Onko teillä kokemuksia onnistuneesta ystävyyssuhteesta exänne kanssa?
Jos olet ollut jätetty osapuoli, niin miten pääsit yli eron aiheuttamasta pettymyksestä? Jos olette jatkaneet ystävinä, niin tuntuuko sinusta, että saat ystävyyssuhteesta vähemmän kuin haluaisit? Suututko exällesi jostain mitättömästä asiasta, koska vanhat erossa selvittämättömät asiat nousevat mieleesi uudelleen ja uudelleen.
Minä haluaisin olla kovasti exäni ystävä, mutta tunteeni jylläävät liikaa ja vanha kipu tulee uudelleen esiin. Erosta on puolitoista vuotta, mutta silti itken hänen vuoksi vieläkin silloin tällöin. Suhdetta en missään tapauksessa enää halua, mutta ystävyyttä haluaisin. Se ei vaan oikein onnistu, koska tunnun aina haluavan vähän enemmän kuin exäni. Minä myös suutun verisesti jostain ihan pikkujutuista, koska vanhat selvittämättömät asiat nousevat mieleeni uudelleen ja uudelleen. Itse koen, että meidän pitäisi pitää jonkinlainen erokeskustelu, jonka avulla saataisiin vanhat kaunat selvitettyä. Ex ei kuitenkaan halua enää keskustella vanhasta suhteestamme lainkaan.
Pitäisikö katkaista välit kokonaan? Vai pitäisikö vielä yrittää ystävinä? Millaisia kokemuksia teillä on?
Jos olet ollut jätetty osapuoli, niin miten pääsit yli eron aiheuttamasta pettymyksestä? Jos olette jatkaneet ystävinä, niin tuntuuko sinusta, että saat ystävyyssuhteesta vähemmän kuin haluaisit? Suututko exällesi jostain mitättömästä asiasta, koska vanhat erossa selvittämättömät asiat nousevat mieleesi uudelleen ja uudelleen.
Minä haluaisin olla kovasti exäni ystävä, mutta tunteeni jylläävät liikaa ja vanha kipu tulee uudelleen esiin. Erosta on puolitoista vuotta, mutta silti itken hänen vuoksi vieläkin silloin tällöin. Suhdetta en missään tapauksessa enää halua, mutta ystävyyttä haluaisin. Se ei vaan oikein onnistu, koska tunnun aina haluavan vähän enemmän kuin exäni. Minä myös suutun verisesti jostain ihan pikkujutuista, koska vanhat selvittämättömät asiat nousevat mieleeni uudelleen ja uudelleen. Itse koen, että meidän pitäisi pitää jonkinlainen erokeskustelu, jonka avulla saataisiin vanhat kaunat selvitettyä. Ex ei kuitenkaan halua enää keskustella vanhasta suhteestamme lainkaan.
Pitäisikö katkaista välit kokonaan? Vai pitäisikö vielä yrittää ystävinä? Millaisia kokemuksia teillä on?
Vastaukset 6
Vanhimmat
vain ja ainoastaan yhden exäni kanssa ystävä. erosta on noin 3,5v ja mä olin jättäjä (nainen).
Heti eron jälkeen ei oltu kovin paljn tekemisissä mutta jossain vaiheessa se muuttu ja halusin hönet takaisinkin mutten saanut. Nyt ollaan väleissä ja kavereita ja soittaa voi aina kun siltä tuntuu. ei tietenkään olla niiin läheisiä kun jossain vaiheessa mutta uskon ja luotan siihen että ystävyys säilyy.. On säilynyt vaikka olen itse seurustellut välillä.
Se on varmaankin ihan ihmisistä kiinni.
Olen seurustellut muutaman kerran ja muitten exien kanssa en ole väleissä.
Että mitä siitä voisi päätellä....
toiselle suuri rakkaus, ystävyys ei välttämättä onnistu. Jos kyse ollut jonkin sortin hengailusta, ihmisiä ei ole tarkoitettu toisilleen jne. ystävyys voi hyvin onnistuakin.
Jos molemmilla aidosti neutraali suhtautuminen toiseen, onnistuu.
Kiitos teille molemmille kommenteista.
Olin tosi vakavissani miehen suhteen ja siksi tämä niin kipeältä on tuntunutkin.
Tuo oli hyvä kommentti, että molempien pitää pystyä suhtautumaan toisiinsa neutraalisti. Olisi hienoa, jos minäkin siihen vielä jossain vaiheessa pystyisin.
Olen itse täsmälleen samassa tilanteessa. Olin se jätetty..ero tapahtui niin että mies vain ilmoitti että se on loppu nyt, eikä siitä sen jälkeen saanut enää keskustella, eikä sitä saa vieläkään mainita että muistatko sillon kun erottiin... Koko juttu jätti muhun kauhean jäljen..oltiin sentää monta vuotta toisillemme maailman rakkaimmat ja sit en saanut edes mitään selvennystä miksi suhde loppui..tai mitä tää mun maailmani läheisin ihminen musta ees ajatteli loppujen lopuksi. Tai kyllähän näitä tuli näitä juttuja että "haluan olla yksin", "en oo enää rakastunu"..mutta vain jotain murahduksia kun väkisin yritti kiskoa.
Ystäviä halus tietenkin olla ja niin halusin mäkin, vaikka moneen otteeseen totesinkin että en taida pystyä kun oon niin rikki tästä jutusta. Erosta on nyt kohta pari vuotta ja yhteydenpitoa on ollut jollain tasolla..melkeinpä kokokaan vain miehen puolelta ja aloitteesta.
Koko viime vuos meni asiaa surressa ja märehtiessä...niin raskas koko ero oli. Ja ystävyys on vähän liian vahva sana, vaikka tiedän että mies välittää minusta mukavana nuoruudenmuistoja ja toivoo vain hyvää ja samaa minä hänelle. Lähinnä olemme vain jotain hyvän päivän tuttuja..jos jotenkin edes viittaan yhteiseen aikaamme niin mies on jotenkin vaikeena. Hän haluaisi unohtaa mistä yhteydestä hän minut taas tunteekaan...
Minäkin suutun ja loukkaannun hirveän helposti exäni kanssa keskustellessa..olen jotenkin vielä niin katkera ja loukkaantunut. Jos hän kertoo jostain uudesta suhteesta niin tekisi mieli vain piikitellä että oletko varma, ethän viimeksikään onnistunut vaikka luulit rakastavasi jne...
Oma ratkaisuni tilanteeseen on, että pidän häneen enää todella vähän yhteyttä enkä paljoa halua kuulla hänen asioistaan. Edelleen tuntuu pahalta kuulla hänen mainitsevan jotain uusia suhdevirityksiä, vaikka olen itsekin ollut jo jonkin aikaa uudessa suhteessa.
On todella vaikeaa luopua rakkaasta ihmisestä mutta turha kiusata itseään ja junnata paikoillaan...
Kiitokset. Kuvasitpa tosi hyvin sitä, miltä minustakin tuntuu.
Haluaisin kuitenkin vihasta ja katkeruudesta eroon. Haluaisin päästä siihen tilanteeseen, jossa pystyisin suhtautumaan mieheen neutraalisti. Vihan ja katkeruuden tunteet ovat minun ongelma, josta minun pitäisi tavalla tai toisella päästä eroon. Olen väsynyt niihin ja mielestäni niihin kuluu vain liikaa energiaa.
Onko teillä kellään onnistumistarinoita? Ja jos on, niin kerrotko, miten voitit vihan ja katkeruuden?
Näen työni puolesta miestä päivittäin, joten toimeen mun on tultava hänen kanssaan joka tapauksessa. Se on sitten eri asia, pystynkö olemaan ystävä.
moiselle takertuvuudelle. Tokihan jos suhde on kestänyt vuosia ja taas vuosia ja sen aikana on koettu jotain todella rankkaa... Kuten itse koin exäni kanssa; lasten kuolemia, vakavia ja lopullisia sairastumisia jne. erilleen kasvaminen vie aikaa. Naiset ovat useimmiten kuitenkin niitä jotka haluavat pitää exänsä varalla=varamiespalveluna:/ Naiset leuhkivat monilla kihlauksillaan kantaen sen seitsemän miehen kihlasormuksia sormissaan jne.
En jaksa jauhaa tätä juttua, mutta minusta se ripustautuminen on syvältä, jos ei yhteisiä alaikäisiä jälkeläisiä ole! Se on vain konsti purkittaa toinen osapuoli varaston hyllylle ja tuhoten hallita exän mahdollisia uusia suhteita. Sorry!