Minun on ilmeisesti pakko hyväksyä (jollen siis halua erota!), että miehelläni on hyvin negatiivinen asenne kaikkeen tässä maailmassa. Hän pitää itseään realistina, mutta minun mielestäni hän on enemmänkin inhorealisti. Hän on kyllä minun iloisen ja optimistisen luonteeni myötä muuttunut hieman valoisampaan suuntaan, mutta tuntuu että se on tapahtunut oman elämäniloni menettämisen kustannuksella. En ole enää niin iloinen, minustakin on tullut kyynisyyteen taipuvainen ja hieman masentunut.
Mies helposti leimaa asioita ja tekemisiä tyhmäksi, jotkut ihmiset idiooteiksi, tylsämielisiksi, loiseläjiksi ja niin edelleen. Remonttiprojektissa hän ei kyennyt hetkeksikään hellittämään ja nauttimaan esim. kahvihetkestä, koko ajan pinna kireällä. Vasta kun homma oli viety loppuun (1kk), mies oli hieman paremmalla tuulella. Toki aamupalapöydässä täytyy aina sadatella ja ihmetellä mitä idiootteja mielipidepalstalle kirjoittaa, kuinka toimittaja ei osaa kirjoittaa kieliopillisesti oikein, kuinka joku diktattoori-lipponen on taas osoittanut todellisensa olemuksensa ja niin edelleen. päivästä toiseen. Mieheni on kuin viimeisen tuomiopäivän julistaja ja paasaaja, joka on aina oikeassa. Muut ovat väärässä, elleivät TODELLA hyvin ja verbaalisesti lahjakkaasti perustele väitettään. Menee hermot..!! En saa paineitani purettua edes tunnin hikitreeneissä, vitutus jatkuu heti kun astun kotiovesta sisään. "Et sit muistanu viedä lehtiä kehtiroskikseen" tai "kauhea päänsärky ollu koko illan valivalivalivali(menisi pois tietokoneen ääreltä, jolla on saattanut viettää aikaa 2-3 tuntia putkeen)...mitä syödään?"
Mieheni on siis valittaja pahimmasta päästä, hänen täytyy aina olla paras, hän on mielestään (melkein) aina oikeassa, hän on mielestään erinomainen keskustelija, hän on mielestään se, joka tekee eniten töitä tämän suhteen eteen ja tarjoaa minulle kaikkea mahdollista tässä suhteessa (arvostan kyllä työntekoa, yhteistä aikaa, seksielämää ynnä muuta, mutta käsittääkseni ne ovat perusedellytyksiä jokaisessa toimivassa parisuhteessa?). Tuntuu, että minun pitäisi vain jatkossakin olla kiltti ja iloinen, tehdä ruokaa (mistä kyllä pidän), olla haluttava ja halukas, katsoa hänen kanssaan leffoja milloin hän haluaa. Kyllä hänkin joustaa minun suuntaani, mutta jotenkin meillä ei ole kuitenkaan tasapainosta tietoakaan. Ahdistaa ja paljon.
Ei varmasti mikään parisuhde ole helppo, enkä haluaisi erota turhaan. Pelkään vaan, että tällä tahdilla kiikun mummona letaalina keinutuolissa, olen hiljainen todistaja mieheni yksinpuhelulle. Olen se, jota tarvitaan, mutta jota kuitenkin tietyllä tavalla hallitaan. Mies kehuu ja on monesti ihana, meillä on läheisyyttä riittämiin. Mutta henkisellä tasolla emme kohtaa. Enää, vai olemmekohan ikinä kohdanneet...väittelemme, arki kuluu joko siinä että minä siedän, tai väitän vastaan. En jaksa tätä.
Monesti olemme puhuneet asiasta. Mies sanoo, että jos ei häntä kukaan nainen voi rakastaa sellaisena kuin on, ei ole pakko! Että on sitten yksin. Siinä se osatotuus taitaa olla. Hän on niin voimakasluontoinen ja ärsyttävä tyylillään, että vain yksi sadasta kestää häntä mukisematta yli vuoden kerrallaan. Jos sitäkään. Meillä yhteistä historiaa 3 vuotta, ja kyllä siinä on ollut kestämistä! Kuitenkin uskon, että hän on pohjimmiltaan hyvä ihminen. Hän selvästi kärsii jonkinlaisesta alemmuuskompleksista, vaikka ei itse sitä myönnäkään. Vanheneminen on selvästi hänelle ongelma, se, ettei kykene enää parikymppisen fyysisiin huippusuorituksiin, hiukset alkaa lähteä päästä jne. Hän pitää itseään liian vanhana 35-vuotiaana. Etenkin kun meillä ei ole vielä perhettä (se elämänvaihe olisi "pitänyt" saavuttaa jo). Hän uskoo, että saisi elämälleen tarkoituksen (minun lisäkseni) lasten myötä. Niin minäkin osittain ajattelen, mutta uskaltaako luottaa siihen? Että sitten mies muuttuukin valoisaksi ja iloiseksi kuin taikasauvan iskusta? Tunteeni ovat niin sekaisin. Vuorotellen tuntuu, että rakastan häntä ja haluan auttaa häntä katsomaan sisimpäänsä. Välillä taas lyön hanskat tiskiin, ja olen täysin valmis pamauttamaan oven kiinni perässäni. Ehkä sekin luo lisästressiä miehelle. Että olen nykyään heittänyt erokorttia pyötään. Epätoivo on yhä isompi möykky suhteessamme. Haluaisin niin, että elämämme alkaisi rullaamaan. Onnellinen ei tietenkään tarvitse aina olla, mutta olisi edes päällisin puolin tyytyväinen elämääni ja elämäämme yhdessä. Onko se liikaa vaadittu?
Negatiivinen mies
55
9684
Vastaukset
- on--
mun kaksoisolentoni. Loistavaa. Viihtyisin varmaan hänen kanssaan. Parin oluen jälkeen väittelyt pubissa olis luultavasti loistavia, mun kanssa ainakin on (-tietysti). Mä olen kyynisimpiä persoonia mitä kuvitella saattaa ja täysi pakana, sekä kieltäydyn uskomasta ihmiskunnan tulevaisuuteen.
Kuitenkin, huolimatta kaikesta tästä, mulla on erittäin laaja ystäväpiiri, todella läheinen suku ja rakas tyttöystävä. Kaikki vaan ymmärtää, että "se olen vain minä" ja ne haluaa mitä saa mun kanssaan. - Kokenut N
Nyt on hyvä hetki jättää ja etsiä sopivampi kumppani. Jos et, tulet ahdistumaan lisää. 97%:n todennäköisyydellä.
Miehesi ei tule muuttumaan.
Elät miehesi varjossa "puoliliekillä". Optimistisuutesi, iloisuutesi ja valoisuutesi voit pitää komerossa.
Ei kannata elää miehen kanssa, joka sammuttaa kiukaasi! - harkitse tarkkaan
Itselläni on myös mies joka on mestari negatiivisen ajattelun saralla. Joten kuvauksesi oli kuin omalta näppikseltäni. Lisämausteena on, että miestäni alkaa v*****maan jo lauantai iltana, että se viikonloppu meni jo. Elokuun puolessavälissä viimeistään alkaa nurisemaan, että kesä meni ja inhottava talvi alkaa. Eli juuri sellainen joka vastaa, että lasi on puoliksi tyhjä. Ja pitää siitä myös ääntä. Itse taas asennoidun siten, että ihan turha surra viikonlopun tai kesän loppumista, kun sille ei vain voi mitään. Sillä asenteella varmasti ketuttaa enemmän ja jotain menee sivu suun jos on aina on naama kurtussa. Luulisi sen olevan hiton masentavaa ja raskastakin. Kun vain hyväksyisi jotkut asiat ja etsisi niistä jotain positiivistä.
Meillä menee kaiken kaikkiaan ihan hyvin eikä mitään eroa ole suunnitteilla. Kuitenkin joskus meinaa palaa pinna sen ainaisen rutinan takia. Joten tiedän, että se negatiivinen asennoituminen lähes kaikkeen välillä vähän rassaa sitä positiivisemmin asennoituvaa osapuolta. Itse olen joskus sanonut ihan suoraan, että nyt en jaksa tuota asennetta kuunnella. Vaikka useimmiten yritän ajatella, että on ihan hyvä, että hän katsoo voivansa puhua minulle mieltä painavista asioista ja ehkä siten keventää oloaan.
Onkohan kyse jostain miesten vaihdevuosista vai keski-iän kriisistä. Oma miehenikin on nimittäin lähempänä neljääkymppiä.- ei oo
Se on ihmisestä/ ajattelutavasta kiinni. Onhan näitä vaikka minkä ikäisia negatiivisesti ajattelevia ihmisiä niin miehiä kuin naisiakin!
- Anonyymi
Negatiivisesti asennoitunut tuskin on itsekään tyytyväinen tilaansa, mutta ei vaan osaa ajatella toisin. Ehkä voisi koittaa saada hänet kyseenalaistamaan oman asenteensa hyödyllisyyttä ja antaa ihan konkreettisia esimerkkejä, miten jostakin asiasta voisi ajatella positiivisemmin tai ainakin neutraalimmin. Ja ihan nätisti voisi kertoa, että hänen asenteensa haittaa myös omaasi, että jos hän sinun vuoksesi voisi hillitä sitä. On hyvä, että voi purkaa omia harmituksen aiheita kumppanilleen, mutta ehkä sille voisi sopia vaikka tietyn ajan päivästä, tiettyinä päivinä viikoista tms. Nyt tilanne on epäreilu, sillä jatkuvasti mennään vain miehen mielentilan/asenteen mukaan. Suhteessa halu ymmärtää toista ja toimia toisen hyvinvoinnin hyväksi pitäisi olla molemminpuolista.
- 4ty34.
Luehan tekstisi pari kertaa uudelleen läpi, ihan ajatuksen kanssa. Aivan, kannattaako noin negatiivisen kusiaisen kanssa olla? Ei se siitä näytä muuttuvan.
- nainen25
tuo tarinasi kuvastaa kyllä minunkin miestäni täysin. aina suhtautuminen kaikkeen on negatiivista, asia kuin asia. eniten ärsyttää se, että hänen mielestä kaikki ihmiset ovat kusipäitä, tai se on hänen suhtautuminen kaikkiin. itse uskon lähtökohtaisesti ihmisistä hyvää, hän vain huonoa. toinen on se, että hän on paras kaikessa, helvetin raivostuttavaa. ja se vielä että hänellä on aina asiat huonommin kun minulla, jos sanon että särkee päätä niin hän sanoo että häntä on särkenyt jo viikon... että näin.
no meilläkin on ero vireillä ei tuosta syystä tosin. mutta huomaan että tuo negatiivisuus ja masentuneisuus on todella tarttuvaa... - Shirlee
jos tahdot olla onnellinen hänen kanssaan ja tyytyväinen elämääsi.Uskon et sua ärsyttää hänen negatiivinen asenne mutta mistähän se johtuu?Mieti kuinka tärkeä hän sulle on ja kuinka paljon merkitsee.Mutta tahdotko erota vai kestätkö häntä?Tuntuuko susta joskus siltä et tahdot helpomman elämän?Et voi luottaa et hän muuttuu valoisaksi koskaan.Mun mielestä sun kannattaisi vakavasti harkita eroa jos tahdot elää elämääsi.
- Missy75*
Varmaan toi negatiivisuus alkaa jossain vaiheessa vielä vaikuttamaan miehen terveyteenkin. En kyllä jaksaisi tuollaista jatkuvaa negatiivisyyttä. Onko miehellä traumaattinen tausta tms muuta takana?
Sun oman mielenterveyden kannalta kannattaisi varmaan miettiä, että jatkatko tuota "parannusprojektia" hänen kanssaan. Kuulostaa vähän sille kuin toivoisit, että hän muuttuu, vai? Hän voi muuttua ainoastaan jos niin itse haluaa.- ainakaan....
siinä tapauksessa, että ihailee itseään tuollaisena.
Olen kohdannut useamman kerran juuri tuollaisia kyynisiä, inhorealistisia ja inhossaan jopa epärealistisia, muista paskaa puhuvia ihmisiä, jotka ovat omasta mielestään sellaisinaan ihailtavia.
(Pidän Mattiesko Hytösestä, mutta noihin tunnelmantappajiin verrattuna Mattiesko onkin itse päivänsäde!) - ..........
ainakaan.... kirjoitti:
siinä tapauksessa, että ihailee itseään tuollaisena.
Olen kohdannut useamman kerran juuri tuollaisia kyynisiä, inhorealistisia ja inhossaan jopa epärealistisia, muista paskaa puhuvia ihmisiä, jotka ovat omasta mielestään sellaisinaan ihailtavia.
(Pidän Mattiesko Hytösestä, mutta noihin tunnelmantappajiin verrattuna Mattiesko onkin itse päivänsäde!)niillä onkin yleensä alemmuuskompleksi, todellisuudessa ovat epävarmoja ja säälivät itseään. Sen huomaa, kun pääsee tarpeeksi lähelle tällaista ihmistä. Paljon ikäviä kokemuksia lapsuudessa/nuoruudessa/parisuhteissa..ne ovat koulineet ihmisestä kyynisen ja veemäisen, kasvattaneet järjettömän suojamuurin, jota vielä vahvistetaan itsensä keinotekoisella ihailulla. Toista ei voi kuitenkaan muuttaa. Yrittää voi rakastamalla ja tukemalla, joskus se auttaa todella, joskus ei siltikään.
- Anonyymi
Saman kokeneena, ehdottaisin miehellesi ratkaisukeskeistä terapiaa tms. Laita ehdoksi, jotta jatkat suhdetta. Ei se ole ihmisen muuttamista, vaan näkökulman vaihtamista. Huomaa hyvä, puolin toisin. Onnea! Ota riski! Kannattaa!
T. Se iloinen - Anonyymi
Voin kertoa ihan omasta kokemuksesta, että kannattaa pistää lusikat. Tuollainen elämä on ihan järkyttävän raskasta. Elin itse samanlaisessa suhteessa lähes 13 vuotta ja sain lopulta masennuksen. Tervehtyminen alkoi vasta kun tajusin parisuhteen olleen masennukseni todellinen juurisyy.
Pessimistit kutsuvat yleensä itseään realisteiksi. En tiedä miksi. Ehkä pessimistillä on heidän omiinkin korviinsa negatiivinen kaiku. En itsekään ole erityisen positiivinen ihminen, mutta olen juurikin sellainen realisti. En näe asioita pahoina, enkä hyvinä. Näen, että asioilla on mahdollisuus kääntyä ihan kumpaan vaan suuntaan. Toivon positiivista ja pelkään negatiivista lopputulosta .. so to speak. Omaa elämänuskoani ylläpitääkseni yritän kuitenkin aina nähdä kaikessa jotakin positiivista, vaikka se olisi kuinka pientä tahansa.
Exäni oli juuri samanlainen, jollaiseksi kuvaat miehesi. Valtavan raskas ja musta kivireki, jota yritin raahata perässäni ja luoda vähän valoa elämään. Ei onnistunut. Elämänkatsomukseltaan niin erilaiset ihmiset eivät sovi yhteen. - Anonyymi
Negatiivinen voi olla mieleltään mutta ei puolison päivää pidä pilata. Voit sanoa ettet halua kuulla sitä tai tätä valitusta (kohteliaasti, ei tuskaisesti). Käyköön kavereiden kanssa kapakassa nurisemassa kuorossa.
- Anonyymi
Miksi VALITSET elää miehen kanssa joka koko ajan , jatkuvasti myrkyttää omaansa ja sinun ilmapiiriä? Miksi?
Onko haavenasi tulla yhtä myrkytetyksi kuin miehesikin on? Haetko siis tekosyytä lakata ajattelemasta omilla aivoillasi positiivisesti? Se tulee tapahtumaan enemmin tai myohemmin , halusit tai et. Mikäli jatkat tuon myrkkypesän kanssa.
Haetko tekosyyt vaipua mitääntekemättomien ja aikaansaamattomien kuiluun, miehesi (sinun sallimuksella) myrkyttäessä korviesi välin?
Sinun VALITSEMAASI vaihtoehtoa kummpania hakiessa ja valitessa on hyvin vaikea ymmärtää! - Anonyymi
Elämä on suurimmaksi osaksi paskaa. Töitäkään ei kannata tehdä koska siitä ei saa kiitosta ja arvostusta. Lopetin työn tekemiset kokonaan, olen työtön ja se on mukavaa ei tarvii katkella muita ihmisiä kuinka ne on laiskoja, vetävät röökiä vartin välein eikä työ ole koskaan valmista elle itse tehnyt ja teinkin 15 tuntisia päiviä. Kiitosta en saanut.
- Anonyymi
Lyhyesti: EROA! Et varmasti tule katumaan...
- Anonyymi
Negatiivinen ihminen suhteessa on rasittava. Siis oikeesti kyse ei oo siitä, että toista ei vois tukea raskailla hetkillä, mutta jos lähes kaikkeen on ennakkoasenne ja negatiivissävytteinen niin kyllähän se alkaa vituttaan. Lisäongelma on se, että positiivisempana saat ite aina kannatella ja jaksaa. Sit kun itellä on vaikeempaa niin se negatiivisuus tarttuu ja vetää mielen alas. Alotraja oikeesti lähde ja varsinkin ennenkuin teet lapsia.
- Anonyymi
Aloitus on vuodelta 2007. Aloittaja on varmaan jo eronnut tai jäänyt ja tehnyt lapset. Omin vastaukset kuitenkin itselleni tai ehkä olen se jatkokertomus.
Kirjoittaisin täysin samat sanat miehestäni mutta toimintamallit ovat koventuneet ja hyvät asiat kadonneet. Tunnistan olevani väkivaltaisessa suhteessa missä käyttää valtaansa minuun. Hän tarvitsee jonkun jota alistaa. Nauttii saadessaan siirtää oman pahoinvointinsa minuun. Eikä voi tietenkään sietää perusonnellisuuttani vaikka iloisuuteni oli se miksi halusi minut. Kun hänellä on huono olla ei muillakaan saa olla. Siitä osaa pitää huolen ettei olekaan.
Hän on nettitrolli ja manipuloi työssään ja lähipiirissään ihmiset toisiaan vastaan niin ettei muillakaan ole hyvä ja on kotona pahin. On väkivaltaisesta perheestä missä kulissit pidettiin yllä perheen paremuuden kautta. Samaa tekee myös itse joten olen ollut yksin ongelminemme. Niitä ovat myös miehen alkoholismi ja muut riippuvuudet. Ne ovat tuoneet lisää ongelmia ja vieneet huomion siitä mistä kaikki juontaa. Se kaikki on kuitenkin kuljettanut kohti eroa mikä on hyvä. Voin alkaa eheytyä.- Anonyymi
Minuakin aihe mietityttää. Otin pari kk sitten parisuhteessani (emme asu yhdessä) sen linjan että muutan oman asenteeni niin hyvin positiiviseen kuin mahdollista. Olin aiemmin en tietoisesti negatiivinen mutta sellainen pohtija joka herkästi alkoi pohtimaan näin jälkeenpäin ajateltuna, murehtivaan sävyyn. Päätin etten enää puhu ongelmia miehelleni. Keskityn vain ns. hyviin ja eteenpäin vieviin asioihin.
En ollut tajunnut mieheni osuutta tässä.
Nyt kun itse olen päässyt positiiviseen kehään, oloni on tosi vapaa ja vahva. Huomaan myös kuinka mies ei ole positiivinen. Hän on sanojensa mukaan kaivannut minussa iloa enemmän mutta nyt kun olen iloinen, häneltä ei saa juuri lainkaan hymyä kuin oluen avulla!
Olen siis huomannut että hän on todella negatiivinen. Valittaa lasteni käytöksestä jatkuvasti. Minusta tuntuu ettei hän siedä lainkaan lapsiltani sitä että he ovat lapsia. On monta tuntia pahalla päällä jos lapsi hölmöilee ja palaa asiaan jälkeenpäin "esimerkkinä" tms. monet kerrat..
Olen koettanut piristää suhdettamme ostamalla uusia alusvaatteita, uusia ilmettä ja tehdä asioita eri tavalla. Mikään ei ole tuonut iloa miehelleni. Olen mielestäni kaunis ja haluni ovat "miehen" tasoa. En narise sukista lattialla ja yritän ymmärtää häntä varmasti liikaa. Harmittaa tietysti että itse yritän ja yritän ja huomaankin että eihän hän tee muuta kuin ole oma negatiivinen itsensä. Koetan kysellä oliko töissä kivaa, oliko vapaa-ajalla kivaa, vastaus on "ei" tai "ei mitään erikoista". Hänen elämänsä tuntuu Todella tylsältä! Tuntuu tosi pahalta sanoa mutta ihan kun hänellä olisi kivaa silloin kun pannaan tai silloin kun saa kaljaa. Enkä tiedä kauan jaksan tätä. Valitettavasti vapauden ajattelu tuntuu tosi hyvältä. Koen syyllisyyttä että tämä on vikaani, että jos olisin aina ollut iloinen (mitä hän toivonut) niin suhteemme olisi nyt hyvä. Toisaalta, ei kaikki voi olla vikaani? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minuakin aihe mietityttää. Otin pari kk sitten parisuhteessani (emme asu yhdessä) sen linjan että muutan oman asenteeni niin hyvin positiiviseen kuin mahdollista. Olin aiemmin en tietoisesti negatiivinen mutta sellainen pohtija joka herkästi alkoi pohtimaan näin jälkeenpäin ajateltuna, murehtivaan sävyyn. Päätin etten enää puhu ongelmia miehelleni. Keskityn vain ns. hyviin ja eteenpäin vieviin asioihin.
En ollut tajunnut mieheni osuutta tässä.
Nyt kun itse olen päässyt positiiviseen kehään, oloni on tosi vapaa ja vahva. Huomaan myös kuinka mies ei ole positiivinen. Hän on sanojensa mukaan kaivannut minussa iloa enemmän mutta nyt kun olen iloinen, häneltä ei saa juuri lainkaan hymyä kuin oluen avulla!
Olen siis huomannut että hän on todella negatiivinen. Valittaa lasteni käytöksestä jatkuvasti. Minusta tuntuu ettei hän siedä lainkaan lapsiltani sitä että he ovat lapsia. On monta tuntia pahalla päällä jos lapsi hölmöilee ja palaa asiaan jälkeenpäin "esimerkkinä" tms. monet kerrat..
Olen koettanut piristää suhdettamme ostamalla uusia alusvaatteita, uusia ilmettä ja tehdä asioita eri tavalla. Mikään ei ole tuonut iloa miehelleni. Olen mielestäni kaunis ja haluni ovat "miehen" tasoa. En narise sukista lattialla ja yritän ymmärtää häntä varmasti liikaa. Harmittaa tietysti että itse yritän ja yritän ja huomaankin että eihän hän tee muuta kuin ole oma negatiivinen itsensä. Koetan kysellä oliko töissä kivaa, oliko vapaa-ajalla kivaa, vastaus on "ei" tai "ei mitään erikoista". Hänen elämänsä tuntuu Todella tylsältä! Tuntuu tosi pahalta sanoa mutta ihan kun hänellä olisi kivaa silloin kun pannaan tai silloin kun saa kaljaa. Enkä tiedä kauan jaksan tätä. Valitettavasti vapauden ajattelu tuntuu tosi hyvältä. Koen syyllisyyttä että tämä on vikaani, että jos olisin aina ollut iloinen (mitä hän toivonut) niin suhteemme olisi nyt hyvä. Toisaalta, ei kaikki voi olla vikaani?^tuohon vielä että sanoessani uudenlaisia ajatuksia kuten "kerro lisää" tai "aion löytää tämän asian hyvät puolet" hän sanoo että esitän. Olen koettanut olla ottamatta sitä itseeni mutta loukkaahan se ettei oma puoliso tue kasvuani.
Hänestä se että en ala riidellä on outoa ja esitystä vaikka olen löytänyt tilan itsestäni jossa en provosoidu ja olen vain läsnä hänen harmilleen. Olen yrittänyt 210%:sti kuulla häntä jokaista soluani myöten. Haluaisin minäkin että minua kuunnellaan myötätunnolla eikä luetella vain asioita joita teen väärin. - Anonyymi
Lue tai kuuntele kirja "Miksi se ei vain lähde" Riina Maria Metso.
- Anonyymi
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/15-varoittavaa-merkkia-nain-negatiivinen-ihminen-kayttaytyy/5321072#gs.7v4jou
Taas tuli täydeltä laidalta, ja koska aina sanotaan että katso Googlesta, päätin sitten googlailla "Miksi mieheni on negatiivinen". Maikkarin artikkeli on kuin suora kuvaus miehestäni. Se, miksi hän on niin negatiivinen, ei kuitenkaan googlaamalla selviä.
Olemme olleet yhdessä todella pitkään, ja näin vanhemmiten hänestä on hiljalleen tullut negatiivinen valittaja. Kyttää muita ihmisiä ja kommentoi ilkeästi. Aina löytyy hyvä ohje kuinka muiden olisi pitänyt toimia ja kuinka itse olisi osannut tämänkin asian paremmin hoitaa. Ja ei, hän ei ole muita kummempi vaan ihan tavallinen keskipalkkainen duunari.
Mitään uutta hän ei halua kokeilla, mihinkään hän ei halua lähteä, mitään hän ei halua tehdä. Kotona on hyvä olla ja valittaa.
Olen miettinyt eroa jo jonkin tovin. En tiedä miten hän jaksaa olla itsensä kanssa, minä en enää jaksa olla hänen kansaa.
Neuvona nuoremmille: kun tulee hetki miettiä avioon astumista/ perheen perustamista negatiivisen ihmisen kanssa, miettikää useammin kuin kahdesti.
- Anonyymi
"Säde vastas Peikko-kulta, pimeys vie hengen multa, enkä toivo kuolemaa. Pois mun täytyy heti mennä, ellen kohta valoon lennä, niin en hetkeäkään elää saa. Niin lähti kaunis Päivänsäde.." Lähtekää, kun tuntuu että ootte kaikkenne yrittäneet. Liian lyhyt ja kaunis elämä tuhlata...
- Anonyymi
"Olen se, jota tarvitaan, mutta jota kuitenkin tietyllä tavalla hallitaan. "
Nimenomaan. Mies tarvitsee sinua vain valitustensa kuuntelemiseen, yksinpuheluun. Hän ei edes yritä vuorovaikutusta ja yhteispeliä kanssasi. Ellei kelpaa tuollaisena riesana, niin ei sitten.
Eroa, sillä tavalla pääset hallinnasta ja vapaudut. Mieti miten ihanaa energiaa alkaa virrata suonissasi, ja pääset tekemään asioita, joista pidät. - Anonyymi
Heh.
Varmaan mun exän mielestä, muutuin negatiiviseksi.
Aloin itsekin jo uskoa kaikkeen pas...
Ei en minä vienyt hänen elämän iloaan, hän teki sen ihan itse, vaateineen ja syyttelyineen.
En koskaan saanut olla oikeassa. Tekemisiäni dissattiin jne. Remontitkin tiesin että kun saatu päätökseen seuraavia on jo jonossa.
Hänen suurin pelkonsa oli että teen itsarin kun hän lähtee.
Ei siksi että kuolisin vaan siksi ettei hän tuntisi syyllisyyttä.
Jouduin myös maksamaan keksityn velan hänen isälleen, mutta hänen äitinsä ei taas tarvinnut maksaa minulle omia velkojaan. Sen sijaan ihan ok että he toivottelivat yrityksellemme konkurssia.
Pirttihirmu lähtikin toisen matkaan. Pettymys kuvastuu joka kerta hänen kasvoiltaan ja teoistaan, kun selvästikin nautin elämästäni.
Rahaakin on enemmän kuin koskaan. KYllä hän kävi tarkistamassa, josko korona virus olis edes vähän saanut jotain negatiivista aikaiseksi. Myönnän toki että mielestäni hänen ympärillään on musta pilvi. Toivottavasti se haihtuu, kun poistuu, pihaltani.
Viimeksi kun ei muuta keksinyt, sanoi: Olet sentään nurmikon saanut leikattua.- Anonyymi
Ikävää ja surkeaa, kun suhde joutuu tuohon malliin :/.
Minä puolestani siivosin sähköpostejani, taas kerran. Olin jättänyt eroa koskevat spostit poistamatta, koska ne olivat kaikessa surkeudessaan jopa hauskoja. Ihmeellisiä käänteitä. Siitä mitä exän veljen vaimo oli lohkaissut exälle. Mitä lapset olivat sanoneet ja mistä kieltäytyneet. Miksi ihminen ei ymmärrä miten hänen älytön ja järjetön käytöksensä vaikuttaa kaikkiin? Ei pelkästään kaikkein lähimpiin. Vastaus lienee, että normaali ihminen ymmärtää... epänormaali ei ja siitä se eroprosessi alkaa muodostua pikkuhiljaa. No jokatapauksessa olin todella väsynyt tallentaessani posteja koneelleni. Piti lopettaa keskenkaiken, jatkaa myöhemmin.
Päivän päästä aloin siivota laatikoita. Kaikenlaista pikkutavaraa, pikkuvalokuvia. Ja pieni mustavalkoinen hääkuva, jota pidin lompakossani. Aivan järjettömän hyvä kuva! Kuinka onnellisia oltiin yhdessä - hyvä fiilis välittyy kuvasta. Muistin kun ystäväni vanhemmat sanoivat, että kuva on täydellinen. Vaikka erosta on jonkun aikaa, se oli hankala ja vaikea, niin silti - tuo hääkuva sai minut hyvälle tuulelle. Kun mietin niitä erosähköposteja ja hääkuvaa, tuli outo mielihaikeus, mutta samalla hyvä olo. Ympyrä sulkeutunut vihdoin myös mielessäni.
"Elämä on sekoitus onnea
Ja surullisia vaiheita
Meil on täydellinen elämä
Täynnä laulun aiheita
Meil on täydellinen elämä" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ikävää ja surkeaa, kun suhde joutuu tuohon malliin :/.
Minä puolestani siivosin sähköpostejani, taas kerran. Olin jättänyt eroa koskevat spostit poistamatta, koska ne olivat kaikessa surkeudessaan jopa hauskoja. Ihmeellisiä käänteitä. Siitä mitä exän veljen vaimo oli lohkaissut exälle. Mitä lapset olivat sanoneet ja mistä kieltäytyneet. Miksi ihminen ei ymmärrä miten hänen älytön ja järjetön käytöksensä vaikuttaa kaikkiin? Ei pelkästään kaikkein lähimpiin. Vastaus lienee, että normaali ihminen ymmärtää... epänormaali ei ja siitä se eroprosessi alkaa muodostua pikkuhiljaa. No jokatapauksessa olin todella väsynyt tallentaessani posteja koneelleni. Piti lopettaa keskenkaiken, jatkaa myöhemmin.
Päivän päästä aloin siivota laatikoita. Kaikenlaista pikkutavaraa, pikkuvalokuvia. Ja pieni mustavalkoinen hääkuva, jota pidin lompakossani. Aivan järjettömän hyvä kuva! Kuinka onnellisia oltiin yhdessä - hyvä fiilis välittyy kuvasta. Muistin kun ystäväni vanhemmat sanoivat, että kuva on täydellinen. Vaikka erosta on jonkun aikaa, se oli hankala ja vaikea, niin silti - tuo hääkuva sai minut hyvälle tuulelle. Kun mietin niitä erosähköposteja ja hääkuvaa, tuli outo mielihaikeus, mutta samalla hyvä olo. Ympyrä sulkeutunut vihdoin myös mielessäni.
"Elämä on sekoitus onnea
Ja surullisia vaiheita
Meil on täydellinen elämä
Täynnä laulun aiheita
Meil on täydellinen elämä"Tuosta tuli mieleen oma eroni. Juuri silloin ymmärsin, ettei ero, ei tuleva ex puoliso, ei mikään muu ole niin raskasta ja häiritsevää kuin omat samaa rataa kiertävät kurjat ajatukset. Systemaattisesti "kiertorata-ajatusten" ilmaannuttua, käänsin ne hyvään menneeseen aikaan. Ero oli Siperia, mutta kyllä se opettikin.
- Anonyymi
Tuntuu epäuskottavalta että iloinen ja positiivinen, ottaisi kuvatunlaisen miehen itselleen tarkoituksellisesti. Onkin perusteltua olettaa, negatiivisyyden kasvaneen suhteen aikana. Mielestäni kirjoituksesta syy selviää. Tosin ei niin kuten aloittaja on tarkoittanut.
Iloinen vaimo ei keksi edes remontista mitään positiivista kerrottavaa. Mies tietenkin on se negatiivinen. Voi hyvä kesäpäivä sentään.
Iloisella ja positiivisella naisella menee hermo. Just joo.
Erokortti on iloisen ja positiivisen ihmisen tapa korjata parisuhdetta, jonka itse on pilannut. Tietenkin miehen pitäisi muuttua, iloisella emännällä ei ole omassa toimissaan mitään korjattavaa, eihän :).
Ei ihme ettei mies jaksa. Ei ihme että hiukset lähtee päästä. Ei ihme että tuntee itsensä vanhaksi.
Jos kaikki mitä mies tekee, ajattelee tai puhuu on väärin, iloisen ja elämänmyönteisen emännän mielestä.
Toivottavasti mies on löytänyt jo kunnollisen rehellisen ja rakastavan naisen, jonka kanssa tehdä tervepäisiä lapsia.
Aloittajan kanssa, lapsetkin opetetaan halveksimaan isäänsä.
Aloituksessa on toki se hyvää että, tunnen olevani onnekas kun minulla on nyt rakastava vaimo. Moittimisen sijaan tullut kannustus, tuki ja luottamus. - Anonyymi
Tämä on yli 10 vuoden takaa tämä aloitus, mutta hyvin ajakohtainen minulle. Minulla on juuri tällainen mies. Hänen seuransa on raskasta ja hän suorittaa elämää ja parisuhdetta. En ymmärrä miksi ei voisi nauttia ja olla rauhassa, lempeä ja etsiä iloja elämästä kun niitä suruja kyllä varmasti ilmaantuu...
Jäin miettimään tuota lausetta "auttaa katsomaan sisimpäänsä". Mies on mitä on ja ei siitä muutu. Voit toki auttaa mutta periaattessa hän on tuollainen.
Olen itse miettinyt että sitä mitä mies on, sitä myös saa loppuelämän. Pohdin jaksanko vai annanko itselleni uuden alun ja suhteen jossa voin voida hyvin ja kuulen myös hyvää itsestäni. Mieheni on mm. sellainen että hyviä sanoja toiselle ei sanota, mutta kun iskee negatiivinen moodi, hän sanoo kaiken todella pahasti ja potenssiin 10! Se satuttaa paljon ja vahingoittaa myös omakuvaa, sillä muualta kuulen että olen todella hyvä ihminen ja tuon rauhan. Tämä mies sen sijaan moukaroi minua rajustikin välillä...
Olen masentunut suhteen toimimattomuuteen. terapiaan en miestä saa. Joten taitaa olla lopun alku käsillä....pitäisikö sinun ensin olla sellainen josta voi sanoa hyvää? realisti-miehille kun valehtelu ei sovi.
- Anonyymi
Ihminen voi halutessaan muuttaa toimintaansa. Miehelläsi ei näytä tuollaista halua olevan. Mitä nopeammin sitä parempi, näin säästät itseäsi tuollaiselta energiasyöpöltä.
Anonyymi kirjoitti:
Ihminen voi halutessaan muuttaa toimintaansa. Miehelläsi ei näytä tuollaista halua olevan. Mitä nopeammin sitä parempi, näin säästät itseäsi tuollaiselta energiasyöpöltä.
jos nainen ei esim ole hyvässä kunnossa, mutta haluaa kehuja niin yhtälöhän on mahdoton ja syy löytyy naisen peilistä.
- Anonyymi
timitys kirjoitti:
jos nainen ei esim ole hyvässä kunnossa, mutta haluaa kehuja niin yhtälöhän on mahdoton ja syy löytyy naisen peilistä.
Kunnossa ollaan, joten älä sitä nyt tänne tunge syynä! Rasittava tyyppi olet!
- Anonyymi
timitys kirjoitti:
pitäisikö sinun ensin olla sellainen josta voi sanoa hyvää? realisti-miehille kun valehtelu ei sovi.
Niin. Sun kommentit eivät tuo mitään hyvää lisää tähän. Hän on pettänyt lupauksensa ja sen vuoksi olen ollut surullinen. Toivon että hän katsoo peiliin nyt tällä kertaa. Ei kaikki timitys ole naisen syytä! Sinä voisit vähän tutkiskella omaa asennettasi. Juuri tuollainen mies on kierrettävä kaukaa.
Anonyymi kirjoitti:
Kunnossa ollaan, joten älä sitä nyt tänne tunge syynä! Rasittava tyyppi olet!
hyvä että maistuu.
Anonyymi kirjoitti:
Niin. Sun kommentit eivät tuo mitään hyvää lisää tähän. Hän on pettänyt lupauksensa ja sen vuoksi olen ollut surullinen. Toivon että hän katsoo peiliin nyt tällä kertaa. Ei kaikki timitys ole naisen syytä! Sinä voisit vähän tutkiskella omaa asennettasi. Juuri tuollainen mies on kierrettävä kaukaa.
ei kaikki ole miehenkään syytä. parisuhteessa molemmat peilaa toisiaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kunnossa ollaan, joten älä sitä nyt tänne tunge syynä! Rasittava tyyppi olet!
Tyyppi on rasittava, epäterve narsisti. Ihan turha hänelle mitään vastata, hän oikeassa, muut väärässä. Oli mitä oli, hän kääntää puheen naisen kehoon, nainen aina liian lihava. Se selittää aina miehen huonon ja törkeän käytöksen.
Anonyymi kirjoitti:
Tyyppi on rasittava, epäterve narsisti. Ihan turha hänelle mitään vastata, hän oikeassa, muut väärässä. Oli mitä oli, hän kääntää puheen naisen kehoon, nainen aina liian lihava. Se selittää aina miehen huonon ja törkeän käytöksen.
jos nainen ei ole hyvässä kunnossa, ei mies tätä halua eikä täten kunnioita. yksinkertaista.
- Anonyymi
Heivaa mäkeen tuollainen mies. Parempiakin löytyy.
- Anonyymi
timitys kirjoitti:
jos nainen ei ole hyvässä kunnossa, ei mies tätä halua eikä täten kunnioita. yksinkertaista.
Mutta entäs kun nainen on oikein kunnossa ja mies on sanonut että katso nyt itseäsi peilistä, että miten kaunis olet. Mikäs sitten on vikana kun kuitenkin noin toimii?
- Anonyymi
Hyvä ihminen tai ei. Elämäsi hänen rinnallaan on kärsimystä. Lapset vaan pahentaisivat tilannetta, ei todellakaan parantaisi.
"Hän pitää itseään liian vanhana 35-vuotiaana"
Tuo on hyvä esimerkki päästä lempiaiheeseeni, ajatteluun. Ihmiseen ei vaikuta kerta kaikkiaan mikään niin vahvasti kuin hänen oma ajattelunsa.
"If you think you are too old to rock 'n roll then you are. - Lemmy Kilmister."
Tämä sama pätee ihan kaikkeen.
Jos ajattelee olevansa liian vanha urheiluun 35-vuotiaana, niin sitten on. Jos vain urheilee, eikä ajattele olevansa liian vanha siihen, sitten ei ole liian vanha.
Itse olen 58-vuotias. Aloin kuunnella rokkia alakoululaisena, kun kuulin Paranoidin radiosta. Kuuntelin rokkia 15-vuotiaana, 20-vuotiaana ja aina edelleen. Äitini sanoi jossain vaiheessa että pian olen rokkiin liian vanha. Kun lapseni syntyivät, kuuntelin rokkia. Kun he olivat teinejä, kehottivat kavereitaan kääntymään puoleeni rokkiasioissa. Äitikin lakkasi ajattelemasta että rokkiin on liian vanha.
Eli kerrataanpa vielä. Omien ajatusten vaikutus omaan elämään on valtava. Paljon vahvempi kuin mikään muu. Parisuhteessa omat negatiiviset ajatukset vaikuttavat kumppaninkin elämään (ja mahdollisten lasten) ja pitkään jatkuvat negatiiviset ajatukset tekevät kumppanin elämästä helvetin.
Jokaisen on löydettävä elämälleen tarkoitus ja merkitys omasta itsestään. Siitä mitä itse tekee. Elämäntarkoitus ei riipu muiden valinnoista ja tekemisistä.- Anonyymi
"Omien ajatusten vaikutus omaan elämään on valtava. Paljon vahvempi kuin mikään muu. Parisuhteessa omat negatiiviset ajatukset vaikuttavat kumppaninkin elämään (ja mahdollisten lasten) ja pitkään jatkuvat negatiiviset ajatukset tekevät kumppanin elämästä helvetin."
Niinpä. Pitää suojella itseä toisten ihmisten jatkuvalta negatiivisuudelta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Omien ajatusten vaikutus omaan elämään on valtava. Paljon vahvempi kuin mikään muu. Parisuhteessa omat negatiiviset ajatukset vaikuttavat kumppaninkin elämään (ja mahdollisten lasten) ja pitkään jatkuvat negatiiviset ajatukset tekevät kumppanin elämästä helvetin."
Niinpä. Pitää suojella itseä toisten ihmisten jatkuvalta negatiivisuudelta.Pitää paikkansa. Tekopositiivisyys on kuitenkin peestä.
- Anonyymi
Siis oikeesti, eihän kukaan jaksa negatiivisen ihmisen rinnalla masentumatta. Toki kukaan ei aina ole positiivinen, mutta noin yleisesti. Jos jäät suhteeseen niin haet iloa muista asioista, tekemusistä ja ihmisistä, mutta vähitellen suhteenne laimenee. Voit hyväksyä sen, mutta etsiä vaikka rakastajan/rakastajattaren. Mutta haluatko sellaista.
- Anonyymi
No voi helvata. Jos on semmosen ihmisen valinnut niin kyllä jaksaa.
Ei me kaikki olla tiukkapipoja ja mietitä kokoajan millainen puoliso mul on. Jos näin olisi niin kyllä elämä olisi yhtä helvettiä.
Sitä paitsi erään tutkimuksen mukaan kyyninen elää pitkään. Pessimisti ei pety suomeksi sanottuna. Negatiivisyys on suomalaisen perusluonne, ei se miksikään muutu.
Joo mut jos haluaa jonku syyn eroon, niin voihan sitä alkaa puolison huonoja puolia kyttään ja palstalle kirjuuttaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No voi helvata. Jos on semmosen ihmisen valinnut niin kyllä jaksaa.
Ei me kaikki olla tiukkapipoja ja mietitä kokoajan millainen puoliso mul on. Jos näin olisi niin kyllä elämä olisi yhtä helvettiä.
Sitä paitsi erään tutkimuksen mukaan kyyninen elää pitkään. Pessimisti ei pety suomeksi sanottuna. Negatiivisyys on suomalaisen perusluonne, ei se miksikään muutu.
Joo mut jos haluaa jonku syyn eroon, niin voihan sitä alkaa puolison huonoja puolia kyttään ja palstalle kirjuuttaan.Ps. Itse hoitaisin asian iloisella, hauskalla huumorilla ja olisin onnellinen. Toisen luonne ei välttämättä muuta itseä, jos puoliso ei muuten ole väkivaltainen henkisesti tai fyysisesti.
- Anonyymi
Kokeilkaa hyvänmielenviljelyä ^^
Jos mielessään idättää katkeruutta, kaunaa, sekin tuottaa satoa.
Ja realismiin(kin) kyllästyy, vaikka onkin todella tarpeen välillä, eri asioissa - Anonyymi
Jos koet että oma elämäsi on tuon takia todella huonontunut niin eroa kannattaa harkita. Ei kannata pilata omaa elämää negatiivisten kanssa
- Anonyymi
Sanonta ettei pessimisti pety on hevonpaskaa. Pessimisti elää pettymyksessä. Jatkuvassa pettymyksen tilassa.
- Anonyymi
Otapa selvää erilaisista persoonallisuushäiriöistä. Voit yllättyä, kuinka tutulta jotkut piirteet kuulostaa. Jos vielä senkin jälkeen haluat mädäntyä tuollaisen parantumattoman ongelmakasan kanssa, niin ainakin olet tehnyt tietoisen valinnan. Mies ei tule muuttumaan, se asia kannattaa jo hyväksyä. Enää sinun siis pitäisi päättää, että jatkatko vai et.
- Anonyymi
Nää on kyl hauskoja.
Naiset haukkuu miestään surutta. Sit ihmetellään miksi mies ei ole positiivinen.
Ihanko tosissanne uskotte olevanne itse, jotakin ihanne puolisoita?
Toimintanne kertoo aivan päinvastaisesta.
Säälittää miestenne puolesta. He eivät ehkä tiedä paremmasta.
Nyt kun itsellä rakkaus suorastaan pursuaa, se negatiivisuus poistuu palapalalta.
Kotona on hyvä ja turvallinen olla. Ei tarvitse teeskennellä. Voin rakkaalleni kertoa oikeasti miltä minusta tuntuu ja miksi. Saan siis terapiaa, juuri silloin kun haluan. Ei tarvitse pelätä tulevan puukkoa selkään. Rakkausterapia tuntuu itsestäni paremmalta. Saan ja saan antaa rakkautta niin paljon kuin haluan, kaikissa muodoissaan.
Voin luottaa ensimmäisen kerran elämässäni. Se on ihmeellinen tunne. Nukkumaan mennessä tiedän olleen hyvä päivä. Tiedän myös huomisen olevan täynnä rakkautta. Vaikka puhummekin rakkaudesta joka päivä, tiedän sen paremmin teoista, katseista ja muusta.
Moitteen, vähättelyn ja kiristyksen sijaan elämääni on tullut kannustus ja tukeminen.
Tiedän ja tiedostan mihin suuntaan minua halutaan ohjata. Koska se on hyvä suunta, sinne haluaa itsekin mennä. Tiedän hänen pyörittelevän minua rakkaudella mielensä mukaan. Se vaan tuntuu itsestänikin hyvältä. Siinähän sitä sitten pyöriskellään.
Jonkun mielestä, olisin tossun alla. Itse voin pyytää, mitä tahansa, saan sen myös. Tiedän minut otetaan kaikessa huomioon. Olemmekin pikemminkin rakkauden alla.
Eikö hänessä ole mitään vikaa? Liian hyvä ihmiseksi. Liian kaunis. Ihmiset luulevat minun olevan hänen kanssaan vain siksi että hän on kaunis.- Anonyymi
Et tainnut lukea aloitusta. Tässä ei ole haukuttu miestä, vaan kerrottiin hänen epäterveestä käytöksestään. Joka tietysti vaikuttaa parisuhteessa negatiivisesti aloittajaan. Aloittajaa ei auta yhtään, että sinulla on "rakkausterapiaa"...
- Anonyymi
Suunilleen kuin minun elämä ,mutta jatkunut 30v ,aina pahalla päällä ja oikeassa ,korjaa kaiken mitä sanon mutta hänelle kun sanon on jäkätystä.En tiedä hermot menee ikuiselta optimistiltakin joka olen.
- Anonyymi
Tunnen tuollaisen reppanan.
Tyyppi on niin mahtava ja hyvä kaikessa ja valmiina kaikkeen että muut ihmiset ympärillä ovat mitättömiä.
Jopa vuosien päästä ympäristö empii onko raivo ja tuli välillä rakkautta. Tyyliin rakkaudesta se hevonenkin potkii.
Suoranaista inhoa tuota ihmistä kohtaan. Sun tilanne kuulostaa juuri tällaiselta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1801899Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin671666Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä771447En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1331346- 481284
90-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik1141038- 173987
Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke198863Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat60774Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja43754