Selviytymistarinoita pettämisen paljastuttua

Itse tässä juuri punnitsen että jaksanko jatkaa valehtelevan, minua syyllistävän petturi miehen kanssa avioliittoa vai otanko eron. Lasten takia en halauaisi eroa ottaa, mutta haluanko elää kulissiliitossakaan ja valheiden keskellä?

Ukko kun on jäänyt kiinni, niin hän rupeaa henkisesti "kyykyttämään" minua, naureskelee p....maista naurua päin naamaa, ja vähän ajan päästä matelee, kerjää sääliä ja käyttäytyy kuin koiranpentu.....SÄÄLITTÄVÄÄ!!! vaan tiedän kyllä, että on yhtä säälittävää ruveta jonkun kynnysmatoksi (sitä ei tarvitse kenekään pikkusielun täällä erikseen ilmoittaa ja morkata) vain sen takia kun en osaa päättää, mitä tässä tilanteessa tekisin.

" helvetin vaikeaa oli ja on ollut "

Tuossa tiivistyy myös oma kokemukseni pettämisen seuraamuksista. Vaimo piti toista miestä parisen vuotta sitten muutaman kuun ja kaikesta huolellisesta varovaisuudestaan huolimatta käry kävi. Ja sen jälkeen elämä oli todellakin yhtä helvettiä pitemmän aikaa.

Kun siihen sivusuhteen ylläpitoon lähes poikkeuksetta liittyy rankka valehteleminen, siis siinä vaiheessa kun toinen alkaa aavistella jotain, kuten meilläkin kävi, niin sitä vaan ihmettelee mikä saa aikuisen ihmisen käyttäytymään kuten käyttäytyy. Tietenkin pelko perheen menettämisestä sivusuhteen paljastumisen myötä on varmaan hirmuinen, samoin ehkä omatuntokin ilmoittelee olemassaolostaan. Mutta nuo seikat eivät paljoa paina silloin meno on ns. villiä, käydään vieraassa sängyssä.

Tuo pettämisen ilmitulo valehteluineen kaikkineen on veret seisauttava kokemus sellaisessa perheessä jossa ainakin toinen kuvittelee asioiden olevan ja olleen kaikin puolin ok. Näin minä kuvittelin ja käsitän vieläkin, ei ollut mitään painavaa syytä pettää, silti petti. Olen tullut siihen tulokseen, että vaimolla jonkinlainen ikäkriisi, paljon puhutaan menopaussia edeltävästä hormonipiikistä joka saattaa teettää naisella yhtä jos toista. Ehkä tässä oli se syy, tiedä häntä?

Olisin eronnut naisesta, mutta meillä keskenkasvuinen lapsi, jolle haluan olla jokapäivä isä arjessa ja juhlassa. Eli klassinen tapaus, lapsen takia liitto jatkui. Nyt kuitenkin kun vaimo on alkanut keskittyä enemmän perheeseensä ja ehkä ymmärtänyt missä se elämän onni sijaitsee, on meidänkin välit lähentyneet jos nyt ei ennalleen niin ainakin kohtuullisiksi. Ja loppujen lopuksi, hän on kuitenkin hyvä nainen joka hoitaa perhettä ja lastaan esimerkillisesti, samoin itseään kuntoillen jne. myös ulkonäköönsä kiinnittää huomiota. Tuskin mistään sen parempaa löytäisin, jos edes olisi haku päällä. Ei ole haku päällä minulla, eikä koskaan ollutkaan vaikka liitto kohta jo 20-v vanha.

Ehkä tässä vaiheessa voi todeta, että jonkinasteinen anteeksiantaminen on tapahtunut. Enää ei vituta ihan joka päivä, mutta välillä kieltämättä on mustia hetkiä kun ajatukset palaa niihin aikoihin ja tapahtumiin. Mutta kait se on vain niin että elämässä joskus shit happens..

Oma näkemys tällaisen pettämisepisodin jälkeen on, että kyllä siitä pari voi selvitä mutta molempien panosta siihen tarvitaan, yksin se ei onnistu. Myös pettäjän on muututtava enemmän puolisoaan huomioivaksi ja kunnoittavaksi, sekä ymmärrettävä se ettei toista pettämistä enää voi tulla ilman että liitto purkautuu.

Eroaminen on lyhyellä tähtäimellä varmasti helpompi ratkaisu, koska pääsee eroon koko paskasta hetkessä. Pitemmällä juoksulla se saattaa kuitenkin olla väärä ratkaisu, jonka peruuttaminen onkin vaikeampi juttu. Ja tunnekuohun vallassa ei järkeviä ratkaisuja tunnetusti pysty kukaan tekemään. Minulla ainakin tuo tunnekuohuvaihe kesti n. puolitoista vuotta.

Mikä sitten auttaa pääsemään kaiken yli? Ainoastaan aika, jos sekään?

Mun vaimo piti salasuhdetta puolitoista vuotta ja rakastui toiseen.Jokin aika sitten viimein kärysivät oikeastaan omasta halustaan.Minulle se oli shokki.Jälkeenpäin olen kyllä osannut yhdistellä asioita ja olisihan minun se pitänyt huomata aikaisemmin.Vaimo ehdotteli aikaisemmin eroa johon en tietenkään suostunut.Kaikkein pahimmalta tuntuu se että varmaan kaikki muut tiesivät asiasta paitsi minä.Tuntuu että kaveritkin naureskelevat selän takana etten ole mies kun vaimon täytyy hakea tyydytyksensä toisaalta.
Ja häpäisivät vielä aviovuoteemme,se oli paha.
Vaimo tapasi salarakastaan päivisin ja tuli kotiin suoraan vieraasta sängystä,hyi helvetti.
Ollaan nyt yritetty olla yhdessä lapsen takia mutta vaikeelta tuntuu,tiedän että ovat vielä tavanneet ja tekstailevat edelleen vaikka en sitä salli.
On sellainen olo että vaimo yrittää hyvittää tekojaan eikä enää rakasta minua vaan velvollisuudesta on kanssani,luulen etten kestä.Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut parasta erota heti ilman epäilyksiä sillä nykyisiin perustuu valheeseen ei edes minun puolelta enää rakkauteen.Perheen sisäinen ilmapiiri on raskas ja tuskin lapsellekaan peras mahdollinen.Parisuhde perustuu luottamukseen eikä sitä enää ole.
Neuvona annan,ottakaa mahdollisimman nopeasti eri osoite ja katsokaa rauhassa ja ilman riitoja hyvä juristi joka hoitaa molempien asiat.