Kaikkein oudointa on se, miten suvun tai muun yhteisön jäsenet katsovat että heillä on oikeus tulla sanomaan miten jonkun on toimittava tietyssä tilanteessa tai jopa elettävä elämänsä.
Ymmärrän hyvin että tarkoitus on useimmiten hyvä.
Itselläni on iso laajennettu perhe ja minulla on ollut aika määrä serkkuja ja ei-sukulaisia jotka ovat olleet tavallaan sisaruksia minulle lapsuudessani varsinaisten sisaruksieni lisäksi.
Aikuisena olen usein kuitenkin joutunut tilanteeseen jossa koen että minua on painostettu. Esim.kun en vaimoni kanssa kastaneet lastamme.(sukuni ei ole uskonnollista).
Olen kuullut miten nämä perheen jäsenet ovat keskustelleet asioistani selkäni takana (on ihan järjestetty kokouksentapaisia kun on ollut juhlat tms).
Kun olen sitten vähentänyt kassakäymistä perheeni kanssa, siitäkin on vedetty johtopäätöksiä: vaimoni on kuulemma päällepäsmäri (vaikka kyse on ollut minun päätöksistäni) tai että "häpeäisin enkä kehtaa näyttäytyä".
Kun olen yrittänyt ottaa asiaa puheeksi vaikkapa käydessäni vanhempieni luona, on laskeutunut kuolemanhiljaisuus, vaihdettu puheenaihetta jopa juostu takaovesta karkuun.
Pikkuvinkki : kannattaisi kuunnella toista eikä vain kuulla sitä mitä itse haluaa ja kuvittelee. Ottaa huomioon että se toinen on ihan oikea ihminen.
Ymmärrän hyvin että tarkoitus on useimmiten hyvä.
Itselläni on iso laajennettu perhe ja minulla on ollut aika määrä serkkuja ja ei-sukulaisia jotka ovat olleet tavallaan sisaruksia minulle lapsuudessani varsinaisten sisaruksieni lisäksi.
Aikuisena olen usein kuitenkin joutunut tilanteeseen jossa koen että minua on painostettu. Esim.kun en vaimoni kanssa kastaneet lastamme.(sukuni ei ole uskonnollista).
Olen kuullut miten nämä perheen jäsenet ovat keskustelleet asioistani selkäni takana (on ihan järjestetty kokouksentapaisia kun on ollut juhlat tms).
Kun olen sitten vähentänyt kassakäymistä perheeni kanssa, siitäkin on vedetty johtopäätöksiä: vaimoni on kuulemma päällepäsmäri (vaikka kyse on ollut minun päätöksistäni) tai että "häpeäisin enkä kehtaa näyttäytyä".
Kun olen yrittänyt ottaa asiaa puheeksi vaikkapa käydessäni vanhempieni luona, on laskeutunut kuolemanhiljaisuus, vaihdettu puheenaihetta jopa juostu takaovesta karkuun.
Pikkuvinkki : kannattaisi kuunnella toista eikä vain kuulla sitä mitä itse haluaa ja kuvittelee. Ottaa huomioon että se toinen on ihan oikea ihminen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se kyllä laittaa suututtamaan, kun ei aikuinen ihminen saa elää omaa elämäänsä ja tehdä niinkuin parhaaksi näkee, ilman että joku sukulaisista tulee häsläämään väliin tai neuvoja jakelemaan.
Usein tarkoitus on hyvä, siis heidän kannaltaan. Oletko koskaan ajatellut että heillä voi olla joku oma päämääränsä jonka saavuttamiseen he sinua käyttävät? Tai että he hyötyvät sinun ohjailemisesta jollain tapaa? En nyt sano että asia välttämättä näin olisi, mutta aina on sekin mahdollisuus ja tätäkin tapahtuu.
Sekin tuntuu olevan yleistä, mitä omista ja muiden kokemuksista sekä näistä keskusteluista tällä palstalla saa kuvan, että hyvin paljon on tätä selän takana puhumista ja useimmitenhan joku sisarus, vanhempi tai muu sukulainen tietää/tietävät asioista enemmän kuin mitä joku ko. henkilö itse. Ja se totuushan on aina ihan absoluuttinen(or not).
Kun aloin seurustelemaan poikaystäväni kanssa ja kyläilyt perheen tykönä vähenivät, alkoi tietysti poikaystäväni syyttely asiasta vaikka eihän hänellä oikeasti ole osaa eikä arpaa koko asiaan. Menimme vastikään kihloihin. Siskoni, veljeni ja äitini ruotivat tätä asiaa hyvin negatiiviseen sävyyn sen sijaan että olisivat olleet iloisia puolestani.
Sisareni kerran puolusti perheen ilkeää toimintaa ja pahoja puheita minua kohtaan sillä että "ihmiset ovat susia toisilleen". Vaikka mielestäni perheen kuuluisi puhaltaa yhteen hiileen, mutta meillä se ei näin ole. Meillä ei ole ihan ovesta karkuun juostu kun on yritetty keskustella asioista. Sen sijaan meillä on syytelty, vääristelty, leikitty marttyyria tai käännetty asiat täysin päälaelleen.
Tuo vinkkisi olisi todella hyvä jos se toimisi kaikissa perheissä ja suvuissa. Jo se, että ottaa toisenkin ihmisen huomioon, tekee jo paljon.
on sukulaisia ja useimmin juuri sisarukset ei ymmärrä.
He ei ymmärrä että kaikki on ihan omia persoonia ja viimeistään kun ikääntyy,tulee laittaa selvät rajat.
Muuten tulee vaan turhaa stressiä,siitä kun huomaa että on luullutkin ihan väärin eli sukulaiset voi olla todella ilkeitä selän takana panettelijoita ja pilkkaajia.
Ainakaan minun tapauksessa viesti ei mene perille.
Kun ei kuunnella niin ei.
Ja he eivät tarkoita pahaa, ainoastaan ovat vihaisia kun en teekään kuten he olettavat (eli heidän neuvojensa mukaan).
Pakko korjata pieni kielioppivirhe :)
tarkoitin persettä yleensä.
:)