Joulun vietto

heti alkuunsa et ollaan joulu kahdestaan. käydään joulun aikaan visiitillä kummankin vanhuksien luona, mut muuten kaksin. ja tämä ilmoitettiin kummankin perheelle ajoissa, koska siitähän olisi muuten tullut sanomista, jos ihan viime tipassa ilmoitettu. ja hyvin on joulut menny.

meillä nyt kuitenkin tilanne, jossa miehen vanhemmat kuolleet, joten mennään siksi aina mun vanhemmille.
Muutenkin mielestäni Joulu olisi hyvä viettää yhdessä, jos kerran avoliitossakin ollaan ja ihan oikea pariskunta.
Sitten vain vaihdatte päiviä, että aattona tuonne ja Joulupäivänä taas toiseen paikkaan. Näin kaikki mun tuttunikin tekevät ja myös me tehtäisiin jos mieheni vanhemmat vielä eläisivät.

Minun vanhempani ovat kuolleet, joten olemme viettäneet jouluja avomieheni vanhempien luona. Ystäväni/tuttuni, jotka ovat avoliitossa, viettävät joulut vuorotellen toisen ja sitten toisen vanhempien kanssa. Yksi pariskunta viettää joulut erillään, koska kummankin perheellä on omat traditionsa, joista kumpikaan ei halua luopua. Ja tämä tapahtuu täydessä sovussa, soittelevat sitten toisilleen aatto-iltana.

Tärkeintä olisi, että teette miten tahansa, niin teette sellaisen päätöksen, että se on kummankin mieleen. Joulu on useille niin tärkeä juhla (voi olla myös pariskuntien vanhemmille), että taipuminen toisen tahtoon "väkisin" voi aiheuttaa ison loukkaantumisen ja marttyyrimaista kiukuttelua pitkään. Näissä joka toinen joulu siellä/joka toinen täällä -ratkaisuissa toinen joustaa joka toinen vuosi. Mukisematta.

Kyseessä on kuitenkin vain yksi-kaksi päivää vuodesta! Ei kannata tehdä siitä isompaa asiaa kuin se on.

No itse olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että haluan viettää joulun (avo)mieheni kanssa paljon mieluummin kuin kummankaan muiden sukulaisten kanssa. Tosin me ollaankin yli kolmekymppisiä ja osataan paistaa kinkkumme itse.

Vietämme joulun molemmat omien sukulaistensa luona.
En tiedä koska muutosta tulee, tuleeko koskaan. Minulle joulu on perinnejuhla sukulaisten kanssa. Miehelle joulu ei ole oikeastaan mitään vapaapäivää kummempaa. Joten tämä järjestely toimii :)

Me olemme ajatelleet kuten sinä. Olemme siis viettäneet jo 7 joulua erillään, vanhempiemme ja sukulaistemme kanssa. Rakastamme molemmat joulua ja sen perinteitä. Päätimme siis, että mennään "vanhalla mallilla" kunnes meillä on oma talo, jonne voimme kutsua molempien vanhemmat ja sukulaiset ja luoda omat perinteet.

Vasta tuli taas joulu, tai oikeastaan välipäivät, puheeksi, ja jälleen totesimme menevämme eri paikkoihin jouluksi. En voisi ajatella viettäväni joulun esimerkiksi kahdestaan täällä kolmiossa, enkä oikeastaan innostu ajatuksesta olla jouluaattona omista vanhemmista ja siskosta erossa. Ja mies ajattelee samalla tavalla. Olemme ehkä liiankin perhekeskeisiä, ja koska meillä ei vielä ole omia lapsia niin emme koe mitenkään elämäntärkeänä asiana olla yhdessä jouluaattona.

Olemme siis muutaman päivän erossa, yleensä lähdemme vanhempiemme luo (asuvat 350km toisistaan) 22. tai 23. päivä. Välipäivinä, yleensä tapanina, toinen meistä matkustaa appivanhempien luo. Vuorovuosina vanhempamme saavat nauttia meidän seurastamme :)

Jokainen pari päättää itse missä ja miten viettää joulunsa. Jotkuhan matkustavat etelän lämpöön, itse en voisi kuvitellakaan viettäväni joulun muualla kuin lumen keskellä Suomessa. Ei kuitenkaan ole oikeaa ja väärää tapaa viettää joulua, kunhan molemmat ovat tyytyväisiä.

..kuuluu omasta mielestä tietysti jo avoliittoon. Se että muuttaa yhteen merkitsee minulle ja kumppanilleni sitä että haluaa viettää aikaa yhdessä ja jakaa paljolti kaiken. Varsinkin juhlapyhät! Me olemme vuorovuosin toisen vanhempien luona, muu ei tulisi kuuloonkaan. Ihmiset ovat tosin erilaisia, pariskunnatkin joten pitää vaan miettiä mikä järjestely kullekkin sopii!

Enpä todellakaan haluaisi viettää joulua rakastani ikävöiden...joillekin kai sitten ei yhdessäolo merkitse niin paljoa.

Vaikka vasta toinen joulu tuloillaan, ni yhessä ollaan.
Viime jouluna oltiin miu vanhempien luona. Perhe joulua vietettiin. Paikalla myö miu laps, sisko perheensä kanssa ja sit meiksit.
Tulevana jouluna ollaan kahestaan kotona (joulua viettämättä). Miu laps on isäsä luona ni ei syytä mix pitäs moista juhlistaa.

Exienki kanssa on aina joulut vietetty yhessä. Ei oo koskaa tullu mieleenkää etteikö samassa paikassa vietettäs.

Me päätimme seurustelun alkuaikoina jo että niin lähdemme omat jouluperinteemme luomaan, joten jouluksi lähdetään jonnekin reissuun. Tämä toiminut meillä hyvin,nyt kun olen raskaana emme ulkomaille lähde mutta kylpylään kylläkin.

TÄmä järjestely ihan siitä syystä että kumpikin tulee avioeroperheestä, eli joulun- ja uudenvuoden vietto pitäisi sitten jakaa neljään eri suuntaan...menisi jotenkin ilo koko joulusta kun pitäisi joka suuntaan revetä. Ja onhan se kiva tietää että kerran vuoteen tulee jonnekin lähdettyä ihan kaksistaan (oman oman perheen kesken).

Istumme kotona ja syömme hyvää ruokaa, kun on juhlan aika.

Mitään rasittavia sukujouluja tai muita kissanristiäisiä emme halua enää kokea.

Joka joulu ollaan omien perheidemme luona oltu, ja tullaan olemaan kunnes/jos meille ilmaantuu lapsia. Tosin joulupäivän iltana ollaan omassa kodissa ja kutsutaan molempien ystäviä istumaan joulupäivän iltaa. Hyvin on toiminut, vaikka tiedänkin että avopuolison perhe haluaisi että molemmat ollaan jouluna heillä...

Eli 3 vuotta oltu yhdessä, eka jouluna vietimme eripaikoissa joulut ja voi sitä ikävän määrää! En suosittele, joulu on kuitenkin sellaista aikaa että haluaa sen rakkaansa vierelleen. Ymmärrän hyvin miestäsi tässä asiassa.
Toisena jouluna halusin mennä jouluaattona käymään kotosalla.. pks:lla kun asutaan niin pitkänmatkan busseja kulki kiitettävästi ja tulin illaksi takaisin helsinkiin ja saatiin vietettyä yhdessä joulu!
Viime jouluna sitten vietettiin yhdessä joulu ja minnekkään ei juostu pääkolmantena jalkana, tehtiin hyvär joulu sapuskat, käytiin joulusaunassa ja ulkoilmassa hiukan jne.. ilta meni kivasti kahden ounaviiniä nautiskellen ja lahjoja availlen, suosittelen lämpimästi tälläistä joulua teillekkin! Ystävät tulivat meille 25 pv sitten syömään ja olivat melkeenpä kateellisia siitä kun olimme tehneet tälläiseen ratkaisun. He olivat juosseet sukulaiset läpi ja olleet kotosalla vasta joskus yöllä.

Miettikää keskenänne millaisen joulun haluaisitte ja teette niin. Ei aina tarvitse laittaa muita etusijalle ja älkää vielä miettikö miten teet joulujen kanssa sitten kun on lapsia jne.. =) Tilanteet muuttuvat kuitenkin niin paljon. Eläkää tässä hetkessä.

me vietämme joulua niin että olemme suurimman osan joulua miehen kotona ja aatto iltana menemme käymään minun kotonani. ja tapaninpäivänä menemme syömään kotiini.. mutta enimmäkseen joulu sujuu miehen kotona. ja voi olla että perheeni tulee myös anoppilaan jouluksi. :)

Me päätimme heti ensimmäisestä joulusta lähtien, että vietämme sen kahden omassa kodissa. Osittain tähän varmasti vaikutti sekin, että yleensä ainakin toinen meistä on osan joulusta töissä, ja asumme aika kaukana perheistämme.

Sukulaisissa käymme ennen joulua ja joulun jälkeen kaikessa rauhassa. Minun vanhemmillani on tapana järjestää "varjojoulu", kun käymme siinä joulun tienoolla kylässä. Syömme jouluruokaa ja annamme lahjoja, käymme "joulukävelyllä" ja saunassa - teemme siis kaikkea, mitä jouluun kuuluu. Lähempänä asuva siskoni osallistuu myös, ja varsinkin hänen lapsilleen tällainen lisäjoulu tuntuu olevan mukava asia.

...vietetään joulua niin että ensin mennään mun porukoiden luo ja sen jälkeen illaksi kullan porukoiden luo, lahjat avataan kullan porukoilla ja ruoka syödään meidän porukoilla. Vasta kun tulee omia lapsia vietetään jouluaaton ilta kotona ja päivällä käydään sukuloimassa.

Meillä kumpikin on omien vanhempiensa luona joulun. Se on meille hyvä järjestely, ei tarvitse itse alkaa kokkaamaan ja kummankin vanhemmat on tyytyväisiä kun saavat "lapsensa" kotiin jouluksi. Minusta on myös mukava viettää aikaa omien sisarusten ja vanhempien kanssa - heitä kun tulee nähtyä niin harvoin. Oman avokin kanssa ehtii sitten nyhjäämään kahdestaan vuoden kaikkina muina päivinä. Onkin välillä ihanaa olla paripäivää erossa ja hieman kaivata sitä omaa kultaansa.

pakko se on mennä jommankumman luo... joulu ei meille merkitse yhtään mitään muutakuin vituksen kasvamista... ja pakko näkemisistä. ei paljoa kiinosta nähdä vanhempia tai sisaruksia

En jaksanut lukea aiemminpia viestejä, mutta vastaan nyt miten meillä toimitaan.

Tänä jouluna mennään kullan kotiin aatoksi ja joulupäivänä mun kotiini. Ensi vuonna varmaan toisin päin.

Olemme suht tuore avopari, toinen joulu yhdessä tulossa ja vaikka sävelet onkin aika selvät, silti ahdistaa. Viime joulu vietetiin miehen äidin kotona. Miehellä on monta sisarusta ja ovat läheisiä, heillä joulu on todellinen perhejuhla eli nähdään myös serkkuja, tätejä jne. Tunnelma on rento ja lämmin.

Äitini puolestaan haluaisi minut aina jouluksi "kotiin", vaikka siellä on vain vanhempani. Ketään ei käy kylässä, sisaruksia saattaa pikaseen nähdä (heillä omat lapset jne.), perinteitä ei ole... Päivä ei siis juuri poikkea tavallisesta viikonlopusta. Kaikki muistoni jouluista vanhempieni kanssa ovat todella teennäisiä ja jäykkiä. Sinne ei siis tee mieli, mutta äitini osaa kyllä masentaa minut täysin. Hänestä on epäoikeudenmukaista, että asumme avopuolisoni kanssa mieheni perheen paikkakunnalla (ja näemme miehen sukulaisia joka viikko) ja silti vietämme joulun täällä. Itselleni miehen perheestä on tullut kuin toinen perhe, jopa läheisempi kuin omastani, joka on aina ollut tosi viileä ja etäinen.

Tuleeko vanhempiaan miellyttää näissä asioissa vai saanko "hyvällä" omallatunnolla pahoittaa äitini mielen vuosi toisensa jälkeen? Kovasti hän aina odottaa että menisimme sinne vaikka hokisin heinäkuusta asti, että näkeminen 1-2 kertaa vuodessa riittää minulle, enkä joulupyhiäkään halua siellä viettää.

Meillä kummatkin menee omien vanhemoiensa luo. Avokki tulisi varmasti minun vanhempieni luokse jos pyytäisin, mutta ongelmana on epäsosiaalinen ja jäykistelevä isäni. Hän ei siis ole töykeä vaan mestari luomaan tilanteista vaivaannuttavia.

En halua kuitenkaan joulua viettää kahdestaan kotona, koska opiskelijana vietän kotona tylsän paljon aikaa muutenkin, niin mieluummin menen muualle. Avopuolison vanhempien luo en halua mennä, koska haluan viettää joulua myös siskoni kanssa joka tulee myös vanhempieni luo. Harmittaa kyllä avopuolison puolesta kun hän ei ole erityisen innokas menemään porukoilleen yksinään. Kaksi veljeään on omien puolisoidensa vanhempien luona.

Ollaan kotona kolmestaan, met mieheni kanssa ja karvatassu :) Kumpikaan ei ruikuta ekakotiin menosta, kun lapsiperheet onneksi huolehtii mummojen ja vaarien jouluista!

Joten kiva joulu tulossa, kaikki tärkeimmät läheiset koolla!

Meistä tuli avopari samaan aikaan kun äitini muutti pois siltä paikkakunnalta, missä miehenikin vanhemmat asuivat, eli vuoden alussa. Ennen vietimme joulumme samassa kaupungissa mutta omissa perheissä, ja illalla kävin sitte rakkaan kanssa kävelyllä ja moikkaamassa hänen vanhempiaan. Tänä jouluna tullaan menemään kumpikin omaan perheen luo, ja joulupäivän illaksi sitten takaisin omaan kotiin. Näin tuntuu käyvän kummallekin, ja itse haluan välttämättä mennä jouluaattona maistelemaan äitini laittamia herkkuja, kun miehen vanhemmat ei oo läheskään niin hyviä kokkeja. :)

Me ollaan vietetty alusta asti joulua yhdessä sen mukaan, miten on pystynyt. Ensimmäinen joulu, jolloin ei asuttu vielä yhdessä, vietettiin yhdessä, ensin hänen perheensä luona ja myöhemmin minun perheeni luona.

Seuraavana jouluna olin äitini luona ulkomailla(asui tuolloin ulkomailla), joten jouduimme olemaan sen joulun erillämme.

Tämän joulun aiomme viettää yhdessä, omassa kodissamme, avokin perheen luona, minun perheen luona. Asumme kaikki samassa kaupungissa, joten onnistuu hyvin tuo kylässä käyminen. Ei ole ollut koskaan mitään riitaa tästä ja toivottavasti ei tule myöhemminkään.

mutta missä milloinkin.

Joulun aikaan on vapaampaa, joten todellakin haluamme olla yhdessä, ja nauttia rennosta ilmapiiristä ja toistemme seurasta.
Mies on perheeni. Ja sitten on erikseen lapsuudenperhe.

On oltu molempien vanhempien luona, ja viimeiset kaksi joulua ihan kotosalla. Ystäväpariskunta tuli iltaa istumaan joulupäivänä.

Molempiin "anoppiloihin" on meiltä yli parisataa kilometriä. Eri suuntiin.

En ihmettele, että puolisosi kummastui. Itse kokisin loukkaavana, etten olekaan osa juhlaa ja arkea. Perhettä.

"Ajatteletteko että yhteinen joulu kuuluu jo avoparillekin ennen avioliittoa?"

Miksei kuuluisi? Tuo jäi hieman mietityttämään.

Eiköhän tuollaiset ratkaisut tehdä ihan fiilispohjalta eikä sen perusteella, että tuon muka kuuluu tehdä sitä ja tämän muka tätä.

Nyt, kun vielä lapsia ei ole, on melko itsestään selvää, että vietämme joulut erillään omien perheidemme parissa. Kyse ei todellakaan ole mistään napanuoran katkeamattomuudesta tai "välinpitämättömyydestä" toisiamme kohtaan. Näemme toisiamme 24/7, perheitämme taas emme. Ahdistaa vain ajatuskin tulevaisuudesta, mitä sitten, kun meillä on lapsia? Joulunviettotapamme ovat kuin eri planeetoilta ja niiden yhdistäminen tuntuu epätoivoiselta.

Minä olen niin jouluihminen kun olla vaan voi. Rakastan joulua. Joka ikinen joulu elämästäni on ollut perinteinen maalaisjoulu mummolassa, koko lähisuvun kesken. Ehkäpä juuri siksi, kun näin on aina ollut, on sellainen tunne ettei joulu olisi joulu ilman omia perinteitä. On myös aivan ihanaa, kun kerran vuodessa on koko iso poppoo koolla, osa kun asuu ulkomailla tai eri puolella Suomea, joten yleensä tulee nykyään oltua koolla hautajaisissa.. Minun sukuni kovin mielellään haluaisi mieheni mukaan joulunviettoon, mutta mies taas karsastaa isoja "sukujuhlia".

Mies taas viettää joulua perheensä kesken. Ei siinä mitään, mutta minusta tuntuu puistattavalta ajatukselta se, että vedetään kaupan laatikot napaan mahdollisimman nopeasti, että saadaan viskipullo auki ja pokerikortit iskettyä pöytään. Varsinkaan pienen lapsen kanssa en tollaista alkoholilla läträämistä katselisi, nyt ei onneksi ole tarviskaan. En minäkään kuivin suin joulua vietä, pari lasillista viiniä kuuluu asiaan, mutta en ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka menevät joulunakin mielummin baariin, kuin viettävät sen oman perheensä kanssa. Ymmärrän toki, että perheitäkin on erilaisia. Toivottavasti meillä jo ensi jouluna on oma nyytti kainalossa, ja saisimme jonkun kompromissin aikaiseksi, että pienellekin kehittyisi lämminhenkinen joulu.

Minä ja mieheni ollaan käyty jouluaattona molempian vanhempien luona. Matkaa kertyy meiltä molempiin suuntiin n. 50km, joten se on toteutettavissa vaikka kiireessä se aatto sitten menee (loput joulunpyhät ollaan kyllä kotona kaksin). Itseäni tämä tukka putkella meneminen ärsyttää suunnattomasti ja haluaisin, että voisimme mieheni kanssa viettää joulun kahdestaan. Se olisi tosi ihanaa, koska meillä on nyt ihan uusi oma kotikin. Joskus olen ajatellut, että lähtisimme jouluksi johonkin reissuun. Siten säästyisimme siltä kaikelta kiireeltä. Olen ajatellut, että jos me joskus saamme lapsia, alamme viettää joulun kokonaan kotona.
Anoppilan joulunvietossa minua ahdistaa se juopottelu. Sellainen ei ole koskaan kuulunut minun lapsuudenkotini joulunviettoon. Jäimme kerran miehen kotiin yöksi jouluaattona ja porukka alkoi kallistella pulloja rivakkaan tahtiin. Ilta päättyi siihen, kun mieheni, äitinsä ja siskonsa alkoivat riidellä. Heillä on jotain vanhoja kaunoja, jotka nousevat pintaan aina juopotellessa. Itse inhoan tällaista. Minä haluaisin rauhallisina joulunpyhinä käpertyä sohvannurkkaan syömään suklaata ja lukemaan lahjakirjoja enkä tuhlata vapaapäiviä alkoholilla läträilyyn ja krapulaan. Se onnistuu kyllä minun kotona, mutta ei anoppilassa.