.. niin juuri, Iloinen ja kaikin puolin hauska ja sosiaalinen, paljon ystäviä ja todella hyvä (ehkä hiukan liiankin) itsetunto.
Nykyään olen kokoajan surullinen, huudan, tiuskin, ahdistaa, stressaa, tuntuu pahalta, en ole tyytyväinen itseeni..
Ja kaikki tämä on luultavasti saanut aikaan tämä yhdessä asumisen kamaluus..
.. mutta en uskalla jättää...
Nykyään olen kokoajan surullinen, huudan, tiuskin, ahdistaa, stressaa, tuntuu pahalta, en ole tyytyväinen itseeni..
Ja kaikki tämä on luultavasti saanut aikaan tämä yhdessä asumisen kamaluus..
.. mutta en uskalla jättää...
Vastaukset 4
Vanhimmat
vaan jättää ja pakattava laukkunsa ja lähteä.Et voi ajatella pelkästään hänen elämää kun sun täytyy ajatella sitä elämää mitä ite elät.mikä teidän suhteessa mättää et yhdessä asuminen tuntuu niin kamalalta?
Ja olen "saanut jo itseni melkein takaisin", tein vihdoin oikean päätöksen ja erosimme.
...pitkän aikaa sitä mietin, mutta olin niin epävarma, enkä uskaltanut ennen lähteä.
Nyt olo niin helpottunut.
minun kirjoittamaltani tekstiltä.... Elin muutaman vuoden melko ahdistavassa suhteessa, kunnes olo muuttui lopulta niin sietämättömäksi, etten pystynyt enää kotona olemaan... Lopulta sain ukon pihalle (asunto oli minun) ja siitä hetkestä lähtien olo alkoi kohentumaan päivä päivältä. Erosta on nyt vuosi ja joka kerta kun näen häntä, en voi kun ihmetellä miten jaksoin niinkin pitkään...
Mutta kun mitta tulee täyteen, löytyy ihmeesti voimaa myös toimintaan!
Sama juttu.. ei oo hyvä olla vaan ei vittis luopuukkaann..