Joillakin oman ja muiden sukupuolen tiedostaminen ja esiintuominen (korostaminen) on elämäntapa. Itse vaivaannun, jos minuun yksilönä leimataan vain yksi homogeninen säätyluokka: nainen. Koen että minun pitäisi olla kuin revitty hahmo Olivia-lehden lukija-tilastoista. Nainen, maskara, kuukautiskuppi, leipominen. Entä jos haluan olla ensisijaisesti oman alani ammattilainen (uraohjus), harrastuksissani vakuuttava, ja tyylissäni sekoittaa vaikutteita jotka eivät ole peräisin mies-tai-nainen-maailmasta?
Minusta miehen pitää olla muutakin kuin vain mies, ollakseen minun mielestäni kiinnostava.Nimittäin yksilö, persoona, vähintään yhden kuntoilulajin urheilija.Kieltitaitoa yelistasolla vähintään, ja kiva seuralainen ravintolassa, ei meukkaava "jäbä, joka kattoo Ruutulippua" ja "yksi äijistä, jotka vetävät kaljaa." Mä kiinnostun enemmänkin "etunimestä, johon kantaja liittää kertomiensa mukaan pari elämää suurempaa intohimon kohdetta." Ja PS. olisi "ai niin, ja olen muuten mies, en mitään sen erikoisempaa". Tuohon kiteytyisi se, että mä arvostan sukupuolen vähättelyä, koska se on niin..Yleinen ominaisuus..Sen sijaan runoilijasieluja, cross-cooking-kotikokkeja ja eläinystävällisiä ihmisiä on vaikeampi löytää, ja haastavampaa.
Itse en aio koskaan olla "yksi naisista" vaikka en myöskään pidä naiseuttani muutettavana ongelmana, päinvastoin, se nyt on asia joka on arkinen, itsestäänselvä ja varsin asiallinen sivuseikka minusta henkilönä. Korostaisin enemmän että olen päiväunelmoija, omaan sisäisen lapsen joka tuijottaa kurkoittaen jokaisen kuusen latvaan, joka haluaa aina kuun taivaalta, vaikkei sitä saisi.Pilalle hemmoteltu kakara jne. Siinä on paljon hallitsemista itsessäni, enkä jaksa tehdä älyttömän suurta numeroa siitä, että jalkojeni välissä on vagina. En edes kirjamessujen "aikuissarjakuvat"-osastolla..
Luojan kiitos voin nyt ostaa poikamaisia farkkuja ja "poikaystävän garderoobin kaulusnappipaitoja", koska siten voin olla rauhassa epä-biologinen ja keksiä itselleni keinotekoisen sukupuolen, joka on yhtä kuin mun persoona. Miksi pitäisi vaivata muita ja itseään huutamalla torikokouksissa, että hoi,mä olen mies/nainen. It ain't very original.
Ja mä arvostan uniikkeja juttuja ja abstraktismia, se nyt vaan on mun (naisensielun) ongelmani.
Minusta miehen pitää olla muutakin kuin vain mies, ollakseen minun mielestäni kiinnostava.Nimittäin yksilö, persoona, vähintään yhden kuntoilulajin urheilija.Kieltitaitoa yelistasolla vähintään, ja kiva seuralainen ravintolassa, ei meukkaava "jäbä, joka kattoo Ruutulippua" ja "yksi äijistä, jotka vetävät kaljaa." Mä kiinnostun enemmänkin "etunimestä, johon kantaja liittää kertomiensa mukaan pari elämää suurempaa intohimon kohdetta." Ja PS. olisi "ai niin, ja olen muuten mies, en mitään sen erikoisempaa". Tuohon kiteytyisi se, että mä arvostan sukupuolen vähättelyä, koska se on niin..Yleinen ominaisuus..Sen sijaan runoilijasieluja, cross-cooking-kotikokkeja ja eläinystävällisiä ihmisiä on vaikeampi löytää, ja haastavampaa.
Itse en aio koskaan olla "yksi naisista" vaikka en myöskään pidä naiseuttani muutettavana ongelmana, päinvastoin, se nyt on asia joka on arkinen, itsestäänselvä ja varsin asiallinen sivuseikka minusta henkilönä. Korostaisin enemmän että olen päiväunelmoija, omaan sisäisen lapsen joka tuijottaa kurkoittaen jokaisen kuusen latvaan, joka haluaa aina kuun taivaalta, vaikkei sitä saisi.Pilalle hemmoteltu kakara jne. Siinä on paljon hallitsemista itsessäni, enkä jaksa tehdä älyttömän suurta numeroa siitä, että jalkojeni välissä on vagina. En edes kirjamessujen "aikuissarjakuvat"-osastolla..
Luojan kiitos voin nyt ostaa poikamaisia farkkuja ja "poikaystävän garderoobin kaulusnappipaitoja", koska siten voin olla rauhassa epä-biologinen ja keksiä itselleni keinotekoisen sukupuolen, joka on yhtä kuin mun persoona. Miksi pitäisi vaivata muita ja itseään huutamalla torikokouksissa, että hoi,mä olen mies/nainen. It ain't very original.
Ja mä arvostan uniikkeja juttuja ja abstraktismia, se nyt vaan on mun (naisensielun) ongelmani.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"vain nainen"-muottiin nimittäin. Olen huomannut saman, sen että joillekin on tärkeää sukupuolentiedostaminen, kohdalleni se vain on usen osunut miespuoleisissa nuorissa ihmisissä. Ilmeisesti he luulevat että se että sattuu olemaan mies, luo jotain etua ihmiselle luonnostaan. Sekä sitten vanhemmissa naisissa, jotka tykkäävät että naisen pitäisi "pysyä lestissään" koskapa hekin ovat aikanaan pysyneet, ja jättäneet elämänsä elämättä. Sensijaan vanhemmat miehet ja nuoret naiset suhtautuvat järkevän ennakkoluulottomasti. Näin siis pääpiirteittäin, toki poikkeuksiakin löytyy.
Satun olemaan se uraohjus, yrittäjä, itsenäinen yksinhuoltaja, omine omaisuuksineni joita en enää koskaan halua (esim. avioliiton kautta) toisen kanssa jakaa. Saan elämältä kaiken ilman sitoutumista taloudellisesti kehenkään. Se pelottaa miehiä, sen olen huomannut.
Ongelmaa sinällään ei ole, sillä en etsi ketään enää. Olen sydämeltäni -varattu! perheelleni, ja miehelleni, joka ei yritä pussittaa minua, vaan antaa elää täysillä.
Kiinnostava kirjoitus. Puhuit yleisimmistä sukupuolisidonnaisista odotuksista. Ristiriitoja suuren massan kanssa voi syntyä, jos joku poikkeaa sellaisessa asiassa ruodussa, mikä koetaan perustavanlaatuiseksi ominaisuudeksi (sosiaaliselle) sukupuolelle. Valtarakenteissa on myös sisäänrakennettua syrjintää. Kyse on laumailmiöistä. Eli kun ollaan laumassa, ollaan tyhmiä. Lisäksi veit aiheen vielä sille tasolle, millaisia stereotyyppisiä arvostuksia keskimäärin toisella sukupuolella on (toisesta, tai siitä sukupuolesta johon on ns vetoa). Genderblender -keskustelu on usein leimattu feministiseksi/sovinistiseksi potaskaksi, johon vielä sotketaan seksuaalivähemmistöjen pilkka. Halutaan pitää oma pikkumaailma yksinkertaisena.
Suvaitsevinakin itseään pitävät ihmiset saattavat olla suvaitsemattomia, koska laumassa liikkuessaan yhteenkuuluvuuden tarve tekee ihmisistä typeryksiä. Sydämen sivistyksen kerros on ihmisillä aika ohut, siitä puusta alas tulemisesta ei ole sittenkään kovin kauan.
En miehenä vaan ihmisenä arvostan ihmissuhdetta, jossa ei ole keskeistä, osaako nainen leipoa sitä pullaa. Jos naiselle on tärkeää nähdä minussa kodin pikkuhommien remonttireiska , hän ei ole minun naiseni. Koen miehenä olevani muutenkin ruodusta poikkeava, koska ystäväpiiriini kuuluu myös erilaisiin vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä.
Näen punaista, kun joku naiskaverini letkauttelee vähemmistövitsejä (yhdelle vähemmistölle joskus sorrun nauramaan, mutta hyväntahtoisesti, naurulla ja naurulla on eroa). Onneksi letkauttelut tapahtuvat eri piireissä. Ei ole tarvinnut vielä testata viisauden ja rohkeuden suhdetta. Tosin myönnän, että olen joissakin asioissa sovinnainen, mutta se koskee sellaisia yksityisiä asioita, joita en halua tyhmän apinalauman kanssa jakaa.
Miksi ihmeessä täällä kirjoituksissa vilisee nuo nais- ja miestunnukset. Eikö voisi kirjoittaa vain ihmiselle? Rankkaa tekstiäkö ja heti aamusta! Hyvää päivänjatkoa sinulle!
Kiinnostava aihe. Me ollaan ennen muuta ihmisiä vikoinemme, hyveinemme ja intohimoinemme ja vasta sen jälkeen sukupuolemme edustajia, tässä olen samaa mieltä.
Koen kyllä naiseuden itseäni määrittävänä tekijänä. Olen ylpeä naiseudestani mutta haluan tulla kohdelluksi ennen muuta ihmisenä. "Nainen" on yksi lukuisista rooleista. Samalla tavoin arvostaen pyrin kohtelemaan myös kanssaihmisiä. Emme ole sukupuolettomia olentoja, kyllä sukupuoli meitä jollain tasolla aina määrittää, halusimme tai emme. Samalla tavoin kuin kulttuuritaustamme tai roolimme ystävänä, äitinä, isänä tai vaikka taiteilijana tai veneenveistäjänä. Jos pitäisin "naiseutta" rooleistani tärkeimpänä, en voisi olla koskaan tyytyväinen itseeni, sen verran kaukana olen siitä mitä naiselta perinteisesti odotetaan! :D