Kertokaapa mitä seuraavassa tilanteessa tekisitte (jos yleensäkään tähän tilanteeseen päätyisitte).
Tapaat kiinnostavan, fiksun ja sinua miellyttävän miehen jolla on yksi avioliitto takana, avioliiton loppuminen ihan pätevästä syystä (selvästi väärä valinta kumppaniksi.). Miehellä kaksi pientä lasta joita selvästi rakastaa ja joiden kanssa viettää paljon aikaa. Ei vaadi sinua äidiksi tai mitään, riittää että olet heille turvallinen tuttu ellet enempää halua puuttua...
Tää mies on siirtynyt uudelle paikkakunnalle opiskelemaan muksujensa perässä jotka kulkee siis ex-vaimon olinpaikan mukaan.
Suhteesi tähän mieheen on selvästi lämmin ja oikeaa kemiaa on ilmassa. Ihan vielä ei voida puhua täyspainoisesta suhteesta mutta selkeästi siihen suuntaan menossa. Ja kyllä, sängyssäkin ollaan oltu muutamaan otteeseen ja loistavaa settiähän se oli...
Tulee seuraava tilanne:
Miehen ex-vaimo huomaa tilanteen ja vetää herneen nenään. Ottaa muksut ja muuttaa hyvin pitkälle. Mies koittaa vaikuttaa mutta ei onnistu, hän on muutaman viikon alakuloinen ja sitten kutsuu sinut keskustelemaan kanssaan. Kertoo että on todella ihastunut sinuun ja tahtoisi pitää sinuun yhteyttä mutta aikoo jättää opiskelun ja muuttaa lähemmäs lapsia joita kertoo rakastavansa yli kaiken; opiskelijan budjetti ei riitä jatkuvaan matkusteluun ja siksi paikkakunnalle jääminen on poissuljettu vaihtoehto.
Hän sanoo : "Lapsieni kanssa en voi neuvotella asiasta. Heidän tarpeensa minuun on välitön ja jatkuva. Sinä olet jo aikuinen ihminen ja pystyt joustamaan jos haluat. Siksi minun on laitettava lapset etusijalle aina. Tahdon kuitenkin myös jatkaa tätä juttua kanssasi jollain tavalla... mutta en pysty tässä tilanteessa edes oikein varmaan tapaamaan sinua aktiivisesti."
...
Mitä teet? Mitä ajattelet?
Tapaat kiinnostavan, fiksun ja sinua miellyttävän miehen jolla on yksi avioliitto takana, avioliiton loppuminen ihan pätevästä syystä (selvästi väärä valinta kumppaniksi.). Miehellä kaksi pientä lasta joita selvästi rakastaa ja joiden kanssa viettää paljon aikaa. Ei vaadi sinua äidiksi tai mitään, riittää että olet heille turvallinen tuttu ellet enempää halua puuttua...
Tää mies on siirtynyt uudelle paikkakunnalle opiskelemaan muksujensa perässä jotka kulkee siis ex-vaimon olinpaikan mukaan.
Suhteesi tähän mieheen on selvästi lämmin ja oikeaa kemiaa on ilmassa. Ihan vielä ei voida puhua täyspainoisesta suhteesta mutta selkeästi siihen suuntaan menossa. Ja kyllä, sängyssäkin ollaan oltu muutamaan otteeseen ja loistavaa settiähän se oli...
Tulee seuraava tilanne:
Miehen ex-vaimo huomaa tilanteen ja vetää herneen nenään. Ottaa muksut ja muuttaa hyvin pitkälle. Mies koittaa vaikuttaa mutta ei onnistu, hän on muutaman viikon alakuloinen ja sitten kutsuu sinut keskustelemaan kanssaan. Kertoo että on todella ihastunut sinuun ja tahtoisi pitää sinuun yhteyttä mutta aikoo jättää opiskelun ja muuttaa lähemmäs lapsia joita kertoo rakastavansa yli kaiken; opiskelijan budjetti ei riitä jatkuvaan matkusteluun ja siksi paikkakunnalle jääminen on poissuljettu vaihtoehto.
Hän sanoo : "Lapsieni kanssa en voi neuvotella asiasta. Heidän tarpeensa minuun on välitön ja jatkuva. Sinä olet jo aikuinen ihminen ja pystyt joustamaan jos haluat. Siksi minun on laitettava lapset etusijalle aina. Tahdon kuitenkin myös jatkaa tätä juttua kanssasi jollain tavalla... mutta en pysty tässä tilanteessa edes oikein varmaan tapaamaan sinua aktiivisesti."
...
Mitä teet? Mitä ajattelet?
Vastaukset 8
Vanhimmat
...että mies on oikeassa ja että hänen pitää muuttaa lastensa perään. Vihaisin miehen ex-vaimoa, pitäisin häntä itsekkäänä, lapsellisena ja vastuuttomana, jos muutti siis vain siksi ettei pitänyt lasten isän nykyisen tulemisesta kuvioihin. Jatkaisin ainakin alkuun kaukosuhdetta tähän mieheen, tilanteen kehittyessä saattaisin muuttaa perässä, jos mies tuntuisi muuten oikealta.
Miehellä tuntuisi olevan todella Sydäntä kirjoituksesi perusteella. Hän ajattelee lastensa parasta ja heidän tarpeitaan päällimmäisenä, mikä osoittaa aikuisen, kypsän ihmisen käytöstä ja vastuuta. Ex-vaimosta ei voi samaa sanoa. Ei ole lasten syy, että vanhemmat eroavat. Lapsilla on oikeus vanhempiinsa ja päinvastoin myös eron jälkeen.
Minä pitäisin yhteyttä tähän mieheen ja jatkaisin häneen tutustumista, vaikka hän joutuisikin muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Ihmiset joutuvat muuttamaan työnsäkin perässä toisinaan, mutta ei rakkautta kannata tällaisten asioiden takia menettää. Tukesi miehen suuntaan tässä vaikeassa tilanteessa ei ainakaan huonoksi olisi, vaikka joutuisitkin luopumaan tällä hetkellä itse jostain. Onnea matkaan teille!
Missä on viikonloppu tapaamiset ja nää muu jutut? Niin,niin. Onko se nyt kivaa jäädä työttömäksi kun lapset kasvaa? (sille miehellesi) :O Suosittelisin et mies ajattelisi pitkällä tähtäimellä ja se nainen tulee kumminkin jatkossa vetämään hernettä nenään - eli niillä on tunteita vielä kehissä. Antaisit olla.
Kuulostaa kyllä siltä että välität miehestä, mutta jos tilanne on todella tuo, niin kannattaako sinun tässä tilanteessa muuttaa perässä? Tuskin.
Itse vaalisin ystäviäni, läheisiäni jotka on lähistöllä.
Yksikin ystävä riittää siihen, kuin hylkäämään kaiken muun miehen takia, joka vaikuttaa fantasialta. Lapset tulee kuitenkin aina olemaan hänen elämässään se tärkein asia, et sinä. Ex-vaimo raastaa mieltä lapsellisella käytöksellään. Ei tule olemaan kovin kivaa.
Oma ja monen muunkin ehdotus:
Jää nykyiselle paikallesi, ei tarvitse muuttaa perässä, Suomi ei ole niin iso paikka.
Suosittelisin pitämään läheisiin ystäviisi yhteyttä, lähtökohtana ystävyys on se tärkein, eikä tunne tälläisessä tilanteessa.
Ota se tosiystävä rinnallesi joka välittää sinusta todella paljon tai eniten maailmassa. Jos ystäviä ei ole, niin kyllä niitä löytää yhtälailla kun ihania miehiä. Lämmin ystävyys on paras lähtökohta parisuhteelle!
Nimim: Pidä ystävistä kiinni!
korviani myöten rakastunut, niin en sekaantuisi mieheen, jolla on hullu ex-vaimo. Kertoo jotain miehestäkin, että on peräti kaksi lasta viitsinyt moisen kanssa tehdä.
rakastunut? Et vissiin ole koskaan uskonut, toivonut ja luottanut, yrittänyt ? Joskus rakkaus on sellaista, että sen varjolla tehdään vaikka mitä päättömyyksiä, uskotaan sen kaiken pelastavaan voimaan. Joskus rakkaus on sellaista, ettei siltä näe selkeästi, vaan on omien unelmien sokaisema. Monta kertaa käy niin, että ajatellaan ja luullaan jonkun taikaiskun pelastavan suhteen, ja hyvin usein se taikaisku on raskaus ja lapset. Vaikka onkin tiedossa, ettei lapset kykene liittoa/suhdetta pelastamaan, silti sitä moni kokeilee, sen varmemmin, mitä epätoivoisemmalta yritys vaikuttaa omissakin silmissä.
Luulen ettei sinulla ole kokemusta tällaisesta, kun voit heittää, että kertoo se miehestäkin jotain vielä viitaten hulluun exään. Kommenttisi kertoo, että elämänkoulussa on sulla vielä useampikin vuosikurssi käymättä.
olen ollut rakastunut ja jopa hullunlailla. Kieltämättä en kyllä montaa kertaa.
Samantasoiset ihmiset vetävät toisiaan puoleensa. Siksipä ihmisten on aivan turhaa haukkua exiänsä, koska itse ovat/ovat olleet samalla tasolla exänsä kanssa. Sama pätee tuohon mieheenkin, josta aloittaja kertoo.
Toisaalta, voihan se olla niinkin, että se mies on kohdellut exäänsä kuin vierasta sikaa, jolloin ei ole ihmekään, että nainen on tilapäisesti mielenhäiriöisessä tilassa. Kuka tietää. Niin tai näin, musta ihmisestä voi päätellä melko paljon pelkästään sen perusteella, millaisten ihmisten kanssa he ovat pariutuneet.
Kertoisin, että onnea matkaan ja toivottavasti asianne tulevaisuudessa rahoittuu. Saisit toki yhteyttä minuun pitää, mutta suhde-jutut jäisi meidän osalta jäihin toistaiseksi. Ja itse keskittyihin omiin töihini ja elämääni ja annan itseni törmätä uuteen mieheen jos on törmätäkseen.
Itselläni on lapsellinen mies. Tosin ihan vko-vko ja tasapuolisesti ovat vanhempia ja ex on mukava tapaus eikä koskaan ole ollut ongelmia. Mutta sen myötä olen lueskellut paljon muiden uusperheissä asuvien kokemuksia ja myös sellaisia, joissa mies/nainen elää exänsä ehdoilla elämänsä ja voivat joutua jopa kokemaan pahoja solvauksia, joihin kumppani ei uskalla pistää loppua, koska ei omaa samanlaisia vanhemman oikeuksia. Itse en ikinä halua sellaiseen tilanteeseen nähtyäni millaista se voi olla kun ei tulla toimeen (kuka tahansa kolmesta/neljästä osapuolesta). Mielummin jos kerran suhdekin alkutekijöissä ja tälläisiä piirteitä esiintyy ja muutellaan asuinpaikkaakin tuosta vaan, niin jättäisin itseni pois sopasta.
Vaikka kuinka synkkaa, niin en halua ensinnäkään itseäni asettaa parisuhteeseen, jossa olisi jatkuvaa stressiä, enkä halua että olemassaoloni hankaloittaa kumppanin lasten kanssa olemista kuten sinullakin tuossa selvästi kävi. Silloin on vaan parempi antaa olla vaikka onkin hienoa, että lapsiesi vuoksi olet valmis tuollaisiin tekoihin - kunnioitettavaa. :) Mutta tulevaisuutta ei ikinä tulisi olemaan, koska en ole vielä kuullut yhtäkään tapausta, jossa noin suuri mustasukkaisuus on lievennyt niin paljon, että siinä voidaan normaalisti elää ilman hankaluuksia.