Minulla on aivan ihana mies. Ollaan oltu naimisissa kaksi vuotta. Tähän suhteeseen lähtiessäni päätin, että meillä tulee olemaan hyvä, tasa-arvoinen suhde, jossa ei nalkuteta, asiat sanotaan jämptisti ja se on siinä. Mies on ihana juuri tuollaisena, enkä yritä muuttaa häntä mitenkään. Mutta miten asiat ovat menneet käytännössä? Minä olen joutunut taistelemaan nalkuttamista vastaan ja sitä vastaan, että yritän muuttaa miestä. Se on varmaan naisen luonnossa, että hän käytännöllisenä ihmisenä yrittää saada asiat rullaamaan mahdollisimman sujuvasti, hoidettua kaikki asiat ajallaan, yrittää huolehtia kummankin puolison hyvinvoinnista ja terveellisistä elämäntavoista. Näin meilläkin. Mies vaan ei näyttänyt kertasanomisella oppivan mitään, ei edes jatkuvalla sanomisella. Oli samaa mieltä, mutta ei muuttanut tapojaan. Siinä oli sitten minulla itsetutkistelun paikka, että tähänkö on tultu:O Otin äkkiä takapakkia.
Minä rakastan miestäni. Kaikista asioista en aina pidä ja monesti olen huolissani hänen epäterveellisistä tavoistaan. Äidiksi en kuitenkaan halua ruveta. Kun mies on yksin eläessään säilynyt hengissä ja suurin piirtein terveenä, niin eiköhän tuo selviä tästä eteenpäinkin. Mies kykenee myös hoitamaan itsenäisesti raha-asiat, vaikka niitä muistutuslaskuja välillä tipahtaakin postiluukusta. Mies tekee niitä hyviä ja oikeita asioita –myös kotitöitä- silloin kun katsoo olevan oikea aika siihen. En pysty muuttamaan häntä hoputtamalla ja on parempi etten yritäkään. Näin molemmilla on rauha.
Minulla on upea mies: jämäkkä, miehekäs seksikäs, ystävällinen ja rakastava. Toivottavasti pysyykin tuollaisena!
Minä rakastan miestäni. Kaikista asioista en aina pidä ja monesti olen huolissani hänen epäterveellisistä tavoistaan. Äidiksi en kuitenkaan halua ruveta. Kun mies on yksin eläessään säilynyt hengissä ja suurin piirtein terveenä, niin eiköhän tuo selviä tästä eteenpäinkin. Mies kykenee myös hoitamaan itsenäisesti raha-asiat, vaikka niitä muistutuslaskuja välillä tipahtaakin postiluukusta. Mies tekee niitä hyviä ja oikeita asioita –myös kotitöitä- silloin kun katsoo olevan oikea aika siihen. En pysty muuttamaan häntä hoputtamalla ja on parempi etten yritäkään. Näin molemmilla on rauha.
Minulla on upea mies: jämäkkä, miehekäs seksikäs, ystävällinen ja rakastava. Toivottavasti pysyykin tuollaisena!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Upeaa luettavaa!
Jospa vain hyväksyisimme toinen toisemme sellaisina luonnollisina omina itseinämme ja haluaisimme nähdä toisessa ennemmin ne hyvät kuin huonot puolet, olisi elämä niin paljon helpompaa.
Eihän kukaan halua oikeasti olla se "paha akka". Eikä kukaan halua olla se huono ja tossun alle tungettu mieskään.
Parisuhteessa toinen osapuoli on kuin peili itsestämme. Millaiseen peiliin sitä itse haluaisi katsoa?
Annetaan olla sellaisia kuin ovat.
Ainoa mies joka hyväksyy minunkin ärsyttävät tapani.
Hukkaan ja unohtelen tavaroita ja joskus kimitän lapsilleni sekä sekoan päivissä ja ajan holtittomasti autollani. Kärsin paniikkihäiriöstä.
Olen myös aamusin ihan karsean näköinen pörröpää
sekä aika vanha ämmä jo.
lapsettomana, mutta siinä tapauksessa ei olisi tullut mieleenkään, että mies olisi tehnyt vielä kotitöitäkin...huhhuhhhhh
Minulla on kaksi poikaa ja olen heidät aina itse hoitanut.
Miehelleni keitin heti kahvit kun tuli töistä kotiin ja siivosin kodin, jotta meillä kaikilla olisi ollut mukavaa ja viihtyisää.
Miehelläni oli hyvin vaativa työ, joten huolehdin niin koulut kuin harrastuksetkin ja heidän kaverinsa saivat olla meillä kuin kotonaan ja sen lisäksi opiskelin ja olen kirjailija ja monen kiinteistön hoito on harteillamme, josta myös osani hoidin ja hoidan.
Kyllä nykynuoret ovat tosi laiskoja ja uusavuttomia nyhveröitä.
Nyt tulee sitten, että olen kateellinen, mutta en todellakaan, minulla on euromillit pörssissä, joten olisin voinut pitää piikoja vaikka puolitusinaa, mutta mielestäni ihmisen pitää sentään tehdä jotain eikä vain lakata kynsiään.
Se homma hoituu hetkessä-
Oma äitini on aina ollut varsinainen naputtaja ja seremoniamestari. Muu perhe poukkoili sen mukaan. Isää hän yritti "fiksata" noin 40 vuotta. Arvatkaa onnistuiko... Joskus hirvittää kun kuulen omassa äänessäni äidin äänen kaiun. Silloin täytyy pysähtyä, nielaista ja jatkaa eri äänensävyllä.
Me emme ole miehen kanssa muuttaneet toisiamme. Mies on kylläkin oppinut sisäsiistiksi ;-) eli hän osaa jo nauttia viihtyisästä kodista oleskelutilana, ennen se oli kamojen dumppauspaikka missä oli myös jääkaappi, sänky, sohva ja telkkari. Varsinainen elämä tuli elää sen ulkopuolella. Minä taas yritän pitää itseni sinä samana naisena jonka kanssa mies alunperin halusi naimisiin. Siis ihokarvat ja läskit on pidettävä kurissa, eikä nalkuttava muija saa syrjäyttää sitä iloista ja alati syliin pyrkivää neitoa.
Niin kauan ihmiskunnalla on toivoa kun on tuöllaisia NAISIA...muistutat omaa vaimoani jota olen rakastanut yli 20 vuotta, enkä pois antaisi........................
Kirjoitat ihanasti vaimostasi:) Toivottavasti mekin pystymme mieheni kanssa rakentamaan yhtä pitkä ja hyvän liiton.
Kiva että löytyy muitakin samoin ajattelevia:)
Onkohan tuo suorastaan naisen geeneihin kirjoitettu ominaisuus, että yritämme muuttaa, "auttaa" ja neuvoa miehiä..? Ennen avo- ja avioliittoa ajattelin ettei minusta löytyisi tuollaisia ominaisuuksia ollenkaan, mutta siellä ne olivat piilossa.
Kun vähensin mieheni tekemisten vahtimista, tein sellaisen havainnon, että lopputulos on yleensä ihan sama, huomauttelin minä asioista tai en. Esim. jos sanoin miehelleni, että hänen olisi syytä käydä parturissa, sain sanoa siitä vaikka kuinka monta kertaa ja sitten hän jotain kahden viikon päästä ilmaantui tukka siistittynä kotiin. Nykyään mainitsen hänelle yhden ainoan kerran, että minun mielestäni hänen hiuksensa kaipaavat leikkaamista ja kas kummaa, n. kahden viikon päästä homma on hoitunut. On ehdottomasti kivempi kertoa huomionsa kauluksen päälle kasvavista hiuksista vain sen yhden kerran, kuin naputtaa kaksi viikkoa, kun lopputulos kerran on ihan sama. Toista ei todellakaan pysty muuttamaan, joten kannattaa luovuttaa suosiolla;)
Minusta tuntuu, että naisilla on taipumus yrittää kitkeä miehistään juuri ne hyvät ominaisuudet, jotka toisaalta ovat niitä kiehtovia ja hyviä juttuja. Ainakin minusta on ihanaa, että mies on jämäkkä ja osaa pitää päänsä. Vaikka se välillä ärsyttää suunnattomasti, niin pidän sitä ehdottomasti hyvänä puolena, että miehellä on selkärankaa. Samoin on kiinnostavaa seurata miehen erilaista tapaa hoitaa asioita. Tyyli on aivan eri kuin minulla, mutta lopputulos on yhtä lailla hyvä. Minulla on niin ihana mies, että hän tekee n. puolet kotitöistä, mutta en tiedä kuinka kauaa tekisi, jos minä käskyttäisin häntä mitä pitää tehdä ja milloin... Nyt tuo touhuilee silloin kun jaksaa ja silloin voi samana päivänä vetää vaikka koko setin eli pyykit, tiskit ja imuroinnin:)