Olen korviani myöten täynnä tätä lapsen kanssa kahdestaan kotona olemista! Viihdyn kyllä kotosalla muuten ihan kivasti mutta kun meillä ei käy edes vieraita enkä itsekkään pääse mihinkään täältä. Asutaan sen verran kaukana kaupungista. Itselläni ei ole autoa eikä ystävillänikään jotka asuvat kaupungissa. Mieheni kulkee autolla töissä joka päivä ja työpäivät ovat suoraan sanottuna 12 tuntisia. Aamusta iltaan. Tulee kotiin keskimäärin yleensä ilta kahdeksan aikoihin. Lapsi laittaa ilta 9 nukkumaan että juuri ja juuri mies ehtii lasta näkemään. Kun lapsi on nukahtanut niin mies istuu vaan tietokoneella tai makaa sohvalla. Väsynythän hän varmasti on mutta miksi tehdä niin pitkää päivää kun lyhyempääkin on mahdollista tehdä. Eikä kyse voi olla rahasta koska palkka on silti sama tekeekö lyhyttä vai pitkää päivää.(kyseessä perheyritys,jossa mieheni palkallisena työntekijänä,ylitöistä ei makseta)
Itse olen äitiyslomalla,vanhin lapsi vuoden ja nuorin syntyy ihan piakkoin.Mietinkin että miten ihmeessä jaksan sitten kahden pienen vaippaikäisen lapsen kanssa yksin ympäri vuorokauden? Kun nytkin on jo niin stressaantunut ja väsynyt.Sekä yksinäinen. Mies valittaa että miksi en harrasta mitään tai käy missään iltaisin jne..No miten sitä enään kahdeksan jälkeen mihinkään jaksaa lähteä,kysympä vaan. Minun ilta menee siinä että menen suihkuun kun mies tullut kotia,sillä välin mies antaa puuron lapselle ja laittaa nukkumaan,paitsi sekin on monestikkin minun tehtävä.Suihkusta tultuani syön iltapalaa ja teen jotain tunnin omia juttuja. Yleensä haluaisin viettää sen mieheni kanssa mutta kun se vaan istuu siinä koneella tai makaa sohvalla,eikä kuule eikä näe mitään. Viikonloput mies harrastaa sitten omia juttuja,mutta on välillä kyllä kotonakin mutta sillonki vaan makaa sohvalla eikä varmastikkaan tee mitään. Astiapesukoneen tyhjentäminenkin on hankala asia. Kaikki kotityöt ja ruoan laitto on minun harteilla. Perustelee omaa tekemättömyyttään sillä että tekee niin paljon töitä ja että minähän tässä olen Äitiys"lomalla",päivät vaan kotona hengailemassa. Sen mielestä lasten hoito ei ole mitään "työtä".
Olen miettinyt eroamista sata kertaa mutta hankalaa se nyt ainakin on kun uusi vauvakin syntyy ihan kohta. Enkä pärjäisi taloudellisesti mitenkään. Tuntuu että alan päivä päivältä enemmän vaan "inhoamaan" miestäni.Miten joku voi ollakkin niin tyhmä,mies muka ajattelee perheen parasta ja että me ollaan sille kaikki kaikessa niin miksi sitten ei voi olla enemmän kotona meidän kanssa,auttaa kotiaskareissa edes sen minkä jaksaa ja tehdä yhdessä asioita meidän kanssa sekä kaksistaan minunkin kanssani.
Onko jollain muilla samanlainen olo,että olisi yksinhuoltaja vaikka onkin yhdessä miehen kanssa.
Itse olen äitiyslomalla,vanhin lapsi vuoden ja nuorin syntyy ihan piakkoin.Mietinkin että miten ihmeessä jaksan sitten kahden pienen vaippaikäisen lapsen kanssa yksin ympäri vuorokauden? Kun nytkin on jo niin stressaantunut ja väsynyt.Sekä yksinäinen. Mies valittaa että miksi en harrasta mitään tai käy missään iltaisin jne..No miten sitä enään kahdeksan jälkeen mihinkään jaksaa lähteä,kysympä vaan. Minun ilta menee siinä että menen suihkuun kun mies tullut kotia,sillä välin mies antaa puuron lapselle ja laittaa nukkumaan,paitsi sekin on monestikkin minun tehtävä.Suihkusta tultuani syön iltapalaa ja teen jotain tunnin omia juttuja. Yleensä haluaisin viettää sen mieheni kanssa mutta kun se vaan istuu siinä koneella tai makaa sohvalla,eikä kuule eikä näe mitään. Viikonloput mies harrastaa sitten omia juttuja,mutta on välillä kyllä kotonakin mutta sillonki vaan makaa sohvalla eikä varmastikkaan tee mitään. Astiapesukoneen tyhjentäminenkin on hankala asia. Kaikki kotityöt ja ruoan laitto on minun harteilla. Perustelee omaa tekemättömyyttään sillä että tekee niin paljon töitä ja että minähän tässä olen Äitiys"lomalla",päivät vaan kotona hengailemassa. Sen mielestä lasten hoito ei ole mitään "työtä".
Olen miettinyt eroamista sata kertaa mutta hankalaa se nyt ainakin on kun uusi vauvakin syntyy ihan kohta. Enkä pärjäisi taloudellisesti mitenkään. Tuntuu että alan päivä päivältä enemmän vaan "inhoamaan" miestäni.Miten joku voi ollakkin niin tyhmä,mies muka ajattelee perheen parasta ja että me ollaan sille kaikki kaikessa niin miksi sitten ei voi olla enemmän kotona meidän kanssa,auttaa kotiaskareissa edes sen minkä jaksaa ja tehdä yhdessä asioita meidän kanssa sekä kaksistaan minunkin kanssani.
Onko jollain muilla samanlainen olo,että olisi yksinhuoltaja vaikka onkin yhdessä miehen kanssa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tilanteesi kuulosti tutulta vaikka meillä on sinänsä vähän eri tilanne mutta siinä mielessä sama, että minäkin olen yksin lapsen kanssa melkein koko ajan... Minun mieheni käy töissä ja sen lisäksi on talonrakennusprojekti meneillään niin se on selvä, että miestä ei paljon kotona näy! Välillä tuntuu että olen varmaan tosi itsekäs kun toinen tekee meille uutta kotia ja ahkeroi töissä ja vaadin häntä olemaan enemmän kotona mutta kyllä se on niinkin, että tässä tilanteessa kun on pieni lapsi niin molempia tarvitaan kotona, olipa tilanne mikä tahansa! Kyllä hän yrittää olla kotona mahd. paljon mutta yritykseksi usein jää... =(. Hän lähtee ennen kuin me noustaan ylös ja usein tulee, sen jälkeen kun me ollaan jo nukkumassa, eli lapsen iltatouhut, nukuttamiset sun muut on jo tehty ja itsekin olen jo sängyssä. Asiasta on tullut usein kinastelua ja riitaakin, ja hänkin sanoo tekevänsä kaiken vain meidän tähden ja minäkään en sitä aina ymmärrä... Eikö hän sitten voisi olla enemmän kotona ja antaa sen raksan vaikka olla jonakin iltana???!!! Vai olenko vaan niin itsekäs tässä asiassa..... En tiedä, mutta hankala tilanne tämä välillä on, ja minä olen joskus tosi yksinäinen! Tämä voi toisaalta olla eri tilanne kuin sinulla, kun joskushan tämä rakennushomma loppuu mutta mieheni luonteen tuntien, sitten alkaa luultavasti seuraava projekti, aina pitää olla jotakin "käsillä"! Hyvä isä hän kyllä on tytölleen, ja minulle hyvä mies mutta kunpa vaan olisi enemmän kotona meidän seurana...... Yritetään vaan jaksaa!!!!!
PUHUKAA naiset miehillenne näitä asioita! Turha niitä on täällä murehtia. Kommunikoinnin puute on Suomessa yleisin syy eroon! Puhukaa, keskustelkaa, kertokaa tuneistanne, riidelkää ja sopikaa!
...aina auta.... sanoista tekoihin!!!!
mieheltä jolla ei yksinkertaisesti ole sanottavaa tai keskusteltavaa?!? ei vaan mies osaa tunteistaan tai haluistaan kertoa, riitelystä puhumattakaan! miten saa tuppisuun avautumaan? puhuttavaa ja parannettavaa olisi paljonkin mutta miehellä ne menee toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. menee ihan lukkoon kun jostain tarttes "keskustella"...
keskustelu vaatii taitoa, jonka voi oppia! Oma mies tuppisuu, hiljainen mörökölli, kun tavattiin. Itekin ärsyynnyin silloin alussa, kun ei miestä saanu puhumaan ja avautumaan. Mutta kas kumma, kun hyväksyin mieheni luonteen ettei ole todellakaan mikään keskustelija tyyppi, niin pakotin sen puhumaan! Ihan hyvällä siis;) Ihan lähdin treenamaan sitä puhumista hänen kanssaan. Kun kysyin häneltä jotain mielipidettä ja vastaus oli epämääräinen mörinä tai olankohautus, niin en tyytynyt siihen. Kerroin miksi mielipide oli minulle tärkeä ( vaikka kyse olis ollu ihan pikku asiasta) ja vaadin vastausta, hymyin ja suukoin höystettynä :). Kyllä miestäkin alkaa siinä vähintäänkin hymyilyttämään. Sit tein selväks sille, että aijon saada hänet puhumaan vielä joku päivä kanssani niinkuin "normaalit" ihmiset. Korostin sitä aina jokaisen asian yhteydessä, kuinka tärkeää minulle on että hän vastaa minulle ja kertoo mielipiteensä vaikka se olisi mieheni mielestä kuinka turha tahansa. Ja siis tätä rataa, nää oli ihan pieniä esimerkkejä vaan. Ei ne vuorovaikutustaidot mitä salatiedettä ole!:) Nyt 4v. lasissa eikä mörökölliä ole näkynyt pitkään aikaan:) Ihan juttelee tyhjänpäiväsiäkin asioita kanssani ja nauttii keskustelutaidoistaan:) On siis mulle monesti näin jälkeenpäin kertonut kuinka hän tykkää keskustella/jutella kanssani, että se on suhteemme yksi ihanimpia asioita ja ettei hänellä ole ennen ollut koskaan näin syvällistä suhdetta kenenkään. Ja on ihan kiittänyt minua siitä, että olen pakottanut hänet puhumaan ja avautumaan! Hellyyttä, rakkautta ja kärsivällisyyttä, niin eiköhän se siitä! Tsemppiä!
aivan sama tilanne oli minulla..mutta kun erosin ja muutin kaupunkiin niin elämäni alkoi niin sanotusti uudelleen.vaikka kavereita ei juurikaan ollut mutta minulle riitti jopa se että näin kaupassa ihmisiä.ja kaupungin puistoissa tutustuin uusiin ihmisin. toivotan tsemppiä sinulle.voin arvata miten yksinäiseksi tunnet itsesi..
En ymmärrä naisia jotka valittavat parisuhteestaan miten on vaikeeta ja ovat yksin lapsen kanssa jne jne....Miksi siihen pitää heti perään tehdä lisää lapsia??? Tätä en ole koskaan voinut ymmärtää!!! Jos jo yhden kanssa on hankalaa ja isä ei hoida häntä eikä osallistu kotitöihin, ei se ainakaan helpota kun siihen lisää lapsia väännetään! Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi ehkäisystä huolehtia jos on tunne että väsyy jo yhdenkin kanssa ja ei oikein jaksa. Muutenkin olen vähän pisemmän ikäeron puolesta. Minun lapsilla on 4 vuotta ikäeroa ja se oli oikein sopiva, kaikin puolin!
Itse olen 2lapsen yh-äiti.Elämä yksinään ei ole herkkua, tiedän kokemuksesta. Mutta tuohon mitä kerroit että miehesi ei ole koskaan kotona tarpeeksi, kaverillani on sama ongelma. Mies tekee aamusta iltaan töitä. Kaverini on jutellut miehensä kanssa asiasta ja on liittänyt keskusteluihinsa eron. Sanonut mm.että ottaa eron jos ei tyyli muutu.Minun mielestäni asiasta kannattaa miehen kanssa eka jutella ennen kuin eron ottaa ja onko asialle tehtävissä mitään.Tiedän sen kokemuksesta että yksinhuoltajana ei ole helppoa olla.Mutta minä ainakin olen onnellinen näin. Minulla olikin eron syyt aivan toiset.Mieheni käytti runsaasti alkoholia ja siinä sivussa tuli muitakin ongelmia.Minulle ero päätös oli helppo koska minun ja mieheni elämä ei olisi voinnut jatkua niin. Ja sanoppa miehellesi ensi kerralla kun sanoo että miksi et harrasta mitään? sanot hänelle että eipä tässä pääse harrastamaan mitään kun itse olet töissä iltaan asti ja et jaksa lähteä enään niin myöhään minekkään harrastuksen pariin.Mutta pääasiassa koita saada miehesi näkemään se miten sinä kärsit siitä kun hän töitä tekee aamusta iltaan.Ja sekin voisi saada miehesi ajattelemaan eri tavalla asioita kun otat vaikka puheeksi menon perheneuvolaan keskustelemaan teidän perheen ongelmasta. Ja eihän se kenenkään terveydellekkään tee hyvää tehdä töitä yötä päivää. Uskon että miehesikään ei ole ikuisesti nuori ja jaksava.
Helpottaisi varmaan, jos hankkisitte sinullekin auton. On varmasti turhauttavaa olla kotona kaiket päivät. Yritä puhua miehellesi miltä sinusta tuntuu ja että auto helpottaisi tilannettasi.
Olen itse pohtinut kovasti mihin olen hyppäämässä, kun haluan perhettä työnarkomaanimiehen kanssa. Mutta se ei siis todellakaan tule olemaan yllätys, että hän on paljon poissa. Tähän mennessä se on ollut minulle oikein ok, mutta olen miettinyt paljon että miten sitten lapsen/lasten kanssa. Mielestäni on ok, että minä hoidan kodin ja lapset, kun hän hoitaa perheen elannon. Minulla olisi "vapaus" kotiäitiyteen, olla lasten kanssa, auto jolla liikkua lasten kanssa, harrastaa lasten kanssa, nähdä ystäviä ja tuttuja. Varmasti joskus yksinäisyys iskisi, mutta ainakaan etukäteen ajatellen en viitsisi vähäistä yhteistä aikaa käyttää riitelyyn/valittamiseen. Haluaisin panostaa yhdessävietetyn ajan laatuun jollei määrään :)
Sinäkö muka yksinhuoltaja? Salli mun nauraa.
HUOLLETTAVAHAN sinä olet, kun et taloudellisesti toimeen tule. Huoltaminen on myös rahan hankkimista.
Jo on suuret luulot elämästä mammalla. Pitäisi olla ruusuilla tanssimista? Kyllästyttääkö nyt koti-leikki?
Miehesi tekee Sinun/perheenne vuoksi 12 tuntista työpäivää ja sinä valitat?
Kuuleppas. Minä olen yksinhuoltaja ihan oikeasti. Ja yrittäjä myös. Joudun tekemään sekä kodin ulkopuoliset firman työt että kotityöt. Lapsia on kolme. Usko mua, kotona oleminen on lomaa. Todellakin. Itse olen nyt äitiyslomalla, ja nautin joka hetkestä, tää on ihanaa....vaan laiskotella ja elää vauvalle.
Puheesi on kuin et olisi joutunut taloudellisesti vastaamaan mistään. Oikein karvat nousivat pystyyn. Toivompa miehellesi oikein pitkää pinnaa. Ja voimia tehdä niitä ylitöitä, jotka firma tarvitsee jotta sillä töitä riittäisi ja sillä menisi hyvin.
Jos eroatte, toivon että miehesi saa huoltajuuden. Sinä voisit vaikkapa mennä oikeisiin töihin vaihteeksi.
Meillä joilla on ne miehet niin on myös oikeus yhteiseen onneen ja aikaan!
Jopa minun mieheni on nyt tajunnut että perhe on se tärkein, mahdollisuus oli vähentää tunteja niin mikäs siinä, miehestäni on ihana viettää aikaa perheensä parissa ja ihmettelee kun ei aiemmin tilannetta tajunnut!
Okei, sä näet asian TIETYSTI noin!! Ylpeä saat olla itsestäsi, hienoa että pystyt kaikkeen tuohon. *nostaa hattua*. Tässä luultavasti ei kuitenkaan nyt ihan haettu tuota asiaa minkä toit ilmi! Minä ainakin tahdon olla lasteni kanssa niin paljon kun mahdollista! Ja se on mahdollista, sekä miehelleni että minulle! Sinulla sitä mahdollisuutta ei ole ja ymmärrän senkin.
Tässä nyt kuitenkin kyse on niistä valinnoista ja priorisoinnista. Sinulla priorisointi helppoa, sinun on PAKKO käydä työssä että perheesi tulee toimeen, ja olla siellä ne tietyt tunnit. Alk.per. tapauksessa näin ei ole!
Sinulla aivan eri elämäntilanne niin näet asiat toisin.
Kaikkea ei saa rahalla!! mm. sitä menetettyä aikaa lasten kanssa!
No tuossa alkuperäinen ei kyllä ilmoitellut mitään työstä mutta eihän se nyt herranjestas sitä tarkoita etteikö hän äitiysloman jlk palaisi töihin:D Ei pidä vääntää johtopäätöksiä jos ei ole mitään hajua asioista!
Itsekin olen äitiyslomalla ja palaan sinne töihin kun siltä tuntuu, sitä paremmalla syyllä mieheni on sitä mieltä että yhteisen hyvinvoinnin nimissä ei tee pitkää päivää:)
Oikein hyvää syksyä ja jaksamisia sinulle ja lapsosillesi:)
Jotenkin teidän on päästävä yhteisymmärrykseen lyhyemmistä työajoista!!!! Ehdottmasti!
Ei toi kyllä ihan terveeltä kuulosta, ja varsin kun toisen saatte. Sinä et pärjää yksin tuollaisia aikoja, se on selvä! EIKÄ SINUN TARVITSEKAAN!! Sano muut mitä sano! Elä kuuntele mitään parjausta asiasta.
Ilmeisestikin alat olla jo todella vihainen ja katkera miehellesi, enkä ihmettele yhtään, mutta usko mua kun pääsette yhteisymmärrykseen asioista niin näet sen valoisammankin puolen miehestäsi!! Kokemusta löytyy asiasta. Saatiin esikoinen yli vuosi sitten, mies otti heti isyyslomaa kk verran ja itseasiassa hoisi vaavaa varmaan enemmän kun minä, kun secitoin jälkeiset väsytti ja heikotti.
Monia aikoja meni niin että mies oli normaali päivän työssä ja minä missä millonkin (meillä helpompi lähteä kun tässä keskustassa asutaan) sitten mies sai urakan jossa olisi pitänyt olla se 12h, koska työmaa satojen kilsojen päässä, kuukauden päivät kestin sitä, mutta sitten voimani sanoivat stop. Ja tein sen miehelleni varsin selväksi! Odotettiin tuolloin jo toista lapsosta. Mieheni teki jatkossa normaalia päivää ja on nyt tehnyt melkein koko raskauteni ajan, kun hän tulee töistä niin yhdessä lähdemme ulos ja ollaan taaperon kanssa. Aluksi se oli väsyttävää miehelle, mutta sitten oli ihan itsekin tyytyväinen kun vaan otti ja lähti ulos, eikä jäänyt kotiin istuskelemaan, näin sai raikasta ilmaa ja olokin oli parempi, ja todella hyvä mieli kun vietti aikaa taaperon kanssa:) Kyllä hänellä on niitä omiakin harrastuksia mutta ne lähinnä on samassa huushollissa (pieni muotonen nikkarointiverstas:D).
Olen tämän sanonut kerran miehelleni ja nyt sanon tämän sinullekin. Ei ole naisen tehtävä tehdä yksin kaikkea kotona. Siis eihän se ole reilua että sinun työpäiväsi on 24/7 ja miehesi selviää sillä 12h!!! Ja sinun työsi on tärkeää ja vaativaa myös!! (tärkeintä teidän elämässä varmasti!!)
Mieheni alkoi joskus aikoinaan rutisemaan jotakin omasta ajasta, että tarvitsee saada rentoutua kotona, pelaamalla pleikkaa tai jotakin. Löin rätin hänelle käteen ja vedin imurin kaapista ja sanoin että nyt on minun vuoro välillä:D Minulla oli ollut sinä päivänä ultrat ja neuvolat ja koiran hammaskivenpoisto. Ei ollut aikaa siivota kotona sinäpäivänä, eikä minun tarvitse selviytyä kaikesta itse!!
Miehelläsi on nyt perhe. Harrastukset ja muu vapaa aika vietetään sitten kun perheellä on kaikki hyvin, piste! Ei ole enää niin paljon omaa aikaa, sehän on selvä se. Aika on nyt yhteistä enimmäkseen! Jos huomaat miehestäsi sellaisen piirteen että tavallaan karkaa sinne töihin, että siksi tekee pitkää päivää ettei tarvitse olla kotona, niin kysy suoraan että miksi tekee niin. Elä ota vastaan rahajuttuja, jos kerran sama palkka tunneista riippumatta. Sano että priorisoi uudelleen, mikä tärkeintä!
Tietääköhän miehesi edes mistä kaikesta jää paitsi! Siis joka päivä lapsi oppii jotakin uutta! Ei hän näe niitä muutoksia, ellet videoi päivittäin:D (sitäkin olen harrastanut:D) Miehesi olisi hyvä pitää edes viikko lomaa jos mitenkään mahdollista! Loma teki minunkin miehelle ihmeitä, sen jälkeen oikeastaan rupesikin ääni kellossa muuttumaan, ei ollut enää vaan mies ja miehen harrastukset ja oma aika, mieheni ymmärsi että nyt hänellä on perhe, ja perheellisten jutut! Lomalla monesti hän lirkutteli kuinka ihanaa on kun näkee KAIKKI muutokset lapsessa, eihän niitä ollut kerennyt välttämättä näkemään siinä illan hutinoissa mitä nyt aikaa töiltä jäi.
Nyt on vaan saatava miehesi silmät auki! Ei tuollaisen asian takia kannata erota, koska tuohon on olemassa ratkaisu! Mulla ei edes pienessä mielessäkään käyny ero, TOSIN minulla se viha ja muu ei päässyt menemään noin pitkälle ehkä kun sinulla! Asioihin pitäisi puuttua heti kun kokee vähänkin vääryyttä tai huonoa oloa, sillä jos ne "viittaa kintaalla" niin niistäkin tulee sitten tapoja että vaan TÄYTYY tai NYT ON PAKKO, vaikkei loppujenlopuksi edes tiedetä miksi! Tavoista on vaikea päästä eroon! Miehesi on nyt tottunut tekemään tuollaista päivää, nyt kun nostatte kissan pöydälle ja puitte asian (pidätte huutokauppaa tunneista:D, tarjoa vaikka 8h päivässä aluksi:D)niin asiat saadaan edes nyt ens alkuun muuttumaan, ajan kanssa palaset loksahtelee paikoilleen ja homma toimii! Ja miehesi huomaa varmasti että kotonakin on kiva olla muutenkin kun sohvalla tai tietokoneen edessä:D
Tehkää kaikkea kivaa yhdessä, ottakaa koko paketti mukaan ja lähtekää jonnekin, minä aina päivisin suunnittelen kaikkea kivaa viikonlopuiksi, pakataan vaikka koko perhe mukaan ja lähdetään grillaamaan jonnekin leirintäalueelle tai muuta vastaavaa, ja mies on ollut ihan tyytyväinen kun ei oikein itse aina keksi mitään kivaa toimintaa, joskus katsellaan vaan leffoja ja silloinkin ollaan ihan tyytyväisiä. Ei myöskään pidä unohtaa sitä teidän kahden välistä aikaa!!! Jos on vaan mahdollista ja kykenet irtaantumaan lapsosesta (mulle oli aluksi ÄÄRIMMÄISEN vaikeaa) niin mikäs estää teitä lähtemästä kahdestaan leffaan, syömään tai ihan vaan ajelulle:)) Jos ette ole sitä aikoihin tehnyt niin saattaahan tuo kuulostaa vähän vieraalta, mutta kokeilkaa!!! Aiwan ihanaa, huomaa taas uusia asioita mistä on jäänyt paitsi.
Viha ja katkeruus miestäsi kohtaan ei varmasti mene ohi jos jatkatte samaan malliin. Voin suositella lämpimästi muutosta. Meillä on nyt onnellinen perhe johon kuuluu MYÖS minun ja lapseni lisäksi paras mies mitä voisin koskaan saada:))
Voimia ja onnea muutokseen ja oikein hyvää syksyä koko perheelle!! :)
kommettia teille naisille joilla ei näköjään ole mitään kuvaa yrittäjänä olosta. HEHH:
Kivasti heititte että jos kerta sama palkka niin kotiin vaan. Hehheheh...joo, tytöt. Ei se noin toimi. Yritys vaatii paljon sekalaista työtä menestyäkseen. Sellaista josta ei heti saa kongreettista palkkaa, mutta myöhemmin se kostautuu.
On se näköjään niin helppo puhua kun ei tajuu mistä puhuu.
Enpä kanssanne vaihtaisi paikkaani, koskapa minulla on kaikki, ei se että olen yksinhuoltaja tarkoita sitä ettei minulla olisi miestä. Hän ei vaan ole lasteni huoltaja. Minun ei tarvitse olla miehestä taloudellisesti riippuvainen, vaan omistan itse oman omakotitaloni, mökkini, autoni veneeni jne... Itse asiassa jopa nykyisin on aikaa perheelle ja lapsille, kun työntekijät pyörittävät firmaa. Kaikkea vaan ei voi saada heti. Joutuu ensin tekemään töitä ja rajusti saadakseen kaiken pyörimään haluamallaan tavalla. Siksipä ymmärrän teitin miehiänne.
Joidenkin meistä on tehtävä enemmän töitä jotta jotkut muut voivat sitten vain oleilla kotona.
Olispa vaan niin kiva kun kummatkaan ei valittaisi itse valitsemastaan osasta, vaan tekisivät tekoja parantaakseen itse omia elämis-olosuhteitaan. Väitänkin että kaikki lähtee omasta asennoitumisesta. Jos on asenne kohdallaan, homma sujuu paljon helpommin. Se kun yksi vain valittaa, se syö kahden ihmisen henkisiä voimavaroja joille taatusti olisi parempaakin käyttöä.
tänne lesoomaan vielä mitä sinulla on:D
Ei sinulla varmasti ole mitään sellaista mitä minullakaan EI olisi, paitsi ainainen kiire ja syyllisyydentunteet siitä että näet lapsiasi liian vähän!
Itsekin entisenä yrittäjänä voin sanoa että mikään mökki tai purjevene ei menetettyä aikaa lasten kanssa tuo takaisin!!
Pysyy parisuhdekin kunnossa kun on aikaa toinen toisillemme! (siihenhän et sinä tarvitse aikaa)
En ole myöskään taloudellisesti riippuvainen kenestäkään, vaikka mieheni viettääkin kotona paljon aikaa minun ja lastemme kanssa. Saanhan minä nyt äitiyspv rahaa, ja se ei ole pieni summa, sen eteen on kyllä tehty töitäkin! Mutta NYT on aika rauhoittua ja keskittyä perheeseen, voi olla että pidän tuota äitiysvapaata muutaman vuodenkin jos siltä tuntuu, tokihan nyt me kaksi ihmistä ollaan saatu säästöjä sen verran aikaan tuossa ennen lapsemme syntymää että tähän on varaa!
En ole valittanut omasta osastani! Olen vain ottanut härkää sarvista ja priorisoinut elämäni!!
Eikä kaduta kumpaakaan, tämä tilanne, mieheni EI valita vaan on TÄYSIN samaa mieltä kanssani meidän järjestelyistä!
Sinä nyt et tajua näistä näistä asioista mitään koska et elä perhe-elämää missä on äiti, isä ja lapset! Ja jos olet joskus elänyt näin niin kuinkas sitten kävikään?
Korostan vielä että tässä nyt on tarkoitus tehdä PERHE-ELÄMÄSTÄ (isä, äiti ja lapset) sellaista että kaikki ovat onnellisia! Tämä tapa sopii meille, ja sen takia toin asian esiin!
Edelleen tuo sinun tekstisi tuo esille kuinka vähän arvostat kotona olevaa äitiä ja hänen panostaan! Mutta ihan turhan kai siitä on puhua kun ei sinulla ole siitä omakohtaista kokemusta!
Kylläpäs se kalikka kalahtikin Sinuun vaikkapa oli enemmin tarkoitettu ap:n valituksiin.
Taitaa olla huono omatunto siis sinullakin kotona olosta? Miksi? Kun kerran olet niin onnellinen.
Hyvä juttu on se että olet tyytyväinen äitiyspäivärahaasi. Minä en oikein. Myönnettävä on että on ikävä ansio tuloja.
Siinä totisesti ammuit ihan ohi, ei minulla ole syyllisyyden tuntoja siitä etten vietä 24/7 perheeni/lasteni parissa, heillä myös, on elämää ihan ilman minua. Hyvä niin. En muutoinkaan ole meinannut jäädä maailman tapiksi. Lasteni täytyy oppia tulemaan toimeen omillaan, ja menestyneitähän he ovatkin.
Yksi sopii yhdelle toinen toiselle.
Mielestäni tässä olikin alunperin kyse siitä kun avioparin erilaiset mieltymykset eivät kohtaa avioliitossa. Toinen toistaan pitäisi ymmärtää ja pystyä kunnioittamaan sitä että molemmat työskentelevät perheen hyväksi.
heität noin tyhmää tekstiä. Ai niin, entisenä....joo.
mikä lie näpertelijä.
Noh, asiasi on tullut julki ja kantasi otettu varmasti huomioon:)
En minä millään pahalla, molemmat tietää ihan tarkkaan mitä yrittäjän elämä on, ja se ei ole aina ruusuilla tanssimista, aikaa menee ja jostakin se aika on nitistettävä, ei se mullekaan ihan tuosta vain tullut että naps, lopetanpa yrittäjän elämän tähän, ja vaikka ne tt:t siellä huseeraakin niin aina saa olla kuitenkin "huolehtimassa" asioista. Minä en ainakaan osannut luottaa niin 100% toisen työpanokseen! Elämässä vaan tapahtui sellainen asia mikä sai minut katsomaan asioita eri tavalla, ja monelta eri kannalta. Vanhemman kuolema oli tämä asia, ikänsä itsekin yrittäjänä toiminut isäni jolla ei kovin ole meille lapsille ollut aikaa, sai tosiaan silmäni auki.Ei nyt ihan viimeisissä sanoissaan mutta viimeisinä päivinään sai sanotuksi että olisipa ollut enemmän aikaa katsoa/kokea mitä jälkikasvu ja on saanut aikaan. Noh se siitä....
Tuli ehkä turhan tiukkaan tekstiin laitettua sinulle tuosta, pahoittelen. Olin vaan itse ehkä vielä hirveämmässä työkierteessä kun sinä..kun olet sentään osannut nyt sitten delegoida niin ettei siellä tosiaan tarvitse olla sitä 24/7 :)
No hard feelings....
Hyvät syksyt nyt vielä kerran:)
Kiitos keskusteluseurastasi, antoihan se ajateltavaa, osaltaan.
Hyvää syksyä Sinullekin!
hassua sekin että meidät molemmat on pysäyttänyt vanhemman kuolema, minulla vaan äiti. Ja silloin huomasin että haluan vielä yhden lapsen.... (josta siis nyt olen äitiyslomalla)
Kuulostat kylmältä ihmiseltä. Mikä saa sinut näissä ketjuissa kirjoittelemaan noinkin kylmiä kommentteja kuin noissa aiemmissa viesteissä oli? Haukkumisesi ei varmaankaan myöskään auta alkuperäistä kirjoittajaa.