Ero ja ystävät ?

Yleensä tuossa vaiheessa, vain oikeat ystävät jäävät!

Eron myötä selviää kuka on oikeasti ystäväsi. Minun ystäväpiirini on muuttunut paljon eron jälkeen. Entiset ystäväni ovat exän kanssa jatkuvasti tekemisissä. Exäni soitteli koko eroprosessin ajan minun parhaimmille ystävilleni ja sai heidät puolelleen.
Minua tämä ei haittaa. Se, että pääsin pois kamalasta avioliitosta, oli hienoa. Olen myös löytänyt useita uusia ystäviä, joita en muuten luultavasti koskaan olisi tavannut.

Vähän noin kävi mullekin. Toisaalta tosi ystävät jäi ja tukea ja juttuseuraa löytyi ajan mittaan yllättävältäkin taholta. Eivät kait ne, jotka siinä elämänvaiheessa taakse jäivät, mitään todellisia ystäviä olleetkaan. Jotenkin tuntui, etteivät minuun "jätettyyn" osanneet suhtautua.
Se jättäjä vasta yksin on, usko pois!

Meillä vaimo vaatimalla vaati ystävät valitsemaan puolensa. Eli haukkui minut alimpaan helvettiin. Nyt hänellä ei ole montakaan ystävää jäljellä.
Suvut lopettivat kanssakäymisen kokonaan.
Ystäväpiiri loittoni, koska ei ole perhettä, jonka kanssa voisi olla perhetuttu. Harva kai vierailee perheenä yksinäisen kotona?
Itse voin tavata kaikkia, paitsi ehkä vaimon sukulaisia. Lapsen kanssa se menettelee, mutta muuten siitä on jotenkin maku poissa. Yksin perhejuhlissa... Ei kiva.
Suurin yllätys oli, että todella vanhatkin ystävät ovat ottaneet yhteyttä ja kannustaneet. Aivan mahtavaa tavata jotain kymmenien vuosien takaa!
Olisipa vain enemmän aikaa...
Kyllä se siitä sinullakin järjestyy.
On aivan turha murehtia toisen sanomisia tai tekemisiä. Ihmisillä on aivot sitä varten, että osaavat panna puheet niille kuuluvaan arvoonsa.

Entä sinä, oletko itse pitänyt yhteyttä ystäviin, ja miten ovat reagoineet?

Ystävä ei välttämättä tarkoita pahaa. Tilanne voi olla vaikea heillekin, kun ovat "kahden tulen välissä" eivätkä tiedä miten pitäisi olla. Ehkäpä eivät ole yhteydessä mieheesikään. Ehkäpä he odottavat yhteydenpitoa sinulta. Jättävät sinulle aloitteet.

Ystävät voi myös pelätä aiheesta puhumista, koska ovat jäävejä kumpaankiin suuntaan. Ei ole miellyttävää kuulla haukkumisia ihmisestä, josta itse tykkää kivana tyyppinä.

Tietävätkö he varmasti että olette muuttaneet erilleen, vai oletatko juorujen kulkevan? Ihmiset ei aina juoruile ihan niin paljon kuin kuvittelisi.

Tai ehkä he eivät ole niin hyviä ystäviä kuin oletit.

Oletko ajatellut, ettet itse ole ollut heille ystävä silloin kun olisivat tarvinneet, etkä vain ole sitä hoksannut.

Sinulla on edelleen kaikki mahdollisuudet ottaa heihin yhteyttä ja selvittää onko kyse kenties väärinkäsityksestä. Älä mene heitä haukkumaan ennen kuin selvität asiat. Moitteet voi kantautua heidän korviinsa, ja silloin ei kannata ihmetellä jos ei tekstarit piippaa.

Ystävät ovat harvassa, jotka todella jaksavat kuunnella ja sukulaisista vielä harvempi jaksaa olla kiinnostunut miten jaksat, eivät edes omat sisarukset välitä. Aika yksinään sitä on kestettävä ja jaksettava.

Heti ensimmäisenä tuli itselleni mieleen näin sinkkunaisena, että miten itse olet ystäviäsi kohdellut? Oletko ottanut heihin yhteyttä aina silloin, kun olet ITSE tarvinnut heitä? Kysymättä ollenkaan heidän vointiaan? Varsinkin perheelliset ihan oikeasti tuntuu monesti keskittyvän omiin asioihinsa ja varsinkin lapselliset lapsiasioihin.

En sano näin provosoidakseni tai muutenkaan mitenkään ilkeästi, mutta se nyt vain usein sattuu olemaan näin. Ja monesti kiireiset ihmiset tässä maailmassa ottavat yhteyttä vain silloin kun itse tarvitsevat apua, ilman mitään vastavuoroisuutta. Minä ainakaan en pidä sellaisia ystävinäni, enkä ole heille enää "käytettävissä", muuta kun kavereina.