Parikymppisenä ja hieman nuorempana rakastuin 3 eri mieheen oikein kovasti. Tulimme hyvin juttuun ja kaikki oli välillämme enemmän kuin ystävyyttä. Minä olin se, joka hannasi vastaan ettei ystävyys muuttunut muuksi... Jälkikäteenhän se tekee sen, että pistää miettimään heittkö kaiken hyvän pois.
En yleensä helposti rakastu/ihastu. Näistä jokainen vei jalat alta. Neljäs mies, jonka tapasin ja johon ihastuin heti samoin kuin näihin kolmeen muuhun. Pakotin itseni sopimaan treffit hänen kanssaan ja hoin itselleni etten pilaa tätä (siis pääni sisällä). Hän on ainut mies joka minulla koskaan on ollut enemmän kuin vain ystävä.
Nyt pitkän vaikean kauden aikana olen pohtinut mitä nästä kolmesta aiemmasta olisi ehkä voinut kehittyä, jos vain olisin antanut mahdollisuuden enkä vitkutellut. Toisenhan heistä jokainen löysi, kun en osannut sanoa, että hei mä tykkään susta ja olet tosi hyvä tyyppi... suudelmiakin tuli monta kertaa väistettyä...
En yleensä helposti rakastu/ihastu. Näistä jokainen vei jalat alta. Neljäs mies, jonka tapasin ja johon ihastuin heti samoin kuin näihin kolmeen muuhun. Pakotin itseni sopimaan treffit hänen kanssaan ja hoin itselleni etten pilaa tätä (siis pääni sisällä). Hän on ainut mies joka minulla koskaan on ollut enemmän kuin vain ystävä.
Nyt pitkän vaikean kauden aikana olen pohtinut mitä nästä kolmesta aiemmasta olisi ehkä voinut kehittyä, jos vain olisin antanut mahdollisuuden enkä vitkutellut. Toisenhan heistä jokainen löysi, kun en osannut sanoa, että hei mä tykkään susta ja olet tosi hyvä tyyppi... suudelmiakin tuli monta kertaa väistettyä...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.