Hei! Tässä minun tarinani... Olen ollut parisuhteessa 6-vuotta, joista yhdessä asuneet n 5-vuotta ja meillä on kaksi vuotias poika. Synnytyksen jälkeen ei seksielämä meinannut palata normaaliksi millään (kaikkia ongelmia minulla hormonien kanssa ja lisäksi pieni lapsi) mies kuitenkin jaksoi ymmärtää tämän ja kesti tämän ajan. Kun sitten (minun mielestäni)suhteemme sujui taas paremmin, mieheni petti minua ollessaan konsertissa (tästä nyt reilu vuosi aikaa), hänellä oli joku nainen ja hän tuli yöksi kotiin joten seksiä tuskin oli ulkona harrastettu (näin ainakin toivon). Mieheni ei humalan vuoksi "muista" asiasta juuri mitään. olin ihan rikki mutta päätin lopulta jatkaa mieheni kanssa. Nyt viimeisen puolen vuoden aikana mieheni on aika paljon ollut yhteydessä naispuoliseen työkaveriinsa. he asuvat eri paikkakunnilla joten tapailua on vain työpaikalla. Mieheni valehtelee minulle tästä naisesta ja salailee yhteydenpitoa. Hän on minulle sanonut ettei heidän välillään ole mitään ja haluaa olla kanssani.. Kuitenkin sen verran hän on kertonut että tämä työkaveri on ihastunut mieheeni. Palaako luottamus ikinä? Pelkään koko ajan että heillä on suhde. Ja aina kun luottamukseni alkaa palata tulee esiin uusi valhe.. Mieheni tuohtuu jos kyselen naisesta tai kun vainoharhaisena mietin meidän ja heidän suhdetta.. Auttakaa jos osaatte? Rakastan miestäni ja haluan häntä uskoa ja häneen luottaa, mutta onko se mahdollista? Pitäisikö minun hakea ammattiapua?
Kiitos jo etukäteen.
-maaria-
Kiitos jo etukäteen.
-maaria-
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pelkäänpä pahoin, että miehesi jälleen pettää. Miksi hänen muuten tulisi salata suhdettaan työkaveriin. Pystyisitkö jutella miehesi kanssa ja pyytää häntä lopettamaan yhteydenpito? keskustelkaa vakavasti, kerro hänelle tunteistasi ja peloistasi. Tee niinkuin sisimmässäsi tuntuu, voit myös hakea ammattiapua. Kaikkea hyvää elämääsi ja voimia! Älä anna itseäsi kohdeltavan väärin, vaikka teillä onkin yhteinen lapsi.
..minkä tiedät varmaksi. Miehesi on pettänyt aiemmin, joten hänen moraalilleen se on periaatteessa mahdollista jatkossakin. Miehesi valehtelee ja salailee, joten hän ei ole rehellinen eikä avoin. Miehesi tuohtuu kyselystäsi, vaikka kaiken järjen mukaan hänen pitäisi ymmärtää aiheellinen epäluottamuksesi ja kasvattaa luottamustasi käyttäytymällä luottamustaherättävästi.
Minusta tässä ei ole kyse pelkästään siitä, että onko miehesi nyt uskoton, vaan siitä että miten hän kohtelee sinua yleisesti ja siitä, että mitä sinä haluat. Haluatko edellä todettua kohtelua osaksesi? Riittääkö se sinulle? Onko sinun kiintymyksesi häneen kaikenkestävää? On mahdollista, että hän pettää, niin mitä se sinulle tekisi? Jäätkö odottamaan, että sama toistuu? Kestätkö sen? Uskottomuus ja muu miehesi käytös nimittäin ovat asioita, mitkä eivät ole sinun päätäntävallassasi - voit vain seurata sivusta ja epäillä, mutta et koskaan muuttaa toista. Voit vain muuttaa itsesi -> toiseen suhteeseen, toisen sopivamman kumppanin vierelle.
Luottamus kerran sen rikkoneeseen ihmiseen voi palata, mutta ei ilman työtä. Jos ette ole käsitelleet tapahtumia kunnolla ettekä löytäneet aiemmalle uskottomuudelle syytä (mistä vähän tuo "muistikatkos" antaisi viitteitä), olet antanut anteeksi ja hän on päässyt helpolla, niin mikä hänet olisi muuttanut? Toimintamallejaan ei voi muuttaa, jos ei tiedä, miksi oikeasti toimii tietyllä tapaa. Ainoa, jonka tässä minusta olisi syytä hankkia ammattiapua, on miehesi.
Tiedän tarkalleen mille susta tuntuu. Olen itse kokenut saman. Mun ukko oli töissä firmassa jossa oli neljä jätkää hommissa sitte tää naisihminen. Ukko toimi esimiehenä. Se alkoi niin että ukko aina sillon tällön kerto asioita tästä naistyökaveristaan.Oli siis ilmeisesti kiinnostunnu tästä paljo nuoremmasta naisihmisestä. Sitten rupes tuleen viestejä ukon työkännykkään vapaa-aikana. Ukko selitteli jotain että mitä ne pojat nyt... Ajattelin kyllä jo siinä vaiheessa että tuskin ne jätkät ny vihtii tekstailla keskenään. Ukko rupes pitään työkännyä jemmassa äänettömällä. Tiesin kuitenkin missä se oli ja näin että siihen oli tullu viestejä. Ukko rupes oleen ylitöissä usein. Se oli kuulemma välttämätöntä kun oli esimies. Tätä kesti yli kaks vuotta. Piilottelua ja selityksiä. En lopulta jaksanu tehä yhtään mitään. En töissä enkä kotona. Se oli yhtä helvettiä josta ei ollu ulospääsyä. Lapset kärsi. Lopulta ukkokaan ei enää jaksanu vaan tunnusti kaiken. Sillä oli ollu suhde tän kyseisen naisen kans koko sen ajan aivan niinku olin olettanukin. Sanoi että nyt se on loppu ja hän haluaa jatkaa mun kans. Suostuin siihen ja yritettiin taas. Ukko vaihtoi työpaikkaa ja aloitti "uuden elämän". Meni vuosi, sitten sama juttu, ihmeellisiä tekstiviestejä naistyökaverin kans. En jaksanu enää. Otin eron miehestäni. Nyt hän saa paneskella naistyökavereitaan ihan niin paljo kun vaan lystää. Mun tunteet kuoli.