Olen parisuhteessa joka on toimiva, rakastan avomiestäni ja meillä menee ihan hyvin - on samat päämäärät, moraali ja rakkautta riittää.
Kuitenkin olen nyt alkanut ajattelemaan toisia miehiä. En voisi pettää ,mutta ajatteleminenkin jotenkin tuntuu pettämiseltä. Flirttailen baarissa miehille ja nautin huomiosta.
Meillä ei mene sängynpuolella kovinkaan hyvin. Mua ei vaan kiinnosta. tai kiinnostaa mutta en kiihotu enää avomieheni kosketuksesta. En vaikka kuinka haluaisin.
Mitä tässä pitäisi tehdä. Avomieheni ihmettelee kun välillä itken ja hän kyselee syytä, minä en pysty sanomaan tätä mitä olen kirjoittanut hänelle. En pysty.
Kuitenkin olen nyt alkanut ajattelemaan toisia miehiä. En voisi pettää ,mutta ajatteleminenkin jotenkin tuntuu pettämiseltä. Flirttailen baarissa miehille ja nautin huomiosta.
Meillä ei mene sängynpuolella kovinkaan hyvin. Mua ei vaan kiinnosta. tai kiinnostaa mutta en kiihotu enää avomieheni kosketuksesta. En vaikka kuinka haluaisin.
Mitä tässä pitäisi tehdä. Avomieheni ihmettelee kun välillä itken ja hän kyselee syytä, minä en pysty sanomaan tätä mitä olen kirjoittanut hänelle. En pysty.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ero teille tulee, ette sovi toisillenne. Naiset kaipaa jännitystä, turvalliset kiltit miehet ei ketään jaksa kauaa kiinnostaa.
Ehh! Ei mitään eroa heti ku kaikki ei mee niinkuin unelmissa. Tai saahan sitä mennä siitä mistä aita on jo kaatunut mutta pidemmän päälle ei kyllä itse hyödö siitä mitenkään. Suhteessa on aina kaksi osapuolta ja se ei oo mikään asia, joka on vain olemassa. Sitä pitää huoltaa ja ylläpitää. Asioista on keskusteltava jos jotain aihetta siihen tulee. En tiedä mikä tilanteenne on, mutta yleensä, jos on liian lähellä toista, siitä ei pääse kuin yhteen suuntaa. Ehkäpä teidän tilanne on tämä? Pieni loma suhteesta tekee terää.. Ei pettämistä eikä vastaavaa, mutta omaa aikaa. Kyllä seksikin sitten maistuu kun on pidempään ilman ollut ja nimenomaa sen oman tutun miehen kanssa se on huojentavaa kun muistaa että ainiin, tämä mieshän osaa asiansa.
Auta lukijoita ymmärtämään seuraavaa:
Sinä et ole tyytyväinen kun ajattelet pettämistä - mutta kuitenkin laukkaat kapakoissa saadaksesi viinanhöyryillä sumentumaan aivosi- antaaksesi itsellesi luvan tehdä juuri sitä mitä inhoat. Kuinka kieroa tuo on!
Yksinkeratilsella järjellä ajateltuna on aivan itsestään selvää että 99% ongelmista häipyy taivaan tuuliin kun pysyt viinasta ja kapakoista erossa.
Mikäli haluat elämääsi piristystä, kapakka EI ole se oikea paikka.
Tähtää ajatuksesi ja mielenkiintosi älyllisesti hiukan korkeammalle tasolle ja hanki yhteistä, rakentavaa tekemistä miehesi kanssa.
En laukkaa kapakoissa, enkä myöskään vedä kännejä siellä. Enkä anna itselleni lupaa tehdä mitään mitä en hyväksyisi. Niin ja silti on hauskaa joka kerta kun siellä käyn - kyse ei ole nyt siitä.
Ongelmat on ollut jo ennen tuota kun aloin käymään kapakoissa (olin monta vuotta käymättä).
Meillä on yhteistä tekemistä mieheni kanssa - olemme yhdessä noin 90% ajasta, koska meillä on yhteinen firma.
Olen tässä nyt miettinyt ja minusta tuntuu että se suurin ongelma on se, että me tosiaan olemme niin paljon yhdessä. Älyllisesti homma toimii moitteetta.
"olemme yhdessä noin 90% ajasta"
Eiköhän se oo tossa se syy...
Kuulostaa siltä että kaipaat suhteeseenne jotain piristysruisketta...miten ois jos alkaisit harrastamaan itsekseen tai ystäviesi kanssa jotain muutakin kuin kapakissa käymistä,mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettei sielläkin vois käpästä ;)
Itseäni piristi ja ,samalla huomasin että miestänikin ,kun aloin harrastamaan kuntoilua.
Mieli piristyy ja arki muuttuu pikkasen toisellaiseksi.
Pikkaisen vaikka shopittelua ja itsensä hemmoittelua ,itsetunto kohenee ja mieli piristyy:)
Ne ihailevat katseet ovat elämän suola ,mutta se intiiminläheisyyden saanti ja ihailu,on minusta kuitekin omalta ulkolta saatuna parasta. ;)
Te tunnutte olevan paljon yhdessä ,joten kyllä hyvää varmaan tekis että toimisitte edes vapaa-ajallanne pikkasen toisistanne erillään.Ette siten pitäsi niin itsestään selvänä toisianne siellä makkarin puolellakaan ,ehkä leikkimielistä yritystä / piristystä voisitte yhdessä keksiä vaikka uuden kokeilulla tai pariskunnillehan on kaikkea kivaa ..mm.pelejä ota selvää käpäse vaikka jossain erotiikkaliikkeessä :)
Ja mitä sinne makuukammarinpuolelle tulee...
voithan miettiä mikä piristäis ..sinua sekä miestäsi,kyllä te keksitte .
Älä anna periksi ,hyviä liittoja kaatuu ihan vaan viitteliäisyyttä ,joka liitossa on tehtävä lujasti hommia että asiat sujuu.
Ainahan voi käydä vaikka seksiterapeutin juttusilla jos sulla itselläsi vaikka jostain ongelmia tai yhdessä ,mikäli miehesi innostusi aina parempi,mutta muista ilman syytöksiä.
Kaikkea hyvää toivotellen.
Tutulta kuulostaa sun kertoma. Meilläkin on miehen kanssa yhteinen firma. Rakastan ja kunnioitan miestäni, ja tunnen, että hän on minulle juuri se oikea. Sielun kumppanuutta ja samaa aallonpituutta löytyy niin, ettei paremmasta väliä.
Meilläkin on sängyn puolella ollut hiljaisia jaksoja, juuri minun haluttomuuteni takia. Vaikka kuinka toivoisin, niin mieheni ei vain sytytä enkä kiihotu... paitsi, jos hän ollut vaikka viikon työmatkalla! Silloin vanha tuttu kipinä syttyy.
Ainakin meillä "ongelma" on juuri siinä, että yhteisen firman takia olemme (kuten tekin) 90% ajasta toistemme kanssa tekemisissä. Jos firmalla on tiukkaa, meilläkin on heti tiukkaa, hermot kireällä. Ja vaikka firmalla menisi paremmin, meillä voi silti olla tiukkaa, kun se oma aika on joka tapauksessa niin vähissä. Kirjoitan "ongelman" lainausmerkkeihin, koska toisaalta minusta on ihanaa ja ihme, kuinka olemme hioutuneet niin toimivaksi tiimiksi. Tunnemme toisemme erittäin hyvin heikkouksineen päivineen ja silti haluamme olla yhdessä. Suurin osa ajasta ollaan onnellisia ja tyytyväisiä.
Olemme puhuneet, että kummankin pitäisi ottaa sitä omaa aikaa ja harrastaa jotain, mihin toinen ei mitenkään liittyisi. Tällä hetkellä kuitenkin työ vie leijonan osan elämästä. Oma valinta, turha valittaa. Totean vain, että nyt on tällainen elämän vaihe. Eikä se niin paha ole, että sitä lähtisi voimakeinoin muuttamaan (kumpikaan ei ole lähdössä suhteesta tai vaihtamassa työpaikkaa :).
Minullakin on ollut tuota muista miehistä haaveilua ja pientä flirttiä silloin tällöin. Se on mielestäni missä tahansa terveessä suhteessa ihan normaalia, kunhan siis pysyy ajatuksen tai viattoman, pienen flirtin tasolla. Enkä tietenkään kerro niistä miehelleni, vaikka muuten asiat puhutaankin. Eivät ne minun "fantasiani" häntä satuta eivätkä uhkaa (paitsi jos kertoisin niistä suoraan). Hän on kuitenkin minulle se paras.
Suhteeseen tarvitaan rakkautta, jotta se pääsee alkuun ja tahtoa, jotta se pysyy kasassa. Meillä tuon tahdon avulla on tehty paljon ja selvitty monesta tiukasta tilanteesta. Tärkeää on, että asioista keskustellaan siten, että kumpikin saa rauhassa ja omaan tahtiinsa sanoa juuri sen, mitä ajattelee. Eikä heti tarvitse löytää ratkaisuja tai vastauksia, kunhan keskustelu-yhteys säilyy. Jos itkeskelet, etkä yhtään raota miehellesi tuntemuksiasi, se on miehellesi pelottavaa ja ajaa häntä kauemmaksi sinusta. Kyllä melkein mahdottomankin tuntuisista tilanteista pääsee eteen päin, kun vaan uskaltaa nostaa kissan pöydälle. Korosta keskustelussa (joka on vääjäämättömästi tulossa, jos/kun haluat pitää suhteestasi kiinni), että haluat jatkaa, että rakastat, että pitää yhdessä miettiä miten suhde voisi voida paremmin.
Ja vielä pari sanaa haluttomuudesta. Sekin on asia, jonka kanssa ei tarvitse kärsiä. Ensinnäkin, minun mielestäni ei kannata tehdä liian suurta numeroa siitä, että sängyssä on joskus hiljaisia kausia. Eikä sitä kannata alkaa pelätä, silloin se kasvaa vain isommaksi ongelmaksi. Puhukaa, mitkä ovat tarpeenne. Ja tuon ajan käytön suhteen: jos vain mahdollista, kokeilkaa erillään oloa. Ei siis mitään asumuseroa, vaan omia harrastuksia, matkaa jonkun toisen kuin puolison kanssa, työtehtävien jakamista siten, ettette ole koko päivää samassa huoneessa. Mikä nyt tilanteessanne on mahdollista.
Voimia! Rakkaudella ja hyvällä tahdolla on ihmeitä tekevä voima!
Kauanko olette olleet yhdessä ja kauanko siitä ajasta olette asuneet yhdessä? Itse olen tätä nykyä naimisissa ihanan miehen kanssa, mutta ei kaikki ole mennyt niinkuin elokuvissa.
Oltiin oltu varmaan n.puolitoista vuotta yhdessä, kun muutettiin yhteen toiselle paikkakunnalle, jossa minä aloitin opiskelut ja mieheni työn. Muistan, että mua ahdisti aivan sairaasti oikeestaan jo vähän ennen yhteen muuttoa, mutta etenkin yhteenmuuton jälkeen. Tuntui, ettei mieheen ollut yhtään mitään fiilistä, vaan enemmänkin tuntui raskaalta olla yhdessä. Olin tosi onneton usein, saatoin aivan yllättäen purskahtaa itkuun, enkä kuitenkaan usaltanu miehelle sanoa, mikä painaa. Asiaa pahensi se, että olin tosi ihastunut yhteen luokkakaveriin ja ajattelin häntä usein. Ihastuksen kohde tuntui olevan aivan toisenlainen kuin oma mies.
Sitten kerran en enää malttanut olla hiljaa, vaan sanoin miehelle ääneen, että taidan olla vähän ihastunut toiseen. Mies tietysti loukkaantu syvästi ja lähti samantien ulos ja muistan vieläkin sen tuskaisen olon, kun hän meni.. tunsin heti samantien, että nyt tuli mokattua pahemman kerran. Saimme onneksi sovittua asian ja tajusin, ettei ihastumisessa ollut kyse mistään todellisesti tunteesta, vaan enemmänkin siitä, että olin imarreltu toiselta taholta saamastani huomiosta. Näin jälkikäteen ajatellen kriisiin vaikutti varmasti monen eri uuden asian kokeminen yhdellä kertaa. Varmasti jo pelkkä yhteenmuutto on iso juttu ja ihan varmasti siihen liittyy myös negatiivisia tuntemuksia ja hyvin vahvastikin. Missään nimessä ei kannata heti luovuttaa, vaikka ahdistaisi paljonkin.. se saattaa mennä ohi. Jos ei vielä pitkänkään ajan päästä ole poistunut, ja olet asiasta jollain tapaa puhunut, niin teet molemmille palveluksen lähtemällä suhteesta. Ei tietysti välttämättä kannata ihan päin naamaakaan läväyttää asioita, vaan esittää ne sillä tavalla, ettei toinen nujerru aivan totaalisesti.
Itse olen onnellinen, että pysyin suhteessa, vaikka ahdistus oli jossain vaiheessa tosi kova. Nyt olen onnellinen mieheni kanssa ja meillä on hyvä olla yhdessä. Tiedän, että olen onnekas, kun olen saanut niin hyvän ja kiltin miehen.
Senkin jälkeen, kun suhde tasapainottuu, tulee niitä aallonpohjia, kun fiilis on tosi kateissa ja helposti katselee vieraisiin pöytiin, mutta se kuuluu elämään ja niihin asioihin pitää suhtautua oikealla tavalla. Pieni flirttikään ei tee pahaa, jos sen ottaa kevyenä piristysruiskeena arkeen.. se vaan pitäisi osata jättää siihen ja panostaa suurimmat voimavarat yhteiseloon puolison kanssa.