lue lisää

potilasasiamiehen selvittämään
kuinka toimitaan
jos ei omasta sairaanhoitopiiristä löydy terveydenhuollosta lapselle tai nuorelle hoitopaikkaa taikka lasta tutkivaa tahoa.

Potilasasiamieshän voi myös selvittää
kuinka yksityiselle puolelle mennään,
jos ei kerran julkinen puoli pysty palveluita tarjoamaan,
ja tietenkin samaan hintaan kuin julkisellekin puolelle!

Laittaa kirjoitti:

potilasasiamiehen selvittämään
kuinka toimitaan
jos ei omasta sairaanhoitopiiristä löydy terveydenhuollosta lapselle tai nuorelle hoitopaikkaa taikka lasta tutkivaa tahoa.

Potilasasiamieshän voi myös selvittää
kuinka yksityiselle puolelle mennään,
jos ei kerran julkinen puoli pysty palveluita tarjoamaan,
ja tietenkin samaan hintaan kuin julkisellekin puolelle!

Lue lisää

soittamalla lääkäriasemalle, johon haluaa mennä ja varaa ajan ajanvarauksesta.

Voiko julkiselta puolelta saada sinne lähetettä, sitä en tiedä.

puolelle mennään kirjoitti:

soittamalla lääkäriasemalle, johon haluaa mennä ja varaa ajan ajanvarauksesta.

Voiko julkiselta puolelta saada sinne lähetettä, sitä en tiedä.

joutuu myös maksamaan itse viulut.
Jos ihmisillä olisi vain varaa, niin tuskin kukaan notkuisi julkisen puolen jonoissa vuosikausia ja kävisi arvauskeskuksissa spurgujen kanssa odottamassa tuntitolkulla päätyäkseen jonkun ammattitaidottoman, viittä vaille valmistuneen puoskarin kynsiin.

Julkiselta puolelta saa lähetteen yksityiselle jos julkinen puoli ei kykene sillä hetkellä tarjoamaan sitä palvelua, jota asiakas tarvitsee - käytännössä on vaikeaa ellei ihan ole pää kainalossa henkitoreissaan. No jaa, ei se kyllä ole tuntunut auttavan aina edes se...

kettu.nen kirjoitti:

joutuu myös maksamaan itse viulut.
Jos ihmisillä olisi vain varaa, niin tuskin kukaan notkuisi julkisen puolen jonoissa vuosikausia ja kävisi arvauskeskuksissa spurgujen kanssa odottamassa tuntitolkulla päätyäkseen jonkun ammattitaidottoman, viittä vaille valmistuneen puoskarin kynsiin.

Julkiselta puolelta saa lähetteen yksityiselle jos julkinen puoli ei kykene sillä hetkellä tarjoamaan sitä palvelua, jota asiakas tarvitsee - käytännössä on vaikeaa ellei ihan ole pää kainalossa henkitoreissaan. No jaa, ei se kyllä ole tuntunut auttavan aina edes se...

Lue lisää

Jossa viitataan myös siihen että sairaanhoitopiirin on tarjotttava asiakkailleen muualta hoitoa jos ei omat resurssit ritä.


Oikeusasiamies: Jonot Husin syömishäiriöyksikköön laittomia
Julkaistu: 10:35
helsingin sanomat
Oikeusasiamies: Jonot Husin syömishäiriöyksikköön laittomia

Pääkaupunkiseudulla jonot syömishäiriöstä kärsiville tarkoitettuun hoitoon ovat pitempiä kuin laki sallii, sanoo eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio.

Syömishäiriöisen pitäisi lain mukaan saada hoitoa vähintään kuudessa kuukaudessa.

Nykyisin potilas saattaa joutua odottamaan apua jopa kaksi vuotta Husin eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän alueella. Oikeusasiamies on antanut huomautuksen Husille ja vaatii, että kuntayhtymän hallitus kertoo vuoden loppuun mennessä, mitä se tekee tilanteen korjaamiseksi. Oikeusasiamiehelle kanteli ihminen, jolle oli ilmoitettu jonotusajaksi syömishäiriöpoliklinikalle 10 kuukautta. Paikkaa Lapinlahden sairaalassa ei saanut nopeammin, vaikka Peijaksen sairaala pyysi kiirehtimään asiaa ja potilas itse kirjoitti kirjeen Lapinlahden ylilääkärille. Kirjeeseen ei vastattu, mutta puhelimessa potilaalle sanottiin, että henkilökuntaa ei ole Lapinlahdessa riittävästi.


Potilaalle ei tarjottu myöskään hoitoa jostain muualta.


Lopulta potilas joutui odottamaan pääsyä hoitoon noin vuoden.
Oikeusasiamies korostaa,
että hoitotakuun täytyy toteutua myös psykiatrian erikoisalalla.

Husin psykiatrian tulosyksikkö on kolmena peräkkäisenä vuonna esittänyt lisäresurssien saamista syömishäiriöpoliklinikalle, jotta hoitoon pääsy voitaisiin toteuttaa hoitotakuun aikarajoissa. Lisää rahaa ei ole saatu, ja perusteltuna on ollut kuntayhtymän heikko taloudellinen tilanne.

............................ kirjoitti:

Jossa viitataan myös siihen että sairaanhoitopiirin on tarjotttava asiakkailleen muualta hoitoa jos ei omat resurssit ritä.


Oikeusasiamies: Jonot Husin syömishäiriöyksikköön laittomia
Julkaistu: 10:35
helsingin sanomat
Oikeusasiamies: Jonot Husin syömishäiriöyksikköön laittomia

Pääkaupunkiseudulla jonot syömishäiriöstä kärsiville tarkoitettuun hoitoon ovat pitempiä kuin laki sallii, sanoo eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio.

Syömishäiriöisen pitäisi lain mukaan saada hoitoa vähintään kuudessa kuukaudessa.

Nykyisin potilas saattaa joutua odottamaan apua jopa kaksi vuotta Husin eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän alueella. Oikeusasiamies on antanut huomautuksen Husille ja vaatii, että kuntayhtymän hallitus kertoo vuoden loppuun mennessä, mitä se tekee tilanteen korjaamiseksi. Oikeusasiamiehelle kanteli ihminen, jolle oli ilmoitettu jonotusajaksi syömishäiriöpoliklinikalle 10 kuukautta. Paikkaa Lapinlahden sairaalassa ei saanut nopeammin, vaikka Peijaksen sairaala pyysi kiirehtimään asiaa ja potilas itse kirjoitti kirjeen Lapinlahden ylilääkärille. Kirjeeseen ei vastattu, mutta puhelimessa potilaalle sanottiin, että henkilökuntaa ei ole Lapinlahdessa riittävästi.


Potilaalle ei tarjottu myöskään hoitoa jostain muualta.


Lopulta potilas joutui odottamaan pääsyä hoitoon noin vuoden.
Oikeusasiamies korostaa,
että hoitotakuun täytyy toteutua myös psykiatrian erikoisalalla.

Husin psykiatrian tulosyksikkö on kolmena peräkkäisenä vuonna esittänyt lisäresurssien saamista syömishäiriöpoliklinikalle, jotta hoitoon pääsy voitaisiin toteuttaa hoitotakuun aikarajoissa. Lisää rahaa ei ole saatu, ja perusteltuna on ollut kuntayhtymän heikko taloudellinen tilanne.

Lue lisää

puhutaan elämästä ja kuolemasta, siinä päivänkin viive voi olla sitten se viimeinen päivä kun elimistö prakaa.
Näissä neuropuolen asioissa on kysymys "vain" vaikeuksista koulussa ja kotielämässä, mikä aika raskasta on sekin

kettu.nen kirjoitti:

puhutaan elämästä ja kuolemasta, siinä päivänkin viive voi olla sitten se viimeinen päivä kun elimistö prakaa.
Näissä neuropuolen asioissa on kysymys "vain" vaikeuksista koulussa ja kotielämässä, mikä aika raskasta on sekin

Lue lisää

eritelty mitä sairautta hoidetaan ja mitä ei!
Eikä myöskään sitäkään, että onko hoidettava
lapsi, nuori, aikuinen taikka vanha ihminen.

Ainoa mistä näitä eroavaisuuksia aikojen suhteen tulee on
onko kyseessä terveyskeskushoito, erikoissairaanhoito jne lähetteet ja tutkimukset.

Mutta se, että joku ihminen jätettäisiin kokonaan hoitamatta terveydenhuollossa.....?

Ei ole laissa kirjoitti:

eritelty mitä sairautta hoidetaan ja mitä ei!
Eikä myöskään sitäkään, että onko hoidettava
lapsi, nuori, aikuinen taikka vanha ihminen.

Ainoa mistä näitä eroavaisuuksia aikojen suhteen tulee on
onko kyseessä terveyskeskushoito, erikoissairaanhoito jne lähetteet ja tutkimukset.

Mutta se, että joku ihminen jätettäisiin kokonaan hoitamatta terveydenhuollossa.....?

Lue lisää

koskea kaikkia ja kaikkea mutta kun ei se vaan mene niin. Pointtini oli juuri se, että jos syömishäiriöinen jätetään hoitamatta ja jonottamaan vuodeksi niin turha tässä on kai mitään lähetteitä ja apua odotella kun kyseessä ei ole hengenhätä. Ja tuskin sittenkään.
Kaikki ei tässä kehitysmaassa vain saa hoitoa, jengiä kuolee kuin kärpäsiä jonoissa, se on tilanne ollut jo vuosikausia.
Toivoa on, kun ja jos pääsee muuttamaan jonnekin sivistyvaltioon jonakin päivänä!

kettu.nen kirjoitti:

koskea kaikkia ja kaikkea mutta kun ei se vaan mene niin. Pointtini oli juuri se, että jos syömishäiriöinen jätetään hoitamatta ja jonottamaan vuodeksi niin turha tässä on kai mitään lähetteitä ja apua odotella kun kyseessä ei ole hengenhätä. Ja tuskin sittenkään.
Kaikki ei tässä kehitysmaassa vain saa hoitoa, jengiä kuolee kuin kärpäsiä jonoissa, se on tilanne ollut jo vuosikausia.
Toivoa on, kun ja jos pääsee muuttamaan jonnekin sivistyvaltioon jonakin päivänä!

Lue lisää

se "sivistysvaltio" on!

kettu.nen kirjoitti:

koskea kaikkia ja kaikkea mutta kun ei se vaan mene niin. Pointtini oli juuri se, että jos syömishäiriöinen jätetään hoitamatta ja jonottamaan vuodeksi niin turha tässä on kai mitään lähetteitä ja apua odotella kun kyseessä ei ole hengenhätä. Ja tuskin sittenkään.
Kaikki ei tässä kehitysmaassa vain saa hoitoa, jengiä kuolee kuin kärpäsiä jonoissa, se on tilanne ollut jo vuosikausia.
Toivoa on, kun ja jos pääsee muuttamaan jonnekin sivistyvaltioon jonakin päivänä!

Lue lisää

on että ihan riippuu missäpäin Suomea asut,
kuka taikka mikä taho vastaa asioittesi hoidosta
jne eli on täysin sattuman kauppaa ja onnen tuuria
että satut saamaan asiallista, ammattitaitoista palvelua!

omien vanhempiensa kirjoitti:

kanssa ja pahinta tietenkin on että jos puheyhteyskin keskenänne on katkennut.

Jos vain saisit jostakin kiinni sen
"punaisen langan" mikä teitä poikasi kanssa on yhdistänyt hänen lapsuudestaan saakka ja josta vain sinä olet tietoinen. (Murkkuikäiset ja varsinkin suuressa lapsiperheessä arvostavat suuresti sitä jos heistä muistetaan jotain juuri heille spesiaalia heidän elämästään tai jokin asia joka on juuri ollut häntä varten. Myös sekin on kovassa kurssissa että elämässänne on vain jotain juuri häntä vasten. Sinä äitinä tiedät ja tunnet poikasi kaikkein parhaiten tässä maailmassa).

Onko pojallasi ollut jokin tai joku mielenkiinnon kohde tai ollut jokin harrastus
josta hän on pitänyt kovasti tai onko olemassa jotain muuta mihin voisitte yhdessä
taikka poika voisi isänsäkin kanssa panostaa
todella extra extra paljon
ja aina ei edes tarvita rahaakaan
vain aikaa (vuorotteluvapaata töistä vanhemmat taikka ylimääräsiä vapaapäiviä vain ja ainostaan tätä poikaa varten) ja intensiivistä huomiota.


Mites sitten jos nämä toisetkin tai osa
teidän perheen jälkikasvusta joutuvat samanlaiseen "myllytykseen" kavereidensa taholta ja pahoille teille (ovat niin samanikäisiä)
kuinka ajattelitte siinä tilanteessa toimia?

Lue lisää

oma uniikki yksilö.

Sama pätee kasvatus asioissa..se mikä sopii yhdelle,ei toisen kohdalla pädekkään.
Perheissä on eri tempperamentin omaavia lapsia..toinen voi olla hiljainen ja toinen räiskyvä persoona.

On syntynyt jostain syystä hassu käsitys siitä,että en aikaa viettäisi lapsen kanssa(tai yleensäkään lapsieni kanssa),mutta/koska olen itse opiskelija päivisin..minulla on kaikki illat aikaa lapsilleni.

Omia harrastuksia ei ole,on vain yhteinen aika lasten kanssa.
Olen lapsilleni aina "saatavilla"...läsnä heidän elämässään.

Kun mietin tuota tekstisi virkettä:"Mites sitten jos nämä toisetkin tai osa
teidän perheen jälkikasvusta joutuvat samanlaiseen "myllytykseen" kavereidensa taholta ja pahoille teille (ovat niin samanikäisiä)
kuinka ajattelitte siinä tilanteessa toimia?",totean:" jokainen vanhempihan pyrkii nuo tilanteet ennakoimaan ja puuttumaan ajoissa lastensa ei toivottuun käytökseen".

Olen samaa yrittänyt myös tuon 14 vuotiaani kohdalla,mutta se etten ole hänen kohdallaan siinä onnistunut ei ole merkki siitä että epäonnistun myös muiden lasteni kohdalla.
Sen näyttää vain aika..tulevaisuus.

Muut lapset ajattelevat minuakin,eivätkä halua pahoittaa mieltäni tyhmyyksiä tekemällä.

Tuo 14 vuotias tekee tyhmyyksiä,ja ajatuksena hällä on ollut se, että tekee niitä tyhmyyksiä osittain myös siksi että minä joutuisin niistä vastuuseen..ja että minä joutuisin ne tyhmyydet maksamaan.

Minä olen siis "rajojen pitäjänä" hänelle ongelma,isänsä ollut se joka periksi antaa..koska ei jaksa tapella vastaan,(pääsee kuulema siten helpommalla).
Siksi isänsä on niissä lapsen mielikuvissa ollut se,joka
sädekehän päällensä on saanut.

Kuitenkaan tuo isä ei ole ongelmien sattuessa ilmaantunut lapsen elämään,ei millään tavalla osoittanut sitä että vaikka hän tyhmyyksiä tekikin..hän on silti rakas ja tärkeä ihminen.

Tilanne on ollut se,että isänsä on kääntänyt selkänsä,ja sanonut useasti ettei" lapsi ole enää ikinä tervetullut hänen kotiinsa".

Meille ei ole edelleenkään ilmoitettu että lapsi otetaan "huostaan",sen tiedän että koululla on keskustelu parin viikon päästä.Siinä selviää tuokin asia,miten jatkossa toimitaan.

huolestunut äiti kirjoitti:

oma uniikki yksilö.

Sama pätee kasvatus asioissa..se mikä sopii yhdelle,ei toisen kohdalla pädekkään.
Perheissä on eri tempperamentin omaavia lapsia..toinen voi olla hiljainen ja toinen räiskyvä persoona.

On syntynyt jostain syystä hassu käsitys siitä,että en aikaa viettäisi lapsen kanssa(tai yleensäkään lapsieni kanssa),mutta/koska olen itse opiskelija päivisin..minulla on kaikki illat aikaa lapsilleni.

Omia harrastuksia ei ole,on vain yhteinen aika lasten kanssa.
Olen lapsilleni aina "saatavilla"...läsnä heidän elämässään.

Kun mietin tuota tekstisi virkettä:"Mites sitten jos nämä toisetkin tai osa
teidän perheen jälkikasvusta joutuvat samanlaiseen "myllytykseen" kavereidensa taholta ja pahoille teille (ovat niin samanikäisiä)
kuinka ajattelitte siinä tilanteessa toimia?",totean:" jokainen vanhempihan pyrkii nuo tilanteet ennakoimaan ja puuttumaan ajoissa lastensa ei toivottuun käytökseen".

Olen samaa yrittänyt myös tuon 14 vuotiaani kohdalla,mutta se etten ole hänen kohdallaan siinä onnistunut ei ole merkki siitä että epäonnistun myös muiden lasteni kohdalla.
Sen näyttää vain aika..tulevaisuus.

Muut lapset ajattelevat minuakin,eivätkä halua pahoittaa mieltäni tyhmyyksiä tekemällä.

Tuo 14 vuotias tekee tyhmyyksiä,ja ajatuksena hällä on ollut se, että tekee niitä tyhmyyksiä osittain myös siksi että minä joutuisin niistä vastuuseen..ja että minä joutuisin ne tyhmyydet maksamaan.

Minä olen siis "rajojen pitäjänä" hänelle ongelma,isänsä ollut se joka periksi antaa..koska ei jaksa tapella vastaan,(pääsee kuulema siten helpommalla).
Siksi isänsä on niissä lapsen mielikuvissa ollut se,joka
sädekehän päällensä on saanut.

Kuitenkaan tuo isä ei ole ongelmien sattuessa ilmaantunut lapsen elämään,ei millään tavalla osoittanut sitä että vaikka hän tyhmyyksiä tekikin..hän on silti rakas ja tärkeä ihminen.

Tilanne on ollut se,että isänsä on kääntänyt selkänsä,ja sanonut useasti ettei" lapsi ole enää ikinä tervetullut hänen kotiinsa".

Meille ei ole edelleenkään ilmoitettu että lapsi otetaan "huostaan",sen tiedän että koululla on keskustelu parin viikon päästä.Siinä selviää tuokin asia,miten jatkossa toimitaan.

Lue lisää

olet sinä viime kädessä se hänen ainoa tukensa ja turvansa; kaikkia näitä hänen ympärillään pyöriviä viranomaisia vastaan ja heidän käsittelyssään.

Vaikka teillä on kaiken maailman hienot Ankkuri -projektitkin kunnassanne, tämä Ankkuri ei poikaasi välttämättä pelasta, jos et itse ole tiivisti ja "pomona" poikasi elämässä
(et luovuta viranomaisille lastasi ja hänen elämäänsä).
Sinä olet aikuinen, jonka tukeen ja rinnalla pysymiseen hänen on voitava aina ja joka tilanteessa luottaa.

Asia mikä teidän olisi pitänyt nuoresi kanssa jo aikapäiviä sitten selvittää
on se
miksi hän haluaa satuttaa ja loukata omilla teoillaan sinua ja samalla tietenkin teitä kaikkia, koko perhettä.
Lastensuojelusta ei ole pojallesi mitään apua
ei nyt eikä myöskään hänen tulevaisuutensa suhteen jos ette selvitä keskinäisiä välejänne.
Jos lastensuojelun toimenpiteet ovat vain se
että nuori irroitetaan omasta perhepiiristään ja omien läheistensä ympäristöstään (ja sijoitetaan ties minne ja millaisin oloihin)
niin elämän otteen luisumisen perimmäiset syyt eivät pojan elämästä todellakaan poistu eivätkä mihinkään katoa.

Käytä voimiasi ja energiaasi miettimiseen ja sen pohtimiseen
mitä teille on tapahtunut,
miksi ja milloin kaikki "äidin potkinta" on alunperin ja alkujaan alkanut.

Helinä on myös siinä todella oikeassa
että myös sinun on kannettava tuossa
tunnusluku asiassa oma aikuisen vastuusi,
se on askel siihen suuntaan
että kunnioitat lapsesi, nuoresi elämää ja ihmisyyttä.



Toivotaan että teillä keskinäiset solmut aukeavat, mutta pahoin pelkään
etteivät nämä solmujenne aukeamiset tapahdu ainakaan lastensuojeluviranomaisten toimesta.

&quot;sinua vastaan&quot; jne kirjoitti:

olet sinä viime kädessä se hänen ainoa tukensa ja turvansa; kaikkia näitä hänen ympärillään pyöriviä viranomaisia vastaan ja heidän käsittelyssään.

Vaikka teillä on kaiken maailman hienot Ankkuri -projektitkin kunnassanne, tämä Ankkuri ei poikaasi välttämättä pelasta, jos et itse ole tiivisti ja "pomona" poikasi elämässä
(et luovuta viranomaisille lastasi ja hänen elämäänsä).
Sinä olet aikuinen, jonka tukeen ja rinnalla pysymiseen hänen on voitava aina ja joka tilanteessa luottaa.

Asia mikä teidän olisi pitänyt nuoresi kanssa jo aikapäiviä sitten selvittää
on se
miksi hän haluaa satuttaa ja loukata omilla teoillaan sinua ja samalla tietenkin teitä kaikkia, koko perhettä.
Lastensuojelusta ei ole pojallesi mitään apua
ei nyt eikä myöskään hänen tulevaisuutensa suhteen jos ette selvitä keskinäisiä välejänne.
Jos lastensuojelun toimenpiteet ovat vain se
että nuori irroitetaan omasta perhepiiristään ja omien läheistensä ympäristöstään (ja sijoitetaan ties minne ja millaisin oloihin)
niin elämän otteen luisumisen perimmäiset syyt eivät pojan elämästä todellakaan poistu eivätkä mihinkään katoa.

Käytä voimiasi ja energiaasi miettimiseen ja sen pohtimiseen
mitä teille on tapahtunut,
miksi ja milloin kaikki "äidin potkinta" on alunperin ja alkujaan alkanut.

Helinä on myös siinä todella oikeassa
että myös sinun on kannettava tuossa
tunnusluku asiassa oma aikuisen vastuusi,
se on askel siihen suuntaan
että kunnioitat lapsesi, nuoresi elämää ja ihmisyyttä.



Toivotaan että teillä keskinäiset solmut aukeavat, mutta pahoin pelkään
etteivät nämä solmujenne aukeamiset tapahdu ainakaan lastensuojeluviranomaisten toimesta.

Lue lisää

siten että olisin onneton ja reppana äiti,joka ei taistele lapsensa puolesta..vaan ajaa surutta "suden" l. lastensuojeluviranomaisten huostaan?

Syy,miksi olemme yhteyttä eri viranomaisiin ja terveydenhuoltoon ottaneet on "Koska joka päivä ilmenee asioita,ja ongelmia...ja olemme koko perhe aivan loputtoman uupuneita..Me emme enää jaksa!"

Olemme yrittäneet kaikki tiedossa olevat niksit ja keinot,mikään ei lapseen ole tehonnut eikä auttanut.Hän ei vaan välitä!

Viime viikonlopulta;14v.lapsi oli kiristänyt 7 vuotiaan sisaruksensa avaamaan kellaritilaan johtavan oven...uhkailemalla"jos et avaa,saat turpaasi".Sinne oli sitten 14v mennyt ilmeisesti useammankin kaverinsa kanssa...(se epäilys naapurustossa,sekä taloyhtiön edustajalla..tapauksen tutkinta siirtynyt poliisille).

Tapahtui siis,että kellaritilojen häkkivarastoon oli kyseisen illan aikana murtauduttu,siellä oli myös juopoteltu..ja oluella sotkettu paikkoja,sekä yhdestä häkkivarastosta mm. kännykkä varastettu.

Me emme ole 14 vuotiaalle kotiavainta antaneet,koska hän todennäköisesti tekisi
tuhotöitä sielläkin...niinpä,tuntuu pahalta kun ei voi oman lapsensa sanomisiin luottaa.

Koulusta tuli tänään lappu,jossa ilmoitettiin että lapsi ollut koulusta pois 160 tuntia!
Kuitenkin lapsi joka päivä kirkkain silmin väittää että koulussa tuli oltua,ja ihan koko päivä.

Rahaa katoaa yhä lompakostani,joka päivä.
Vaikken siellä suuria summia pidäkkään, silti joka päivä 10 euron katoaminen on opiskelijan tuloissa aikas paljon..ja se on perheen muilta lapsilta pois.

En jaksa enää murehtia,en joka päivä itkeä sitä kun hyvät lupaukset eivät lapsen tajuntaan asti kulje.

En ole mikään nuori enää...minullakin on oikeuksia eikä vain velvollisuuksia.Paljonko on äidin yksin siedettävä lapsen tuhotyöt,ilkivalta ja väkivaltainen käytös?Paljonko lapsi ehtii tuhoa saada aikaiseksi,ennen kuin hälle apua konkreettisesti saadaan?

Kun omat voimavarat ehtyvät,on olemassa muita ammattilaisia jotka voivat apua tilanteeseen antaa.

Jos minut tekemisistäni joku tuomitsee,hän voi tuomita aivan rauhassa...kuitenkaan tuo tuomitsija ei minun elämääni joudu elämään.

&quot;sinua vastaan&quot; jne kirjoitti:

olet sinä viime kädessä se hänen ainoa tukensa ja turvansa; kaikkia näitä hänen ympärillään pyöriviä viranomaisia vastaan ja heidän käsittelyssään.

Vaikka teillä on kaiken maailman hienot Ankkuri -projektitkin kunnassanne, tämä Ankkuri ei poikaasi välttämättä pelasta, jos et itse ole tiivisti ja "pomona" poikasi elämässä
(et luovuta viranomaisille lastasi ja hänen elämäänsä).
Sinä olet aikuinen, jonka tukeen ja rinnalla pysymiseen hänen on voitava aina ja joka tilanteessa luottaa.

Asia mikä teidän olisi pitänyt nuoresi kanssa jo aikapäiviä sitten selvittää
on se
miksi hän haluaa satuttaa ja loukata omilla teoillaan sinua ja samalla tietenkin teitä kaikkia, koko perhettä.
Lastensuojelusta ei ole pojallesi mitään apua
ei nyt eikä myöskään hänen tulevaisuutensa suhteen jos ette selvitä keskinäisiä välejänne.
Jos lastensuojelun toimenpiteet ovat vain se
että nuori irroitetaan omasta perhepiiristään ja omien läheistensä ympäristöstään (ja sijoitetaan ties minne ja millaisin oloihin)
niin elämän otteen luisumisen perimmäiset syyt eivät pojan elämästä todellakaan poistu eivätkä mihinkään katoa.

Käytä voimiasi ja energiaasi miettimiseen ja sen pohtimiseen
mitä teille on tapahtunut,
miksi ja milloin kaikki "äidin potkinta" on alunperin ja alkujaan alkanut.

Helinä on myös siinä todella oikeassa
että myös sinun on kannettava tuossa
tunnusluku asiassa oma aikuisen vastuusi,
se on askel siihen suuntaan
että kunnioitat lapsesi, nuoresi elämää ja ihmisyyttä.



Toivotaan että teillä keskinäiset solmut aukeavat, mutta pahoin pelkään
etteivät nämä solmujenne aukeamiset tapahdu ainakaan lastensuojeluviranomaisten toimesta.

Lue lisää

"solmut"ovat tulleet?

Lapsen elämä mullistui hänen isänsä erotessa minusta.Siihen tilanteeseen en voinut itse mitenkään vaikuttaa.Isä ei halunnut lasta luokseen,vaikka tuo lapsi olisi AINOANA hänen luokseen halunnutkin asumaan.

Isä halusi aikaa udelle parisuhteelleen,eikä siihen kuvioon lapset sopineet.

Juteltuani sosiaalityöntekijälle alkuviikosta,kerroin saman asian hällekkin..ja sosiaalityöntekijä totesi,että "saman tarinan on lapsi siellä heilläkin kertonut,tuon kuinka ikävöi isäänsä..ja haluaisi enemmän olla isänsä luona ja kuinka lapsen ikävä on niin kokonaisvaltainen".

Valitettavasti isä on lopen kyllästynyt ja väsynyt lapseen,ettei jaksa kantaa vastuuta lapsen tarpeista...ei kiinnostua ongelmista,tai niiden ratkomisista,hän vetoaa siihen että"sinähän olet yksinhuoltaja,hoida sinä lapset yksin".

huolestunut äiti kirjoitti:

siten että olisin onneton ja reppana äiti,joka ei taistele lapsensa puolesta..vaan ajaa surutta "suden" l. lastensuojeluviranomaisten huostaan?

Syy,miksi olemme yhteyttä eri viranomaisiin ja terveydenhuoltoon ottaneet on "Koska joka päivä ilmenee asioita,ja ongelmia...ja olemme koko perhe aivan loputtoman uupuneita..Me emme enää jaksa!"

Olemme yrittäneet kaikki tiedossa olevat niksit ja keinot,mikään ei lapseen ole tehonnut eikä auttanut.Hän ei vaan välitä!

Viime viikonlopulta;14v.lapsi oli kiristänyt 7 vuotiaan sisaruksensa avaamaan kellaritilaan johtavan oven...uhkailemalla"jos et avaa,saat turpaasi".Sinne oli sitten 14v mennyt ilmeisesti useammankin kaverinsa kanssa...(se epäilys naapurustossa,sekä taloyhtiön edustajalla..tapauksen tutkinta siirtynyt poliisille).

Tapahtui siis,että kellaritilojen häkkivarastoon oli kyseisen illan aikana murtauduttu,siellä oli myös juopoteltu..ja oluella sotkettu paikkoja,sekä yhdestä häkkivarastosta mm. kännykkä varastettu.

Me emme ole 14 vuotiaalle kotiavainta antaneet,koska hän todennäköisesti tekisi
tuhotöitä sielläkin...niinpä,tuntuu pahalta kun ei voi oman lapsensa sanomisiin luottaa.

Koulusta tuli tänään lappu,jossa ilmoitettiin että lapsi ollut koulusta pois 160 tuntia!
Kuitenkin lapsi joka päivä kirkkain silmin väittää että koulussa tuli oltua,ja ihan koko päivä.

Rahaa katoaa yhä lompakostani,joka päivä.
Vaikken siellä suuria summia pidäkkään, silti joka päivä 10 euron katoaminen on opiskelijan tuloissa aikas paljon..ja se on perheen muilta lapsilta pois.

En jaksa enää murehtia,en joka päivä itkeä sitä kun hyvät lupaukset eivät lapsen tajuntaan asti kulje.

En ole mikään nuori enää...minullakin on oikeuksia eikä vain velvollisuuksia.Paljonko on äidin yksin siedettävä lapsen tuhotyöt,ilkivalta ja väkivaltainen käytös?Paljonko lapsi ehtii tuhoa saada aikaiseksi,ennen kuin hälle apua konkreettisesti saadaan?

Kun omat voimavarat ehtyvät,on olemassa muita ammattilaisia jotka voivat apua tilanteeseen antaa.

Jos minut tekemisistäni joku tuomitsee,hän voi tuomita aivan rauhassa...kuitenkaan tuo tuomitsija ei minun elämääni joudu elämään.

Lue lisää

ihmettelemään...
"Me emme ole 14 vuotiaalle kotiavainta antaneet,koska hän todennäköisesti tekisi
tuhotöitä sielläkin...niinpä,tuntuu pahalta kun ei voi oman lapsensa sanomisiin luottaa."

"Haahoileeko" tämä lapsi esim. koulun jälkeen kaupungilla kun hänellä ei ole kotiavainta? Eikö tämä edes auta kaikkeen epämääräiseen toimintaan?

huolestunut äiti kirjoitti:

"solmut"ovat tulleet?

Lapsen elämä mullistui hänen isänsä erotessa minusta.Siihen tilanteeseen en voinut itse mitenkään vaikuttaa.Isä ei halunnut lasta luokseen,vaikka tuo lapsi olisi AINOANA hänen luokseen halunnutkin asumaan.

Isä halusi aikaa udelle parisuhteelleen,eikä siihen kuvioon lapset sopineet.

Juteltuani sosiaalityöntekijälle alkuviikosta,kerroin saman asian hällekkin..ja sosiaalityöntekijä totesi,että "saman tarinan on lapsi siellä heilläkin kertonut,tuon kuinka ikävöi isäänsä..ja haluaisi enemmän olla isänsä luona ja kuinka lapsen ikävä on niin kokonaisvaltainen".

Valitettavasti isä on lopen kyllästynyt ja väsynyt lapseen,ettei jaksa kantaa vastuuta lapsen tarpeista...ei kiinnostua ongelmista,tai niiden ratkomisista,hän vetoaa siihen että"sinähän olet yksinhuoltaja,hoida sinä lapset yksin".

Lue lisää

sinun viestejäsi huolestunut äiti. Toisaalta ymmärrän tuskaasi, mutta jotenkin oudon ulkopuolisesta näkökulmasta tunnut lapseesi suhtautuvan. Ikäänkuin olisit heittänyt "pyyhkeen kehään" ja näet hänessä vain ja ainoastaan negatiiviset puolet. En sano tätä pahalla, mutta todella raivokkaasti haet "oikeutusta" lapsesi sijoittamiselle kodin ulkopuolelle sekä puolustat lastensuojelutoimenpiteitä. Sinulla on vastaus valmiina jokaiseen ehdotukseen (muuhun kuin sijoitukseen) ja olette kaikkenne tehneet. Tuossa toiseksi viimeisessä viestissäsi, jossa kerroit mm. murtautumisesta häkkivarastoon, puhut lapsestasi kuin rikollisesta. Muutenkaan en löytänyt viesteistäsi positiivista enkä lämpöistä suhtautumista tähän "ongelmalapseen". Minua häiritsee näissä viesteissä joku asia... ehkä se on juuri tuo erittäin ulkopuoliselta vaikuttava suhtautuminen omaan lapseen. Tulee väkisinkin tunne, ettei lapsesi ole sinulle oikeasti rakas. Tämä saattaa tuntua pahalta, mutta tämä vaíkutelma tosiaan syntyy.

huolestunut äiti kirjoitti:

siten että olisin onneton ja reppana äiti,joka ei taistele lapsensa puolesta..vaan ajaa surutta "suden" l. lastensuojeluviranomaisten huostaan?

Syy,miksi olemme yhteyttä eri viranomaisiin ja terveydenhuoltoon ottaneet on "Koska joka päivä ilmenee asioita,ja ongelmia...ja olemme koko perhe aivan loputtoman uupuneita..Me emme enää jaksa!"

Olemme yrittäneet kaikki tiedossa olevat niksit ja keinot,mikään ei lapseen ole tehonnut eikä auttanut.Hän ei vaan välitä!

Viime viikonlopulta;14v.lapsi oli kiristänyt 7 vuotiaan sisaruksensa avaamaan kellaritilaan johtavan oven...uhkailemalla"jos et avaa,saat turpaasi".Sinne oli sitten 14v mennyt ilmeisesti useammankin kaverinsa kanssa...(se epäilys naapurustossa,sekä taloyhtiön edustajalla..tapauksen tutkinta siirtynyt poliisille).

Tapahtui siis,että kellaritilojen häkkivarastoon oli kyseisen illan aikana murtauduttu,siellä oli myös juopoteltu..ja oluella sotkettu paikkoja,sekä yhdestä häkkivarastosta mm. kännykkä varastettu.

Me emme ole 14 vuotiaalle kotiavainta antaneet,koska hän todennäköisesti tekisi
tuhotöitä sielläkin...niinpä,tuntuu pahalta kun ei voi oman lapsensa sanomisiin luottaa.

Koulusta tuli tänään lappu,jossa ilmoitettiin että lapsi ollut koulusta pois 160 tuntia!
Kuitenkin lapsi joka päivä kirkkain silmin väittää että koulussa tuli oltua,ja ihan koko päivä.

Rahaa katoaa yhä lompakostani,joka päivä.
Vaikken siellä suuria summia pidäkkään, silti joka päivä 10 euron katoaminen on opiskelijan tuloissa aikas paljon..ja se on perheen muilta lapsilta pois.

En jaksa enää murehtia,en joka päivä itkeä sitä kun hyvät lupaukset eivät lapsen tajuntaan asti kulje.

En ole mikään nuori enää...minullakin on oikeuksia eikä vain velvollisuuksia.Paljonko on äidin yksin siedettävä lapsen tuhotyöt,ilkivalta ja väkivaltainen käytös?Paljonko lapsi ehtii tuhoa saada aikaiseksi,ennen kuin hälle apua konkreettisesti saadaan?

Kun omat voimavarat ehtyvät,on olemassa muita ammattilaisia jotka voivat apua tilanteeseen antaa.

Jos minut tekemisistäni joku tuomitsee,hän voi tuomita aivan rauhassa...kuitenkaan tuo tuomitsija ei minun elämääni joudu elämään.

Lue lisää

äitimä, joka luovuttaa kun ei jaksa lapsensa yhteiskunnalle.
Mutta avaimet pojan ongelmien ratkaisuun ovat vain ja ainoastaan sinulla
ja jos et niitä halua käyttää
niin oma on päätöksesi.

näitä poikia ja tyttöjä ajelehtimassa ja pahojaan tekemässä on ollut aina ja tulee aina olemaan
ja jokainen hoitaa jälkikasvunsa miten haluaa (vaikka sitten yhteiskunnan kustannuksella ja avustuksella)
ja tekee tai on tekemättä oman osuutensa ko. asiassa.
voimia ja sinnikkyyttä näiden resuajien kanssa eläminen vaatii mutta omiahan ovat.

aikaa, aikaa ja taas aikaa
poika tarvitsee ja kaiken huomion tiivisti 24 h. mutta jos ei ole mahdollisuutta, voimia, halua jne niin laittaa sitten lapsensa jonnekin muuhun osoitteeseen ihmeteltäväksi.

tuossa ylempänä pari tyttöstä ottanu hatkat perhekodista
ja eihän se mikään vankila olekaan
se sijoituspaikka nuorelle.
joten jos haluavat ja saman henkistä seuraa löytyy
niin sama resumeininki varmaankin jatkuu
mutta vastuun nuorison jalanjälkien seuraamisesta on jollakulla muulla kuin sijoitetun lapsen omilla vanhemmilla.

huolestunut äiti kirjoitti:

"solmut"ovat tulleet?

Lapsen elämä mullistui hänen isänsä erotessa minusta.Siihen tilanteeseen en voinut itse mitenkään vaikuttaa.Isä ei halunnut lasta luokseen,vaikka tuo lapsi olisi AINOANA hänen luokseen halunnutkin asumaan.

Isä halusi aikaa udelle parisuhteelleen,eikä siihen kuvioon lapset sopineet.

Juteltuani sosiaalityöntekijälle alkuviikosta,kerroin saman asian hällekkin..ja sosiaalityöntekijä totesi,että "saman tarinan on lapsi siellä heilläkin kertonut,tuon kuinka ikävöi isäänsä..ja haluaisi enemmän olla isänsä luona ja kuinka lapsen ikävä on niin kokonaisvaltainen".

Valitettavasti isä on lopen kyllästynyt ja väsynyt lapseen,ettei jaksa kantaa vastuuta lapsen tarpeista...ei kiinnostua ongelmista,tai niiden ratkomisista,hän vetoaa siihen että"sinähän olet yksinhuoltaja,hoida sinä lapset yksin".

Lue lisää

isänsä hylkäämä.
Mutta yhden ihmisen hän tarvitsee, joka pitää hänestä kiinni, eikä hylkää missään olosuhteissa.
Muutoinhan hän on KAIKKIEN hylkäämä.
Ehkä hän kolttosillaan kokeilee, onko kaikki muutkin läheiset valmiit hänet hylkäämään, vai pitääkö joku hänestä kiinni ja välittää.
Jonkun pitää nähdä hänet positiivisesti ja uskoa häneen, sitten hän voi alkaa uskoa itse itseensä.

Sanonta: Lapsi varastaa rakkautta,
Rakkautta ja riittävää aikuisen huomiota vaille jääneet lapset alkavat varastella vähentääkseen tunnepuutettaan ja arvottomuuden tunnettaan.

huolestunut äiti kirjoitti:

siten että olisin onneton ja reppana äiti,joka ei taistele lapsensa puolesta..vaan ajaa surutta "suden" l. lastensuojeluviranomaisten huostaan?

Syy,miksi olemme yhteyttä eri viranomaisiin ja terveydenhuoltoon ottaneet on "Koska joka päivä ilmenee asioita,ja ongelmia...ja olemme koko perhe aivan loputtoman uupuneita..Me emme enää jaksa!"

Olemme yrittäneet kaikki tiedossa olevat niksit ja keinot,mikään ei lapseen ole tehonnut eikä auttanut.Hän ei vaan välitä!

Viime viikonlopulta;14v.lapsi oli kiristänyt 7 vuotiaan sisaruksensa avaamaan kellaritilaan johtavan oven...uhkailemalla"jos et avaa,saat turpaasi".Sinne oli sitten 14v mennyt ilmeisesti useammankin kaverinsa kanssa...(se epäilys naapurustossa,sekä taloyhtiön edustajalla..tapauksen tutkinta siirtynyt poliisille).

Tapahtui siis,että kellaritilojen häkkivarastoon oli kyseisen illan aikana murtauduttu,siellä oli myös juopoteltu..ja oluella sotkettu paikkoja,sekä yhdestä häkkivarastosta mm. kännykkä varastettu.

Me emme ole 14 vuotiaalle kotiavainta antaneet,koska hän todennäköisesti tekisi
tuhotöitä sielläkin...niinpä,tuntuu pahalta kun ei voi oman lapsensa sanomisiin luottaa.

Koulusta tuli tänään lappu,jossa ilmoitettiin että lapsi ollut koulusta pois 160 tuntia!
Kuitenkin lapsi joka päivä kirkkain silmin väittää että koulussa tuli oltua,ja ihan koko päivä.

Rahaa katoaa yhä lompakostani,joka päivä.
Vaikken siellä suuria summia pidäkkään, silti joka päivä 10 euron katoaminen on opiskelijan tuloissa aikas paljon..ja se on perheen muilta lapsilta pois.

En jaksa enää murehtia,en joka päivä itkeä sitä kun hyvät lupaukset eivät lapsen tajuntaan asti kulje.

En ole mikään nuori enää...minullakin on oikeuksia eikä vain velvollisuuksia.Paljonko on äidin yksin siedettävä lapsen tuhotyöt,ilkivalta ja väkivaltainen käytös?Paljonko lapsi ehtii tuhoa saada aikaiseksi,ennen kuin hälle apua konkreettisesti saadaan?

Kun omat voimavarat ehtyvät,on olemassa muita ammattilaisia jotka voivat apua tilanteeseen antaa.

Jos minut tekemisistäni joku tuomitsee,hän voi tuomita aivan rauhassa...kuitenkaan tuo tuomitsija ei minun elämääni joudu elämään.

Lue lisää

Olen lukenut viestejä satunnaisesti, enkä ajatellut kommentoida. Nyt minusta juttusi ovat yltyneet aivan ällistyttäviksi. Olen siis samaa mieltä useimpien kirjoittajien kanssa, jopa Helinän...

Minusta vaikuttaa, että olet luovuttanut. Jokaiseen ehdotukseen siitä mitä voisit tehdä, sinulla on vastaselitys, miksi ehdotus ei toimi. Pojan isä on hylännyt hänet, minusta sinä teet nyt saman. Lapsilla on aika selkeä toimintakuvio, jo hyvin pienilläkin: vauvat itkevät ja huutavat, jotta heidät ja heidän tarpeensa huomioidaan, isommat lapset eivät enää (yleensä) itke, mutta jos eivät saa huomiota, tekevät jotain, jolla sen huomion saa. Pienemmät käyvät vaikka muksaamassa vielä pienempää, tönäistään sisarusta ja isommat hölmöilevät vielä isommin.

En myöskään tajua miksi et sitkeästi puutu pojan tekemisiin.
Jos joku lapsistani laahustaisi pitkin katuja ja kulkisi huonossa seurassa, hakisin hänet pois.
Jos ei tulisi ajoissa kotiin sovittuna aikana, hakisin hänet kotiin.
Jos ei menisi kouluun, veisin hänet sinne, ja vaikka tarpeen mukaan istuisin tunneilla, jotta varmistuisin että on koulussa. Siinähän häpeäisi, että mutsi istuu samassa luokassa. Sanot, että sinulla ei ole mahdollisuutta kulkea pojan perässä. Miksi ei? Eikö oma poikasi ole tärkeämpi kuin opiskelusi tai työt?

Sanot, että poika ei välitä. Voisiko olla että hän ei välitä, koska hänestä tuntuu, että sinä et välitä?

En edelleen tajua sitä, että jos lapsi on varastanut sinulta rahaa, niin miksi ihmeessä pidät rahojasi hänen ulottuvillaan? Suoranaista tyhmyyttä, josta todella voisi syyttää itseäänkin.

Ja jos koulusta tulee lappu, että poika on ollut 160 tuntia pois koulusta, niin miten on mahdollista, että koulukin on antanut tämän tapahtua sinun tietämättäsi? 160 tuntia?? Jos kuulisin, että joku lapsistani olisi YHDENKIN tunnin teillä tietämättömillä koulusta, haluaisin VÄLITTÖMÄSTI tietää, kun sama tapahtuu seuraavan kerran.

Siis eikö lapsella todellakaan ole avainta kotiin? Siis mitä? Kyllä minä ottaisin virkavapaata tai mitä vaan vapaata ja napottaisin kotona ja odottaisin, että poika tulee suoraan koulusta kotiin, eikä jää hortoilemaan kaduille. Kännykkä, pelivehkeet, netti, telkkari pois, kavereiden tapaamiskielto aina kun hölmöillään, luulisi sitä löytyvän millä vääntää.

Sinun poikasi varastaa rahojasi ja luuhaa epämääräisissä porukoissa ja sinä tarjoat hänelle mahdollisuuden jatkaa puuhiaan.

Jos lastani ei saataisi luopumaan huonosta seurasta, niin sitten muutettaisiin ja aloitettaisiin puhtaalta pöydältä. Aivan varmasti. Koko perhe yhdessä, eikä lakaistaisi yhtä lasta sijoitukseen, siitä perheessä on kyse. Kaikki huolehtivat toisistaan.

Siivoojaksi tai kaupan kassalle pääsee, jos duuniensa puolesta miettii. Mutta että antaisin lapseni pyöriä epämääräisissä porukoissa ja hölmöillä, ilman että sitkeästi, jatkuvasti (24 h/vrk, jos ei muu auta), kyllästyttävästi, puuduttavasti, päivästä toiseen puuttuisin hänen tekemisiinsä - ei ikinä.

"Jos minut tekemisistäni joku tuomitsee,hän voi tuomita aivan rauhassa". Kaikkien tekstiesi jälkeen en kyllä oikein loppujen lopuksi ymmärrä, miksi kirjoitat tänne, kun mikään kenenkään ehdotuksista ei sinulle kelpaa, vaikutat siltä, että olet jo antanut pojan pois. Huh.

tästä ketjusta kirjoitti:

sinun viestejäsi huolestunut äiti. Toisaalta ymmärrän tuskaasi, mutta jotenkin oudon ulkopuolisesta näkökulmasta tunnut lapseesi suhtautuvan. Ikäänkuin olisit heittänyt "pyyhkeen kehään" ja näet hänessä vain ja ainoastaan negatiiviset puolet. En sano tätä pahalla, mutta todella raivokkaasti haet "oikeutusta" lapsesi sijoittamiselle kodin ulkopuolelle sekä puolustat lastensuojelutoimenpiteitä. Sinulla on vastaus valmiina jokaiseen ehdotukseen (muuhun kuin sijoitukseen) ja olette kaikkenne tehneet. Tuossa toiseksi viimeisessä viestissäsi, jossa kerroit mm. murtautumisesta häkkivarastoon, puhut lapsestasi kuin rikollisesta. Muutenkaan en löytänyt viesteistäsi positiivista enkä lämpöistä suhtautumista tähän "ongelmalapseen". Minua häiritsee näissä viesteissä joku asia... ehkä se on juuri tuo erittäin ulkopuoliselta vaikuttava suhtautuminen omaan lapseen. Tulee väkisinkin tunne, ettei lapsesi ole sinulle oikeasti rakas. Tämä saattaa tuntua pahalta, mutta tämä vaíkutelma tosiaan syntyy.

Lue lisää

ja ymmärsit teksteistä sen, mitä halusit ymmärtää..
Tekstien väliin mahtuu paljon muutakin,kun mitä kirjoitettua tuli.

On vaikea asettua toisen ihmisen asemaan,kun ei joudu toisen elämää elämään.

Suhtaudun mielestäni aikuismaisesti omaan lapseeni.
On pakko ottaa etäisyyttä asioihin,ymmärtää se että lapsen toiminta vahingoittaa jo nyt muita!!!

Onhan tämä raskasta,ja tuskallista..mutta mielestäni olisin huonompi äiti, jollen asiaan apua muualta olisi hakenut.

Kun vastuu on yksinomaan minun,yksinhuoltajana..ja kun lapsen isä on vastuuta väistellyt kaiken aikaa...vanhemmuus tuossa tilanteessa vaihtuu huoltajuudeksi.

Minulla on vastuu myös muista perheen lapsista,he reagoivat siihen että yksi terrorisoi koko perhettä,jolloin kaikki aika menee 14 vuotiaan sotkujen selvittämisiin.

Todellakin,liian paljon on lapsi onnistunut tuhoamaan...se että apua hälle hain,ja olen sitä saamassa..se ei ole hänelle haitaksi,vaan hän halusi itsekin näistä ympyröistä(koulu ja kaverisuhteet)pois..muualle asumaan.

On todellakin käytetty kaikki mahdolliset keinot,joita vain käyttää voi..siihen että 14v. voisi asua kotona...esimerkkeinä;Hänellä on ollut sosiaalitoimistosta tukihenkilö,jolle kävi asioista jutustelemassa,pitkän aikaa...On ollut Alvari-perhetyö hänellä apuna,nyt Ankkuri-tiimi...koulukuraattoria on koitettu avuksi saada,mutta vaikeaa kun lapsi vain koulusta lintsaa joka päivä.Olen kysynyt neuvoa kasvatus-ja perheneuvolasta,nuorten klinikalta..

On puhuttu ja puhutettu...useampikin eri henkilö.mutta mikään ei apua ole tuonut...lapsi vain väittää että "kyllä,kyllä"..mutta kuitenkin pettää lupauksen,ja toimii toisin.

Lapsi tietää että hänestä välitän,ja että hänen vuokseen tekisin mitä vain..mutta ymmärtää myös sen että ollaan me aikuisetkin uupuneita kun lupaukset jatkuvasti petetään.

14 vuotiaan kohdalla tilanne jatkunut jo vuosia,joten pitäis viimein hänenkin oppia se,että tietyt lait ja asetukset koskevat häntäkin.

"Lämpöinen ja positiivinen"ajatus on todellakin kateissa lapsen tekemisten suhteen.
Vai pitäisikö sinun mielestäsi hyväksyä se,että lapsi tuhoaa..ja korvata vain kaikki rahalla jälkeen päin?

En todellakaan pidä lapsen tekemästä tuhotyöstä,enkä sitä ikinä tule hyväksymään.
Mutta se ei tarkoita sitä etten lastani rakastaisi ja hänestä välittäisi.Ne kun ovat kaksi eri asiaa!

Jokainen lapsi on minulle yhtä tärkeä,en nosta vain yhtä lasta muiden yläpuolelle.
Jos tuo 14v ei olisi minulle rakas tai tärkeä..enköhän minä olisi lapsen heivannut isälleen jo aikoja sitten?

Olisipa hän voinut sitten maksaa tuhansien eurojen laskut,joita lapsi on tehnyt.

Kun niin moni on valmis tuomitsemaan ja arvostelemaan..olisi ollut vaihteeksi mukava lukea todellisia neuvoja.

On varmasti vaikea ymmärtää millaisia tunnetiloja olen läpikäynyt..se että olen valvonut yöt,hoitanut aamulla lapset kouluun...ja itse lähtenyt
väsyneenä ja huolta täynnä omaan kouluuni,tietämättä missä lapseni yön vietti...kun hän ei vastannut viestiin,ei puheluihini..

Kun tilanne toistuu usein..ja univelka vain kasvaa,se vie voimat totaalisesti.
Ei minulla ole isovanhempia,jotka apuun rientäisivät..ei muita joille voisi hetkeksi kasvatusvastuun siirtää..Siksi ei ole reilua tuomita minua äitinä.

jäin viestistäsi kirjoitti:

ihmettelemään...
"Me emme ole 14 vuotiaalle kotiavainta antaneet,koska hän todennäköisesti tekisi
tuhotöitä sielläkin...niinpä,tuntuu pahalta kun ei voi oman lapsensa sanomisiin luottaa."

"Haahoileeko" tämä lapsi esim. koulun jälkeen kaupungilla kun hänellä ei ole kotiavainta? Eikö tämä edes auta kaikkeen epämääräiseen toimintaan?

Lue lisää

kun ei koskaan sinne kouluun edes mene.

Mieheni tekee vain iltavuoroa,ja on myös arkivapaita.
Muut sisarukset pääsevät koulusta jo 12-13 aikaan..joten eipä tuo ehdi kauaa missään kaukana "haahuilla";)

Epämääräiset toiminnat lapsi kyllä osaa ihan itse,ja omilla ajatuksillaan tehdä...se,ettei hän pääse spreijaileen esim.pyörää kellaritiloihin(jota hän aiemmin teki,vaikka taloyhtiön säännöt sen kieltävätkin)...se on myös yksi syy,ettei lapsella avaimia sinne ole.

huolestunut äiti kirjoitti:

ja ymmärsit teksteistä sen, mitä halusit ymmärtää..
Tekstien väliin mahtuu paljon muutakin,kun mitä kirjoitettua tuli.

On vaikea asettua toisen ihmisen asemaan,kun ei joudu toisen elämää elämään.

Suhtaudun mielestäni aikuismaisesti omaan lapseeni.
On pakko ottaa etäisyyttä asioihin,ymmärtää se että lapsen toiminta vahingoittaa jo nyt muita!!!

Onhan tämä raskasta,ja tuskallista..mutta mielestäni olisin huonompi äiti, jollen asiaan apua muualta olisi hakenut.

Kun vastuu on yksinomaan minun,yksinhuoltajana..ja kun lapsen isä on vastuuta väistellyt kaiken aikaa...vanhemmuus tuossa tilanteessa vaihtuu huoltajuudeksi.

Minulla on vastuu myös muista perheen lapsista,he reagoivat siihen että yksi terrorisoi koko perhettä,jolloin kaikki aika menee 14 vuotiaan sotkujen selvittämisiin.

Todellakin,liian paljon on lapsi onnistunut tuhoamaan...se että apua hälle hain,ja olen sitä saamassa..se ei ole hänelle haitaksi,vaan hän halusi itsekin näistä ympyröistä(koulu ja kaverisuhteet)pois..muualle asumaan.

On todellakin käytetty kaikki mahdolliset keinot,joita vain käyttää voi..siihen että 14v. voisi asua kotona...esimerkkeinä;Hänellä on ollut sosiaalitoimistosta tukihenkilö,jolle kävi asioista jutustelemassa,pitkän aikaa...On ollut Alvari-perhetyö hänellä apuna,nyt Ankkuri-tiimi...koulukuraattoria on koitettu avuksi saada,mutta vaikeaa kun lapsi vain koulusta lintsaa joka päivä.Olen kysynyt neuvoa kasvatus-ja perheneuvolasta,nuorten klinikalta..

On puhuttu ja puhutettu...useampikin eri henkilö.mutta mikään ei apua ole tuonut...lapsi vain väittää että "kyllä,kyllä"..mutta kuitenkin pettää lupauksen,ja toimii toisin.

Lapsi tietää että hänestä välitän,ja että hänen vuokseen tekisin mitä vain..mutta ymmärtää myös sen että ollaan me aikuisetkin uupuneita kun lupaukset jatkuvasti petetään.

14 vuotiaan kohdalla tilanne jatkunut jo vuosia,joten pitäis viimein hänenkin oppia se,että tietyt lait ja asetukset koskevat häntäkin.

"Lämpöinen ja positiivinen"ajatus on todellakin kateissa lapsen tekemisten suhteen.
Vai pitäisikö sinun mielestäsi hyväksyä se,että lapsi tuhoaa..ja korvata vain kaikki rahalla jälkeen päin?

En todellakaan pidä lapsen tekemästä tuhotyöstä,enkä sitä ikinä tule hyväksymään.
Mutta se ei tarkoita sitä etten lastani rakastaisi ja hänestä välittäisi.Ne kun ovat kaksi eri asiaa!

Jokainen lapsi on minulle yhtä tärkeä,en nosta vain yhtä lasta muiden yläpuolelle.
Jos tuo 14v ei olisi minulle rakas tai tärkeä..enköhän minä olisi lapsen heivannut isälleen jo aikoja sitten?

Olisipa hän voinut sitten maksaa tuhansien eurojen laskut,joita lapsi on tehnyt.

Kun niin moni on valmis tuomitsemaan ja arvostelemaan..olisi ollut vaihteeksi mukava lukea todellisia neuvoja.

On varmasti vaikea ymmärtää millaisia tunnetiloja olen läpikäynyt..se että olen valvonut yöt,hoitanut aamulla lapset kouluun...ja itse lähtenyt
väsyneenä ja huolta täynnä omaan kouluuni,tietämättä missä lapseni yön vietti...kun hän ei vastannut viestiin,ei puheluihini..

Kun tilanne toistuu usein..ja univelka vain kasvaa,se vie voimat totaalisesti.
Ei minulla ole isovanhempia,jotka apuun rientäisivät..ei muita joille voisi hetkeksi kasvatusvastuun siirtää..Siksi ei ole reilua tuomita minua äitinä.

Lue lisää

reilua ruveta syyllistämään. Olet tehnyt paljon ja hyvä niin. Anna vastuuta muillekin toimijoille, ja niin olet tehnyt.

Inkeri70 kirjoitti:

Olen lukenut viestejä satunnaisesti, enkä ajatellut kommentoida. Nyt minusta juttusi ovat yltyneet aivan ällistyttäviksi. Olen siis samaa mieltä useimpien kirjoittajien kanssa, jopa Helinän...

Minusta vaikuttaa, että olet luovuttanut. Jokaiseen ehdotukseen siitä mitä voisit tehdä, sinulla on vastaselitys, miksi ehdotus ei toimi. Pojan isä on hylännyt hänet, minusta sinä teet nyt saman. Lapsilla on aika selkeä toimintakuvio, jo hyvin pienilläkin: vauvat itkevät ja huutavat, jotta heidät ja heidän tarpeensa huomioidaan, isommat lapset eivät enää (yleensä) itke, mutta jos eivät saa huomiota, tekevät jotain, jolla sen huomion saa. Pienemmät käyvät vaikka muksaamassa vielä pienempää, tönäistään sisarusta ja isommat hölmöilevät vielä isommin.

En myöskään tajua miksi et sitkeästi puutu pojan tekemisiin.
Jos joku lapsistani laahustaisi pitkin katuja ja kulkisi huonossa seurassa, hakisin hänet pois.
Jos ei tulisi ajoissa kotiin sovittuna aikana, hakisin hänet kotiin.
Jos ei menisi kouluun, veisin hänet sinne, ja vaikka tarpeen mukaan istuisin tunneilla, jotta varmistuisin että on koulussa. Siinähän häpeäisi, että mutsi istuu samassa luokassa. Sanot, että sinulla ei ole mahdollisuutta kulkea pojan perässä. Miksi ei? Eikö oma poikasi ole tärkeämpi kuin opiskelusi tai työt?

Sanot, että poika ei välitä. Voisiko olla että hän ei välitä, koska hänestä tuntuu, että sinä et välitä?

En edelleen tajua sitä, että jos lapsi on varastanut sinulta rahaa, niin miksi ihmeessä pidät rahojasi hänen ulottuvillaan? Suoranaista tyhmyyttä, josta todella voisi syyttää itseäänkin.

Ja jos koulusta tulee lappu, että poika on ollut 160 tuntia pois koulusta, niin miten on mahdollista, että koulukin on antanut tämän tapahtua sinun tietämättäsi? 160 tuntia?? Jos kuulisin, että joku lapsistani olisi YHDENKIN tunnin teillä tietämättömillä koulusta, haluaisin VÄLITTÖMÄSTI tietää, kun sama tapahtuu seuraavan kerran.

Siis eikö lapsella todellakaan ole avainta kotiin? Siis mitä? Kyllä minä ottaisin virkavapaata tai mitä vaan vapaata ja napottaisin kotona ja odottaisin, että poika tulee suoraan koulusta kotiin, eikä jää hortoilemaan kaduille. Kännykkä, pelivehkeet, netti, telkkari pois, kavereiden tapaamiskielto aina kun hölmöillään, luulisi sitä löytyvän millä vääntää.

Sinun poikasi varastaa rahojasi ja luuhaa epämääräisissä porukoissa ja sinä tarjoat hänelle mahdollisuuden jatkaa puuhiaan.

Jos lastani ei saataisi luopumaan huonosta seurasta, niin sitten muutettaisiin ja aloitettaisiin puhtaalta pöydältä. Aivan varmasti. Koko perhe yhdessä, eikä lakaistaisi yhtä lasta sijoitukseen, siitä perheessä on kyse. Kaikki huolehtivat toisistaan.

Siivoojaksi tai kaupan kassalle pääsee, jos duuniensa puolesta miettii. Mutta että antaisin lapseni pyöriä epämääräisissä porukoissa ja hölmöillä, ilman että sitkeästi, jatkuvasti (24 h/vrk, jos ei muu auta), kyllästyttävästi, puuduttavasti, päivästä toiseen puuttuisin hänen tekemisiinsä - ei ikinä.

"Jos minut tekemisistäni joku tuomitsee,hän voi tuomita aivan rauhassa". Kaikkien tekstiesi jälkeen en kyllä oikein loppujen lopuksi ymmärrä, miksi kirjoitat tänne, kun mikään kenenkään ehdotuksista ei sinulle kelpaa, vaikutat siltä, että olet jo antanut pojan pois. Huh.

Lue lisää

Olen aiemmin ollut 15v kotiäitinä.
Ja sitä ennen hoitotyössä,ilman ammattia.

Kun erosin,piti itselle saada jokin ammatti,jotta työllistyminen olisi mahdollista.
Aloitin toisen kerran opinnot hoivatyöhön,mutta keskeytin ne puolen vuoden jälkeen koska nuorimmaiseni sairastui kolmeksi kuukaudeksi,ja jäin opinnoista paljon jälkeen.

Lapset oireili vielä erosta,joten päätin jäädä taas kotiäidiksi..jotta olisin heidän kanssaan,apuna ja tukena.

No,iän kaikenhan ei voi työttömänäkään olla,joten minun oli pakko lähteä alkuvuodesta opiskelemaan..koska peruspäivärahalla ei tämä perhe elänyt.Sosiaalitoimistosta en ole koskaan tukea hakenut,enkä sitä olisi saanutkaan.

Nyt on siis 9kk.tta opiskelua takana..ja vain kuukausi jäljellä.
Joten ei ole mitään mahdollisuutta jäädä kotiin 14v lapsen takia.
Se ei ole työvoimakoulutuksessa mahdollista!
Todellakin,minulle on tärkeä ssada edes yksi ammatti,jotta pystyn laskut maksamaan ja perhettä osaltani elättämään!


Nykyinen mieheni ei tienaa niin hyvin,että hän elättäisi yksin koko perheen.

Jutusteltuani rehtorin kanssa,hän totesi että omaa pitkän kokemuksen alalta..ja tietää että kukaan vanhempi ei ole kyennyt lasta koulussa väkisin pitämään.Ei,vaikka ois viereen mennyt istumaan..ja kädestä kiinni pitänyt.

Olenhan minä yrittänyt etsiä lasta kaupungilta..tunteja talsinut siellä,ajanut pyörällä..ja mies etsinyt toisaalta auton kanssa...mutta mistäpä etsin,kun en tunne hänen uusia ystäviään..en tiedä missä asuu tai mikä puh.numero mahtaa olla.
Myös nuo ystävät suojelee,eivätkä kerro missä lapsi mahtais olla tai milloin on viimeksi hänet nähnyt!

Tämä ei ole mikään maalais pitäjä,jossa kaikki tuntee kaikki..ja jokainen puuttuu tekemisiin heti.

Olen siis todellakin etsinyt eri kaupungisosista,mutta pimeällä se on ollut mahdoton tehtävä!
Miten siis olisin oikeanlaisen etsinnän suorittanut..lapsessa kun ei ole gps-paikanninta!

Tokihan minä tiesin että lapsi koulusta lintsaa,koska olen hänen luokanvalvojaansa tiiviisti yhteyttä pitänyt..mutta se,että poissaoloja oli noinkin paljon johtaa automaattisesti siihen että koululta lähtee virallinen kirje kotiin,koska oppivelvollisuuslakia lapsi ei ole noudattanut.

Miten ihmeessä me taas muuttaisimme?Mitä se muutto auttaa?Kun itseään ei voi pakoon juosta.Kyllä ne suuremmat ongelmat ovat pojassa itsessään,ja hänen asenteessaan.
Miksikä se muuttuisi asuinpaikkaa muuttamalla.

Ei meillä ole sellaiseen mahdollisuutta,eikä haluakaan.
Muitakin lapsia perheessämme on,eikä ole oikein että 5 muuta lasta joutuisivat koulua vaihtamaan ja kavereista luopumaan.

Sinun mielestäsi siis pitää toimia siten että kun yksi vuosia töppää,ja tekee tuhojaan..muiden pitää vain muuttaa asuinpaikkaa ja hypätä töppääjän tahdissa.

Mielestäni tätä voisi verrata alkoholistin kanssa elämiseen,paitsi että kyseessä on oma lapsi...kun alkoholi ongelmainen lupaa olla juomatta..mutta kuitenkin juo,pettää toisaalla,lyö silmän mustaksi ja varastaa perheen käyttövarat...ryyppyretkiltä palatessaan lupaa raitistua..kunnes taas ratkeaa ryyppäämään...ja muksasee toisen silmän mustaksi
Silloinkinko sanoisit "uskon ja luotan,muutetaan muualle ja saat uuden alun elämällesi?".

Niinpä,paitsi että kyseessä on oma lapsi..ei puoliso josta eron voisi ottaa.
Lapsi on lapsi vielä vanhempanakin.

Milloin joku voisi ymmärtää sen,että haen apua lapselleni nyt siksi että hän saisi mm. apua vihanhallintaansa,sekä pelihimoonsa,lintsailun estämiseen,ja varastelu kierteen loppumiseen.

En minä ole TODELLISIA neuvoja vastaan..mutta niiden on oltava realistisia.Koska perheessämme on muitakin huolenpitoa ja tukea tarvitsevia lapsia.

Ehkä kirjoitan siksi,kun tämä nyt on tarkoitettu foorumiksi jolle saa kirjoittaa.

Kysyisin sinulta samaa..miksi kirjoitat/tai edes vastaat,kun sävysi on kaikessa niin tuomitseva?

huolestunut äiti kirjoitti:

ja ymmärsit teksteistä sen, mitä halusit ymmärtää..
Tekstien väliin mahtuu paljon muutakin,kun mitä kirjoitettua tuli.

On vaikea asettua toisen ihmisen asemaan,kun ei joudu toisen elämää elämään.

Suhtaudun mielestäni aikuismaisesti omaan lapseeni.
On pakko ottaa etäisyyttä asioihin,ymmärtää se että lapsen toiminta vahingoittaa jo nyt muita!!!

Onhan tämä raskasta,ja tuskallista..mutta mielestäni olisin huonompi äiti, jollen asiaan apua muualta olisi hakenut.

Kun vastuu on yksinomaan minun,yksinhuoltajana..ja kun lapsen isä on vastuuta väistellyt kaiken aikaa...vanhemmuus tuossa tilanteessa vaihtuu huoltajuudeksi.

Minulla on vastuu myös muista perheen lapsista,he reagoivat siihen että yksi terrorisoi koko perhettä,jolloin kaikki aika menee 14 vuotiaan sotkujen selvittämisiin.

Todellakin,liian paljon on lapsi onnistunut tuhoamaan...se että apua hälle hain,ja olen sitä saamassa..se ei ole hänelle haitaksi,vaan hän halusi itsekin näistä ympyröistä(koulu ja kaverisuhteet)pois..muualle asumaan.

On todellakin käytetty kaikki mahdolliset keinot,joita vain käyttää voi..siihen että 14v. voisi asua kotona...esimerkkeinä;Hänellä on ollut sosiaalitoimistosta tukihenkilö,jolle kävi asioista jutustelemassa,pitkän aikaa...On ollut Alvari-perhetyö hänellä apuna,nyt Ankkuri-tiimi...koulukuraattoria on koitettu avuksi saada,mutta vaikeaa kun lapsi vain koulusta lintsaa joka päivä.Olen kysynyt neuvoa kasvatus-ja perheneuvolasta,nuorten klinikalta..

On puhuttu ja puhutettu...useampikin eri henkilö.mutta mikään ei apua ole tuonut...lapsi vain väittää että "kyllä,kyllä"..mutta kuitenkin pettää lupauksen,ja toimii toisin.

Lapsi tietää että hänestä välitän,ja että hänen vuokseen tekisin mitä vain..mutta ymmärtää myös sen että ollaan me aikuisetkin uupuneita kun lupaukset jatkuvasti petetään.

14 vuotiaan kohdalla tilanne jatkunut jo vuosia,joten pitäis viimein hänenkin oppia se,että tietyt lait ja asetukset koskevat häntäkin.

"Lämpöinen ja positiivinen"ajatus on todellakin kateissa lapsen tekemisten suhteen.
Vai pitäisikö sinun mielestäsi hyväksyä se,että lapsi tuhoaa..ja korvata vain kaikki rahalla jälkeen päin?

En todellakaan pidä lapsen tekemästä tuhotyöstä,enkä sitä ikinä tule hyväksymään.
Mutta se ei tarkoita sitä etten lastani rakastaisi ja hänestä välittäisi.Ne kun ovat kaksi eri asiaa!

Jokainen lapsi on minulle yhtä tärkeä,en nosta vain yhtä lasta muiden yläpuolelle.
Jos tuo 14v ei olisi minulle rakas tai tärkeä..enköhän minä olisi lapsen heivannut isälleen jo aikoja sitten?

Olisipa hän voinut sitten maksaa tuhansien eurojen laskut,joita lapsi on tehnyt.

Kun niin moni on valmis tuomitsemaan ja arvostelemaan..olisi ollut vaihteeksi mukava lukea todellisia neuvoja.

On varmasti vaikea ymmärtää millaisia tunnetiloja olen läpikäynyt..se että olen valvonut yöt,hoitanut aamulla lapset kouluun...ja itse lähtenyt
väsyneenä ja huolta täynnä omaan kouluuni,tietämättä missä lapseni yön vietti...kun hän ei vastannut viestiin,ei puheluihini..

Kun tilanne toistuu usein..ja univelka vain kasvaa,se vie voimat totaalisesti.
Ei minulla ole isovanhempia,jotka apuun rientäisivät..ei muita joille voisi hetkeksi kasvatusvastuun siirtää..Siksi ei ole reilua tuomita minua äitinä.

Lue lisää

14-vuotias poika ei jaksa kuunneella loputonta ja uuvuttavaa puhumista, vanhempien, Alvari ja Ankkuri-työntekijöiltä täydennettynä vielä opettajan, rehtorin, koulukuraattorin ja sosiaalitantan jaarituksilla. Tuon ikäinen poika ei jaksa kuunnella. Siinä on tehty ensimmäinen virha. Puhuminen, puhuminen ja jauhaminen samoista asioista monen eri ihmisen voimin on lopetettava. Rasitatte hänet henkisesti äärimmilleen kertakaikkiaan. Poika ei puhumalla muuksi muutu. Hänen persoonansa ei muutu vaikka kuinka hänelle yksi ja toinen puhuisi ja jankutaisia. Hän on väärän ikäinen kuunnellakseen tuota puhetulvaa. Ilmeisesti kenelläkään aikuisella ei ole ollut kykyä nähdä pojassa sitä hyvää potentiaalia, mikä hänessä huolestuneen äidin kertoman mukaan oli aikaisemmin. Pahoin pelkään, että sitä ei myöskään nähdä sijaishoidossa, liikaa typeriä aikuisia ympärillä tuolla poika-paralla.

Helinä-keiju3 kirjoitti:

14-vuotias poika ei jaksa kuunneella loputonta ja uuvuttavaa puhumista, vanhempien, Alvari ja Ankkuri-työntekijöiltä täydennettynä vielä opettajan, rehtorin, koulukuraattorin ja sosiaalitantan jaarituksilla. Tuon ikäinen poika ei jaksa kuunnella. Siinä on tehty ensimmäinen virha. Puhuminen, puhuminen ja jauhaminen samoista asioista monen eri ihmisen voimin on lopetettava. Rasitatte hänet henkisesti äärimmilleen kertakaikkiaan. Poika ei puhumalla muuksi muutu. Hänen persoonansa ei muutu vaikka kuinka hänelle yksi ja toinen puhuisi ja jankutaisia. Hän on väärän ikäinen kuunnellakseen tuota puhetulvaa. Ilmeisesti kenelläkään aikuisella ei ole ollut kykyä nähdä pojassa sitä hyvää potentiaalia, mikä hänessä huolestuneen äidin kertoman mukaan oli aikaisemmin. Pahoin pelkään, että sitä ei myöskään nähdä sijaishoidossa, liikaa typeriä aikuisia ympärillä tuolla poika-paralla.

Lue lisää

auta. Se voi olla myös uuvuttavaa. Varsinkin selliaset lapset joilla ei ole sanoja tunnetiloilleen uupuvta tässä viranomais/auttaja -hässäkäsä.

huolestunut äiti kirjoitti:

ja ymmärsit teksteistä sen, mitä halusit ymmärtää..
Tekstien väliin mahtuu paljon muutakin,kun mitä kirjoitettua tuli.

On vaikea asettua toisen ihmisen asemaan,kun ei joudu toisen elämää elämään.

Suhtaudun mielestäni aikuismaisesti omaan lapseeni.
On pakko ottaa etäisyyttä asioihin,ymmärtää se että lapsen toiminta vahingoittaa jo nyt muita!!!

Onhan tämä raskasta,ja tuskallista..mutta mielestäni olisin huonompi äiti, jollen asiaan apua muualta olisi hakenut.

Kun vastuu on yksinomaan minun,yksinhuoltajana..ja kun lapsen isä on vastuuta väistellyt kaiken aikaa...vanhemmuus tuossa tilanteessa vaihtuu huoltajuudeksi.

Minulla on vastuu myös muista perheen lapsista,he reagoivat siihen että yksi terrorisoi koko perhettä,jolloin kaikki aika menee 14 vuotiaan sotkujen selvittämisiin.

Todellakin,liian paljon on lapsi onnistunut tuhoamaan...se että apua hälle hain,ja olen sitä saamassa..se ei ole hänelle haitaksi,vaan hän halusi itsekin näistä ympyröistä(koulu ja kaverisuhteet)pois..muualle asumaan.

On todellakin käytetty kaikki mahdolliset keinot,joita vain käyttää voi..siihen että 14v. voisi asua kotona...esimerkkeinä;Hänellä on ollut sosiaalitoimistosta tukihenkilö,jolle kävi asioista jutustelemassa,pitkän aikaa...On ollut Alvari-perhetyö hänellä apuna,nyt Ankkuri-tiimi...koulukuraattoria on koitettu avuksi saada,mutta vaikeaa kun lapsi vain koulusta lintsaa joka päivä.Olen kysynyt neuvoa kasvatus-ja perheneuvolasta,nuorten klinikalta..

On puhuttu ja puhutettu...useampikin eri henkilö.mutta mikään ei apua ole tuonut...lapsi vain väittää että "kyllä,kyllä"..mutta kuitenkin pettää lupauksen,ja toimii toisin.

Lapsi tietää että hänestä välitän,ja että hänen vuokseen tekisin mitä vain..mutta ymmärtää myös sen että ollaan me aikuisetkin uupuneita kun lupaukset jatkuvasti petetään.

14 vuotiaan kohdalla tilanne jatkunut jo vuosia,joten pitäis viimein hänenkin oppia se,että tietyt lait ja asetukset koskevat häntäkin.

"Lämpöinen ja positiivinen"ajatus on todellakin kateissa lapsen tekemisten suhteen.
Vai pitäisikö sinun mielestäsi hyväksyä se,että lapsi tuhoaa..ja korvata vain kaikki rahalla jälkeen päin?

En todellakaan pidä lapsen tekemästä tuhotyöstä,enkä sitä ikinä tule hyväksymään.
Mutta se ei tarkoita sitä etten lastani rakastaisi ja hänestä välittäisi.Ne kun ovat kaksi eri asiaa!

Jokainen lapsi on minulle yhtä tärkeä,en nosta vain yhtä lasta muiden yläpuolelle.
Jos tuo 14v ei olisi minulle rakas tai tärkeä..enköhän minä olisi lapsen heivannut isälleen jo aikoja sitten?

Olisipa hän voinut sitten maksaa tuhansien eurojen laskut,joita lapsi on tehnyt.

Kun niin moni on valmis tuomitsemaan ja arvostelemaan..olisi ollut vaihteeksi mukava lukea todellisia neuvoja.

On varmasti vaikea ymmärtää millaisia tunnetiloja olen läpikäynyt..se että olen valvonut yöt,hoitanut aamulla lapset kouluun...ja itse lähtenyt
väsyneenä ja huolta täynnä omaan kouluuni,tietämättä missä lapseni yön vietti...kun hän ei vastannut viestiin,ei puheluihini..

Kun tilanne toistuu usein..ja univelka vain kasvaa,se vie voimat totaalisesti.
Ei minulla ole isovanhempia,jotka apuun rientäisivät..ei muita joille voisi hetkeksi kasvatusvastuun siirtää..Siksi ei ole reilua tuomita minua äitinä.

Lue lisää

huolestunut äiti oli, että mitä mieltä ollaan, onko lapsen sijoitus kodin ulkopuolelle huono ratkaisu tilanteessasi. En ymmärrä, miksi et hyväksy saamiasi kielteisiä vastauksia. Jos kerran olet sitä mieltä, että se teidän tapauksessa on paras ja kenties ainoa ratkaisu, miksi ihmeessä edes kyselet ja tuhlaat vapaa-aikaasi tyhjänpäiväiseen väittelyyn. Sinulla on kielteinen vastaus valmiina jokaiseen ehdotukseen, jossa lapsen kotona pitämistä puolletaan. Olit ratkaisusi tehnyt jo ennen tätä kyselyäsi täällä palstalla. Eikö olisi kannattanut tähän vilkkaaseen kirjeenvaihtoon kulunut aika käyttää vaikka sen "ongelma-lapsen" kanssa yhdessäoloon... tai muiden lapsiesi... tai ihan vaan univelkojen kuittaamiseen. Hyvää jatkoa teille ja toivotaan että et joudu katumaan ratkaisuasi.

huolestunut äiti kirjoitti:

Olen aiemmin ollut 15v kotiäitinä.
Ja sitä ennen hoitotyössä,ilman ammattia.

Kun erosin,piti itselle saada jokin ammatti,jotta työllistyminen olisi mahdollista.
Aloitin toisen kerran opinnot hoivatyöhön,mutta keskeytin ne puolen vuoden jälkeen koska nuorimmaiseni sairastui kolmeksi kuukaudeksi,ja jäin opinnoista paljon jälkeen.

Lapset oireili vielä erosta,joten päätin jäädä taas kotiäidiksi..jotta olisin heidän kanssaan,apuna ja tukena.

No,iän kaikenhan ei voi työttömänäkään olla,joten minun oli pakko lähteä alkuvuodesta opiskelemaan..koska peruspäivärahalla ei tämä perhe elänyt.Sosiaalitoimistosta en ole koskaan tukea hakenut,enkä sitä olisi saanutkaan.

Nyt on siis 9kk.tta opiskelua takana..ja vain kuukausi jäljellä.
Joten ei ole mitään mahdollisuutta jäädä kotiin 14v lapsen takia.
Se ei ole työvoimakoulutuksessa mahdollista!
Todellakin,minulle on tärkeä ssada edes yksi ammatti,jotta pystyn laskut maksamaan ja perhettä osaltani elättämään!


Nykyinen mieheni ei tienaa niin hyvin,että hän elättäisi yksin koko perheen.

Jutusteltuani rehtorin kanssa,hän totesi että omaa pitkän kokemuksen alalta..ja tietää että kukaan vanhempi ei ole kyennyt lasta koulussa väkisin pitämään.Ei,vaikka ois viereen mennyt istumaan..ja kädestä kiinni pitänyt.

Olenhan minä yrittänyt etsiä lasta kaupungilta..tunteja talsinut siellä,ajanut pyörällä..ja mies etsinyt toisaalta auton kanssa...mutta mistäpä etsin,kun en tunne hänen uusia ystäviään..en tiedä missä asuu tai mikä puh.numero mahtaa olla.
Myös nuo ystävät suojelee,eivätkä kerro missä lapsi mahtais olla tai milloin on viimeksi hänet nähnyt!

Tämä ei ole mikään maalais pitäjä,jossa kaikki tuntee kaikki..ja jokainen puuttuu tekemisiin heti.

Olen siis todellakin etsinyt eri kaupungisosista,mutta pimeällä se on ollut mahdoton tehtävä!
Miten siis olisin oikeanlaisen etsinnän suorittanut..lapsessa kun ei ole gps-paikanninta!

Tokihan minä tiesin että lapsi koulusta lintsaa,koska olen hänen luokanvalvojaansa tiiviisti yhteyttä pitänyt..mutta se,että poissaoloja oli noinkin paljon johtaa automaattisesti siihen että koululta lähtee virallinen kirje kotiin,koska oppivelvollisuuslakia lapsi ei ole noudattanut.

Miten ihmeessä me taas muuttaisimme?Mitä se muutto auttaa?Kun itseään ei voi pakoon juosta.Kyllä ne suuremmat ongelmat ovat pojassa itsessään,ja hänen asenteessaan.
Miksikä se muuttuisi asuinpaikkaa muuttamalla.

Ei meillä ole sellaiseen mahdollisuutta,eikä haluakaan.
Muitakin lapsia perheessämme on,eikä ole oikein että 5 muuta lasta joutuisivat koulua vaihtamaan ja kavereista luopumaan.

Sinun mielestäsi siis pitää toimia siten että kun yksi vuosia töppää,ja tekee tuhojaan..muiden pitää vain muuttaa asuinpaikkaa ja hypätä töppääjän tahdissa.

Mielestäni tätä voisi verrata alkoholistin kanssa elämiseen,paitsi että kyseessä on oma lapsi...kun alkoholi ongelmainen lupaa olla juomatta..mutta kuitenkin juo,pettää toisaalla,lyö silmän mustaksi ja varastaa perheen käyttövarat...ryyppyretkiltä palatessaan lupaa raitistua..kunnes taas ratkeaa ryyppäämään...ja muksasee toisen silmän mustaksi
Silloinkinko sanoisit "uskon ja luotan,muutetaan muualle ja saat uuden alun elämällesi?".

Niinpä,paitsi että kyseessä on oma lapsi..ei puoliso josta eron voisi ottaa.
Lapsi on lapsi vielä vanhempanakin.

Milloin joku voisi ymmärtää sen,että haen apua lapselleni nyt siksi että hän saisi mm. apua vihanhallintaansa,sekä pelihimoonsa,lintsailun estämiseen,ja varastelu kierteen loppumiseen.

En minä ole TODELLISIA neuvoja vastaan..mutta niiden on oltava realistisia.Koska perheessämme on muitakin huolenpitoa ja tukea tarvitsevia lapsia.

Ehkä kirjoitan siksi,kun tämä nyt on tarkoitettu foorumiksi jolle saa kirjoittaa.

Kysyisin sinulta samaa..miksi kirjoitat/tai edes vastaat,kun sävysi on kaikessa niin tuomitseva?

Lue lisää

Voisitko ajatella, että 14-vuotias poikasi menisi vaikka karate-kurssille, sitä voi jatkaa koko eliniän ajan ja kamppailla itsensä kehittämisessä. Siellä opitaan juuri vihanhallintaa, itsehillintää ja henkistä kanttia.
Onko pojalla ylipäätään mitään harrastusta tai aktiviteettia, joka veisi hänet pois lorvimasta ja hakemasta säpinää tyhjään arkeen rikoksista.

Jos 14-vuotiaalla ei ole avainta, kuten 7-vuotiaalla pikkusiskolla on, niin en yhtään enää ihmettele hänen agressioitaan sisaruksiaan kohtaan. Minusta pojan nöyryyttäminen tuollaisella kohtelulla pitää lopettaa. Ette tule pääsemään puusta pitkään tuollasella menettelyllä vaikka sijoittaisittekin hänet pois kotoa, kun teillä on noin halventavat asenteet poikaa kohtaan, ja kasvatatte kaikki sisarukset nuorimpia myöten kohtelemaan häntä eriarvoisesti ja vieraana, kun ei edes avainta ole käytössä. Henkisesti olet jo sijoittanut hänet kadulle. Poika on perhedynamiikassanne saanut roolin, joka on mustan lampaan osa.
Itse näkisin, että 14-vuotias poika haluaa jo esiintyä miehenä enemmän kuin lapsena, ja äidin olisi hyvä vahvistaa pojan miehisyyttä ja ihailla häntä. Teillä on päinvastainen kierre siellä. Et ihaile poikaasi yhtään vaan haukut ja vähättelet. Sijoitus alkaa pikkuhiljaa tuntua oikeammalta ratkaisulta, ei pojan vaan sinun takia. Puhut rumasti hänestä.

huolestunut äiti kirjoitti:

Olen aiemmin ollut 15v kotiäitinä.
Ja sitä ennen hoitotyössä,ilman ammattia.

Kun erosin,piti itselle saada jokin ammatti,jotta työllistyminen olisi mahdollista.
Aloitin toisen kerran opinnot hoivatyöhön,mutta keskeytin ne puolen vuoden jälkeen koska nuorimmaiseni sairastui kolmeksi kuukaudeksi,ja jäin opinnoista paljon jälkeen.

Lapset oireili vielä erosta,joten päätin jäädä taas kotiäidiksi..jotta olisin heidän kanssaan,apuna ja tukena.

No,iän kaikenhan ei voi työttömänäkään olla,joten minun oli pakko lähteä alkuvuodesta opiskelemaan..koska peruspäivärahalla ei tämä perhe elänyt.Sosiaalitoimistosta en ole koskaan tukea hakenut,enkä sitä olisi saanutkaan.

Nyt on siis 9kk.tta opiskelua takana..ja vain kuukausi jäljellä.
Joten ei ole mitään mahdollisuutta jäädä kotiin 14v lapsen takia.
Se ei ole työvoimakoulutuksessa mahdollista!
Todellakin,minulle on tärkeä ssada edes yksi ammatti,jotta pystyn laskut maksamaan ja perhettä osaltani elättämään!


Nykyinen mieheni ei tienaa niin hyvin,että hän elättäisi yksin koko perheen.

Jutusteltuani rehtorin kanssa,hän totesi että omaa pitkän kokemuksen alalta..ja tietää että kukaan vanhempi ei ole kyennyt lasta koulussa väkisin pitämään.Ei,vaikka ois viereen mennyt istumaan..ja kädestä kiinni pitänyt.

Olenhan minä yrittänyt etsiä lasta kaupungilta..tunteja talsinut siellä,ajanut pyörällä..ja mies etsinyt toisaalta auton kanssa...mutta mistäpä etsin,kun en tunne hänen uusia ystäviään..en tiedä missä asuu tai mikä puh.numero mahtaa olla.
Myös nuo ystävät suojelee,eivätkä kerro missä lapsi mahtais olla tai milloin on viimeksi hänet nähnyt!

Tämä ei ole mikään maalais pitäjä,jossa kaikki tuntee kaikki..ja jokainen puuttuu tekemisiin heti.

Olen siis todellakin etsinyt eri kaupungisosista,mutta pimeällä se on ollut mahdoton tehtävä!
Miten siis olisin oikeanlaisen etsinnän suorittanut..lapsessa kun ei ole gps-paikanninta!

Tokihan minä tiesin että lapsi koulusta lintsaa,koska olen hänen luokanvalvojaansa tiiviisti yhteyttä pitänyt..mutta se,että poissaoloja oli noinkin paljon johtaa automaattisesti siihen että koululta lähtee virallinen kirje kotiin,koska oppivelvollisuuslakia lapsi ei ole noudattanut.

Miten ihmeessä me taas muuttaisimme?Mitä se muutto auttaa?Kun itseään ei voi pakoon juosta.Kyllä ne suuremmat ongelmat ovat pojassa itsessään,ja hänen asenteessaan.
Miksikä se muuttuisi asuinpaikkaa muuttamalla.

Ei meillä ole sellaiseen mahdollisuutta,eikä haluakaan.
Muitakin lapsia perheessämme on,eikä ole oikein että 5 muuta lasta joutuisivat koulua vaihtamaan ja kavereista luopumaan.

Sinun mielestäsi siis pitää toimia siten että kun yksi vuosia töppää,ja tekee tuhojaan..muiden pitää vain muuttaa asuinpaikkaa ja hypätä töppääjän tahdissa.

Mielestäni tätä voisi verrata alkoholistin kanssa elämiseen,paitsi että kyseessä on oma lapsi...kun alkoholi ongelmainen lupaa olla juomatta..mutta kuitenkin juo,pettää toisaalla,lyö silmän mustaksi ja varastaa perheen käyttövarat...ryyppyretkiltä palatessaan lupaa raitistua..kunnes taas ratkeaa ryyppäämään...ja muksasee toisen silmän mustaksi
Silloinkinko sanoisit "uskon ja luotan,muutetaan muualle ja saat uuden alun elämällesi?".

Niinpä,paitsi että kyseessä on oma lapsi..ei puoliso josta eron voisi ottaa.
Lapsi on lapsi vielä vanhempanakin.

Milloin joku voisi ymmärtää sen,että haen apua lapselleni nyt siksi että hän saisi mm. apua vihanhallintaansa,sekä pelihimoonsa,lintsailun estämiseen,ja varastelu kierteen loppumiseen.

En minä ole TODELLISIA neuvoja vastaan..mutta niiden on oltava realistisia.Koska perheessämme on muitakin huolenpitoa ja tukea tarvitsevia lapsia.

Ehkä kirjoitan siksi,kun tämä nyt on tarkoitettu foorumiksi jolle saa kirjoittaa.

Kysyisin sinulta samaa..miksi kirjoitat/tai edes vastaat,kun sävysi on kaikessa niin tuomitseva?

Lue lisää

Olet saanut kymmeniä neuvoja, joista mikään ei ole kelvannut sinulle.

Sinä tietysti teet oman harkintasi mukaan. Minä tiedän mitä olen joskus hankalissa tilanteissa tehnyt ja tiedän tasan tarkkaan mitä minä tekisin jos vielä hankalampia tulisi vastaan. Sinä lausut omia mielipiteitäsi ja minä omiani. Olen siis useimmissa asioissa eri mieltä kanssasi ja uskon, että kun laitat pojan sijoitukseen, hän saattaa rauhoittuakin, mutta uskon, että hän tekisi sen joka tapauksessa, kun teini-ikä hurjuus tasaaantuu.

Sinun mielestäni neuvot eivät ole todellisia, minun mielestäni ovat, jos haluat todella auttaa lastasi. Olen luopunut vakituisesta työpaikasta lapseni takia ja jättänyt opinnot kesken, luopunut korkemmasta palkasta ja muusta turhasta. Kukin siis arvostaa asiat tavallaan, itse en ole osannut laittaa hintaa sille miten hoidan lapsiani.

Kysyt mitä muuttaminen auttaisi? Minä kysyn puolestani, että mitä odotat lapsen sijoittamisen uuteen ympäristöön sitten auttavan, muuttaahan hän silloinkin, tosin yksin, ilman perhettään?

Olen pahoillani, jos sävyni on sinusta syyttävä. Asenteesi on minusta vain niin kerta kaikkisen ällistyttävä. Näin sijaisäitinä toteaisin vielä, että jos minulle kerrottaisiin poikasi tarina ja tarjottaisiin lastasi sijoitukseen meille, en ottaisi häntä. On meillä ennenkin ollut lapsia, joiden vanhemmat eivät heitä halua, mutta olisi eka kerta kohdallani, kun syynä ovat lapsen ongelmat. Liian rankkaa.

Onnea ratkaisusi kanssa.

huolestunut äiti kirjoitti:

kun ei koskaan sinne kouluun edes mene.

Mieheni tekee vain iltavuoroa,ja on myös arkivapaita.
Muut sisarukset pääsevät koulusta jo 12-13 aikaan..joten eipä tuo ehdi kauaa missään kaukana "haahuilla";)

Epämääräiset toiminnat lapsi kyllä osaa ihan itse,ja omilla ajatuksillaan tehdä...se,ettei hän pääse spreijaileen esim.pyörää kellaritiloihin(jota hän aiemmin teki,vaikka taloyhtiön säännöt sen kieltävätkin)...se on myös yksi syy,ettei lapsella avaimia sinne ole.

Lue lisää

Avataanko pojalle aina ovi, kun hän pyrkii sisään? Onko hänellä takeet ja varmuus kotiinsa pääsystä aina? Kerroit, että hän on öitä pois kotoa kertomatta olinpaikkaansa. Ehkä ette olleet paikalla, kun hän pyrki kotiinsa tai ehkä hän ei illan hämärtyessä halunnut ottaa riskiä yönselkään jäämisestä ilman avainta, vaan valitsi varman yösijan. Onhan tuo jo törkeetä, että 14-vuotias joutuu elämään päivästä toiseen ilman kotiavainta, 7-vuotiaiden armoilla sisäänpääsystä. Jos vielä ovat riidelleet, niin nämähän jättävät hänet pakkaseen. Niinhän normaali ala-asteikäinen lapsi tekee isommalle, jos pelkää tai inhoo tätä.
Lisäksi, kun teillä on mustalammas perheessänne, syntipukki, niin hänen kontolleen menee takuulla myös pulmusina pidettyjen lasten tekoset, ja poika on voinut sen takia kasvaa hällä-väliä menttaliteettiinsa.
Lisäksi huolestuneen äidin vastakkainasettelu poikaansa nähden on outoa. Hän perää itselleen oikeuksia poikaansa vastaan. Normaalitapauksessa äidin ja lapsen oikeudet ovat yhtä, ei vastakkaiset. Tämä ketju ei ole totta. Jos ihminen on 15-vuotta kotiäitinä, niin hän on kasvanut toisella tavalla äitiyteen kuin mitä aloittaja ilmentää.