Olen tullut vuosien mittaan siihen tulokseen, että luottokampaajani ei ehkä sittenkään hallitse luonnonkiharien hiusteni leikkaamista. Hän tasoittaa hartiapituiset, melko paksut hiukseni märkinä sävytyksen jälkeen ja yrittää melkein aina föönata ne suoriksi, vaikka pyristelisinkin vastaan ja lähtisin mieluummin vaikka märin päin kotiin. Eihän niistä suoria millään tule, hamppua vain.
Mitähän niksejä näiden leikkaamisessa mahtaa olla? Tietäisikö kukaan? :)
Mitähän niksejä näiden leikkaamisessa mahtaa olla? Tietäisikö kukaan? :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
minullakin. Partureita saa vartioida luonnonkiharien leikkauksessa. Muistan yhä kauhulla leikkauksen, kun juuri valmistunut tyttönen yritti tasoittaa latvojani... naivien kommenttiensa kanssa. Huh.
Takapituuksien kanssa pitää olla tosi tarkkana, ettei hius pomppaa yllättäen takaa niskasta lyhyemmäksi kuin sivut, vaikka märkänä latvat olisikin tasapitkät. Siis paras jättää takaa hieman pidemmäksi. Luonnonkiharien pinta pörröttyy helposti (riippuen myös ilmankosteudesta) kevyt "keritseminen" pinnasta tekee ihmeitä.
Föönikuivaus täysin myrkkyä luonnonkiharoille. Suoristusraudasta en sano muuta kuin miksi polttaa sillä hiuksia... Kiharat ei sillä lannistu.
Tasan muuten luonnonkiharat raudalla suoristuu jos on valmis käyttämään rahaa suoristaviin hoitoaineisiin (Wellalla esim. on tosi hyviä muotoilutuotteita suoristusrautojen kanssa käytettäväksi) ja jaksaa odottaa että rauta lämpee kuumaksi saakka.
Mutta kiharien hiusten kanssa hyviä leikkauksia on hiukan kerrostetut hiukset, ja vaikka (jos sellaisesta tykkää) niin leikaa latvat epätasaisiksi.
Kun käyttää tuhteja aineita ja kuumaa rautaa, saa kyllä kiharat hiukset suoriksi - hetkellisesti. Luonnonkiharat hiukset, varsinkin minun, ovat kuivat, joten voi kuvitella, mitä tuhoa useammalla suoristuskerralla saisi aikaan.
Tietääkö muuten kukaan, mistä löytäisi edes yhden kuvan kemiallisesti suoristetuista, aiemmin hyvin kiharista hiuksista? Sillä lailla 10 sentin vapaan juurikasvun kanssa.. :D