seurustelu egyptiläisen

Ei tuossa seurustelussa mitään erikoisempaa ole. Samanlaista se on kuin suomalaisen tai vaikkapa tansanialaisenkin kanssa. Ihmisiä ja yksilöitähän me kaikki olemme :)

Tokihan voitte kävellä käsi kädessä, nukkua yhdessä tai pussailla, älä nyt hulluja kysele, siis jos se vain teille sopii. Egyptissä ei ole mitenkään tiukka tuo islamin tulkinta joten länsimainen elämäntapa onnistuu ihan hyvin. Oikeastaan maan rikkaus onkin siinä että voitte valita länsimaisen elämäntavan tai sitten islamilaisen ja kaikkea siltä väliltä. Kun teillä on vieläpä eri uskonnot niin on todellinen rikkaus kun voi elää molempia yhtä aikaa.

Ongelmat joita joudut kohtaamaan ovat esim. että mikäli ette asu Kairossa niin evankelisluterilaisia kirkkoja on muualla Egyptissä aika vähän. Maaseudulla kristittyjä seurakuntia on harvassa ja voit joutua matkustamaan pitkänkin matkan löytääksesi seurakunnan johon liittyä. Kannattaa muistaa että Egypti on pääasiassa islamilainen maa vaikka kristinusko onkin saamassa siellä jalansijaa. Kristittyjä on kuitenkin vielä toistaiseksi sen verran vähän ettei kirkkoja ole rakennettu joka pikku kylään. Käytännön syistä moni onkin siksi kääntynyt islamiin. Toisaalta koska seurakunnat ovat pieniä niin niissä on hyvä ja tiivis tunnelma. Ihmiset tuntevat hyvin toisensa. Egyptiläiset kristityt seurakunnat ovat muuten siitä mielenkiintoisia että ne tekevät tiivistä yhteistyötä paikallisten islamilaisten seurakuntien kanssa. Synergia näkyy mm. niin että nämä järjestävät paljon yhteistä seurakuntien välistä toimintaa.

Toinen asia jonka suosittelen miettimään on naimisiinmenoon liittyviä. Pidättekö häät kristitytyn vai islamilaisen tradition mukaisesti ja kumman sukunimen otatte. Islamissa yleensä vaimo ottaa miehen sukunimen mutta tässäkin voidaan kyllä joustaa tarpeen mukaan. Entä kumpaan uskontoon laitatte lapsenne. Ongelma on tavallaa muodollinen mutta toisaalta lapsi ei voi olla molempien kirkkojen kirjoissa ja jos lapsesta tulee muslimi niin hän saa miehen sukunimen. Islamissa lapselle annetaan yleisemmin miehen sukunimi kuin kristinuskossa. Tämäkin asia on hyvä pohtia etukäteen. Toki on mahdollista että miehesi suostuu että sinun sukunimesi annetaan muslimilapsellekin. Tiedän muutamia tapauksia että näin on toimittu. Mutta se ei ole kovin yleistä.

Kannattaa myös keskustella aiheesta sekä omien vanhempiesi että miehen vanhempien kanssa. Lapsen uskonto voi toisinaan olla tärkeä aihe isovanhemmille ja jos molemmat isovanhemmat toivoisivat oman uskontonsa jatkuvan niin se voi tuottaa turhaa päänvaivaa. Usein muuten kristityt ovat tässä uskonasiassa tiukempia mikä on erikoista mutta niin se vaan on :)

Sitten muita sioita ovat äitiyslomat, isyysvapaat jne. Egyptissä yleensä äiti jää kotiin hoitamaan lapsia kunnes nämä ovat tarhaiässä noin 3 vuotiaita. Suomessahan lapset laitetaan tarhaan jo 1 vuotiaina. Suomessa myös isät jäävät useammin kotiin kuin Egyptissä. Toki isän kotiin jääminen on mahdollista Egyptissäkin muttei niin suosittua. Keskustelkaa tämäkin seikka selväksi hyvissä ajoin. Egyptin lainsäädäntö poikkeaa Suomesta mm. sen suhteen että maksetaanko kotiin jäävälle isälle täysi äitiyspäiväraha. En ole tästä ollenkaan varma, joten suosittelen ottamaan selvää.

Mainitsit että nämä asiat ovat pinnallisia ja pieniä. Totta niinhän ne ovat mutta ne on silti hyvä pohtia miehesi kanssa etukäteen ja juurta jaksaen sillä pienistäkin erimielisyyksistä voi kasvaa suuri riita mikäli ne iskevät vasten kasvoja. Avioliitossa arki tulee yllättävän nopeasti eteen :) Kannattaa myös muistaa että toisinaan muslimit ajattelevat asioista eri tavalla kuin me kristityt ja toisin päin. Me olemme joissain kohdin tiukempia kuin he. Toki tässäkin yksilöt eroavat toisistaan mutta silti.

Olisi tosiaan hienoa jos joku egyptiläinen kertoisi tarkempaa detaljia näistä paikallisista lakikiemuroista.

Kun seurustelet,et voi egyptissä nukkua samassa sängyssä hänen kanssaan.
Et voi pussailla julkisesti,eikä ole suotavaa mennä yksin kaupungille.
Et käy tanssimassa,etkä juo siideriä,vaikka olisi kuinka kuumaa ulkona.
Kaikki kiva tapahtuu salassa.
Naisen asema sen maan kamaralla on aivan sama olit sitten muslimi tai lännestä.

Mieheni on Egyptistä kotoisin, mutta itse en ole siellä edes koskaan käynyt. Mieheni mukaan Kairossa on ihmisiä ja käytäntöjä niin laidasta laitaan, että tavat ovat lähinnä perhekohtaisia. Käsittääkseni siellä on suuntaa antava yleinen käytäntö mihin on tietysti omat poikkeuksensa.

Tässä kuitenkin pari kysymääsi seikkaa jotka pyrin selittämään myös mieheni näkökannalta.

Tapasin mieheni ulkomailla, joten kummankaan perheellä ei ollut tekemisiimme mitään sanomista, olimmehan aikuisia ihmisiä ja muutaman tuhannen kilometrin päässä molemmista kotimaista. Mieheni oli elänyt maailmalla "synnissä" kolmekymppiseksi asti, kunnes minä tein hänestä "kunniallisen miehen" menemällä hänen kanssaan naimisiin ;-) Ajankohdasta oli kädenvääntöä, sillä mielestäni mies kiirehti vihille. Mies kun pitää pitkiä seurusteluaikoja pahana, hänen mielestään se on loukkaavaa naista kohtaan. Asuin ennen viisi vuotta avoliitossa exäni kanssa ja mieheni ihmetteli miten tämä avomies saattoi pitää minua noin vain "jemmassa", hänestä se oli kunnioituksen puutetta... Mies ihmettelee myös että miten sitä ylipäätään asutaan yhdessä vuosikausia jos ei ole toiseen kokonaan sitoutunut. Hänen ajatusmaailmaansa ei sovi tämä nykyinen sarjamonogamia-trendi. Hän ei jaksa käsittää miksi elää 3-5 vuoden episodeissa erilaisia seurustelusuhteita ja avoliittoja kun toinen on sen verran selvästi "se väärä" ihminen johon ei halua sitoutua lopuksi ikää. Mielummin käyttää senkin ajan sinkkuna "sen oikean" etsimiseen. Tavallaan ihan järkevää, mutta minulle kylläkin vähän myöhäinen ahaa-elämys. Itse olen teinistä lähtien harrastanut nimeomaan tuota sarjamonogamiaa suhteissa missä en edes haaveillut viettäväni lopunikääni. Olipa vain sillä hetkellä mukava ja hyvä olla.

Vanhempieni mielestä miehen periaatteet ovat todella terveitä, he muistuttavat aina että noin meillä Suomessakin oli vielä silloin kun he olivat nuoria.

Ennen avioliittoa seurustelimme mielestäni aivan tavallisesti, nukuimme yleensä yhdessä joko hänen luonaan tai minun asunnollani. Meistä nyt ei kumpikaan ollut enää tosiaankaan mikään neitsyt, joten jätimme kaikki aiheeseen liittyvät tekopyhät teeskentelyt kuviosta pois. Epäilen että Egyptissä asuessa meillä olisi ollut enemmän salailtavaa enkä usko miehen vanhempien saaneen tietää niistä ajoista ihan koko totuutta.

Mieheni mukaan julkiset hellyydenosoitukset eivät ole Kairossa suotavaa. Tosin kyllä minä sellaista kovin julkista pusittelua Suomessakin vältän, ei se jotenkin istu Helsingin katukuvaan samalla tavalla kuin se on luontevaa jossain Roomassa tai Pariisissa... Mielestäni me siis elämme paljon vapaammin ulkomailla kuin mihin joko Egyptissä tai Suomessa asuessa pystyisimme. Kerran innostuimme halimaan ja suutelemaan keskellä katua ja juuri silloin ohi meni porukka turisteja jotka alkoivat iloisesti aplodeerata ja huikkia meille bravota. Samalla kaksi paikallista nuorta naista pysähtyivät viereemme ja kysyivät minulta nauraen, että sano kuule mistä mekin löytäisimme itsellemme tuollaisen miehen? Voin kuvitella että tällaiseen julkiseen rakkaudenosoitukseen suhtauduttaisiin sekä Suomessa että Egyptissä vähemmällä huumorilla. Kairossa se "lipsahdus" ehkä vielä sekoittuisi ihmisvilinään, mutta vanhempieni kotikunnassa sitä pidettäisiin tyhmänä käytöksenä.

egypti-suomi ja janniina kertoivatkin paljon asiaa. Tapoja vaan tosiaan on melkein yhtäpaljon kuin ihmisiäkin. Paljon vaikuttaa sekin kuinka harras muslimi miesystäväsi on. Seurustelua ei katsota hyvällä oikeastaan missään ja varovainenkin kannattaa olla. Esim. kade naapuri tietää, ettette ole naimisissa voi pahimmillaan olla että miehesi ja vuokranantaja päätyvät putkaan muutamaksi päiväksi ja jopa Kairossa.
Olennaista tosiaan on sekin, että mihin päin Egyptiä olet suuntaamassa, mitä miehesi tekee elääkseen ja mikä koulutus on taustalla. Esim. sujuvasti englantia höpöttelevä matkamuistokauppias ei välttämättä osaa lukea tai kirjoittaa omaa kieltään. Herää kysymys, kuinka vaikea on oppia uutta kieltä riittävästi jollei oma äidinkieli ole hallussa muutakuin puheen muodossa.
Ja ikuiset varoitukseni, ole tarkka ja skeptinen, älä usko mitään mitä et itse nää. Unohda unelmat ja haaveet, suomalaisestakin miehestä on vaikea löytää sielunkumppania niin saati sitten eri yhteiskuntaluokasta ja kulttuurista.

Onnea! Sitä myö kaikki tarvitaan=)