olen ollut aviossa jo monta vuotta ja muutaman lapsenkin saanut.ei tule enään mistään mitään en nauti kun minua kosketaan ,en halua olla alasti tai jos olen niin pimeässä .häpeän vartaloaini ja suuria rintoja vaikka pidänkin avonaisia paitoja jotka peittää hyvin vyötärön ja vatsan.inhoan raskaus arpia ja sitä myöten itseäni,vaikka mulla on kapea vyötärö mutta se vatsa joka jäi ja arpinen sellainen vie kaiken haluni.
itsetuntoni on nollassa
blondi33
132018
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Älä valita...
Nää palstat on sen takia, että ihmiset voisivat täällä valittaa, kun eivät muuten kehtaa!
Olen hieman alle 30v, myös kaksi lasta ja hyvin samanlaiset fiilikset..minulla tämä kaikki on 3kympin kriisiä jota poden, tähän liittyy niin paljon muutakin kuin oman vartalon hyväksymisen vaikeus. Tuntuu kuin eläisin tätä elämää ilman että todella elän!!!
itse taas olen nuori nainen, muka parhaimmassa hehkussa, olen anorektisen laiha, siis laihduttamatta, täysin luontaisesti, siis ei juurikaan muotoja, siksi arastelen miesten läheisyyttä ja muutenkin tunnun hieman "kovalta" koska pyöreyttä ei pahemmin ole. olen kasvuiän jälkee saanut koko ikäni kuulla kuinka olet vain luuta ja nahkaa ja ne kommentit todella loukkavat ja saavat vaan entistä enemmän käpertymään kuoreensa ja karttamaan läheisyyttä. kyllähän se kivalta tuntuu jos toinen pitää hyvänä mutta kun ite pitää olla sillee et älä vaan koske sinne ja sinne, ni ei pysty kunnolla nauttimaan. voi kun ois sellanen vartalo et ois sinut itsensä kanssa...
vaikka tärkeintä on, että olet terve. Ja älä tuijotta vatsaasi niin paljon. Tykkäisitkö mennä kuntosalille?
Ei kannata olla niin kriittinen tiseään tai ulkonäköään kohtaan, että alkaa masentaa tai tympäistä.
Itse olen jo lähempänä viittakymmentä, kolme lasta tehnyt ja sitä myöten vartalo muokkautunut pehmeäksi, pyöreäksi jne. Ennen ajattelin olevani vain inhottava pullukka, ennen kuin tajusin, että tuollainen ajattelu haittaa vain minua itseäni.
Rintani ovat isot ja jo kovasti rupsahtaneet, silti niistä tykkään; ovat hyvin täyttäneet tehtävänsä. Maha on röllö ja turhankin pehemeä mutta tykkään siitäkin ja yli päätään kannan koko vartaloani aikuisen naisen ylpeydellä!
Ole iloinen itsestäsi ja ihanista lapsistasi!
there only one way to boost your disabled self-esteem: kill yourself. period. :D
Minä olen kolmekymppinen nainen, ei lapsia enkä siltikään ole tyytyväinen vartalooni. Sinulla sentään on lapset. Eli hyväksyttävä syy sille miksi vatsasi ei ole ns. huippukunnossa.
Jos asia vaivaa sinua todella paljon, niin ainahan voi hakeutua plastiikkakirurgin vastaanotolle. Käy ainakin konsultoimassa. Tämä siis siinä tapauksessa, että olet varma ettet halua enää lisää lapsia. Mielestäni on täysin hyväksyttävää käydä operoimassa itseään jos se saa elämänhalun (ja seksielämän) takaisin.
Muista rakastaa itseäsi joka tapauksessa!
Elämä jättää meihin jäljet, niin miehiin kuin naisiin.
Mielestäni pohdit turhia , se että et ole tyytyväinen itseesi voi ruveta heijastumaan parisuhteeseen.
Minua ei ainakaan haitaa se jos nainen on saanut lapsia ja on vähän masua ja raskaus arpia .
Liiku , ja korosta niitä naiselisia piirteitä mitä sinussa on ja nauti elämästä.
Ota hänen sanat ja ala tosiaan elämään!
Kuvankauniit täydelliset naiset ovat todellisuudessa harvinaisia ja kuka heitä uskaltaa lähestyä. Elämänkokemus näkyy meissä paitsi CV:ssa niin myös kasvoissa, vartalossa ja eritoten silmissä. Nelikymppisenä, ei hoikkana mutta sisäisesti levollisena ja itseensä luottavana nainen on usein eroottisimmillaan kaikkine arpineen.
kaikille tuestaja hyvistä neuoista.täytyy kait ottaa itseä niskasta kiinni.
Alapa tehdä joka aamu ihan yksi setti vatsalihaksia, 12 vatsalihasliikettä. Ihan vaikka sängyssä tai maton päällä. Sitten kun tuntuu siltä että jaksat niin alat lisätä vielä 1-2 settiä lisää.
Siitä se lähtee. Ja tosiaan aluksi riittää että ihan yhden kerran! Kun treenaat omaa elämääsi ja sen parantumista varten, ei tarvitse liian kovasti aloittaa. Tulet huomaamaan tuloksia jo vuodessa, ja se on aika paljon kun sinulla on mahdollisesti vielä 50 elinvuottakin jäljellä.
Muista että tärkeintä on päätös parantaa itseään, ei treenauksen absoluuttinen määrä.