vaikkei toivoa enää ole ja järki sanoo, että nyt on luovuttamisen aika. Miksi silti kokoajan mietin sinua?
On niin vaikeaa päästää lopullisesti irti...
surusilmä
41225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen jo luovuttanut, en usko yhteenpaluuta vaikka toivoisin syvällä sisimmässäni niin (vai toivonko..). Tiedän siis ettei tulla ikinä palaamaan yhteen, mutta tunteet, jotka vielä on elossa, tekee temppujaan. Haluaisin lakata kaipaamasta, onko se sitten sitä lopullisesti irti pääsemistä? Haluaisin lakata miettimästä Häntä, haluaisin unohtaa, mutta ei vaan voi.. Koska voin sanoa etten enää kaipaa?! Tuntuu ettei tää kaipaus mene koskaan ohi.
se menee ohitte.. ajan kanssa.. on yritettävä ajatella jotain muuta ja jatkettava elämässä eteenpäin. ei se noin vaan yks kaks häviä..
Minä luulen, etten pääse irti hänestä ikinä.
Välillä jopa vihaan häntä ja olen kuin helpottunut: "En enää välitä sinusta! Olet minulle aivan yhdentekevä! Onneksi tajusin tämän viimein ja pääsin sinusta eroon."
Sen jälkeen kun hänet menetin, minulla on ollut tapana nähdä hänestä unia noin parin kuukauden välein, muutamia öitä peräkkäin.
Aina kun tällainen "unijakso" tulee, rakastun häneen uudelleen ja ahdistun valtavasti, kun menetin elämäni rakkauden.
Tälläkin hetkellä tekisin mitä vain jos saisin hänet.
noh.. toivottavasti olet aika varma että haluat todellakin hänet takaisin. ei pidä kuitenkaan unohtaa miksi ero tuli. unijutut..kai se varmaa siitä tulee että olet häntä koko ajan ajattelut..mahdollista mutta ei vältämättä. nyt voi toki tuntua että ei millään irti pääse mutta muutaman vuoden päästä asiat muuttuvat.