Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt vuoden. Pikkuhiljaa hänestä on paljastunut uusia piirteitä, hän on todella omistava ja mustasukkainen. Muunmuassa kirjan lainaaminen poikapuoleisilta koulukavereilta on kiellettyä, todella pienistä asioista voi nousta kauhea meteli.
Tuntuu etten kohta enää saa tehdä mitään, joudun jo nyt salailemaan ihan naurettavan pieni asioita (kaupankassa oli miespuoleinen), juttuja mitä normaalisuhteessa ei edes tentattaisi. Toisaalta kuitenkin tuntuu että olen hyvin kiintynyt poikaystävääni enkä pysty eroamaan hänestä. Mitä voin tehdä, saanko kohta enää poistua kotoakaan...
Tuntuu etten kohta enää saa tehdä mitään, joudun jo nyt salailemaan ihan naurettavan pieni asioita (kaupankassa oli miespuoleinen), juttuja mitä normaalisuhteessa ei edes tentattaisi. Toisaalta kuitenkin tuntuu että olen hyvin kiintynyt poikaystävääni enkä pysty eroamaan hänestä. Mitä voin tehdä, saanko kohta enää poistua kotoakaan...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sanot suoraan, että jos toi tarpeeton mustasukkaisuus ja omistushaluisuus vaan lisääntyy aikaa myöten, niin ainoa ulospääsy on ero. Samaan hengenvetoon pyydät tyyppiä rauhottumaan ja olemaan luottavaisempi, niin teillä menee ihan hyvin.
sanoa näin,mutta useimmiten tuo vaan pahenee.
Tuo ei ole enää tervettä mustasukkaisuutta,jos joudut miettimään mitä saat tehdä tai mikä on kiellettyä.Sinuna miettisin vakavasti haluatko tuota kestää.Mustasukkaisen ihmisen kanssa on helvetillistä elää,tiedän kokemuksesta.
minun neuvoni on ero! ei tuommoisen ihmisen kanssa jaksa elää. koko ajan joutuu miettimään omia tekojaan ja sanojaan ja olo on kuin vankilassa. miespuolisia kavereita ei saa olla lainkaan ja muutenkin kytätään kaikkia menoja ja olemisia ja puhelimet tutkitaan jne jne.
On ihan mahdollista, että kohta et saa enää poistua kotoasi... Ja jos poikaystäväsi on pahasti mustasukkainen, mikään mitä teet ja tenttaamiseen vastaat ei saa häntä vakuuttuneeksi. Mitä enemmän taivut tekemään asioita niin, ettei hän tulisi mustasukkaisemmaksi, sen enemmän saat tehdä.
En tiedä, voiko mustasukkaisuudesta parantua. Ainakin parantumista pitää haluta, ja tehdä töitä sen eteen. Siis sen, joka on mustasukkainen - puoliso ei pysty parantamaan mustasukkaista olemalla tälle mieliksi. Se kannattaa muistaa.
Ei tod kannata taipua toisen mustasukkaisuudelle. Heti kun annat vähän periksi niin joo-o, kumppani kiristää hihnaa vielä enemmän!!! Heti alusta pitää tehdä selväksi että sinulla on oma elämä, ja että hän saa olla kiitollinen siitä että on tärkeä osa siitä. Ehkä jopa tärkein, ja siksi et saa antaa hänen tukahduttaa itseäsi olemattomiin (silloinhan et ole enää sama ihminen johon hän rakastui). En tiedä onko teidän kohdalla jo liian myöhäistä, mutta älä salaile. Ilmoitan itse jos olen menossa tapaamaan miespuolista kaveria joskus, tiedän että mieheni ei siitä hirveästi pidä mutta hän luottaa minuun, ja pahempi se olisi jos en ilmoittaisi ja asia tulisi kiertoteitä pitkin hänen tietoonsa. Sitten olisi jo arvelluuttavaa, -miksi pidin salassa?
on tämä mies, joko hän haluaa ja yrittää parantua tai kohta sinä juokset sekuntikellon kanssa kilpaa kotiin. Jos matka kesti ennen 16min,54sek ja yhtenä päivänä matka kestääkin 17min, 09sek olet liemessä.
Minun entinen oli aivan hirveän mustasukkainen, aikani jaksoin hyssytellä ja toimia toiveiden mukaan sitten kypsyin, hän esim. epäili että kun hän lähtee töihin niin heti tulee muita miehiä luokseni panemaan minua. Kyllästyneenä sanoin että niin tuleekin, koko korttelin miehet on täällä heti kun häivyt.
Lähde vielä kun pääset, jossain vaiheessa et enää pääse
Kun tapasin poikaystäväni oli elämäni hetkellisesti sekasortoisessa tilanteessa, olin vasta vuosi aiemmin muuttanut pois kotoa. Olin väsynyt ja kaipasin lepoa.
Poikaystäväni tavattuani tavallaan jopa halusin tulla vahdituksi ja uskoin helposti kaikki syytökset minusta pahana ja itsekkäänä ja uskoin ettei kyse ole mustasukkaisuudesta, paha ja holtiton minä nyt yksinkertaisesti tarvitsen valvontaa. Joten vielä viimetalvena kun sain tyhjästä kuulla ihan hirveitä saarnoja ja syytöksiä (varsinkin kun hän oli humalassa) niin uskoin ne ansainneeni, itkin ja anoin anteeksiantoa.
Nykyään elän jo todella kunnollisesti, mutta syytökset eivät silti ole lakanneet. Suru on hiljalleen vaihtunu vihaisuudeksi. Olen iloinen ettemme ole ehtineet muuttamaan yhteen, koska silloin kaikki olisi paljon hankalampaa.