Olen kohdannut itse suuremman luokan pettureita elämässäni ja toiseen luottaminen, varsinkin parisuhteessa on vaikeaa.
Olen myös järkyttynyt Hiv-tartuttajasta, jolla oli oma perhe eikä vaimo tiennyt saati miehensä pettämisestä taikka taudista muuta kuin liian myöhään.
Voinko olla ollenkaan varma ja luottavainen oman läheisen suhteen, mistä sen voi tietää onko ihminen sitä mitä antaa ymmärtää olevansa?
Olen myös järkyttynyt Hiv-tartuttajasta, jolla oli oma perhe eikä vaimo tiennyt saati miehensä pettämisestä taikka taudista muuta kuin liian myöhään.
Voinko olla ollenkaan varma ja luottavainen oman läheisen suhteen, mistä sen voi tietää onko ihminen sitä mitä antaa ymmärtää olevansa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koskaan ei pidä olla liian sinisilmäinen puolisoa kohtaan.Jos yhtään itsellä on järkeä päässä ja osaa tarkkailla terveellä tavalla kumppaniaan,niin huomaa ne muutokset jotka ovat epänormaaleja..
Minulle luottaminen on erityisen vaikeaa.
Olen saanut joskus kuulla olevani 'sairaalloisen mustasukkainen', mutta joissain tapauksissa ihmisiltä, joihin ei todella ole ollut luottamista. Olen siis ollut oikeassa, kun en luottanut!
Luota itseesi, luota Jumalaan...
Joskus tullut vastaan sellainen asia, että kun ensi akeleita otettu uudessa suhteessa, niin olen jotain asiaa halunnut tarkemmin tietää...niin minua on nimitelty mustasukkaiseksi.
Olen halunnut asioista tietää siksi, että tietäisin kannattaako koko suhdetta edes jatkaa.
Joten minusta kyllä pääsee eroon...mutta se taitaa olla niin,että nämä epäluotettvat eivät halua edes päästä eroon vaan haluavat monta suhdetta ja säätöä yhtäaikaa.
Mutta en siis alkaisi luottamaan helposti keneenkään.
Ihmiset tavoittelevat omaa etuaan ja mullekin tietty se oma etu on paras etu, siksi siis epäilen ja kyselen, etten joutuisi huijatuksi. ;)
tietenkin jonkinmoisella varauksella, mut sellainen perusajatus et ihminen on hyvä kunnes toisin todistetaan
Kyllä elämästä tulee hankalaa, jos lähtöajatuksena on, ettei kehenkään voi luottaa. Pakkohan se vain on niin työ- kuin yksityiselämässä siihen uskoa, että ihmiset pääsääntöisesti ovat luotettavia. Järjen käyttö on tietysti sallittua.
Niin no eipä sitä sitten ollutkaan maailmassa ketään johon voisi oikeasti luottaa, edes omaan vaimoon, vaikka näin aikoinaan olettikin...
- on kuulemma se omakin elämä
- täällä eletään vain kerran
- rakkaus on roskaa... mutta onkohan "kulman takanakin" ei varmaan...
Millaisia ne miehet ovat noin yleisesti olleet? Sosiaalisia, komeita, hyviä puhumaan? Kuinka paljon olet niitä baarista bongannut? Kuinka kauan suhteet kestivät? Ehkäpä sä vaan ihastut aina siihen samaan miestyyppiin. Suosittelen, että avaat silmäsi. Meinaan kyllä meitä kunnon miehiä on vielä olemassa.