Pyöräreissu Eurooppaan

Jeps, lisäsin äskettäin sivulleni Viron polkupyöräreissun. Lisäksi tarinoita vaikka muille jakaa:

http://koti.mbnet.fi/vantsu

Elikkäs. Pävämatkan pituus riippuu erittäin monesta muuttujasta. On varsin vaikeaa sanoa etukäteen kuinka paljon sitä jaksaa jonain tiettynä päivänä ajaa. Sittempähän sen näkee. Pitkälle reissulle kannattaa kuitenkin varata paljon ylimääräisiä päiviä(muös niiden pakollisten lepopäivien lisäksi.). Päiviä, jolloin ei huvita veivata yhtäkään kierrosta, tulee eteen aivan varmasti. Varsinkin vähän pidemmällä pyöräreissulla.

Pyörään kannattaa panostaa jo pelkästään oman turvallisuuden kannalta. Kokemusta on kun ensimmäinen sotaratsuni otti ja hajosi keskellä Venäjää ja sieltä sitten oli hauskaa polkea kolmella suurimmalla vaihteella takaisin. Semi halvan takavaihtajan rungossa oli valuvirhe jolloin se päätti olla kestämättä. Varsin epätodennäköistä, mutta juuri silloin se leviää kun ajoitus on kaikkein huonoin.

Vähänkin pidemmille ja varsinkin euroopasta itäänpäin suuntautuville reissuille suosittelenkin järeintä maastopyörää mitä kaupasta löytyy.(hintaluokassa 1000eurosta ylöspäin) Vaikkakin 26" kiekoilla ja karkealla kuviolla varustettu rengas etenee tuskaisesti asfaltilla, niin se antaa silloin takaisin kun ajetaan routavaurioisilla ja kivisillä pikkuteillä, joita esimerkiksi laajalla Venäjän maalla riittää silmänkantamattomiin. Suomea tetenkään unohtamatta jos pääteitä ei halua ajaa.

Pyörävalmistajista itse suosittelen Felttiä -jonka pyörä itselläni on(RXC Pro.), sekä Cubea, Spesializedia, Trekkiä, GT:tä, Gianttia, Konaa tai Cannondalea. Marin ja Bianchi alkaa myös olemaan tänä päivänä jo aika kova sana.
Tästä listasta ulkopuolella olevat maastopyörävalmistajat voi aikalailla unohtaa.
Mutta jos haluaa vaikkapa isommalla rengastuksella varustetun matkafillarin, niin ainakin Cubella on varsin pätevät Global travel ja Countrylite -sarja
jonka valttikorttina ovat hyvin rullaavat 28" kiekot, sekä jämäkät rungot.
Lisäisin tähän vielä sen, että jos vaikka onkin nainen niin silti kannattaa valita miesten perinteisen mallinen timanttirunko yksinkertaisesti kyseisen runkomallin jäykkyyden ja kestävyyden takia. Matkapyöräilyssä rungon
pitää kestää väsymättä sekä kuskia, että pidemmillä reissuilla parhaimmillaan noin 40 kiloa varusteita sekä vähintään 15 litraa juomakelpoista vettä.

Oma fillarinsa kannattaa myös opetella ulkoa purkamaan atomeiksi ja osata myös koota se takaisin tien päällä. Edes täällä etelä-Suomessa ei ole perusteltavaa jättää pyörän mahdollista hajoamista pelkästään korjaamon huoleksi. välimatkat ovat kuitenkin niin suuret, että jos vaikkapa voimansiirto hajoaa, etkä pääse metriäkään eteenpäin kuin taluttamalla, niin siinä sitten parhaimmillaan kävelet sen pari, kolme päivää ennenkuin saat pyörän huoltoon ja reissun jatkumaan. Noh bussithan täällä kuitenkin kulkee, mutta ei se kovin kivaa ole viedä fillaria lähimpään kaupunkiin remonttiin, kun saman voisi kenties tehdä paikan päällä itsekin. Jepp. Tässäpä tämä..

Sopiva päivämatka riippuu esim maastosta (tasamaata vaiko mäkiä), säästä (vasta/myötätuuli, vesisadetta vaiko poutaa), miten haluaa pysähtyä nähtävyyksiä katselemaan, kantaako mukana teltan, makuupussin, padat ja kattilat vai liikkuuko sisämajoituksella ja ravintolaruoalla jne. Noihin kysymyksiin kun miettii vastauksia niin jäljelle jäänee joku idea montako tuntia päivässä ajaa, ja siitä sitten esim 20 km/h keskarilla laskemaan montako kilometriä päivässä pääsee, mutta kannattaa joo jättää pelivaraa em tekijöille. Jossain 60-100 km haarukassa äkkiä ollaan.

Sopiva pyörä riippuu vähän siitä missäpäin ja minkälaisilla teillä on tarkoitus ajella, soraa, asfalttia vaiko mukulakiviä?

Päällystetyille teille maantiepyörä mukavin valinta, huonommille teille sitten joku leveämpirenkainen vaihtoehto.