Puoli vuotta sitten aloin tosissani laihduttamaan, koska olin helmikuussa suuntaamassa lomalle Egyptiin, ja halusin edes jonkinlaisen rantakunnon. Olin aloittaessani 64kg/168cm. Tammikuu meni ihan hyvin, urheilin paljon, vaikka mielestäni syömisissäni olisi ollut toivomisen varaa. Ruoan houkutusta on aina ollut vaikea vastusta.. :P. Kuitenkin liikunnan ansiosta laihduin 60kg:hen.
Matkan jälkeen kilot tulivatkin urakalla takaisin, vaikka suunnitelmissa ei todellakaan ollut lopettaa laihduttamista. Nyt painan 68kg - laihdutus on johtanut uskomattomaan rääkkipäivä - mässäilypäivä -rytmiin. Olen yrittänyt laatia itselleni täysin inhimillisiä ruokavalioita, joissa olisi helppo pysyä, mutta mikään ei tunnu auttavan. Jaksan ruokavaliota pari päivää (vaikka se onkin täyttävä ja maukas, en siis riudu) ja sitten saatan sortua syömään mitä epäterveellisimpiä asioita... mielettömiä määriä suklaata, sipsejä, rasvaisia ruokia... you name it. Enkä lopeta syömistä ennen pahaa oloa. Liikuntaa (juoksua, kuntosalia, pyöräilyä) harrastan 3-4krt viikossa, mutta usein se jää pois mässäilyaikoina - tuntuu, että lenkille lähtö ei pelasta mitään.
Mitä on tehtävissä? Noh, tyhmä kysymys kenties, mutta oli pakko avautua jonnekin, kun lähes 2v. laihdutusyrityksiäni seurannut poikaystäväni totesi juuri, että "sähän oot vaan lihonut siitä kun me tavattiin", vaikka sen kiltisti sanoikin.
Matkan jälkeen kilot tulivatkin urakalla takaisin, vaikka suunnitelmissa ei todellakaan ollut lopettaa laihduttamista. Nyt painan 68kg - laihdutus on johtanut uskomattomaan rääkkipäivä - mässäilypäivä -rytmiin. Olen yrittänyt laatia itselleni täysin inhimillisiä ruokavalioita, joissa olisi helppo pysyä, mutta mikään ei tunnu auttavan. Jaksan ruokavaliota pari päivää (vaikka se onkin täyttävä ja maukas, en siis riudu) ja sitten saatan sortua syömään mitä epäterveellisimpiä asioita... mielettömiä määriä suklaata, sipsejä, rasvaisia ruokia... you name it. Enkä lopeta syömistä ennen pahaa oloa. Liikuntaa (juoksua, kuntosalia, pyöräilyä) harrastan 3-4krt viikossa, mutta usein se jää pois mässäilyaikoina - tuntuu, että lenkille lähtö ei pelasta mitään.
Mitä on tehtävissä? Noh, tyhmä kysymys kenties, mutta oli pakko avautua jonnekin, kun lähes 2v. laihdutusyrityksiäni seurannut poikaystäväni totesi juuri, että "sähän oot vaan lihonut siitä kun me tavattiin", vaikka sen kiltisti sanoikin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tilanne ollut noin epätoivoinen...silloin kun painoin 110kg ja oon 175cm pitkä.Nyt paino on 80kg,mutta en ole siihenkään tyytyväinen eli laihdutus jatkuu vielä,kunnes päästään tonne alle 70kg:n.No jokatapausessa heikkouteni on aina ollut kaikki herkut varsinkin makeat,nyt olen käyttänyt säännöllisesti kromi-tabletteja ja ne on ainakin mulla toimineet tosi hyvin eli se poistaa makean himoa.Ja pääasiasa syön rasvattomia maitotuotteita,kasviksia tosipaljon,juon 3 litraa kivennäisvettä päivässä,vaalea leipä on vahdettu tummaan,kaikki rasva minkä vaan voi on karsittu pois.Enkä sen paremmin ajattele asiaa olen vaan nyt tottunut valitsemaan vähärasvaiset ruuat,eikä herkuttelukaan ole kielletty kokonaan...se on sallittu korkeintaan kerran viikossa.