kuuluuko väittelyt ja

Hyvästä suhteesta mielestäni kertoo se, että saa ja voi sanoa mielipiteensä. Enemmän mielestäni pitää katsoa sitä, onko suhteessa kykyä selvittää erimielisyyksiä ja onko suhteessa tilaa sanoa tunteitaan ja mielipiteitään, kun sitä kuinka paljon /vähän niitä on. Usein tuntuu ,että jos pariskunta oppii käsittelemään asioita, niin he hitsautuvat enemmän yhteen ja myös ns. erimielisyydet vähenevät ajan oloon, kun asioista on oppittu puhumaan asioina, eikä pitämään vaan niitä erimielisyytenä. Parit jotka pelästyvät heti erimielisyyksiä ja tunteita, tuo myös mukanaan tulevaisuudessa paljon pelkoja, sillä ns. paineen kesto kyky on monesti silloin myös alhainen. Kumminkin on realistista ajatella, että joka suhteessa elämässä tulee vastaan monenlaista, niin on parempi ajatella oppia ratkomaan erimielisyyksiä /riitoja, kun kuvitella ettei sellaisia olisi . Olen kuullut ajatuksen, että olisi hyvä olla pari kunnon riitaa ennen avioliittoon menoa, näin voi testata toisen neuvottelu kyvyt ja kuinka toinen käyttäytyy tilanteessa, onko rakentamassa vai hajottamassa.. tärkeä tieto tulevaisuuteen..ehkei niitä riitoja vänkällä kumminkaan kannata kehittää :). Tietenkin on riitoja ja riitoja...

Jäi yks juttu viä sanomatta... On varmaan melko normaaliakin, että suhteen alussa tulee enemmän väittelyä /erimielisyyttä. Se on prosessi , kun kahta maailmaa aletaan sovittamaan yhteen ennenkuin tapahtuu yhteen sulautuminen.. löydetään elämisenmuoto. Toisaalta vois ajatella, että se et uskaltaa tuoda asioita esille auttaa myös siihen todelliseen sopeutumiseen, jos vaan uskaltaa lähteä sille matkalle. Se että asioita pidetään sisällä, ei rakenna kumminkaan todellista yhteyttä pidemmän päälle.

anaaliseksiä, pikku oravat. Se on oikeaa parisuhteen liimaa ja tasoitelaastia. Ehkäisykin hoituu samalla. Ehkä paras olisi kaikesta huolimatta että kun tulee seuraava riita otatte morat käteen molemmat ja katsotte kuka on oikeassa

kinastelut ja väittelyt, ahdistaako ne sinua? Pelottaako että toinen suuttuu ja häipyy elämästä?

Olen myös itse tuoreessa suhteessa, jossa tulee aina silloin tällöin yhteentörmäyksiä, ja meillä mies menee ihan lukkoon vetäytyy mököttämään, eikä puhu moneen päivään mitään. Minä taas en tykkää mökötyksistä vaan haluan että asiat käsitellään pois pöydältä ja sitten on taas kaikki hyvin.

Olen vain miettinyt oppiiko mies nyt jo 40 ikinä siihen että ei mököttäisi. Vaan kertoisi omat mielipiteensä ja sanoisi jotain.

Mies kyllä sanoo että entinen avovaimo oli vielä pahempi mököttäjä kuin hän, saattoi olla puhumatta monta viikkoa.