Onko lahjojen keksiminen/ostaminen/hommaaminen sinulle vaikeaa?
Täällä näkee silloin tällöin naisia pulassa, kun eivät tiedä millä lahjoa miestään. Onko ajatus vai toteutus tärkeämpi?
Minä sain poikaystävältäni synttärilahjaksi rahaa (ja nallen, joka pitelee numeroa 30...) sekä kortin, johon oli omalla, sotilaallisen karkealla tavallaan vuodattanut ajatuksiaan.
Minusta lahja oli ihana, vaikka tuntematta ihmistä ja asian taustoja voisi toisin ajatella (mikä tuli huomattua, kun asiasta kerroin).
Mitä arvostat lahjassa? Ja osaatko ottaa huomioon sen antajan persoonallisuuden?
Minusta on vaikea sanoa mikä olisi se täydellinen lahja minulle, sillä se on täysin riippuvainen antajasta.
Tällä hetkellä mikä olisi se paras lahja sinulle? Ja keneltä?
Minä saan vielä kuukauden itse jännittää, että menikö nappiin vai ei, mutta niin kauan kuin laitoin sydämeni siihen, uskoisin, että olen selvillä vesillä :)
Täällä näkee silloin tällöin naisia pulassa, kun eivät tiedä millä lahjoa miestään. Onko ajatus vai toteutus tärkeämpi?
Minä sain poikaystävältäni synttärilahjaksi rahaa (ja nallen, joka pitelee numeroa 30...) sekä kortin, johon oli omalla, sotilaallisen karkealla tavallaan vuodattanut ajatuksiaan.
Minusta lahja oli ihana, vaikka tuntematta ihmistä ja asian taustoja voisi toisin ajatella (mikä tuli huomattua, kun asiasta kerroin).
Mitä arvostat lahjassa? Ja osaatko ottaa huomioon sen antajan persoonallisuuden?
Minusta on vaikea sanoa mikä olisi se täydellinen lahja minulle, sillä se on täysin riippuvainen antajasta.
Tällä hetkellä mikä olisi se paras lahja sinulle? Ja keneltä?
Minä saan vielä kuukauden itse jännittää, että menikö nappiin vai ei, mutta niin kauan kuin laitoin sydämeni siihen, uskoisin, että olen selvillä vesillä :)
Vastaukset 30
Vanhimmat
Naisille tärkeintä on ajatus. Kunhan olet miettinyt pääsi puhki ja hikoillut verta lahjan eteen, niin silloin se on hyvä. Ihan sama mikä lahja 'fyysisesti' on.
Väitän, että miehelle lahja itsessään on tärkeämpi, kuin ajatukset sen takana.
Eli naiselle koko homma on oikeasti paljon vaikeampi kuin miehelle. Sekin vielä...
oletko ns. maksullinen nainen?
Ehkä joo. Sain myös kehoituksen juhlia _kunnolla_.
Mä voi kernaasti olla "maksullinen nainen", jos se tarkoittaa, että mies haluaa mun pitävän hauskaa myös ilman häntä.
Syntymäpäivä-, joulu-, nimipäivä-, sun muut lahjat ovat naisia harhaanjohtaneiden kauppamiesten katala salajuoni miehen kastroimiseksi.
Ei niissä mitään ajatusta ole, spontaaniudesta puhumattakaan. Pakkopullaa kaikille muille, paitsi ostoshelveteissä harrastuksenaan pyöriville turhakkeille. Huonoitsetuntoiset naiset mittaavat omaa arvoaan miehen kekseliäisyydellä tai avokätisyydellä.
Naisten omituisuuksia ymmärtävänä miehenä minäkin toki kannan korteni kekoon stressaamalla itseäni Rouva Ratikan lahjoilla. Jos olisin todellinen suoraselkäinen vastavistaan kulkeva esitaistelija, perustaisin naisten lahjonnan vastaisen kansanliikkeen.
Ps. Ymmärrän mielitiettyäsi ja arvostan pokkaasi kertoa moisesta tällaisella palstalla ankaran lutkittelun uhallakin.
"Syntymäpäivä-, joulu-, nimipäivä-, sun muut lahjat ovat naisia harhaanjohtaneiden kauppamiesten katala salajuoni miehen kastroimiseksi.
Ei niissä mitään ajatusta ole, spontaaniudesta puhumattakaan. Pakkopullaa kaikille muille, paitsi ostoshelveteissä harrastuksenaan pyöriville turhakkeille. Huonoitsetuntoiset naiset mittaavat omaa arvoaan miehen kekseliäisyydellä tai avokätisyydellä."
Juuri näin. Kapitalistien keino saada kuluttajat ostamaan lisää turhakkeita mahdollisimman useana "juhlapäivänä".
Mutjoo, ap. kysymykseen- ei ole, koska olen hyvin impulsiivinen tyyppi, eli saatan ostaa lahjan jollekin, vaikka ei mikään lahjapäivä olisikaan. Muistanut kuulleeni joskus puhuvan jostain kirjasta/levystä/esineestä/tms ja sopivan eteen sattuessa pinkahtaa lamppu palamaan vintissä, että toi oli just se, mistä se...Pakolliset lahjapäivät syvältä hanurista.
syntyy siitä (kai), että miehet luulevat naiselle sisällön olevan the thing (kuten tuossa joku edellä sanoikin, että miehelle se lahja on tärkein ja naiselle taas ajatus), vaikka asia menee niin, että molemmat kuvittelevat toisen ajattelevan kuten itsensä.
Mun mielestä ihmissä on lahjaorientoituneita ja sellaisia, jotka eivät sitä ole. Itse kuulun - onneksi - siihen ensimmäiseen kategoriaan. Tai ainakin niin tykkään itse ajatella, hehe.
Englantilaisesta kulttuurista kerrottakoon sen verran, että siellä kortti on se juttu: kysytään kuinka monta korttia sait ja kai sait edes kortin siltä ja siltä. Meillä taas on totuttu siihen, että lahja voidaan saada ilmankin.
Mä joo sain miesystävältäni rahaa, mutta niin sain äidiltäkin, ja isältä, vaikka jälkimmäiset tuskin minua varsin "maksullisena" pitävät tai odottavat jotain vastalahjaksi. Mä otan sen niin, että haluavat mun hommaavan jotain, josta oikeasti nautin. Tai sitten näkevät jotain, mitä oikeasti tarvitsen...
Merkkipäivälahjat kun ovat "pakollisia", ja ne, joilla halutaan sanoa jotain, annetaan meidän perheessä ilman mitään tiettyä päivää.
Mä henk.koht. arvostan juuri sitä ajatusta ja ideaa, muistamista ennen kaikkea. Mutta ei sekään ole välttämätöntä merkkipäivinä, jos muuten muistaa ja on olemassa.
Tähän ei ole mitään lisättävää asian tiimoita.
Hallelujah.
Englannissa asuneena ja sieltä Rouva Ratikan löytäneenä minulla on joku haju asiasta. Tosin siellä, kuten tietänet, kulttuurin kirjo tässäkin asiassa on vieläkin laajempi kuin Suomessa.
Minusta asian pointti on spontaanisuus, mikä ei toteudu juhlapäivinä. Jostain valitettavasta syystä jotkut loukkaantuvat enemmän kalenterissa makaavan merkkipäivän unohtamisesta kuin ilahtuvat sieltä puuttumattomana päivänä spontaanisesti muistamisesta. Sellaisia ihmisiä olen aina yrittänyt vältellä kuin Remo luoteja konsanaan. Sekä itseni, että heidän onnekseen.
Ja markkinamiehet ameriikan isolta mantereelta koettaa taikoa lisää yleisiä muistamis-/merkki-/ juhlapäiviä kalenterin täyttämiseksi.
Viimeiseksi Halloween -juhlaa on yritetty Suomeen tuoda. Ystävänpäivässä ovat jo osittain onnistuneetkin. Posti ja lahjatavarakaupat tykkää.
mutta kulttuurit ovat erilaisia. Mun kolmekymppisiksi olisi riittänyt puhelu, mutta kun siellä se ei vain ole niin.
Eipä silti, arvostan miesystäväni toiveita, joten samalla kun kerron hänelle meidän kulttuuristamme, yritän ottaa huomioon hänen omansa. Ja arvostaa sitä. Siksi kortti häneltä tarkoittaa mulle enemmän kuin vastaava suomalaiselta ystävältäni.
Spontaaniuden ja sopivuudenkin nimeen vannon mikäkin, joskin mulle on helppoa sinällään, koska lahjahommelit eivät olle mulle vaikeita, vaikka en ostoksilla viihdykään.
En oikeastaan kaipaa lahjoja. Kaipaan vaan muistamista ja sen voi osoittaa vaikkapa soittamalla, tekstarilla, meilillä tai postikortilla. Mitään näistä ei tarvitse suorittaa syntymäpäivänä, nimipäivänä, hääpäivänä tai muuna ns. tärkeänä päivänä.
Paras lahja mitä voi antaa on se että on olemassa ja antaa tukea silloin kun sitä ystävä tarvitsee.
Noi lahjapäivät on ihan helvetillisiä enkä niistä tosiaan stressaa. Muistan tasan vain omia lapsiani, äitiäni ja kaikki muut saa mun puolesta olla. Bestikselleni olen asettanut lahjakiellon ja kortin lähettäminenkin meinaa teettää tuskaa, pari kertaa on kortti (postin myöhästelystä:) johtuen päässy perille vasta pari viikkoa synttäreiden jälkeen.
Näitä turhanpäiväisempiä eli nimppari, ystävänpäivä jne en edes vaivaudu yrittään muistaan.
Yleensä sanon uudelle poikaystävälle seurustelun alettua etten sitten lahjoja ota vastaan enkä myöskään anna, lahjapäivät on mun mielestä aivan turhaa rahanmenoa. Mulla on huomenna synttärit (ei tarvi onnitella :) ja tiedän nyt jo etten tule keneltäkään saamaan yhtään mitään ja se on ihan hyvä juttu.
lapsellista, että 36 vuotta täyttävä aikuinen nainen toivoisi/saisi jotain lahjoja. Etköhän ole normitapaus.
Synttäreitä voi pennut viettää 10-15 vuotiaaksi asti, sen jälkeen seuraavat lahjamuistamiset täysi-ikäisyyden kunniaksi ja seuraavan kerran 50-vuotispäivänä.
täydellinen lahja?!?
boooooooooooooooooooooooring
oikeastaan oo, ei varsinkaan muijalle. Mentiin kauppaan ja sanoin et kattele jotain mukavavaa ja edukasta, messiin lähti korvikset ja uus napakoru jotka mä maksoin. Toisinpäin homma meni silleen et valkkaa jotain, se on nyt kertakaikkinen pakko, mä otin sit kunnon keittiöveitsen kun sellaisesta on ollu vähän pulaa viimeaikoina. Eihän tuossa silleen mitään yllätystä tai 'erotiikkaa' leiju ilmassa mut toisaalta vitun typerää ois sellainenkin lahja jolle ei oo mitään käyttöä / mitä ei osaa arvostaa tippaakaan.
Kävi mulla kyllä jossain vaiheessa mielessä eräs meressä elävä nisäkäs hänelle mut en sit kuitenkaan kehdannu / saanu aikaseksi, seksikauppaan meno on jotenkin niin vitun limaista jos oot yksin liikenteessä miehenä.
mutta ehkä toi teidä tyyli on jees, jos se sopii teille. Limaisuuden asteen määrittää myös yksin se, eikä kukaan ulkopuolinen.
Hei, mä olen aikuisena ihmisenä lähettänyt "ystävälleni" intiimejä kuvia... Niiden ottaminen tuntui naurettavalta, mutta lopputulos pyhitti toteutuksen. :) Kaikki se riippuu suhteesta ja sen puoliskoista.
Ja hei, tässä meidän tilanteessamme joku tekstari (jos sellaisen onnistuu lähettämään) voi olla maailman paras lahja! Sain just yhden ja se merkkasi enemmän kuin sata euroa.
Tuohon kirjoitukseesi >seksikauppaan meno on jotenkin niin vitun limaista jos oot yksin liikenteessä miehenä<
-Onko sinne sit kivempi mennä yhdessä kaverin kanssa tai parinkin frendin kanssa?
En oikeasti ymmärrä mitä ongelmaa muka seksikauppoihin menossa on. Käyväthän ihmiset ruokakaupoissakin ja vaatekaupoissa ja alusvaatekaupoissa ja alkossa ja urheilukaupassa ja autokaupassa...jne... :))
likaisten kuvien lähettäminen mitenkään omituista oo. Oon mäkin lähettäny tattikourassa mms-viestejä monet kerrat muijalla, ja vastavuoroisesti hän mirri / tissi kuvia mulle. Varsinkin jos ollaan siinä tilanteessa et ei olla toistensa 'saatavilla' kokoajan niin yks pieni tuhma kuva voi olla todella miellyttävä yllätys.
Nyt mä kyllä rikon kaikkia mantroja joita oon täällä vuosikaudet hokenu mut oon mä perkele vetäny joskus käteen ja katellu muijan alastonkuvia :-( Hävetää myöntää mut näin se vaan on, tarpeeks pitkä aika kun menee niin e mahda mitään.
mukava mennä jonkun naisen kanssa. Ei tuu sellainen kuva kenellekkään et tuo vitun luuseri ei oo saanu kuuna kullan kauniina päivänä pillua ja tuli hakeen teko-sellaista.
Mua hävettää oikeesti vielä tässä iässäkin ostaa kortsuja, kait mä sit oon mamis.
sitten varmaan mies, kun mulle on tärkeää että se lahja on jollain tapaa käyttökelpoinen.
Yks exä osti joskus joululahjaksi jonkun saatanan tiimarin härpäkän jossa ei ollut mitään järkeä. No, seksin takia muutenkin jaksoin katsoa koko heeboa, joten ei kauheasti surettanut heivata sitä.
Nykyinen hommaa aivan mahtavia lahjoja. Se tuntee mun tyylini ja tietää mistä tykkään. (Toki yritän lahjoa samalla mitalla takaisin.)
Enkä nyt meinaa että hyvän lahjan tarttis olla kallis. Yks parhaimmista mitä olen koskaan saanut, on käsittämättömän hieno antiikkituoli joka löytyi kuulemma kirpparilta. Jos heräisin tulipaloon, niin pelastaisin eka tuolin ja pukisin vasta sitten päälleni... ;)
eikö sulle merkkaa se keneltä lahjan saat? Mulle on ainakin äärimmäisen vaivaannuttavaa saada joku ns. hyvä ja/tai arvokas lahja joltakin sellaiselta, josta en oikeasti välitä "silleesti", ja sitten taas joku raha ja kortti toiselta sopivat kontekstiin täydellisesti :)
Miesystäväni mielestä mä vaan olen hankala (ja niin varmaan olenkin, verrattuna brittineitoihin), kun mua ei lahjota arvotavaralla tai rahallisella arvolla.
Se on onneksi helppo, hih, kun on niin avoin. Mun ei tarvitse kuin pitää korvani auki...
siis ton tuolinkin, johon niin rajusti kiinnyin, sain mun mieheltä.
En tiedä, en mä taida olla saanut kauheasti lahjoja merkityksettömiltä ihmisiltä. No, ehkä jotain ruusuja tms. mut ne nyt on voinut heittää mäkeen tai antaa vastaantulijalle.
Ehkä se juju on siinä että se näkyy jos ihminen antaa lahjan joka on itsestä hieno, ajattelematta onko se lahjan saajasta ollenkaan kiva.
kun toisille pitäis keksii jokin kiva lahja, niin minulla tulee monta ideaa ja sit pähkäilen minkä niistä valitsen ja se siinä sit onkin se kauhein kohta, kun tahtois kaikki lahja ideat toteuttaa. Sit seuraava ongelma tulee siinä, etten tahtois malttaa säilyttää salaisuutta, että minkä oon antamassa lahjaksi. Mä hurahdan vähän liikaa vielkin noihin lahja fiiliksiin.
Omalta kohdalta, niin kaikkein parhaimmat lahjat mitä olen saanut ja joita haluan on semmoisia, jotka lahjan antaja on itse tehnyt. Ainakin osittain tai sit joutunut näkemään vaivaa lahjan hankkimisen eteen. Voi mä oon sit ihan kyyneleissä aina, että minun vuoksi on nähty vaivaa ja ihan tohkeissani. Siinä kanssa ongelma mä en millään malta odottaa näitä lahja päiviä vaan piinaan ihmisiä, että mitäköhän tuun saamaan ja niin eespäin. Minun lapset ja muut läheiset aina narraa mitä ne on keksinyt mulle ja mä meen aina halpaa, mut ei se mitään.
Semmoisia ne lahja jutskat on, niihin hurahdan aina täysin, mutta lahjoja voi antaa rakkaille ja muillekin, vaikkei mitään merkkipäivää tai muuta olekaan. Ne vasta parhaimmat yllärit onkin :)))
Ne on parhaita, pakko olla samaa mieltä!
Mutsi ja faija pitävät edelleen paraatipaikalla mun ja broidin vääntämiä "taideteoksia", ja jos ne teininä aiheuttivat angstia, niin nykyään se on hellyttävää.
Henkilökohtaisuus on se juttu, joka muhunkin tehoaa.
lähinnä mieleen äijien ryyppyillan kokoonkutsu rouvan syntymäpäivän aattona ja varsinaisena lahjana rouva voi sitten herätellä aamulla eteisestä, yrjölammikon keskeltä.
Lahjat on jotain sellaista (varmaan ainoa), joka on minulle helppo juttu. Saan kierrellessä kauppoja, lehtiä selaillessa erilaisia inspiraatioita mitä kenellekin hankkia tai tehdä. Onhan se outo lahja ja kukaan ei tähän mennessä ole (kehdannut) valittanut, joten oletan, että saatan jopa saada melko osuvia ideoita.
Arvostan lahjassa eniten sitä, että se on suunnattu juuri minulle, että sitä on oikeasti annettu lahja minua silmällä pitäen.
Paras lahja. Se onkin vaikeampi. Paras mitä olen saanut, taitaa olla pieni ruusu kahden kakkupalan ja take away-kahvin kanssa. Se oli jotenkin niin herttainen ja intiimi tapa muistaa syntymäpäivää. :)
vaikeampaa ostaa lahja, kuin naisille. Pidän lahjojen ostamisesta. Isoja lahjoja ei tarvitse ostaa, muistaminen on tärkeämpää. Meillä on suvulle tapana viedä toisillemme viemisiä kun kyläilemme. Ei isoa, kukka, leivonnaisia, kahvipaketti. Ja joka kerta ei tarvi tuoda mitään. Monesti vien ihan automaattisesti jotain, jos näen esim. kivoja pullia, mitä tekisi mieli ottaa maistiaisiksi. Lahjoja on kiva ostaa, ja jos sallitaan kehu niin taidan olla aika hyvä ostamaan lahjoja. Harjoitus on tehnyt mestarin musta siinä.
Nyt haluaisin lahjaksi, liian isoa pyydettäväksi, mutta jonkun viikonloppuloman keskieuroopassa. Perjantaista sunnuntaihin Barcelonassa, Madridissa, Pariisissa, Prahassa, oi voi tekisi hyvää. Lahjakortti kampaajalle tai kosmentologille miellyttäisi kanssa. Mulle tulee kohta yksi juhlapäivä, joten vaikka vanhemmilita tai sisaruksilta haluaisin saada lahjan. Miesten antamat lahjat on eri kivoja myös, ne painii eri sarjassa kuin sukulaisten lahjat.
Minä toivon käytännöllisiä lahjoja. Mieheni on ostanut minulle mm. Guccin aurinkolasit ja pitkän villakangastakin. Joululahjaksi toivon pianon viritystä.
Minulla on lukuisia lävistyksiä, ja mieheni innostui niistä. Niinpä ostin hänelle nännilävistykset. Hän on pukumies, lävistykset ovat hauska "tyylirikko". Kerran tein hänelle vaatteet kinkybileitä varten: tiukka musta PVC- teepaita ja nilkkapituinen musta hame, pyllyn kohdalta tiukka ja toisessa sivussa metallirenkaat ja nyöritys. Erään homon kommentti: "Sä olet tosi hot!"