Olen tapailluut toista miestä nyt kk verran.. minulla ei kuitenkaan ole pienintäkään aikomusta jättää omaa miestäni, jätän tämän 2 sitten kun kyllästyn.
olen ovela valehtelija, minulla on tukiverkko joka auttaa valheiden ylläpidossa jne.
mutta olen alkanut miettiä kuinka kauan tämä peli voi jatkua.. siis tahtoisinkin kysyä kuinka kuan olette viettäneet ns. 2elämää ennekuin kärähditte ja miten kärähdit.. (jotta vältän sellaiset mokat)
olen ovela valehtelija, minulla on tukiverkko joka auttaa valheiden ylläpidossa jne.
mutta olen alkanut miettiä kuinka kauan tämä peli voi jatkua.. siis tahtoisinkin kysyä kuinka kuan olette viettäneet ns. 2elämää ennekuin kärähditte ja miten kärähdit.. (jotta vältän sellaiset mokat)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Paras hakeutua terapeutille heti.
4kk tapailtiin
Miehen kaverit yllättivät meidät baarissa suukottelemassa, joten vinkki yksi :älä käy oman paikkakunnan kuppiloissa salarakkaasi kanssa!
oli minulla kaksi perhettä ja muutamia rakastajattaria, enkä kärähtänyt.Siinä tosin paloi tuhottomasti rahaa ja bensiiniä.
Kärähätmisen mahdollisuus on sitä pienempi, mitä vähemmän siihen johtavia riskitekijöitä on olemassa. Yksinkertaista, eikö?
Ensimmäinen riskitekijä sattui heti silmääni tuossa, nimittäin tuo "tukiverkosto". Mitä useampi ihminen tietää, sitä suurempi mahdollisuus on, että joku kertoo siitä miehellesi. Ei ole yksi eikä kaksi kärähdystä, jonka tiedän tulleen nimenomaan tuosta "tukiverkostosta", tai siitä lähteneestä tiedosta.
Riskejä myös lisää mahdollisesti sama paikkakunta, toisen tietämättömyys kumppanistasi, yhteiset illanvietot ulkona samalla paikkakunnalla.
Nopeasti sana leviää, kun 2. miehesi menee kertomaan kavereilleen tai jollekkin muulle tutulle harrastavansa "tuon miehen naisen kanssa seksiä". Samoin seinilläkin on silmät ja korvat.
Yksi riskitekijä on se, kun pidät itseäsi etevänä valehtelijana. Kukaan ei ole niin etevä valehtelija, etteikö hyvä manipuloija saisi sinua kiinni siitä, jos saa vihiä valehtelusta. Lisäksi useisiin valheisiin on helppo kompastua.
Itse elin 1,5 vuotta, kertaakaan suoranaisesti kärähtämättä, mutta epäilyksiä kyllä herätin. En edes muista, montako kertaa oli "läheltä piti" tilanne. Sattumaa ja kaikkia pieniä riskitekijöitä on mahdoton eliminoida. Ja Suomi on yllättävän pieni maa. Lisäksi helposti "turtuu" siihen kiinnijäämisen riskiin, jolloin virheitä sattuu.
Kysymykseesi on mahdotonta antaa vastausta. Jotkut kärähtää ekan kerran jälkeen, jotkut tekevet sitä vuosia. Mutta todennäköisesti suurin osa pettäjistä kärähtää jossain vaiheessa. Joten mahdollisuutesi onnistua on melko pienet. Kärähtäminen voi käydä 10 vuoden päästäkin, kun lopetat kikkailun. Joku tukiverkostosi jäsenistä tulee uskoon ja omatunto painaa häntä Herran edessä ja menee kertomaan kaiken. Usko pois, ihan KAIKKI on mahdollista.
Niin pitkään sulla menee suht hyvin, kun ukkos ei epäile mitään. Sit kun se alkaa edes pikkasen epäilee, tai saa epäilyksen aihetta, sulla alkaa menee huonommin.
Tässä muutamia ajatuksia.
Mutta tärkeimpänä se, että kun leikkiin ryhdyt, niin kävi miten kävi, kestä seuraukset. Sinä käänsit ensimmäisen kortin, joten perse pitää kestää katsoa sitten koko pakka. Älä sitten itke jos jotain käy. Toivottavasti olet punninnut riskit ja edut. Siitähän kaikessa vain on yksinkertaisesti kyse.
hyvin sanottu toi että
"Niin pitkään sulla menee suht hyvin, kun ukkos ei epäile mitään. Sit kun se alkaa edes pikkasen epäilee, tai saa epäilyksen aihetta, sulla alkaa menee huonommin."
Epäilys on sellainen tunne joka vani kasvaa ja kasvaa. Epäilys ruokkii epäilystä. Kun ukkos epäilee jotain hän todennäköisesti ampuu yli ja alkaa epäillä vielä enemmän ja ehkä jopa ihan sellaisiakin asioita mitä ei oikeasti edes tapahdu.
Siis ehdottomasti ei mihinkään julkisiin baareihin ainakaan 150 km päässä kotoa! Ei mitään pusutteluja baarissa, ei ei!
Pois tosiaan kaikki tukiverkot, et saa sanoa kenellekään mitään, hankaloittaa alibeja, mutta pakko.
Itse kärähdin muutaman vuoden jälkeen sillä että möhlin totaalisesti itse: jäin sivurakkaalleni yöksi, tuli sellainen fiilis, että paskat anti mennä vaan! Aamulla kun heräsin selvin päin, tulikin kummasti mieleen oma mies ja että ei helvetti, mitä olen mennyt tekemään. Mieheni ei vielä halunnut eroa, mutta eihän se minuun enää koskaan luota. Silti en tavallaan kadu, sillä uskon että kaikella on tarkoituksensa.
Tee niinkuin mielesi tekee, jäisi kaivelemaan jos et tekisi. Nyt moralistit hiljaa, tämä oli minun mielipiteeni.
Moi,
olen heinäkuusta saakka tapaillut toista miestä eli n 3 kk. Voit varmistua salassapidosta maksimaalisesti sillä että et ylläpidä mitään tukiverkostoja.
Huolehdit vain itse kaikista järjestelyistä, älä kerro meneväsi kaverin luokse tai venyneesi saunaillassa sovittua pidempään.
Aina joku puhuu sivu suun.
Muista poistaa myös tekstiviestit sitä mukaan kun niitä saat vaikka kuinka mukava olisi lukea niitä uudelleen ja uudelleen.
Kel onni on se onnen kätkeköön. Kätke nämä asiat myös niin hyvin että kiinni jäämisen pelkoa ei ole. Sovi myös kakkosen kanssa selvät pelisäännöt että kumpikaan ei jää roikkumaan ja jos jää kiinni niin sopikaa myös säännöt sen varalle; se oli ensimmäinen kerta eikä tule koskaan toistumaan.
4 vuotta eikä ole käry käynyt:) Toki suurimmaksi osaksi vain juttelua puhelimitse tai netissä eikä mitään tapaamisia...
asian täysin omana salaisuutenasi.
8 vuotta. Vaimo jotain joskus epäillyt kun kimpaannuksissani miehelle suuttuneena jtn laittanut, muttei usko että mies tekisi mitään muiden naisten kanssa, vaikka naaman edessä nusastas. Mies ei päästä irti. Varaudu jatkuvaan kyyläämiseen, seuraamiseen, omistushaluisuuteen jne jne. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön :/
tulee,että kiinni jäät niin varaudu henkisesti siihen,että tulet menettämään molemmat miehet.valitettavasti.
Pari vuotta meni ennenkuin itse kyllästyin ja lähetin parit vihjaavat viestit sinisilmäiselle pikkuvaimolle! Mikään ei muuttunut, olemme senkin jälkeen nussineet! Mies ei voi olla erossa koska ilminannon jälkeen eukko pisti visusti jalkansa ristiin!! (ennen antoi pari kertaa vuodessa!!) Ja jostainhan miehen täytyy edelleen ilonsa ja naintinsa saada! Ja näin olen kuullut käyneen todella monessa muussakin pettämis jutussa ihmisille! Eli on riskaa peliä...!!!!
Olen seurustellut samaisen miehen kanssa kohta 11 vuotta, enkä ole aina ollut uskollinen. Parisen vuotta sitten olin ensimmäistä kertaa uskoton varatun miehen kanssa- juovuksissa tietty. Suhde tämän miehen kanssa jatkui lähes vuoden. Kukaan ei epäillyt mitään, sillä olimme tosivarovaisia emmekä turvautuneet ns. tukiverkkoihin.
Näin jälkeenpäin ajateltuna suhde oli täysin turha. Pelkään edellenkin sitä, että avomieheni saa jotain kautta tietää syrjähypystä. En halua ketään muuta kuin nykyistäni, mutta nyt mun on koko ajan elettävä epävarmuudessa. Jos soitan hänelle eikä hän vastaa puhelimeen, pelkään, että hän on saanut tietää uskottomuudestani. Harvoin on ra
harvoin on rauhallinen olo. Älkää hyvät ihmiset tehkö samaa virhettä kuin minä.. Ei ne vieraat miehet ole parempia, päinvastoin. "kokemuksiani" olen jakanut parin varattuun naispuolisen ystävän kans, ja yllätyin kun hekin paljastivat, että vipinää muiden kans on ollut...
...itsesi. Aina ei tarvita ulkopuolisia kertomaan kumppanillesi, sillä saatat tehdä sen vahingossa itse. Miten tyhmänä sinä oikeastaan pidät kumppaniasi?
Suhde toiseen yleensä vähän muuttaa käytöstä, joten se saattaa aiheuttaa epäilyksiä. Epäily johtaa tonkimiseen, joka lisää riskiäsi paljastua. Sinua, menemisiäsi, sanomisiasi ja viestintävälineitäsi aletaan tarkkailla. Saatat myös puhua unissasi, ja mainita salarakkaasi nimen. Ehkä joskus sekavassa tilassa, esim. kuumeessa tai humaltuneena, saatat vahingossa möläyttää jotain, mitä et aikonut. Tai sitten paljastat itsesi, jos epäilemään alkanut kumppanisi kysyy sinulta asioista, kun olet vähän heikolla hapella, kun järkesi ei ehkä pelaakaan sinua suojelevaan malliin.
Eli
A) ala suhteeseen tyyppien kanssa, joilla ei ole paljoakaan vaikutusta sinuun
B) Älä nuku
C) Älä dokaa tai sairasta miehesi seurassa