Hei ihmiset.
Olen tässä ihmetellyt, että milloin suhteessa olisi aika sanoa toiselle nämä ikimuistoiset kolme sanaa, "minä rakastan sinua".
Olen ollut vähän yli puoli vuotta yhdessä mieheni kanssa ja minusta on tuntunut monesti siltä että olisin halunnut sanoa hänelle että rakastan häntä, mutta olen odottanut että mies sanoisi sen minulle ensin. Ei ole vielä sanonut.
Olen miettinyt onko hän ujo sanomaan tuollaista kun kuitenkin minusta tuntuu että hän rakastaa minua ja on hän puhunut itsestään sanomalla olevansa minun "rakastava poikaystävä." Mutta ei ole sanonut minulle päin naamaa että rakastaa minua.
Sitä olen kaivannut ja odottanut, koska haluaisin tosiaan että hän sanoisi sen ensin ennen kuin minä sanon. Kun minä tämän meidän virallisen seurustelunkin aloitin kysymällä alettaisiinko nyt seurustelemaan niin niinkun virallisesti (silloinkin olisin kyllä halunnut että mies olisi kysynyt, mutta kun sitä kysymystä ei vaan tahtonut tulla niin minähän kysyin). Niin haluaisin että hänkin tekisi tällaisen vastaavan suuren eleen eli sanoisi minulle suoraan että rakastaa minua.
Vastailkaahan miulle te enemmän seurustelleet ja maailmaa nähneet, kiitos!
Olen tässä ihmetellyt, että milloin suhteessa olisi aika sanoa toiselle nämä ikimuistoiset kolme sanaa, "minä rakastan sinua".
Olen ollut vähän yli puoli vuotta yhdessä mieheni kanssa ja minusta on tuntunut monesti siltä että olisin halunnut sanoa hänelle että rakastan häntä, mutta olen odottanut että mies sanoisi sen minulle ensin. Ei ole vielä sanonut.
Olen miettinyt onko hän ujo sanomaan tuollaista kun kuitenkin minusta tuntuu että hän rakastaa minua ja on hän puhunut itsestään sanomalla olevansa minun "rakastava poikaystävä." Mutta ei ole sanonut minulle päin naamaa että rakastaa minua.
Sitä olen kaivannut ja odottanut, koska haluaisin tosiaan että hän sanoisi sen ensin ennen kuin minä sanon. Kun minä tämän meidän virallisen seurustelunkin aloitin kysymällä alettaisiinko nyt seurustelemaan niin niinkun virallisesti (silloinkin olisin kyllä halunnut että mies olisi kysynyt, mutta kun sitä kysymystä ei vaan tahtonut tulla niin minähän kysyin). Niin haluaisin että hänkin tekisi tällaisen vastaavan suuren eleen eli sanoisi minulle suoraan että rakastaa minua.
Vastailkaahan miulle te enemmän seurustelleet ja maailmaa nähneet, kiitos!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niin, on hän kyllä kerran laittanut tekstiviestiin että hänestä on viime aikoina tuntunut että hän rakastaa minua entistä enemmän. Mutta ei ole sanonut ikinä suoraan face to face kuitenkaan. :(
Ikäänkuin se olisi joku itsestäänselvyys jota ei ikinä tarvitse sanoa?
ja nyt odottaa sinun siirtoasi :)
rakastavansa sinua, viesteissä? Mitä eroa sillä on sanoo sen viestissä vai kasvokkain.
Minä nainen olin ainakin meidän suhteessa se joka sanoi ensin rakastavansa, ja olen nykyäänkin se joka sanoo asian.
Mies osoittaa rakkauden muilla konstein, korjaamalla autoa, remontoimalla asuntoa, tekemällä pieniä ja vähän isompiakin palveluksia.
joten ota ja sano, miehet on muutenkin huonoja tuollaisten sanomisessa.
Niin, olisin vain halunnut että olisi sanonut kasvokkain.
Vastasin hänen lähettämäänsä viestiin että minusta on myös tuntunut samalta.
Tuon viestin jälkeen puhuimme puhelimessa seuraavana päivänä ja viittasin tuohon viestiin, niin hän puhuikin kiintymyksestä, että on tullut sellainen syvempi kiintymys jotenkin. Eli ei siis suullaan sanonut että rakastaa. :(
Ollaan oman miehen kanssa oltu vuosi yhdessä. Emmepä mekään ole sanoneet että rakastaisimme toisiamme, vaikka ainakin itse luule miestäni rakastavan. Miehe kanssa olemme jutelleet suhteemme alkuaikana ja mies on sanonut rakkauden kehittyvä jopa vuosie yhdessäolon myötä.
Kyllä toisiamme kutsumme rakkaiksi tai sanomme että "olet rakas" mutta emme juuri näitä kolmea maagista sanaa.
Tuota olen myöskin miettinyt, että se rakkaus kehittyy pidemmän ajan kuluessa. Itse olen sellainen etten voisi nimittää tunnetta rakkaudeksi vielä kuukauden-parin tuttavuuden jälkeen, vaan se olisi minun mielestä vielä ihastusta. Mutta nyt olen sitä mieltä että tämä on omalla kohdallani muuttunut jo rakkaudeksi. Tuntuu että toisenkin kohdalla, mutta enhän voi toisen ihmisen syvimmistä tunteista tietää. En vain tiedä pitäisikö sitä sitten toiselle sanoa vielä, vai...?
Miksi odottaa, että toinen sanoo ensin? Ehkä hän aristelee yhtälailla. Ei tuohon mitään sääntöä ole olemassa muutenkaan. Yhdessä suhteessani sanoin sen itse useamman kuukauden seurustelun jälkeen. Toisessa suhteessa taas parin viikon seurustelun jälkeen sanoimme melkein yhtä aikaa.
Mielestäni se pitää voida sanoa, kun siltä tuntuu.
"koska haluaisin tosiaan että hän sanoisi sen ensin ennen kuin minä sanon." Miksi sinä et voi sanoa sitä jos niin tunnet? Onko ylpeytesi esteenä? Eiköhän jokainen sano sen sitten kun siltä tuntuu.
Voihan se olla että poikaystäväsi ei rakasta sinua, pitää vain sinusta. Ja tykkää nussia sinua.
Tuntuu vain jotenkin orvolta sanoa tuo jos sitten toinen ei voisikaan jostain syystä sanoa samaa. En tiedä, on vain jokin sellainen pelko siinä taustalla ettei haluaisi ainakaan itse sanoa mitään tuollaista jos sitten jäisi yksin, olisi väärässä. Vaikka voi olla kyllä turhaa tämä pelkääminen, koska meidän suhde kyllä perustuu rehellisyyteen ja uskoisin hänen oikeasti rakastavan minua ja vaikuttaa oikeasti olevan vakavissaan.
voi pelätä just samaa
Jos jäät tuota miettimään.
Itse en ole koskaan noita sanoja lausunut.
Sitä oikeaa täydellistä hetkeä ei sitten tullukaan, yli 25 vuotta olen jo odotellut...
Onko se maaginen "rakastan sinua" ihan välttämättä sanottava ja miksi se on niin maagista ja "suuri ele"?
Hassuinta, että tiedät rakastavasti häntä ja tunnet hänen rakastavan sinua. Mitä ne sanat tekevät? Noh, on kai se tavallaan hykerryttävää kuullakin muiden aistimusten ohella, mutta onko tälle lausahdukselle asetettava suuri painoarvo? "rakastan sinua" on kuitenkin aika vähäpätöinen rakkaudenosoitus, sillä se on niin vaivatta, nopeasti ja "ohimennen" ilmaistavissa (tältä minusta tuntuu).
Sitä paitsi "minä rakastan sinua" purkaa tunnetason ihastuttavan jännityksen. Björkin eräässä kappaleessa on sanat "you know that I adore you, you know that I love you, so don't make me say it, it would burst the bubble, break the charm" Mielestäni vallan osuvasti sanottu :)
Mutta, mikäli todella haluat asian ilmaista ääneen kehotan sinua tunnustamaan oma rakkautesi miestäsi kohtaan. Miksi ihmeessä miehen pitäisi tehdä se ensin?
Tuo onkin hankala homma jos tämä hykerryttävä ilmapiiri sitten säröytyisikin tuosta lausumasta... :(
Outoa tuo, että pitää odotella, että toinen sanoo. Tai no, minun ei ole tarvinnut odotella. Kaikki kolme, joiden kanssa olen seurustellut, ovat sanoneet nuo sanat tasan kaksi kuukautta sen jälkeen kun olemme tavanneet ensimmäisen kerran, ja seurustelukin on alettu samantien. Outoa sekin. Mutta, ehkä se on juuri sopiva aika tutustua ja rakastua.
Nykyinen kumppanini sanoi maagiset sanat juovuksissa ekan kerran. Kysyin sitten aamulla, että oliko tosissaan. Oli kuulemma halunnut sanoa aiemmin, mutta ei ollut uskaltanut. Onhan se vähän typerää, että pitää olla roihkaistunut alkoholilla, mutta ymmärtäähän sen, että silloin on myös tunteellisempi ja avoimempi.
Summa summarum ei ole oikeaa hetkeä, on vain se hetki kun siltä tuntuu ja silloin se sanotaan. Aivan sama kuka sanoo. Rakkaus on ihana asia.
On sanoa kun nussitte, ja kun miehesi on laukeamassa, takuulla pitäisi tulla vastine takaisin... jos ei tule, niin sitten ei takuulla rakasta. Eli jos tosiaan pelkäät aloita hyvin varmassa tilanteessa, aina ei ole otollinen hetki :)