Kolmekymppinen nainen, eikä ainuttakaan seurustelusuhdetta tähän mennessä. Eikä mitään varsinaista syytä moiseen asiantilaan edes ole olemassa. Aina on vain käynyt niin, että seurusteluyritykset ovat jääneet vain yrityksiksi.
Ei minulla ole edes mitään ihmeellisiä vaatimuksia miesten suhteen. Sellainen ihminen vain pitäisi löytyä jonka kanssa on hyvä olla ja jolla on hyvä olla minun kanssani. Ja jota rakastan ja joka rakastaa minua. Mutta minkäpä sille voi että ei taida sellaista henkilöä olla olemassakaan.
Tai sitten kyse on siitä, että en vaan osaa. Ja se on kyllä aika varma juttu sekin. Olen aivan onneton ihmissuhteissa, ssanattomien viestien tulkitsemisessa ja muussa sellaisessa. Välilä ihan varmasti tiedän menneen tilaisuuksia ohitse,kun en ole osannut reagoida oikein johonkin asiaan. Tai sitten en ole vain uskaltanut, kun olen epäillyt vain kuvitelleeni mahdollisia tunteita minua kohtaan.
Ei minulla ole edes mitään ihmeellisiä vaatimuksia miesten suhteen. Sellainen ihminen vain pitäisi löytyä jonka kanssa on hyvä olla ja jolla on hyvä olla minun kanssani. Ja jota rakastan ja joka rakastaa minua. Mutta minkäpä sille voi että ei taida sellaista henkilöä olla olemassakaan.
Tai sitten kyse on siitä, että en vaan osaa. Ja se on kyllä aika varma juttu sekin. Olen aivan onneton ihmissuhteissa, ssanattomien viestien tulkitsemisessa ja muussa sellaisessa. Välilä ihan varmasti tiedän menneen tilaisuuksia ohitse,kun en ole osannut reagoida oikein johonkin asiaan. Tai sitten en ole vain uskaltanut, kun olen epäillyt vain kuvitelleeni mahdollisia tunteita minua kohtaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan kun ois omaa tekstiä lukenut, paitsi että ikää mul on 25 v ja takana 4 vuoden suhde.
Pari vuotta nyt ollut sinkkuna, jotai yritelmiä ollut, mutta sellaisiksi ne aina jää. Enää en uskalla edes ihastua, koska sen tietää, että siten saa vaan nenilleen.
Itsekkään en koe olevani kovin taitava luomaan läheisiä ihmissuhteita, small talkin osaan, mutta jos pitäs päästää joku lähelle niin sitten menee hankalammaksi. Ja juurikin tuo, että epäilen toisen tunteita mua kohtaan...
Mutta aurinkoista syksyä sulle!
persoonaksi ja ole tavoittlemisen arvoinen eli
älä anna miehen luulla heti, että olet hirvittävän kiinnostunut.
Mies reagoi, tuo ei ole antanut heti kenellekään jos sitten on antanut ollenkaan. Siitä mies riemuitsee ja alkaa kiinnostus ja sen mukana arvostus.
Jos vähänkin mukavasti synkkaa, niin jatkakaa toisiinne tutustumista ja pihtaa sitä seksiä, sillä jos mies sitä vonkaa, niin olet vain hänelle välikappale.
Sano, että sormus ensin sormeen ja sitten keskustellaan ja mielellään toinenkin, niin eiköhän sitä vuosikymmenten saatossa ehdi saada sitä nannaa.
Jos mies pötkii pakoon, risti kätesi ja ole onnellinen oma itsesi.
Minulla oli sellainen mies, jonka kanssa menin naimisiin, että ei mitän seksuaalista kanssakäymistä ennen avioliittoa, tietysti hyvänyönpusut ja halit, ei muuta.
Hauskaa oli seurusteluaika, joka oli alle kaksi vuotta ja hupeni nopeasti.
Oli mukava tunne astella alttarille neitsytmorsiona eikä esim. raskaana olevana.
Huh, miten joku nainen kehtaa mennä naimisiin siinä tilassa hui kaunistus sentään hui!
Otan osaa. Mulla on ihan sama tilanne, eikä tää kai koskaan tästä muuksi muutu :(. Sinänsä kiva kuulla, että kohtalontovereita löytyy.