En oikein löytänyt sopivaa palstaa koskettaen aihetta miehen ex. Mutta ehkä täältäkin löytyy parisuhteessa ja "uusioperheessä" eläneitä, joilla on kokemuksia existä, omista lapsistaan ja kumppanin lapsista.
Eli tilanne on se, että tapasin reilu 3 kk sitten miehen, joka avoimesti jo silloin kertoi että oli juuri kirjoittanut avioeropaperit exänsä kanssa, mutta he asuivat vielä silloin hetken yhdessä (kunnes molemmat löysivät uudet asunnot). Heillä on myös yksi yhteinen lapsi, 2 v. Heidän ero oli lähtenyt aikoinaan liikenteeseen siitä että exä oli käynyt vieraissa miehissä, toki tilanteessa oli ollut muutakin. Heillä oli myös sopimus, jonka mukaan he saivat vapaasti tapailla muita miehiä/naisia, vaikka asuivatkin vielä hetken yhdessä. Me siis aloimme tapailemaan, vaikka tietyllä tapaa pelkäsinkin, että kaikki tämä tapahtuisi miehen kannalta liian aikaisessa vaiheessa. Exä löysi pian uuden asunnon ja muutti pois. Mies jäi vielä hetkeksi asumaan heidän entiseen asuntoon. Riita nro 1 syntyi, kun minä vierailin miehen luona yökylässä (siis tässä heidän entisessä yhteisessä asunnossa) ja exä sai sen selville. Minä olin sen jälkeen ämmä ja toisten yhteiseen kotiin tunkeutuva idiootti (siis exän mielestä). Heillä oli diili, ettei vieraita miehiä/naisia saisi tuohon yhteiseen kotiin raahata, mutta eihän ex-rouva enää asunut siellä. Ilmeisesti tämän perusteella ex-rouva on tehnyt mieleensä mielikuvan minusta - siis että minun täytyy olla vähän tyhmä. Tai näin ainakin itse tilanteen koen.
Nooh. Mieskin muutti sitten omaan asuntoon. Noin kuukausi sitten mies kertoi exälleen, että olisi aika tutustuttaa heidän lapsi minuun. Mutta tämä ei käy ex-rouvalle. Kuulemma liian aikaista ja lapsi saattaa kärsiä tilanteesta. No kyllähän minulla on sen verran järki päässä, että tajuan ettei lapsen edessä mennä lääppimään ja sekstaamaan, mutta että voisimme viettää yhdessä aikaa kolmistaan edes silloin tällöin. Miehellä kun on muutenkin vapaa-aika melko vähissä johtuen 10 tunnin työpäivistä ja opiskelusta. Mutta ei käy. Ex-rouva kai uhkaili jossain vaiheessa jopa yksinhuoltajuudella, mikäli jotain tapahtuisi asian suhteen ilman hänen suostumustaan.
Onko tämä normaalia käytöstä vai normaalia katkeran ihmisen käytöstä? Koska te olette tutustuttaneet lapsenne uusiin mies/naisystäviin?
Tässä vaiheessa kai täytyy hieman selventää suhdettani tähän mieheen, eli ollaan molemmat noin kolmikymppisiä, minä lapseton. Ollaan tapailtu reilu 3 kuukautta, useita kertoja viikossa. Mielestäni suhteemme on ihan vakaalla pohjalla, enkä koe esim. että mies haikailisi exän perään tms. Meillä menee hyvin ja tykkäämme toisistamme. Mies vaan on vähän voimaton tekemään mitään vasten exän tahtoa, koska pelkää että exä alkaa uhkailemaan yksinhuoltajuudella tms.
Mies tosiaan muutti pois pariskunnan yhteisestä entisestä asunnosta. Alkuun hän kävi tapailemassa lastansa exän asunnolla. Exä meni uuden hoidon luo tai oli yön töissä tms, jolloin mies nukkui lapsen kanssa exän asunnolla. En pitänyt ajatuksesta ja mainitsin asiasta muutaman kerran. Tilanteeseen ei tullut muutosta, näin ajateltiin alkuun olevan lapsen paras. Kerran sitten suutuin siitä tosissaan ja mies sitten tajusi, että on aika totuttaa lapsi myös toiseen kotiin. Sanoin tällöin, että minusta on ihan ok, jos hän joskus käy katsomassa lastansa exän asunnolla, mutta en pidä ajatuksesta että hän viettää siellä aikaa liiaksi, saatika on yötä. Edelleen tapaamiset tapahtuvat siten, että viikolla töitten jälkeen mies käy silloin tällöin exän asunnolla lasta katsomassa silloin kun exä ei ole kotona, tai on exä joskus myös kotonakin. Viikonloppuisin mies on lapsen kanssa omalla asunnolla.
Olenko itsekäs tai mustasukkainen tai jotain muuta, kun mielessäni haluaisin ettei mies viettäisi aikaansa exänsä asunnolla lapsen kanssa? Yritän nähdä tilanteen siten, että heillä on omat kodit ja lapsella on kaksi kotia. Edelleen täytyy sanoa (olematta sinisilmäinen) että en usko miehen ja exän välillä olevan mitään säpinää ja näen että mies oikeasti tykkää minusta. Yritän sallia miehen käynnit exän asunnolla, koska haluan miehen ja lapsen parasta, mutta samalla itse kärsin tilanteesta. Yritän nähdä tilanteen kauaskantoisemmin ja ajatella, että ei tilanne voi jatkua tällaisenaan kuukausia tai vuosia, vaan että heidän on molempien jatkettava elämää eteenpäin omilla asunnoillaan ja vaikka lapsen raahaaminen kahden asunnon välillä ei ehkä ole lapselle se paras vaihtoehto. Lapsenkin on siihen totuttava kuitenkin. Miehellä ja exällä on ihan hyvät välit toistensa kanssa, mitä nyt minun mielestäni minä hierrän heidän välejään aika tavalla.
Ex pariskunta kävi yhdessä viikonloppuna ostamassa lapselle uudet talvivaatteet. Minä en tästäkään ajatuksesta tykännyt yhtään, mutten asiasta maininnut miehelle. Olen yrittänyt olla nalkuttamatta ja huomauttelematta tällaisista asioista miehelle, koska en missään nimessä halua rajoittaa miehen oikeutta tavata hänen lastaan. Eilen lapsen oli tarkoitus tulla miehen luo yöksi, mutta exä sanoi puhelimessa että lapsella on ollut niin paljon kaikkea touhua viikonloppuna, että lapsi on väsynyt ja sen tulisi viettää yö omassa kodissaan. Niinpä exä pyysi miestä katsomaan lasta omalle asunnolleen yöksi ja exä ei tykännyt ollenkaan ajatuksesta, kun mies sanoi että hän katsoo sitä vain omassa kotonaan eikä ole tulossa exän luo yöksi (exä itse oli menossa muualle yöksi). Lopputulos oli se, että mies kävi katsomassa lasta exänsä luona muutaman tunnin, mutta ei ollut yötä.
Eli haluaisin vain kommentteja tilanteesta. Olenko itsekäs, kun vaadin ettei mies viettäisi aikaa lapsensa kanssa exän asunnolla? Vai onko tämä eronneilla normaali käytäntö? Minun puolesta hän saa nähdä lastansa vaikka joka päivä, mutta kärsiikö lapsi oikeasti tilanteesta, kun sitä raahataan kahden kodin välillä? Ja kärsiikö se oikeasti siitä, jos se tapaa minut? En minä ainakaan jaksa uskoa näin, mutta ilmeisesti exän mielestä asia vain on näin. Vai pitäisikö minun vain nähdä asia lapsen kannalta, eli antaa hänen rauhassa totutella ajatukseen, että hänellä on kaksi kotia ja olla sotkeutumatta näihin kuvioihin tässä vaiheessa enempää.
Eli tilanne on se, että tapasin reilu 3 kk sitten miehen, joka avoimesti jo silloin kertoi että oli juuri kirjoittanut avioeropaperit exänsä kanssa, mutta he asuivat vielä silloin hetken yhdessä (kunnes molemmat löysivät uudet asunnot). Heillä on myös yksi yhteinen lapsi, 2 v. Heidän ero oli lähtenyt aikoinaan liikenteeseen siitä että exä oli käynyt vieraissa miehissä, toki tilanteessa oli ollut muutakin. Heillä oli myös sopimus, jonka mukaan he saivat vapaasti tapailla muita miehiä/naisia, vaikka asuivatkin vielä hetken yhdessä. Me siis aloimme tapailemaan, vaikka tietyllä tapaa pelkäsinkin, että kaikki tämä tapahtuisi miehen kannalta liian aikaisessa vaiheessa. Exä löysi pian uuden asunnon ja muutti pois. Mies jäi vielä hetkeksi asumaan heidän entiseen asuntoon. Riita nro 1 syntyi, kun minä vierailin miehen luona yökylässä (siis tässä heidän entisessä yhteisessä asunnossa) ja exä sai sen selville. Minä olin sen jälkeen ämmä ja toisten yhteiseen kotiin tunkeutuva idiootti (siis exän mielestä). Heillä oli diili, ettei vieraita miehiä/naisia saisi tuohon yhteiseen kotiin raahata, mutta eihän ex-rouva enää asunut siellä. Ilmeisesti tämän perusteella ex-rouva on tehnyt mieleensä mielikuvan minusta - siis että minun täytyy olla vähän tyhmä. Tai näin ainakin itse tilanteen koen.
Nooh. Mieskin muutti sitten omaan asuntoon. Noin kuukausi sitten mies kertoi exälleen, että olisi aika tutustuttaa heidän lapsi minuun. Mutta tämä ei käy ex-rouvalle. Kuulemma liian aikaista ja lapsi saattaa kärsiä tilanteesta. No kyllähän minulla on sen verran järki päässä, että tajuan ettei lapsen edessä mennä lääppimään ja sekstaamaan, mutta että voisimme viettää yhdessä aikaa kolmistaan edes silloin tällöin. Miehellä kun on muutenkin vapaa-aika melko vähissä johtuen 10 tunnin työpäivistä ja opiskelusta. Mutta ei käy. Ex-rouva kai uhkaili jossain vaiheessa jopa yksinhuoltajuudella, mikäli jotain tapahtuisi asian suhteen ilman hänen suostumustaan.
Onko tämä normaalia käytöstä vai normaalia katkeran ihmisen käytöstä? Koska te olette tutustuttaneet lapsenne uusiin mies/naisystäviin?
Tässä vaiheessa kai täytyy hieman selventää suhdettani tähän mieheen, eli ollaan molemmat noin kolmikymppisiä, minä lapseton. Ollaan tapailtu reilu 3 kuukautta, useita kertoja viikossa. Mielestäni suhteemme on ihan vakaalla pohjalla, enkä koe esim. että mies haikailisi exän perään tms. Meillä menee hyvin ja tykkäämme toisistamme. Mies vaan on vähän voimaton tekemään mitään vasten exän tahtoa, koska pelkää että exä alkaa uhkailemaan yksinhuoltajuudella tms.
Mies tosiaan muutti pois pariskunnan yhteisestä entisestä asunnosta. Alkuun hän kävi tapailemassa lastansa exän asunnolla. Exä meni uuden hoidon luo tai oli yön töissä tms, jolloin mies nukkui lapsen kanssa exän asunnolla. En pitänyt ajatuksesta ja mainitsin asiasta muutaman kerran. Tilanteeseen ei tullut muutosta, näin ajateltiin alkuun olevan lapsen paras. Kerran sitten suutuin siitä tosissaan ja mies sitten tajusi, että on aika totuttaa lapsi myös toiseen kotiin. Sanoin tällöin, että minusta on ihan ok, jos hän joskus käy katsomassa lastansa exän asunnolla, mutta en pidä ajatuksesta että hän viettää siellä aikaa liiaksi, saatika on yötä. Edelleen tapaamiset tapahtuvat siten, että viikolla töitten jälkeen mies käy silloin tällöin exän asunnolla lasta katsomassa silloin kun exä ei ole kotona, tai on exä joskus myös kotonakin. Viikonloppuisin mies on lapsen kanssa omalla asunnolla.
Olenko itsekäs tai mustasukkainen tai jotain muuta, kun mielessäni haluaisin ettei mies viettäisi aikaansa exänsä asunnolla lapsen kanssa? Yritän nähdä tilanteen siten, että heillä on omat kodit ja lapsella on kaksi kotia. Edelleen täytyy sanoa (olematta sinisilmäinen) että en usko miehen ja exän välillä olevan mitään säpinää ja näen että mies oikeasti tykkää minusta. Yritän sallia miehen käynnit exän asunnolla, koska haluan miehen ja lapsen parasta, mutta samalla itse kärsin tilanteesta. Yritän nähdä tilanteen kauaskantoisemmin ja ajatella, että ei tilanne voi jatkua tällaisenaan kuukausia tai vuosia, vaan että heidän on molempien jatkettava elämää eteenpäin omilla asunnoillaan ja vaikka lapsen raahaaminen kahden asunnon välillä ei ehkä ole lapselle se paras vaihtoehto. Lapsenkin on siihen totuttava kuitenkin. Miehellä ja exällä on ihan hyvät välit toistensa kanssa, mitä nyt minun mielestäni minä hierrän heidän välejään aika tavalla.
Ex pariskunta kävi yhdessä viikonloppuna ostamassa lapselle uudet talvivaatteet. Minä en tästäkään ajatuksesta tykännyt yhtään, mutten asiasta maininnut miehelle. Olen yrittänyt olla nalkuttamatta ja huomauttelematta tällaisista asioista miehelle, koska en missään nimessä halua rajoittaa miehen oikeutta tavata hänen lastaan. Eilen lapsen oli tarkoitus tulla miehen luo yöksi, mutta exä sanoi puhelimessa että lapsella on ollut niin paljon kaikkea touhua viikonloppuna, että lapsi on väsynyt ja sen tulisi viettää yö omassa kodissaan. Niinpä exä pyysi miestä katsomaan lasta omalle asunnolleen yöksi ja exä ei tykännyt ollenkaan ajatuksesta, kun mies sanoi että hän katsoo sitä vain omassa kotonaan eikä ole tulossa exän luo yöksi (exä itse oli menossa muualle yöksi). Lopputulos oli se, että mies kävi katsomassa lasta exänsä luona muutaman tunnin, mutta ei ollut yötä.
Eli haluaisin vain kommentteja tilanteesta. Olenko itsekäs, kun vaadin ettei mies viettäisi aikaa lapsensa kanssa exän asunnolla? Vai onko tämä eronneilla normaali käytäntö? Minun puolesta hän saa nähdä lastansa vaikka joka päivä, mutta kärsiikö lapsi oikeasti tilanteesta, kun sitä raahataan kahden kodin välillä? Ja kärsiikö se oikeasti siitä, jos se tapaa minut? En minä ainakaan jaksa uskoa näin, mutta ilmeisesti exän mielestä asia vain on näin. Vai pitäisikö minun vain nähdä asia lapsen kannalta, eli antaa hänen rauhassa totutella ajatukseen, että hänellä on kaksi kotia ja olla sotkeutumatta näihin kuvioihin tässä vaiheessa enempää.
Vastaukset 36
Vanhimmat
sä olet täysin oikeassa etkä ole yhtään turhasta mustasukkainen.
Olen itse eronnut ja kaksi lasta ja heti erosta lähtien lapset ovat menneet kahden kodin välillä, ikinä ei ole exä ollut mun kotona lapsia katsomassa tai päinvastoin.
Sinuna olisi tarkkana ettei tämä exä yriti pilata teidän suhdetta, mies voi helposti alkaa ajattelemaan liikaa lapsen parasta ja jos exä on paljon siitä puhumassa ja tapaavat usein niin helposti voivat palata yhteen.
En halua sua turhaan pelotella mutta todellakin voit vaatia että tapaamiset hoituvat kummankin kotona,lapsi ei siitä kärsi.
Täällä suomi24:lla on myös uusperhepalsta,kirjoittele sinne myös tämä niin saat ehkä enemmän kommentteja. (Löytyy äidit & isät palstan alta)
Tsemppiä sulle ja muista että olet oikeassa tässä asiassa :)
Hei! En tiedä annanko yhtään mitään sinulle tällä vastauksellani, mutta jos oma kokemukseni jollain tapaa auttaa, niin hienoa! Tästä on jo muutama vuosi aikaa...
Eli mulla oli suhde mieheen jolla oli kaksi pientä lasta. Hän oli eronnut (avoliitosta) vuosi ennen kuin me tapasimme, ja asunut siis yksin jo pidempään. Itselläni ei ole lapsia.
Ok, tavattiin ja rakastuttiin. Päätettiin sitten jossain vaiheessa muuttaa yhteen. Olin jo tavannut lapset ekakerran kun olimme tunteneet 1 1/2 kk. Ihan ohi mennen, muuten tapasin lapsia ehkä noin kerran viikossa, öitä ei samassa paikassa oltu. Lasten äiti ei ollut tätä vastaan.
Minusta miehellä jä tämän exällä oli ihan hieno suhde, ero käsitelty jne. Mies kertoi minusta avoimesti, kertoi että olemme muuttamassa yhteen, ja naisella ei ollut mitään sitä vastaan, ihmetteli vain sen nopeutta.
No alusta saakka mua v****i suuresti se että ex venkslasi noita aikatauluja. Saattoi muuttaa joka kerran kun oli sovittu että lapset on isällään. Eli mun ja miehen tapaamiset peruuntuivat, muuttuivat, jne. Tätä se oli kuulemma ollut koko eron jälkeinen aika. Mies kun oli kuitenkin sitten sopeutunut kaikkeen, hänellä ei ollut muuta elämässään kuin lapset ja työ, joten aina kun mahdollista otti lapset. Mutta kun minä tulin kuvioihin, ymmärsi ettei enää niin voi toimia (exän päähänpistojen mukaan). Me puhuimme tästä, he puihuivat. Ok, asiaan tulee muutos.
Mutta kun mies oli toisaankin hoitamassa sitten lapsia myös exän kotona, siitä en pitänyt, ja mies ymmärsi. Mutta niin kuitenkin tapahtui useasti (aina mulle ensin ilmoittaen). Aina jos ex lähtikin ex-tempore risteilylle, bailaaman, tms. niin mies lähti apuun ja ehkä siis sinne poikien luokse, eikä siis pojat tulleet hänelle (työn kannalta hankalampaa, kyllähän minä sen ymmärsin).
Mutta, minä kyllästyin. Kaikki oli varoitellut: älä ota miestä jolla on lapsia. Mutta kun rakastuu :( Mutta tein ratkaisun ja pyysin että ei ainakaan muuteta yhteen, tapaillaan ja seurustellaan vaan. Mies suuttui, ja ero tuli.
Jos vielä joskus haksahdan mieheen jolla on ennestään lapsia, otan hyvin tarkalleen selville heidän systeemit ja mistä ovat sopineet. Samalla tarkastan että exällä on kaikki tallella, eikä ole katkera erosta (kun kuulemma niin moni on, ei ollut tämä minun mieheni exä). Sitten voisin harkita edes alkaa tapailemaan :)
Eli sama tilanne minulla hieman..
Lapset ovat jo muutaman vuoden isompia,molemmilla meillä lapsia.Kun luet jutun tuolta toiselta sivulta-avomieheni exä--sen olen kirjoittanut minä.hieman valaisee asiaa..
Oma exäni käyttäyty alussa noin,exmies siis.Tapasin tämä uuden mieheni heti melkeinpä eroni alussa,samassa kuussa-Exältä sain kuullu puolivuotta millainen horo ole jne ja lapsetkaan ei olisi saaneet tavata häntä ja uhkaili juuri tuolla että ottaa itselleen lapset.
No,päätöksenhän tein itse ja olisiko kuukausi maksimissaan mennyt kun lapset näkivät uuden miesystäväni.Ja oikein hyvää pataa olivatkin.
Sitä en ymmärrä,miksi ei uutta puolisoa saisi näyttää lapselle,koska kuitenkin se on edessä ja lapselle pitää kertoa se totuus,että isi ja äiti ei ole enää yhdessä-eikä tule olemaankaan jne.Vaikka teidän tapauksesa lapsi on vielä sen verrna pieni,mutta mistä se jää paisti kun tapaa molempia vanhempia sovitusti-eikä todellakaan missään exän kotona-eieiei-!!Heidän kannattaisi tehdä sopimus joka toisesta vkolopusta jolloin lapsi on vuorotellen toisen kotona.
Tiedän varsin hyvin tunteesi esim.kun miehesi joutuu käymän exän kotona,lastenvaateostoksista jne..mitä koet-se on rasittavaa eikä haluaisi nalkuttaa,mutta kaikkea ei tarvitse sinunkaan kestää,vaikka heillä on yhteinen lapsi-se ei tarkoita että toisen luona majaillaan kun on oma koti missä voi lastaan pitää ja olla ihan rauhassa.
Minusta ei ole yhtään aikaista että tapaisit lapsen,varmasti tulette hyvin toimeen.Tapauksen perusteella varmasti tämä exnainen on mustasukkainen lapsestaan ja pelkää että tulet "äidiksi" hänelle.ja sinähän voit vaikka pistää viestin,jos näin asiaa oikeasti kuvittelee,että lapsella on yksi äiti ja yksi isi ja sinä tule olemaan sen kaveri.
ja se,että onko välit sen naisen puolelta varmasti finito siihen mieheesi,sekin voi tuohon asiaan vaikuttaa,että haluaa pilata teidän liiton,kun on "liian"aikaista...mihin-voisi kysyä?jokaisella on oikeus onneen-tuli se sitten toiselle viikko eron jälkeen tai vuosia siitä:)
Että exmiehelläni meni melkein vuosi siihen,että osasi käyttäytyä järkevästi minua kohtaa lapsia hakiessaan-vaikka siis itselläkin oli jotain suhteita-silti minä olin se pahis joka eron jälkeen heti teki jotain-miehellä oli ennen eroakin muutama viritys..
enivei-Älä ainakaan katso ja odota sivusta,koska sekään ei ole sinua kohtaa oikein.Lapsi on tottakai etusijalla,mutta kyllähän sen exnaisen on tajuttava että jokainen elää eron jälkeen omaa yksityistä elämää eikä sen lapsen elämä siinä pilaannu,jos kotia vaihdetaan välillä,koska saa olla rakkaidensa luona kuitenkin.
Ja tähän herää kysymys,että entäs jos se nainen löytää itselleen jonkun uuden miehen..lapsi ilmeisesti asuu pääsääntöisesti hänen luonaan--
Erot ovat hankalia joillekin,toiset pääsee sen yli hetkessä toisilla menee vuosia.Muutama kuukausi lisää ja helpottaa jo..luulisi..mutta minusta hänen isänsä on päätettävä se,miloin tapaat heidän lapsen,eikä exänsä.
Kiitos kaikille vastanneille. Vastaan tämän viestin perään ex-pariskunnan huoltajuudesta. Heillä on siis yhteishuoltajuus. Mitään virallisia tapaamisaikoja he eivät ole sopineet, vaan sopimuksen mukaan isä tapailee lastansa. Käytännössä 1-2 yötä viikonlopussa (välillä pe-ma) ja viikolla sitten 1-2 iltana (iltatapaamiset tapahtuvat siis lapsen äidin kodissa), yleensä silloin kun exällä on muuta menoa. Eli he yrittävät järjestää tapaamiset siten, kun ne molemmille sopii. Ja ymmärrän täysin hyvin sen, ettevät he halua tehdä tapaamisista mitään virallista paperia, koska epäsäännöllisiä työaikoja tekevien ihmisten on vaikea noudattaa mitään säännöllistä viikkorytmiä. He pystyvät lapsensa tapaamiset järjestämään keskenään ja minusta se on ihan hyvä ratkaisu (niin kauon kun lapsen äiti ei ala liiaksi määräilemään noita aikoja). Uhkailu yksinhuoltajuudella on tietenkin vain uhkailua, eikä tulisi käytännössä toteutumaan. Isä on ihan moitteeton isä :) Uhkailua tapaamisoikeudella nainen voi tietenkin halutessaan toteuttaa, vaikkakaan ei viedä tapaamisoikeutta kokonaan. Käsittääkseni minimi on se joka toinen viikonloppu(?). Lapsen isälle tämä olisi ehkä liian rankkaa, sillä ero lapsesta kahdeksi viikoksi olisi liian pitkä aika.
Minua pelottaa, että sotken hänen elämäänsä liiaksi. Exä voi tehdä tilanteen todella hankalaksi, koska periaatteessa hän voisi vetää tapaamiset minimiin ja vedota esim. minuun. Mitään salatapaamisia miehen ja lapsen kanssa en ala harrastamaan, koska silloin exä raivostuisi totaalisesti sekä minulle että miehelle (jos saisi asian selville). Sen voin uskoa. Niinpä minun tulisi vain sopeutua tilanteeseen ja odotella, josko joku kaunis päivä ex-rouva olisi käsitellyt asioita niin pitkälle, että hyväksyisi entisen miehen uuden naisystävän. Pallo on hänellä ja hän pystyy sitä pompottelemaan. Ex-rouvalla on kyllä ollut aikaa ajatella ja sulatella eroa. Exä lähti vieraan mukaan keväällä ja varmasti tiesi, että teoilla voi olla seuraukset. Hän varmasti tiesi siitä päivästä lähtien, että joku päivä myös miehellä voisi olla uusi, eikä pelkästään hänellä olisi oikeus elämään. Exän suhteesta uuteen mieheen ei tullut mitään ja olenkin saanut rivien välitä huomata, että hän on hieman katkera miehelle siitä, että hän on löytänyt uuden kumppanin näin lyhyessä ajassa.
Minä haluaisin tutustua miehen lapseen, koska haluaisin nähdä miten hyvin tulen lapsen kanssa toimeen (tulevaisuutta ajatellen). Lisäksi haluaisin, että mies voisi viettää aikaansa yhdessä niiden ihmisten kanssa, joista välittää, eikä ikävöidä lastansa minun kanssa ollessaan, tai ikävöidä minua lapsen kanssa ollessaan. Haluaisin antaa miehelle myös omaa aikaa ja vapaa-aikaa, mutta tällä hetkellä hänen elämäänsä ei mahdu muuta kuin työ, minä ja lapsi. Näitä nyt ei sattuneista syistä voi yhdistää... En ole hakeutumassa sen kummemmin äitipuolen rooliin, enkä yritä tässä väkisin rakentaa mitään uusioperhettä. Haluaisin vain nähdä tulevaisuuteen, tavata miehen lapsen, viettää heidän kanssa aikaa tulematta silti liiaksi miehen ja lapsen väliin jne.
Ja mitä aikaisempaan pohdintaani lapsen tapaamisista exän kotona tulee, niin en vain halua niistä mainita liiaksi, etten vain hankaloita sillä isän mahdollisuutta tavata lastansa. Toivoisin vain, että mies järjestäisi asiat itse siten, että ne miellyttäisivät minuakin. Toisaalta, onko se sitten lapsen etu? Koska en missään nimessä halua, että lapsi tästä tilanteesta kärsii.
Näistä perusmokista voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta eihän niitä lukisi ne, joiden eniten pitäisi. Nytkin neuvoa kysyy väärä henkilö ja juuri se, kenen ei pitäisi sotkeutua tilanteeseen mitenkään.
Ensinnäkin miehesi pitäisi unohtaa sinun ja lapsen tapaamiset vähäksi aikaa. Hän kyllä näkee miten tulet lasten kanssa toimeen ja kun tulee toimeen yhden kanssa, tulee kaikkien kanssa. Toisista ei koskaan ole vanhemmiksi (ikävä kyllä) ja toiset ovat luontaisia siihenkin.
Lapsen elämä pitää rauhoittaa SÄÄNNÖLLISILLÄ TAPAAMISILLA ja siitä pitäisi tehdä KUNNON SOPIMUS, mutta EI SOSKUSSA jotain kahden lauseen "sopimusta". Kirjaston tarjontaan kannattaa tutustua, en muista kirjaa, mutta joku lapsen tapaamista ja huoltoa käsittelevä se oli ja sivusi lakipykäliä. Sen kun molemmat osapuolet lukevat, niin osaavat tehdä toimivan sopimuksen, mikä ajaa parhaiten lapsen etua. Ei tarvi riidellä jonkun kahden lauseen sopimuksen kanssa, kun sopimus tehdään juridisesti päteväksi ja vahvistetaan tuomarilla (siellähän ne suurimmat ongelmat ratkotaan).
Myös elatussopimus järkeväksi, mutta tämä on lähinnä sitten lähivanhemman ongelma. Eli turha kiskonta pois, niin sitä ylimääräistäkin saattaa tulla. Väkisin ei tule mitään ja voi mennä välit lapseenkin.
Asia kerrallaan mielummin..
miten niin ap. kirjoittajan ei tulisi "sotkeutua" tilanteeseen millään tapaa. oletko miettinyt jos hän vaikka suunnittelee yhteistä kotia miehen kanssa ?
Miksi miehen pitäisi unohtaa oman lapsensa ja uuden naisystävänsä tapaamiset?Hah..aika hullu idea-
Sossussa hoituu lastenvalvojan kautta vallan pätevästi nämä tapaamisasiat ensin ja jos siellä ei yhteispeli suju ja kaikki on hankalaa..ehkä voisi ajatella sitten jotain muuta.Mutta tässätapauksessa ero on hyvä,tulevat toimeen keskenään ja mitä pikimmin lapsi opetetaan molempien koteihin,sen parempi.Tapaamisoikeushan perustuu lähinnä siihen kirjallisena,että toisella e sitten ole nokan koputtamista mihinkään siinävaiheessa,kun asia paperilla.Turha sitä eroa on lapseltakaan kieltää.Enemmän se kärsii siinä,kun se ymmärtää viileät välit,mutta oleilevat silti yhdessä asunnossa tms
Ei mulla ole patenttiratkaisuja noihin asioihin.
Avioero on pitkä prosessi. Se alkaa useimmiten ennen kuin puolisot itse tietoisesti sitä ajattelevat - siis suhteen perusta alkaa mureta sillä tavalla, että se johtaa eroon. Molemmat sitten omassa tahdissaan oivaltavat, että tämä liitto on nyt päättymässä.
Konkreettinen erovaihe on se, mikä näkyy ja tuntuu, se on ulkopuolistenkin helppo havaita.
Kun on muutettu omiin asuntoihin, ero on toteutettu, fyysisesti. Henkinen eroprosessi jatkuu vielä pitkään. Useimmiten se etenee eri tahdissa ex-puolisoilla.
Lapsi, tai lapsen asiat, joutuu usein eroprosessin keskiöön. Teidän tapauksessa näyttää siltä, että se ex-vaimo ei ole vielä järjestänyt päätään eron jaölkeisen todellisuuden vaatimaan asentoon. Käsitän kirjoituksestasi, että heillä on yhteishuoltajuus? kuulostaa myös siltä, että ex-vaimo ei ole sisäistänyt, mitä se tarkoittaa. Toisaalta yhteishuoltajuus on vain juridinen termi. Käytännön elämä voi järjestyä monin eri tavoin. Ovatko nuo exät määritelleet tapaamisoikeuden jotenkin? Vaimo tuntuisi ajattelevan, että lapsi on ensisijaisesti hänen, ja että hänellä on oikeus määritellä lapsen etu ja hyvinvointi. perustuuko se käsitys johonkin sovittuun, vai onko hän vain ottanut sen oikeuden?
Eteenpäin ajatellen, muutama kuukausi ei ole pitkä aika. Ehkä se ex-vaimo tarvitsee enemmän aikaa saadakseen sielussaan entisen perhetodellisuuden poikki. Sitä kannattaa ehkä odottaa rauhallisesti. Toisaalta, on vaara, että tuosta kuviosta muodostuu se uusi todellisuus. Sitä taas ei kannata jäädä odottamaan.
Eli, kai se on niin, että noiden exien oon syytä aktiivisesti jatkaa sitä eroprosessiaan. Tavata (vaikka vain sähköpostissa) ja keskustella siitä, miten eron jälkeen suhtaudutaan lapseen ja tuleviin kumppaneihin yms. Se on vaikeaa ja tuskallista, mutta mun mielestä on parempi pitää yllä asiallista keskusteluyhteyttä, kertoa mitä itse tahtoo ja kuunnella myös sen toisen exän tarpeita.
Tämä kuulostaa varmaan lässyltä, mutta minähän olenkin semmoinen nyhverö, että käytän mieluummin väsytystä ja taivuttelua, kuin suoraa hyökkäystä.
Mutta siis. Mun mielestä tuossa on kyse normaalista keskeneräisestä erosta. Kallistuuko se sitten katkeraksi taisteluksi ja exän nujertamiseksi, vai hedelmälliseksi kypsymiseksi, josta seuraa oikeasti myös lapsen etu? Se kyllä riippuu kaikkien kolmen sosiaalisista taidoista ja halusta ratkaista asioita kaikkien hyväksi.
eroon liittyvät asiat ja käytännöt. Kolme kuukautta on todellakin liian lyhyt aika! Isän ja lapsen suhteen vakiinnuttaminen ja saaminen toimimaan on nyt ykkösasia, sinä et kuulu siihen kuvioon millään tavalla. Todella itsekästä edes tuppautua lapsen elämään kun hänen pienen elämänsä järkyttävin tapahtuma on noin tuore! Ja se että lapsen haalareiden osto järkyttää mielenrauhaasi, osoittaa ettei asioiden tärkeysjärjestys ole ihan selvä.
Anna aikaa vuosi, tutustu sinä aikana ihan rauhassa mieheen, ei yhdessä tarvitse nyhjätä joka ilta eikä edes joka viikko. Hänen on tärkeää saada olla nyt myös yksin eikä aina joko exänsä tai sinun seurassasi.
Eiköhän se aikuinen ihminen (mies) osaa itsekin sanoa mitä haluaa? Siitä ei sun tai kenekään muunkaan tuskin kannata huolta kantaa.
Ko. isä tuntuu järkevältä ja lapsiaan rakastavalta, isä voi päättää koska on hyvä aika tutustua isin uuteen. Jotkut ovat sen eron työstäneet jo yhdessä ollessaan, joten ei siinä mitään kuukausi- tai vuosirajaa voi olla (että saa rakastua).
Ja sehän on vain sitten sen ex naisen ongelma,jos ei kestä miehen uutta,mutta mikä se on sanelemaan,milloin mies saa seurustella-jos itse ei ole erostä päässyt yli tms ja milloin saa tavata lasta.-Kyseessä kun ei todellakaa näytä olevan yhden yön juttu!!
Kolme kuukautta on lyhyt aika, kuten aiemmin itsekin totesin.
Jokaisella lienee omat itsekkäätkin tavoitteensa parisuhdeasioissa. Turha on kuitenkaan täällä palstalla alkaa syytellä ketään itsekkääksi, noin vain yksioikoisesti. Tietysti jokainen katsoo tilanteita omien intressiensä sisältä eikä siinä ole mitään pahaa. Terve itsekkyys on eri asia, kuin muista piittaamaton oman edun tavoittelu. Siihen ei ap-kirjoitus viittaa.
Kyllä kuitenkin on niin, että ne uudet puolisot ovat osa tilannetta: tässä tapauksessa ap-kirjoittaja on osallinen myös lapsen elämässä ihan vain olemalla sen iskän uusi nainen.
Ap:n kysymykset ovat mielestäni aiheellisia. Tarkoittaako yhteishuoltajuus sitä, että ex-puolisot shoppailevat yhdessä lapselle? Vai tarkoittaako se esim sitä, että hankinnat jaetaan yhteisellä sopimuksella?
Siinä olet oikeassa, että 3 kk on hyvin lyhyt aika. Kukaan osallinen tuskin ehtii siinä ajassa sopeutua uusiin tilanteisiin.
yksin yön kotona. Onko se heitteillejättöä?
Anteeksi epäselvä ulosantini. Lapsi ei tietenkään ollut yksin yötä kotona. Mies kävi katsomassa sitä illalla ja lapsi vietti yönsä äitinsä kanssa. Äidin kotona.
Miehen exä ei voi uhkailla yksinhuoltajuudella tms. jos tapaat heidän lapsensa. Yh:n perusteet ovat aivan jotain muuta kuin sinä! Toisaalta, miten heidän elämänsä muuttuisi, jos lähiäiti olisikin yh? Tapaamisoikeus lapsella on isäänsä edelleen, eikä huoltajuus sitä muuta mitenkään.
Ilmeisesti miehen exä on katkera ja haluaa pompottaa tätä miestä. Teidän pitää elää omaa elämäänne välittämättä lähiäidin kommenteista. Miksi ylipäätään kertoa äidille, että lapsi tapaa sinut??
On minusta vähän outoa, että mies tapaa lastaan exänsä kodissa. Miksei omassa kodissaan? Maailman sivu lapset ovat tavanneet eronneita vanhempia omissa kodeissaan. Ihmettelen tätäkin asiaa.
Ymmärrän huolesi.
Totuus kuitenkin on se, että olet suhteessa mieheen, jolla on perhe.
Avioeroprosessi on pitkä ja tärkeintä on, että vanhemmat saavat luotua lapselle turvallisen elinympäristön ja tutut rutiinit.
Ole iloinen siitä, että vanhemmat ovat keskenään väleissä. Aika näyttää päätyvätkö he takaisin yhteen.
Lapsi on täysin viaton. Avioero vaikuttaa kuitenkin hänen elämäänsä kaikkein eniten!
Lapsen tarpeet ovat kaikkien muiden tarpeita tärkeämpiä. Ymmärrät tämän viimeistään sitten, kun saat omia lapsia.
Älä ota suhdetta liian vakavasti tässä vaiheessa, muuten voit joutua pettymään.
Että miehellä ei ole enää perhettä-johon kuuluu se exä!vaan siihen kuuluu vain hänen lapsi.
Pitäisikö hänen nyt jääd takaalalle odotamaa,valitseko tämä mies nyt exän takaisin vaiko häneet..höpönpöpö-pitää van miehestä kiinni ja elää tilanteen mukana.
Ero vaikuttaa lapseen,mutta se ei tarkoita sitä,että hänen pitää saada se kuvitelma,että vanhemmat tekevät yhdessä kaiken edelleen hänen kanssaan,vaikka ovat eronneet.Normaalit eronneet ihmiset eivät toimi noin.
Lapsen tarpeet tärkeät,mutta isän sekä äidin hyvinvointi myös-Exänainen ei voi pilata exmiehensä elämää tunkeutumalla ja määräilemällä kaikkea-
Olet ihan turhasta mustasukkainen. Minunkin ex käy luonani...noutamassa lapsen, viettämässä joskus aikaa lapsen kanssa...joskus käymme yhdessä jossain kuten ostamassa tavaraa lapselle tai syömässä ulkona tms. Nykyinen miesystäväni tietää, että näin teen. Olen kysynyt häneltäkin, onko ok, ja on hänen puolestaan. Myös hän on hyvissä väleissä oman exänsä kanssa, eikä se minua haittaa. Jos uusi miesystäväni ei vielä tänä jouluna huoli minua perheensä pariin, niin aion viettää sen exän ja hänen sukunsa kanssa, koska on pyytänyt. Pyydät mieheltä paljon ja itsekkäistä syistä. Takana on lopultakin se, ettet luota mieheen syvällä sisimmässäsi. Mitä se on sinulta pois, jos mies käy joskus exän asunnolla. Eivätkö he saa olla ystäviä? Eikö ole paljon parempi lapselle, että he pysyvät ystävinä??
Sivullisena vastaan,eron ja uudisperheen kokeneena-että toki saavat olla ystäviä-
mutta-
kun on erottu,niin enää ne lapsen asiat kuuluvat yhdessä toisille.Ja vaateostokset pitäisi aikuisen ihmisen osata tehdä itse ilman ex-puolisoa.Vähän pimeetä touhua tuollainen.Miksi sitten pitää erota,jos kaikki tehdään yhdessä?
Vähän pimeä suhde sinullakin exäsi kanssa...
Miksi erota,jos pitää tehdä ja olla yhdessä eron jälkeenkin..
Normaalit eronneet ihmiset keskustelevat vain lasten asiat,siihen ei kuulu kahvittelut,ostokset,joulut jne exän porukoiden luona.
Mitä minä mieheltä pyydän? Juurihan kirjoitin, etten halua pyytää häneltä näitä asioita, koska en halua hankaloittaa hänen suhtetta lapseensa. Tällä hetkellä vain kärsin itse tilanteesta, mutten halua miehen kärsivän.
Ja kuten joku jo aiemmin kirjoitti, miksi erota, jos haluaa tehdä edelleen exän kanssa arkipäiväisiä asioita???
Jos minusta tuntuisi, että kyseinen ex-pariskunta olisi palailemassa yhteen tai lämmittelemässä uudelleen välejään, niin en epäilisi hetkeäkään jättää suhdetta mieheen. Mutta kun minusta ei tunnu siltä sen enempää kuin tuntisin itseni mustasukkaiseksi. Minusta on ihan ok, jos vanhemmat näkevät lasta noudettaessa tai juttelevat päivittäin lapsen kuulumiset, mutta minusta vaan ei tunnu normaalilta _eronneen_ parin touhulta, jos tämän jälkeen vielä vietetään lapsen vuoksi toisen luona yötä, vaikkakaan nainen ei olisi kotona. Ja kyllä minä uskon, että jokainen osaa itse lapselleen vaatteet ostaa - ostakoot vaikka 2 haalaria, joista toista pidetään isän ja toista äidin luona ;-)
Miksi pimeä?? Miten luokittelet normaalin? Normaalia on ehkä vihoitella, olla kateellinen ja mustasukkainen, nuorena luulinkin, että niin tekisin, jos joskus eroaisin, mutta hengellisesti korkeampaa on antaa anteeksi, pysyä ystävinä, tukea toista. Jos emme sopineet elämään saman katon alle, rakkaus loppui, miksi kaiken pitäisi loppua, ystävyydenkin? Onneksi nykyinen miesystäväni ei ole tuolla lailla mustasukkainen. Oikeastaan olen löytänyt aivan ihanan miehen :)...myös hän sanoo, että elämää ei pidä tuhlata negatiivisten tunteiden parissa...mustasukkaisuus ym. vie energiaa todelliselta elämältä ja tekee sen, joka niitä tuntee, onnettomaksi...Mieluummin viljellä niitä hyviä tunteita...
Osittain ymmärrän nuo syysi ja ajatuksesi, minäkin olen erittäin hyvä ystävä exäni kanssa. Vaikka siis me pidämme edelleen toisistamme ja haluamme pysyä ystävinä, niin vielä enemmän pidämme uusista kumppaneistamme, heidän tarpeet ja toiveet menevät aina exän toiveiden edelle.
Miksi olisimmekaan eronneet jos haluaisin tehdä jotain joka olisi exälle hyvä, mutta uudelle miehelleni ei?
Eli kun meillä molemmilla on ne uudet kumppanit (ja vaikka toisella ei olisikaan), niin osaamme olla taustalla. Emme tee numeroa ystävyydestämme (vaikka uudet kumppanimme sen ymmärtävätkin ja hyväksyvät). Emme "leiki" perhettä, sitä emme enää ole, vaan on kaksi uutta perhettä jotka ovat tärkeämpiä kuin tämä entinen perhe jota ei enää ole olemassa. Emme käy yhdessä ostoksilla, ja jos exmieheni käy moikkaamassa vanhempiani, hän tekee sen uuden perheensä kanssa ja päinvastoin. Toki minäkin voin olla paikalla mieheni kanssa, mutta kyllä ne uudet kumppanit ovat siinä etusijalla.
Kuinka voit kuvitella ettän kukaan nainen voisi tuntea itsensä ykköseksi (lapsia ei nyt lasketa mukaan), jos sinä haluat aina leikkiä perhettä? Eli suosittelisin jäämään hiukan enemmän sinne taustalle, ja ottamaan huomioon uuden ihmisen tunteet. Joku on herkempi kuin toinen, sekin on hyvä muistaa...
Olen eronnut,uusioperhe nykyinen elämisen muoto.Kuten exällänikin.
Minusta minun ja exäni ero on normaali-luetelleen sen näin:me emme ole tekemisissä kuin lasten asioiden vuoksi,emme kerro toisillemme nykyisistä asioista mitään->mikä ei liity lapsiin.Miksi pitäisikään,jos et ole kuolemansairas->asia silloin liittyy lapsiin..
Emme tarvitse apua toisiltamme mihinkään koti-kauppa-pankki jne-elämiseen yleensä.
Emme ole vihoissamme,välit hyvät.
Emme myöskään ole tekemisissä kummankaan suvun kanssa->ei ole tarvis,koska molemmat hoitaa omassa "päässään" nämä että lapset näkee omaa muuta sukuaan.
Olen aloittanut uuden suhteen,uuden elämän enkä tarvitse siihen exää ja hänen apujaan ja päinvastoin-Pärjään ilman vallan mainiosti.Lapset ovat tärkeitä molemmille ja ne asiat hoidetaan mallikkaasti.Jompikumpi ostaa omassa itsenäisyydessään lapsille tarvittavaa,emme siihen tarvitse mukaan toisiamme,osataan ihan itse valita tarvittavat vaatteet.tai toinen antaa rahaa,jotta toinen ostaa.jnejne...
Mikä siitä tekee vaikeaa olla erossa exästä,koska nyky elämäsi/mme ei enää kuulu hänelle.Vain ne lasten asiat-nekin voi hoitaa puhelimitse tai keskustellen kun lapset vaihtaa kotia.Miksi pitäisi mennä istumaan kahville..tms?
No,itse en vain ole riippuvainen milläänlailla exästä-Osaan hoitaa asiat itsekin.Jotkut ehkä sitten..missä syy..miksi sitten piti erota ylipäätään?
Kuka perhettä leikkii?? Eihän sitä parhaan ystävänkään kanssa elätä...syy on selvä...ei ole rakkautta eikä fyysistä kanssakäymistä...
Noh, onneksi minun elämäni on omani, eikä kenenkään muun. Sitä paitsi, helppo sinun on sanoa, jos sinulla on uusioperhe jne. Itselläni ei ole montaakaan ystävää ja uusi mieheni asuu ulkomailla. En edes kiellä olevani kovin yksinäinen.
... mutta osaathan ottaa huomioon exäsi uuden? Siis kunnioittaa heidän suhdettaan? oletteko keskustelleet asiasta, mitä uusi nainen tykkää teidän suhteesta?
Itse toivon että kaikki voisivat olla ystäviä eron jälkeen, ainakin ihan hyvissä väleissä. Mutta irti pitää myös osata päästää.
Silloin kun oma exäni oli löytänyt uuden ja minulla ei vielä ollut uutta kumppania jouduin muuttamaan (en vastenhakoisesti) suhtautumista ystävyyteemme. En voinut enää pitää itsestään selvänä että mies tukee ja auttaa joka asiassa, enkä enää soitellut niitä näitä, jos tiesin että on uuden tyttöystävänsä kanssa, annoin heille mahdollisuuden toimia ihan kaksisteen.
Minun onneni että pidän kovasti exäni uudesta, ja suon (soin) heille kaiken onnen ja ajan.
Kun ei aavistustakaan, kenen kanssa hän aikaansa viettää. Ei tietoa naisista sun muista. Miten minä sellaista naista nyt niin huomioon voin ottaa...en edes tiedä, onko hän olemassa...
... ette siis niin hyviä ystäviä ole että tietäisit onko hänellä tyttöystävää? Aika hassua että ette tällaisista puhu, jos kerran olette niin hyviä ystäviä. Oma exäni ja minä raportoimme eromme jälkeen pienetkin seikkailut ja ihastuksemme toisillemme. Kysyimme mielipidettä asioista ja annoimme tsemppiä, rohkaisua etenemään uusissa suhteissa, tuimme toisiamme niin kuin ystävät tekevät. Toki vieläkin asioista keskustellaan, mutta tietysti vähemmän, ja eriasioista.
Jos ex-miehesi on vapaa, niin silloinhan hän ei todellakaan tee "väärin", kunhan vain sitten myöhemmin osaa ottaa huomioon uuden kumppaninsa.
Luulenpa että nainen ei ole päästänyt irti miehestään, hän pelkää että ei ole enää ex-miehensä ykkönen - ja eihän hän olekkaan! Ei vain vielä tajua sitä. Voi viedä vuosia tuollainen pompotus. Lapsen varjolla tyydytetään omia tarpeita, se saattaa loppua sitten vasta kun lapsi on sen ikäinen, että sanelee itse tekemisensä ja sen, missä tahtoo olla. Toivotaan kuitenkin, että ei mene noin kauan!
Avomiehelläni on myös samankaltainen ex-vaimo; lapsia (kaksi lasta) pompotetaan paikasta toiseen ja mies juoksee kieli vyön alla exän toiveiden mukaan. Aina exä kuitenkin löytää jotakin haukkumista tms. vaikka asiat olisi tehty juuri hänen toiveittensa mukaan. Erosta on kohta viisi vuotta...huoh! Exällä ei ole ollut kuin yksi lyhyt "tapailu" suhde eron jälkeen.
Kun exällä on huono päivä, hän uhkailee juuri sillä, että isä ei näe lapsiaan ja sijoittaa lapset muka sijaisperheeseen.
Tulimme exän kanssa aluksi hyvin toimeen, mutta kyllästyin ainaiseen pompotukseen ja kolmantena pyöränä olemiseen; sanoin hänelle suorat sanat. Tämän jälkeen exä vaati avomiestäni jättämään minut ja vihjaili jopa, että olen tehnyt jotain heidän lapsilleen! Tätä en anna hänelle koskaan anteeksi. Mieheni päätti olla puolueeton tässä meidän riidassa, mutta sain sen käsityksen että exä oli etusijalla (koska kiristää aina lapsilla!).
Tämä tapahtui viime kesänä, nyt pompotus vasta on alkanutkin ja minä olen aivan loppu tämän jutun kanssa. Tähän liittyy niin paljon kaikenlaista juttua, joita en tässä viitsi alkaa ruotimaan... :/ Mies vain ei ymmärrä sitä, miksi minä en ymmärrä sitä, että heidän pitää olla monta kertaa päivässä tekemisissä keskenään... Ja tämä exä määrää meidän perheen arjen yms. Exä saattaa soittaa ihan yllättäen ja vaatia miestä hakemaan lapset häneltä, tai tuomaan heidät hänen luokseen. Kaiken pitää tapahtua heti! Joskus ovat kesken ruokailunkin joutuneet lähtemään kun äiti odottaa jo pihassa autossaan. Hoh-hoi.... ei tosiaan pitäisi sekaantua mieheen, jolla on jo lapsia (& se exä)....
Aikaa erosta on kulunut todella vähän. Itselleni ei olisi tullut mieleenkään tuoda uutta miestä näytille lasten eteen noin pian. Kyllä lapsi tarvitsee aikaa sopeutuakseen muutokseen ennen seuraavaa muutosta, jos vain mahdollista. Ja aikaahan on koko loppuelämä. Nykyään ajatellaan niin paljon ensisijaisesti omaa itseä ja aina on kiire saada kaikki heti nyt.
heippa!
mielestäni et ole yhtää itsekäs etkä mustasukkainen. minun tilanne on tämä: olen seurustellut avomieheni kanssa 2 vuotta, miehellä on vuoden ikäinen poika, jota en ole koskaan nähnyt, pojan äiti ei anna siihen lupaa koska kuvittelee että minä muka tekisin lapselle jotain :D hah! naurettava kuvitelma!! exä vihaa minua ja minä häntä. mutta haluaisin silti tutustua mieheni lapseen. olen erittäin vihainen siitä että mies käy aina exän luona katsomassa lasta. on myös ollut siellä yötä. en voi sietää tätä ja mies kyllä senkin tietää, joskus tuntuu että hän menee sinne vain ärsyttäkseen minua :D
lapsi ei todellakaan kärsi jos sinuun tutustuisi. te olette aikuisia ihmisiä joten sopikaa tämä asia sitten kunnolla. :)
No mun poika oli vasta 2vee ku tää mun ex ilman et tiesin kuljetti poikaa sen uudelle tyttöystävälle näytille.Muutaman viikon olivat tunteneet.Puhe oli että ne käy ulkoilemassa tai puistossa olemasssa sen tunnin tai pari.Ei nääs käynyt, että mun luona olis katsonut poitsuu, itse olisin kyl häippässy. Selityksenä oli ettei kuulemman ollut muuta paikkaa yms.SE oli oikein iloinen jymy uutinen.Oli oikein nastaa ku poika tuli kotiin ni sen päällys housut oli ihan pissaset ku ei oltu vaippoja edes vaihettu,tullut pissat siis läpi.ei tarhantätinä osannut sitten tää nykyinen neuvoa edes, että vaipat pitää vaihtaa..sen verran innokasta touhua.
Tässä sinun tapauksessa on muutaman viikon tuttavuus ja ilmeisesti vielä nuorempi tapaus kun nämä kolmekymppiset.En itsekään ymmärrä,että noin pitää toimia,ja esitellä lapsi sitten joka viikon tuttavuudelle..
Edesvastuutonta isältä tuollainen..
Meillä mies ilmoitti, että hän haluaa erota ja samassa kertoi, että aikoo lähteä uuden naisensa ja kolmen lapsemme kanssa risteilylle seuraavana viikonloppuna. Aika paksua mielestäni.
Mulle kävi niin, ettei paljon kysytty mun mielipidettä saako lapsi tavata miehen uutta naista. Itse asiassa sain tietää heidän tapaamisistaan vasta puoli vuotta jälkeenpäin! Lapsi oli kyllä oireillut päiväkodissa ja jälkeenpäin selvisi syy, lapsi ei ollut saanut kertoa äidille tästä naisesta. Erosimme, ja kun isä ei saanut lasta itselleen aina kun halusi, teki ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille! Juttelin heidän kanssaan ja sanoivat että olen käyttäytynyt aivan normaalisti tässä tilanteessa. Nyt on oikeuden päätös asiasta, lapsi asuu minun luona, mutta aika trauman jätti heidän käytös. Itse ovat selän takana lapsien kanssa leikkineet kotia (naisella myös lapsi) ja on pokkaa moiseen käytökseen. Onko samanlaisia kokemuksia?
Oletko miettinyt syytä miksi sinulta ei kysytty lupaa? Olisitko kieltänyt sen että lapsi tapaisi isän uuden naisen? Oliko miehelläsi syytä pelätä että et suostuisi?
Vai tarkoititko että olitte vielä yhdessä kun miehelläsi oli jo uusi nainen, ja silloin vei lapsen häntä tapaamaan?