Eropäätöksestä on nyt pari viikkoa ja ystävät on kyllästyneet jo kuuntelemaan. Ja onhan heillä omakin elämänsä elettävänä. En haluaisi koko ajan jankata ja kaataa omaa taakkaani muiden niskaan, koska tiedän että on varmasti vaikeaa kuunnella tätä itkun tuhertamista ja ponnistelua ilman että voi auttaa mitenkään. Mutta mistä saan apua, kun tuntuu niin pahalta, että kohta en uskalla astua asunnosta ulos kun jo itku pääsee. Opiskelen, eikä siitäkään tule mitään. Jauhan paikoillani, enkä tiedä mihin mennä ja kuka auttaa. Jo pelkän sairasloman pyytäminen lääkäriltä tuntuu kamalalta ajatukselta, mutta en kuitenkaan pysty keskittyä mihinkään töihin.
Mistä saa apua?
Vaimon virassa
5871
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaupungin terveyskeskuksesta (perheneuvonta), kirkolta tai www.eroperhe.net
Mulla ihan sama tilanne, itkettää vaan koko ajan. Käyn töissä, mutta välillä tulee itku sielläkin. Kunpa jotenkin vois vaihtaa yhteistietoja, niin voisi olla avuksi. Mäkään en ole ottanut mihinkään yhteyttä, tuntuu niin ylivoimaiselta sekin...
Voimia ja haleja,
vaimon virassa vielä minäkin.
Kaksi viikkoa on lyhyt aika kun elämästä päättyy jotain ikuiseksi uskomaansa. Eräissä hautajaisissa josta sittemmin on tullut hyvä ystäväni - puhui näin: En minä sano teille, että älkää itkekö, sillä nyt on itkun aika. Olemme jättämässä jäähyväisiä rakkaallemme, ja suurin lahjamme hänelle on se, että näytämme surumme, kehtaamme tunnustaa toisillemme kuinka häntä kaipaamme.
Avioerosta sanotaan, että se on pieni kuolema. Mutta niin pieni, että sen jälkeen elämä jatkuu, ja useimmiten valoisampana, iloisempana ja toiveikkaampana. Eroon on aina syy, ja usein se on surullinen, katkera, pahakin. Tällaisesta on hyvä päästä
eroon, vaikka kuinka ahdistaisi ja sydäntä puristaisi.
Käy hyvä ihminen lääkärin juttusilla. Jos et haluia sairauslomaa, niin pyydä ainakin psykologin apua. Jos sinua noin ahdistaa, niin ei ole mitään mieltä ponnistella ja pinnistellä itsekseen.
Ja vielä ystävistä, todellisia ovat he jotka jaksavat ja jaksavat kuunnella, olla lähellä kun sinulla on paha olla. Älä häpeä tulla heidän luokseen ja päästää heitä lähellesi.
Kirjoituksestani puuttuu sana "pappi", joka puhui hautajaisissa. Ei hautajaisista tullut ystävääni tietenkään... Lupaan tarkistaa viestini vastaisuudessa ennen niiden lähettämistä.
tarviit niin minäkin kuuntelen ja osoite on galleriassa jos tahdot kirjoittaa.Ymmärrettävää on ettei ystävät tahdo eikä jaksa kuunnella ja toiset kuuntelee vain siksi et on ystävä.sairaslomaa en suosittele koska se voi vielä elämää huonompaan suuntaan mutta yritä jaksaa!