Olisi kiva kuulla kokemuksia muilta?
Kristityn miehen jälkeen muslimimies?
Sari..
131632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kysymyksesi on, sanoisinko, VÄHÄN liian laaja! Riippuu ihan siitä miten kirjaimellisesti kumpikin pyhien kirjojensa säännöt huomioivat ja toteuttavat arkielämässä. Mielestäni maakohtaisella tapakultuurilla on lähes yhtä suuri vaikutus parisuhteeseen kuin uskonnolla. Jokainen kun ei harjoita uskontoaan, mutta tapakulttuurista onkin jo vaikeampi irrottautua.
Avioliittopalstalla on tänään mielenkiintoinen muistutus naisen asemasta parisuhteessa Raamatun mukaan, se on hyvin samoilla linjoilla Koraanin kanssa. Nykynaiselle mielenkiintoista luettavaa vaimon tehtävistä, on tainnut yksi sun toinen kristitty nainen lipsua tältä asialinjalta... ;-)
- (Ef 5:22-25,28,33) Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset, niinkuin Herralle;
23. sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.
http://koti.phnet.fi/elohim/apua_avioliittoon3
Ajan myötä muslimista kuoriutuu sellaisia piirteitä,että tulet kipeästi kaipaamaan kristittyä miestä.
Siitä on mistä valita sitten.
Minulla on ollut sekä kristitty että muslimimies.
Kristityn miehen kanssa jaoimme kaiken tasan,olin tas-arvoinen myös.
Muslimin kanssa kaikki on väännettävä rautalangasta.
Muslimimies imee sinusta kaiken minkä irti saa.
Kaikki läheisyys kuitataan seksillä ja kyllä siitäkin mnee lopulta maku.
Kaipaan pitkiä keskusteluja,joissa myös minun mielipiteeni huomioidaan.
Kyllähän seurusteluaika oli ruusuista ja rakkauden täyteistä,mutta sitten kun olet vakiintunut paikallesi,sinulla on omistusarvo.
Olet aina valmiina kun mies niin sanoo.
Sinun rahasi ovat yhteisiä,mies käyttää omansa niin kuin tahtoo.
Sinä odotat kotona,koska se on naiselle sopivaa.
Aikatauluista viis,lupauksia annetaan,mutta niistä ei pidetä kiinni.
Niin kauan kuin sinusta on hyötyä ja olet lypsettävänä,sinua rakastetaan.
rakkaus loppuu siihen mihin rahatkin.
Kaverit ovat huippu tärkeitä miehelle,kuten myös oma suku.
Kaverille luvattua ei petetä,mutta suomalaiselle naiselle luvattu on tuuleen heitetty.
Totean tämän kyynisenä,en ole edes pettynyt,koska minuahan kyllä varoitettiin koko seurusteluajan,mutta kuuntelinko,en kuunnellut.
Minä ajattelin kohdanneeni sen erilaisen ja rakastavan miehen.
Naisen on helppo sokaistua komeaan ulkonäköön ja olehyvä käytökseen.
Mutta,se ei todellakaan kanna arjen paineissa.
Jätä suhde juhlinta asteelle,äläkä yritäkään rakentaa tulevaisuutta,se minkä saa rakennettua,on yksipuolista,muslimin on vaikea irrottautua omaksumistaan asenteista naista kohtaan.
En ole katkerakaan,oppirahat on elämässä maksettava ja aina meitä sinisilmäisiä höynäytettäviä löytyy,kun entinen väsyy ja avaa silmänsä todellisuudelle.
Sen myönnän rahaa paloi,mutta onneksi suomessa on töitä ja ainahan on maksettava eikös juu,mitä tässä maailmassa velkaantuu,sanotaan suomalaisessa laulussa,mutta se koskee vain suomalaisia.
Pieneen varovaisuuteen kyllä suosittelisin,kun alat rakentelemaan haavekuvia.
Kristitty mies,tai olkoon ateisti on luotettavampi elämän toveri.
Tämä on minun kokemukseni.
on?
Ei sillä uskonnon kanssa mitään tekemistä ole, mutta suhde nykyisen, siis sen muslimin, kanssa on paljon parempi. Minusta oli hauskaa, kun exä toivotti "paljon pakanalapsia", kun hänelle alkoi selvitä, etten ehkä kuitenkaan jätä nykyistä ja yritä vielä hänen kanssaan.. Kaamea loukkaus, tietenkin. ;)
Kysymyksenasettelu on sen verran laaja, että kunnon vastausta et taida nyt minulta saada.. tarkempia kysymyksiä saa kysyä. Kristitylle exälle nykyisen muslimius on edelleen ongelma, muille ei ole ollutkaan.
Arkielämässä ei uskonto juuri näy. Exänkin kanssa harrastimme mieluummin naudan- kuin sianlihaa, nykyisen kanssa pitää tietysti olla tarkempi ettei sikaa vahingossa eksy ruokavalioon. Ramadania ei exä syystä tai toisesta viettänyt, mutta eipä tuo miehen ramadaninvietto juuri minun päiviini vaikuta.
Nykyinen, se muslimi, on paljon kiinnostavampi ihminen. Meillä on yhteinen mielenkiinto mm. kieliin, samansuuntaiset tavoitteet elämässä ja älyllinen tasapaino. Exän kanssa ero tuli varmaan pääasiassa siitä syystä, että kyllästyin elämään tyhmän miehen kanssa. Tämäkään ei varmaan uskontoon sinällään liity, mutta exän juomatavat olivat myös rasite suhteellemme ja nykyisen juomatavat ovat varsin erilaiset.
Ei tästä nyt ehkä mitään hyötyä ollut, mutta tulipahan kirjoitettua.
Mielenkiinnolla olen seurannut näitä muslimi juttuja. Olen tavannut yhden miehen joka on muslimi. Hän on todella mukava mutta kaikki varoittelevat minua hänestä siksi että hän on muslimi. Hän on viettänyt ramadania eli paastolla on ollut mutta omien sanojensa mukaan ei ole niin harras kuin pitäisi. Haluaisin tutustua häneen paremmin mutta pelkään että ihastun häneen.
Mitä uskonto merkitsee suhteessa?Meidän suhteessa uskolle ei ole sijaa .
Mihin ihminen ihastuu toisessa.
Nainen joka haluaa tutustua paremmin,kun ei tunne kun sen yhden ainoon muslimin,pelkää jo ihastuvansa.
Ei näille auta mikään.
Häitä suunnitellaan jo pelkästään siksi että naapuri sanoo päivää.
Ex oli kristitty/ateisti ja nykyinen aviomies on muslimi. Tosin minulla ei ole mitää uutiskynnystä ylittävää raportoitavaa tästä suhteesta...
Olen itse uskova luterilainen ja minusta on helpompi elää muslimin kanssa kuin ateistin kanssa, sillä ateistin arvomaailma ja maailmankuva on täysin omistani poikkeava. Mieheni harjoittaa uskontoaan maltillisesti eikä se vaikuta mitenkään arkipäiväämme. Hän on muutenkin hyvin länsimaistunut joten eri kulttuurienkaan vuoksi ei ole ollut perhedraamoja.
Mieheni nuorempi veli on jo taas tiukempi tyyppi, hänen kanssaan en tahtoisi missään tapauksessa olla naimisissa. Siinä missä mieheni on hyvä kuuntelija ja avoin omaksumaan uusia näkökulmia ja tapoja, miehen veljellä on omat ehdottomat mielipiteensä eikä hänen kanssaan voi niistä edes keskustella. Esimerkkinä se, että mieheni käy kanssani kirkossa mm. jouluna, häissä ja hautajaisissa, mutta miehen veli kieltäytyy astumasta kirkkoon edes turistivisiitille matkoilla. Mieheni sanoo että veli on jo lapsena ollut todella jääräpäinen joka asiassa.
Eli jos samaan perheeseen mahtuu kaksi hyvin erilaista muslimiveljestä niin voi kuvitella miten vaikeaa tällainen yleistäminen on!
Ex mieheni (kristitty) harrasti kaameaa henkistä väkivaltaa. Perheeni oli hätää kärsimässä, kun näkivät minun kutistuvan ja kuihtuvan silmissä, mutta eivät osanneet sekaantua meidän välisiin ongelmiimme. Asuimme myös kaukana perheistämme sillä olimme ulkosuomalaisia. Yritin viimeisillä voimillani pitää kulisseja pystyssä, mutta jotenkin sain riuhtaistua itseni eroon. Jälkeenpäin olen ollut sitä mieltä, että mies vain halusi savustaa minut ulos. Hän ei halunnut jättää, vaan halusin minun lähtevän oma-aloitteisesti. Kyllä minulle olisi selkeämpikin puhe riittänyt...
Jäin kuitenkin ulkomaille missä minulla oli työpaikka ja ystäviä. Suomeen paluu olisi merkinnyt liian radikaalia muutosta elämän joka saralla, enkä pystynyt ottamaan sitä haastetta vastaan. Muutaman vuoden sinkkuilin, keskityin uraani, harrastuksiin ja ystäviin. Tapailin muutamia miehiä, ulkosuomalaisia ja muunmaalaisia, mutta en halunnut vakituista suhdetta kenenkään kanssa. Olin vannoutunut ikisinkku ja kuvittelin itseni viettämässä vanhuudenpäiviä keinutuolissa seurana korkeintaan pari kissaa...
Kun sitten tapasin muslimimieheni "tositarkoituksella" niin ystävät ja perheeni pelkäsivät minun joutuneen ojasta allikkoon. Varoituksia tulvi joka suunnasta. Yllättäen oma veljeni asettui puolellemme, vaikka nimeomaan tämä veli on aina ollut periaatteessa niitä musliminvastaisia. Hän sanoi nyt olevansa kuitenkin sitä mieltä tämä mies on kunnon tyyppi ja hän varoitti minua kulkemasta onneni ohi. Aika on osoittanut veljen neuvon oikeaksi. Meillä on ihanan tasapainoinen ja onnellinen avioliitto. Ainut asia mitä kadun on se, etten tavannut tätä miestä jo aikoja sitten.
Eli onko jokainen kristitty aviomies simputtaja ja jokainen muslimimies unelmien aviomies? Ei varmasti ole! :-)
"Eli onko jokainen kristitty aviomies simputtaja ja jokainen muslimimies unelmien aviomies? Ei varmasti ole!"
Turhan hätäinen johtopäätös yksittäistapauksen perusteella. Islam on sentään Suvaitseva Rauhan Uskonto toisin kuin väkivaltainen ja ekspansoituva kristinuskonto. Eli keskimäärin astelma on varmasti juuri tuo minkä mainitsit.
Mutta loppupeleissä lienee kyse siitä,mikä on miehen suhtautuminen naiseen.
Kyllä koraani kauniisti sanoo että vaimo on "kaikki",mutta sillä kaikella on kyllä tietty oma paikkansa,vaikka sitä yritetään suomessa soveltaa.
Ei muslimi miehestä katoa asenne naista kohtaan ja nainen on kyllä miehensä käskyvallan alla.
Jos joku muuta väittää,minä tiedän tämän kokemuksesta.
Suomalainen nainen on vielä hyvin tienaava työjuhta,oikea kultapala miehelle joka tulee jostain timbuktusta.
Tuolla asiaa puitu monelta kantilta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000430&posting=22000000011404008