Tapasin muutama vuosi sitten nuoruuteni "suuren rakkauteni" uudelleen ,aivan sattumoisin. Vuosikymmenet olimme eläneet tahoillamme ,toisistamme tietämättä. Molemmilla meillä on jo aikuiset lapset, mutta elämäntilanteemme olivat muuttuneet vuosien varrella hyvin samanlaisiksi. Oli todella yllättävää ja jännittävääkin tavata niin monien vuosien jälkeen. Kuitenkin tuo toinen ihminen tuntui välittömästi niin tutulta . Aivan kuin ei koskaan oltaisi erossa oltukaan. Oli niin helppoa jutella ja olla yhdessä. Nykyään olemme hyviä ystäviä ja tapailemme silloin tällöin, kun se molemmille sopii. Ja huomisesta ei kukaan voi tietää... Se ainutlaatuinen tunne, joka kerran oli, se on yhä läsnä.
Vanha suola saattaa janottaa....
Mikään ei ole mahdotonta
11197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tapasin ensirakkauteni 20 vuoden jälkeen muutama vuosi sitten.. en edes aluksi tunnistanut häntä, mutta sitten kun tunnistin ja auta armias, kun kaikki tunteet tuli kohisten takaisin! Voi vitsi mikä sähkö!Olemme tavanneet muutaman kerran senkin jälkeen ja aivan samat on fiilikset.. ihan kun näitä vuosia ei olisi edes välissä ollutkaan (hänkin totesi saman) ... minä olen tahollani naimisissa ja hän parisuhteessa omalla tahollaan... Törmäyskurssille olemme joutuneet joka kerran kun olemme tavanneet, syynä on se että hän haluaisi sänkyyn kanssani, enkä ole suostunut.. ensinnäkin pelkään että rakastun häneen vain entistä syvemmin.. olen kerran toipunut siitä että jouduin jättämään hänet, koska hän ei nuorena halunnut sitoutua, enkä tiedä haluaako vieläkään... ja toisekseen olen naimisissa ( tosin aivan kuivahtaneessa suhteessa) ja 3lapsen äiti... Halu olisi tosi kova, vielä edes kerran tuntea hänet lähelläni... hmmmm...