Olen 29-vuotias nainen ja tahtoisin kovasti lasta. Mitä olen mieheni kanssa puhunut hänkin olisi valmis isäksi. Ongelma on kuitenkin se etten tule raskaaksi, tällä hetkellä syön lääkeitä vaivaani mutta ei tulosta. Ihmettelen kuitenkin eikö mieheni tajua vai halua tajuta kuinka pahalle minusta tuntuu kun en tule raskaaksi. Olen puhunut että meidän pitäisi mennä tarkempiin tutkimuksiin ja mieheni on että ok, mennään, mutta ei tee asian eteen elettäkään. Onko niin että mieheni ei sittenkään lasta halua vaikka muuta väittää, vai mistä moinen innottomuus tutkimuksia/hoitoja kohtaan johtuu. Suhteemme on muuten kunnossa ja viihdymme yhdessä.
mies ja lapsettomuus
DarthSaara
3457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miehesi pelkää, että hänestä löydetään jokin vika. Miesten keskinäisissä puheissa ja sukupolvia kulkeneissa jutuissa miehuuden mitta on se, että seisoo ja että voi siittää lapsia. Jos siitos ei onnistu on arvo miehenä pahimmissa puheissa täysin mennyt. Miehesi aivan ymmärrettävästi pyrkii välttelemään tälläisen asian ajattelua ja ongelman kohtaamista. Jos vika löytyy hänestä niin hän voi pelätä, että pistät miehen vaihtoon, kun kerta haluat lapsia niin kovasti.
Miehet eivät myöskään ole tottuneet sukuelintensä ronkkimiseen (vertaa naiset gynellä), joten pelkkä tutkimuksiin joutuminen voi olla todella pelottavaa. Esim pelko: Mitäs jos alkaa seisoa mieslääkärin tutkiessa; se voi luulla että olen homo....
Kolmas syy voi olla tuo mainitsemasi. Ehkä hän ei koe lasten hankintaa vältämättömänä?
Yritimme vuodes saada lasta..tuloksetta..tilasin ajan neuvolasta ja kävin kaikissa kokeissa ym..tulos oli se että olin täysin terve..joten pyysin ex-miestäni käymään kokeissa ja tilasin ajan kysymättä häneltä ja hän meni sinne....Lääkäri soitti ja pyysi meitä tulemaan yhdessä keskustelemaan asiasta..joten arvasin jo sillon että me ei tulla saamaan lasta...syys oli se hänen siittiöt olivat epämuodostuneita ja osa kuolleita..
Ainoa keino olisi ollut koeputkihedelmöitys..johon ex-mieheni tuumasi että en rupee elättään kenenkään toisen pentua..
ajaoten asiasta ei keskusteltu ikinään hän ei suostunut puhumaan siitä että emme voi saada lasta..
Erosimme vuotta myöhemmin syy ei ollut lapsettomuus vaan hänen alkoholin käyttö!!
Tapasin puolivuotta myöhemmin avopuolisoni seurustelimme 2kk kunnes tulin raskaaksi(Olin unohtanut että tarvii käyttää ehkäsyä)
Olin maailman onnellisin katsoessani raskaustestiä =) Raskaus aika meni hyvin,synnytys oli maailman kauhein kokemus kesti viikon ja lopulta poika piti leikata ulos..Lääkäri sanoi että en saa tehdä yhtään lasta enään koska kohtu on liian ohut se olisi kuolemaksi sekä mulle että lapselle..
Joten olen erittäin onnellinen että sain yhdesn tilaisuuden saada lapsen..nyt hän on 4v..pikku mies joka matkii isiä kaikin tavoi =)
Meillä se olin minä, joka varasi kaikki ajat lääkäriin.
Minä kävin neljä kertaa julkisella puolella (terveyskeskuksessa) gynellä ja kun vuosi oli kulunut toivomista, eikä verikokeissa löytynyt mitään vikaa, niin sain lähetteen gynekologian polille.
Ennen sinne menoa meidän piti käydä antamassa erilaisia näytteitä, koska kaikki sukupuolitaudit testattiin ja mieheltä testattiin sperma.
Miehen ei tarvinnut käydä lääkärissä kertaakaan, ennen kuin tuli kuulemaan tulokset samalla kun minulla oli varattu aika gynelle.
Eli, tuumasta toimeen.
Kun mies on kerran suostunut tutkimuksiin, niin varaa hänelle aika. Tai kysy enskerralla lääkärissä, että olisiko mahd saada miehelle lähete spermatutkimuksiin...