tällaisia ikäerokysymyksiä, mutta kysyisin nyt ihan galluppiluonteisesti:
Ikäeronne? Kumpi vanhempi, mies vai nainen? Millaisella ikäerolla suhde voi mielestäsi onnistua, perusteluita myös mukaan? Kiitos ;)
Ikäeronne? Kumpi vanhempi, mies vai nainen? Millaisella ikäerolla suhde voi mielestäsi onnistua, perusteluita myös mukaan? Kiitos ;)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voihan se suhde onnistua vaikka millaisella ikäerolla. Se riippuu niin ihmisestä. Ei se ikä, vaan se miten tulalan juttuun. Toiset jutut kestää kauemmin ja toiset taas ei kuin hetken.
nainen vanhempi.
Uskon että hyvinkin voi onnistua, tällä ikäerolla ei tässä iässä ole mitään merkitystä.
viisi vuotta vanhempi nainen ja hyvin menee :)
itse olen 23 ja rakkaani 29wee yh,ihan jees, ei mitää väliä
ikäeroa meillä 15v. Itse olen 33v ja avovaimoni 48v.Ei näy eikä tunnu missään.oltu jo kohta 4 vuotta yhdessä.Kaikillahan näinpäin ei toimi,mutta meillä toimii hyvin,ja olemme ikionnellisia.
ikäeroo 6.vuotta mies 45. ja minä 39.v.
mies vanhempi, niinhän se yleensä menee..Meillä ero ei vaikuta juuri missään, olen itsenäistynyt niin varhain ja toivonut koko ikäni perhettä jne. Haluan siis jo tässä iässä samoja asioita kuin mieheni, pian myös tutkinto suoritettu kun heti 18v jatkoin kouluttautumista. Täysin eri asia voisi olla, jos olisin vasta nyt mennyt korkeakouluun (niin kuin aika monet), jos olisin vasta vuosi sitten muuttanut kotoa, jos minulla ei takana vakavaa parisuhdetta jne. Myös ystäväpiirini on teini-iästä lähtien ollut pari vuotta vanhempaa. Kai olen monissa asioissa hnekisesti ikäistäni edellä, tai siis elänyt tiettyjä asioita keskimääräistä aiemmin.
Miehillä taas lapsihaaveet tulevat usein vasta kolmekymppisenä, kun ovat työelämässä ja baareissa hilluminen ei jaksa enää kiinnostaa. En usko, että olisimme miehen kanssa kohdanneet tai aloittaneet seurustelua, jos hän olisi ikäiseni. Ei hän olisi vielä silloin halunnut samoja asioita kuin minä. Edellinen parisuhdeeni kariutui suurimmaksi osaksi juuri miehen kypsymättömyyteen ja minun "liialliseen vanhuuteen" :)
Summa summarum: ikäerolla ei merkitystä, kunhan toiveet elämältä ovat samat, kunhan eletään edes osittain samaa elämänvaihetta ikäerosta huolimatta. Näin se ainakin on helpompaa. Kyllä minä nautin suunnattomasti, että mies tietää jotain elämästä, hän ei hurahda joka ikiseen yllytykseen, ei vingu baariin joka viikonloppu, on KYPSÄ ja karismaattinen mies. Vastaavasti minun nuoruuden "vauhkous ja idealismi" viehättää miestä, se että elämä ei ole tehnyt minusta kyynistä. En ole niin vakava kuin monet kolmekymppiset naiset, jotka ovat ehkä jo avioeron läpikäyneitä, jotka ovat hyvin vaativia parisuhteessa, ja joilla on valtava itsesuojeluvaisto.
Ehkä yli 15-v ikäero saattaa jo vaikuttaa ainakin myöhemmällä iällä esim. seksielämään. Siis jos mies vanhempi. Tuttavani, 50- ja 62-v pariskunta, nainen valittaa kun mies on ihan ukkoutunut, ei jaksa enää tehdä kunnolla pihahommia eikä kyllä mitään siellä makkarissakaan :) Ja nainen olisi elämänsä kunnossa. Mutta ei elämästä ikinä tiedä etukäteen, voihan nuorempi nainen vaikka kuolla ennen kun nämä ongelmat tulevat eteen...nautitaan elämästä ja rakastetaan ikäerosta huolimatta! :)
Ja hyvin menee-minusta tämä ikäero hyvä.En voisi kuvitella vakavasti seurustelevani nuorempien kuin minä tai enää tuosta vanhempien miesten kanssa.En ymmärrä esim 10v ikäeroja..joillekin se sopii tietysti,mutta jompi kumpi jo sitten on liian lapsellinen tai ylivanha ikäisekseen.
Se,että on varmasti yhteistä juttua,osataan olla normaali oma itsensä suhteessa,on kivaa ja asiat osataan hoitaa yksin ja yhdessä..
Onhan tosin tässäkin suhteessa joskus hauskoja hetkiä,kun tulee jotain nuoruudesta mieleen,ja itse on silloin ollut toosi pieni,kun toinen jo yläasteella;)
...tietysti, en koskaan ottaisi itseäni nuorempaa miestä, kun jo kolme vuotta vanhempi on täysin samalla tasolla kuin minä,niin entäs oman ikäiseni sitten? ei mitään kaitsettavia ärsyttäviä keskenkasvusia....