Mitä kaikkea olette tehneet jotta saisitte syrjäytettyä ykkösen paikaltaan ja saisitte avioparin eroamaan.
Arvoisat Kakkoset
.,m.,m
494695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
ei kannata vastata. Eiköhän ratkaisun avaimet olleet puolisosi kädessä.
Kuka hullu täällä luulee että joku voi viedä jonkun muijan väkisin... Miettis aloitustaan jo, jos ikää on niin tajuaa kai?.!=?
mutta vastaan tähän ikuisuus kysymykseesi.
Kun esim. mies alkaa tuntemaan, että avioliitto ei anna enää sitä mitä hän kaipaa, ensin hän salaa sen vaimoltaan ja sitten yrittää keksiä ratkaisua. Ongelmana voi olla keskinäisen yhteyden puute, seksin puute tai solmuun mennyt tilanne joka on kestatänyt ehkä vuosia jo.
Mies alkaa etsimään ulkopuolista suhdetta. Kun hän on löytänyt sen toisen naisen ja nainen on suostunut, he aloittavat suhteen. Valitettavasti miehet liian usein vedättävät naista kertomalla että ovat eroamassa.
Kun tuo suhde paljastuu, vaimo tietysti suuttuu. Mies joko heitetään pihalle tai aloitetaan riidat erosta. Mies ei haluaisi kuitenkaan erota. Useimmiten se on VAIMO joka niittaa sen viimeisen niitin liitolle, eli hakee avioeroa ja hajoittaa perheen.
Sitten aloitetaan se kolmannen osapuolen syyttely että näin pääsi käymään.
Siis - kuka hajoittaa perheen?
Ai että oikeen ettimällä ettii toisen suhteen... hölönpölöä.
Jos vaimokin oli etitty ja hakemalla haettu ei ole lainkaan ihme jos ei avioliitto ole herkkua.
se, joka pettää toista. Siis tässä esimerkkitapauskessa mies joka tapailee toista naista.
Mistä tiedät mitä miehen vaimo on tehnyt kotonaan? Haukkunut miestä kenties. Ajanut pois läheltä. Kuka petti kenet? Et ole heidän makuuhuoneessaan käynyt.
Etkö pöljä tiiä mitä Ykkönen ja Kakkonen tarkottaa ? Ne ei liity millään tavalla avioliittoihin ,,edes. Mutta mistäpä sinä sellasia tietäsit kun elämä on nii ahdasta. Laajentaisit elämäs sisältöä, ei ahistaisi yhtään vaikka vittumainen puolisosi hyppääkin toisen matkaan. Päinvastoin.
mitään tietoa mistään itsellä. Heh, hee...
No, tulin hyvälle tuulelle kuiteskin ajatellessani miten tietämätön joku voi olla ja sitten vielä tohkeissaan jotain selittää :-))
Tiedätkö sinä missä yhteydessä ykkösiä ja kakkosia käytetään?
- muussa kuin aviopuolisoiden järjestykseen laittamisessa.
Taidat pitää ihan uunoina niitä jotka "vaihtaa puolisoa lennosta"? Siis että heitä voi höynäyttää mennen tullen, ja heidän avioliittonsa voi rikkoa kuka tahansa ulkopuolinen?
Oletko naimisissa sellaisen kanssa?
Eihän kysymys ole lainkaan tyhmä - vaan ihan rehellinen, ihmettelevä - ja vaimot - jotka elävät sitä " harmaata avioelämää" huolineen murheineen, työssäkäynti/lapset/kodinhoito/ kaikki muu mikä kuuluu arkipäivään miten hän voisi " kilpailla " jonkun miehenkipeän olion kanssa jolla on aikaa käydä vaikka manikyyrissä harva se viikko tai kampaajalla joka viikko.
Ja sanokaa vaan ällö-kakkoset- että mikä estää aviovaimoja käymästä näissä yllämainituissa?
Yleensä raha - tai sen puute.
Jos vaimon on ratkaistava, ostaako hän talvivarusteet lapsille/ vaatteet sukset yms niin arvatkaan ällöt - mitä tekee tunnollinen vaimo?
Hän ostaa ensin lapsilleen ja jos jotain jää yli niin e h k ä itselleen.
Tavallisessa kodissa on aina jotain rahareikää eikä vaimo taatusti siinä tilanteessa kitise miehelleen että voi voi, kun tarttis päästä hoitamaan itseään ettet sinä vaan ukkokulta repsahda jonkun pissiksen sänkyyn..
arvojärjestys, jos se lipsahtaa pissiksen matkaan vain sisi ettei vaimokulta käy kampaajalla ja manikyyrissa ?
Kyllä jokainen voi pitää itsensä kunnossa ihan edullisin kotikonstein.
Jos vaimo haluaa elää pakollisena kodinkoneena ja kuvittelee siten olevansa mieheelle mieliksi, se on vaimon valinta, eikä vaimon kannata valittaa kun mies haluaakin naiselta jotain muuta.
yhtä lailla vaimoja. Vain jonkun toisen vaimoja.
Juu niistä ukkokullista / miehet nyt ovat hieman ykstotisia - ei yleistellä - mutta jotkut ovat.
Vampyyri-pissis käyttää kaiken energiansa,rahansa, juonittelunsa, panettelunsa ja kukapa mies on niin bimbo ettei vastaan ota tarjottua tavaraa - olkoon sitten vanhaa kierrätyskamaa - mutta kama se on sekin..
Soitto ykköselle omasta olemassaolosta usein riittää.
tosissas ole niin sinisilmäinen ettet huomannut jo sitoutuessas ko miehen taipumuksia vieraisiin helmoihin. Kuvittelitko muuttavasi miehen ja olevan varma saalis sitten aamenen sanomisen myötä. Kenties tuudittauduit pysyvyyden tunteeseen ja unohdit itsesi. Ei sellaset miehet jaksa kauaa katsella liian tutuksi ja arkipäiväiseksi muuttunutta kenties lihovaa puolisoa vaan tilaisuuden tullen yrittävät kun kohdalle sattuu silmää miellyttävä itsestään huolta pitävä nainen. En puolusta miestä sikojahan ne sellaiset on mutta jotkut niin taitavia valehtelijoita ettei kakkonenkaan heti tiedä ykkösen olemassaolosta. Eli ei yhtään parempi kakkoselle sellanen paskiainen.
kanssa niin se tekee suuremman vaikutuksen.Luulet sinä.Todellisuudessa nolaat vain itsesi.EI yhdessä vietettyja vuosia,varsinkin jos niitä on paljon,niin vain yksi hoito voi viedä pois.TOdellisuudessa sinulta vaaditaan paljon että saat miehen pitää.Mies tulee muistamaan perhettään monesti.Varsinkin silloin kun asia on jäänyt selvittämättä.JO eroaminen voi olla tosi vaikeaa,vaikka uusi vaativa rakkaus odottaa.Näin kävi ainakin miehelleni.Lähdettiin soitellen sotaan,nyt ollaan jo nöyrää poikaa,Takaisin on kaipuu,mutta "rakkaus" pitää tiukasti otteessaan.
Ei ole tätä palstaa tullut luettua pariin vuoteen, silti en hämmästy näitä aloituksia.
Tapasin erään naisen 1978. Nainen kuului meidän opiskelijaporukoihin ja oli mukana usein juhlissa. Siellä tavattiin, alettiin seurustella jne.
Meitä yhdisti mm. juhliminen. Nainen kertoi olevansa kiinnostunut historiasta ja matkailusta mielenkiintoisista paikoista. Käytiinkin parilla matkalla.
Nainen sanoi ettei ollut mikään koti-ihminen. Sanoin samaa. Meitä nauratti, että jos mentäisi naimisiin tarvittaisi palvelija.
Mentiin naimisiin 1980 ja samalla muutettiin yhteiseen asuntoon. Nainen keskeytti opiskelut. Oma valinta, halusi töihin. Yllätyin koska hän oli nimenomaan puhunut miten haluaa tutkinnon ja töitä alalta.
Saatiin kaksi lasta, -82 ja -84. Kolmas oli vahinkolapsi mutta syntyi -86. Vaimo halusi hoitaa lapsia kotona ja olla osa-aikaisesti töissä. Olisi halunnut neljännenkin lapsen, mutta kieltäydyin. Siinä vaiheessa vaimo löi jalat ristiin ajaen minut eri huoneeseen nukkumaan. Riitaa asiasta ei tullut, se tuntui olevan hänelle aivan tavanomainen ratkaisu. Yritin puhua asiasta usein, mutta hän vain vähätteli että kyllä me niinkin pärjättiin.
Olin itse valmistunut vihkimisen aikoihin, sain alani töitä. Pidin alasta ja tein sen vaimollekin selväksi. Hän oli tyytyväinen, koska ala oli hyvin palkattu. Vaimo oli tyytyväinen. Siten hän saattoi olla enemmän kotona lasten kanssa.
Lapset kasvoivat. Etenin urallani ja sain parempia töitä. Työt vaati poissaoloja kotoa ja matkoja. Vaimo ei pitänyt siitä. Meillä oli suuri asuntolaina ja ajattelimme hieman matkustellakin. Sellainenkin maksaa 5-henkisessä perheessä. Matkustelu olisi sopinut vaimolle, mutta työni ei. Kehotin häntä hankkimaan tutkintonsa ja hakeutumaan vastaaviin töihin. Silloin hänellä oli hyvin keskipalkkainen vaatimaton työ. Ei halunnut luopua työstään, mutta suostui kokopäivätyöhön. Lapset oli sen verran isoja.
Mutta, alkoi erikoiset ajat. Vaimoni ei ollut enää sama nainen kehen tutustuin 1978. Tämä vaimokseni vihitty olikin halunnut perheen, halusi hoitaa kotia ja vaati minulta samaa. Olin jo harrastuksetkin lopettanut ollakseni vapaa-aikoina enemmän kotona. Hoidin lasten harrastukset, koska vaimo tilitti hoitaneensa velvollisuutensa äitinä kun oli siivonnut taloa. Minä tein meillä ruuan ja kävin kaupassa. Se oli vaimon valinta johon saatoin vain suostua.
Lasten ollessa teini-iässä huomasin vaimoni juovan liikaa. Aina hän oli jonkin verran viikonloppuisin ottanut, mutta juominen lähti käsistä. Lisäksi hän alkoi olla juovuspäissään ilkeä. Lapset häipyi saman tien kotoa kun äiti korkkasi oluen. Heitä ei huvittanut kuunnella. Nimittäin sitä saarnaa jota piti minulle. Kuulin varmasti kaksisataa kertaa millainen paskahousu, saamaton, velvollisuuksia välttelevä, itsekäs ja kylmä ihminen olin, ja olin pilannut hänen elämänsä. Hän myös usein tilitti kuinka katui ettei mennyt naimisiin XX:n kanssa vaan valitsi minut. Juovuspäissä hänen kanssaan ei voinut puhua, ei hän kuunnellut. Kun seuraavan päivänä (tai milloin tahansa hänen ollessa selvä) yritin puhua hän vähätteli taas, että olin ymmärtänyt hänet väärin, eikä suostunut puhumaan. Väitti olevansa tyytyväinen elämäänsä.
Yritin puhua suoraan, pyytää häneltä aikaa. Lopulta aloin vaatia. Ettei sellainen peli enää vetele. Halusin tietää mistä on kyse ja mitä voin tehdä toisin ettei hänellä olisi paha olo. Vaimon mukaan kaikki oli hyvin.
Paitsi kunnes hän taas joi. Sitä tapahtui aina kun oli vapailla, viikonloppuisinkin. Se oli rasittavaa. Lapset vältti kotona oloaan silloin, eivätkä tuoneet kavereitaankaan meille. Äidin ollessa selvä tilanne oli toisin. Ehdotin että siivoisin joskus ja hän tekisi ruuan. Ei käynyt. Pari kertaa olin siivonnut kun olin lomalla ja vaimo töissä, mutta sain kuulla vain etten osannut ja jälki oli huonoa.
Tuollaista useampi vuosi. Joskus pelkäsin tulla työmatkalta kotiin kun olin puhelimessa kuullut hänen olleen juovuksissa. Kaksi lasta muutti kotoakin. Kun heistä vanhempi tuli käväisemään, hän oli huomannut äitinsä muuttuneen hirveän kärttyisäksi ja ilkeäksi. Lapsi ihmetteli miten siedin äitiä. Ihmettelin itsekin. Olin lihonut 20 kiloa avioliiton loppuvuosina, en enää liikkunut, vatsa oireili, kärsin unettomuudesta, verenpaine oli korkealla. Stressiä, sanoi lääkäri. Enkä ymmärtänyt, koska työni ei ollut stressaavaa.
Tapasin erään naisen. Tein kaikenlaista ollakseni hänen seurassaan. Meillä ei ollut suhdetta sanan vars merkityksessä. Vietimme aikaa yhdessä ilman mitään intiimiä kosketustakaan. Puolen vuoden päästä kerroin naiselle, olevani rakastunut häneen. Nainen häkeltyi ja katkaisi suhteemme. En lannistunut. Annoin hänen kuitenkin olla.
Kerroin vaimolleni että haluan eron. Koska olin rakastunut toiseen. Vaimo alotti täysin sivistymättömän sodan yhteisestä omaisuudestamme mutta kieltäytyi erosta. Hän alkoi urkkia puhelintani, vaati tietää kuka se nainen oli, missä ja milloin tapailimme. Työmatkoille vaimo soitteli tarkistaakseen oliko nainen seurassani ja olinko ylipäätään työ- vai huoramatkalla. Vaimo ei uskonut mitään. Enhän enää tapaillut sitä naista.
Vaimo heittäytyi myös väkivaltaiseksi. Ensin joi pään täyteen, soitti suutaan ja kun en antanut takaisin ja lähdin myös usein pois kotoa, hän alkoi heitellä minua esineillä. Meillä oli hänen mukaan yhteinen unelma perheestä ja olin sen unelman tuhonnut.
Anteeksi vain, sellaista unelmaa meillä ei ollut. Jos hänellä oli, ei ainakaan kertonut minulle.
Lopulta muutin pois ja haimme yhdessä eroa. Vaimo suostui paperit tekemään kun löin ne hänen eteensä hänen ollessa selvin päin.
Sitten otin yhteyttä naiseen joka on nykyinen vaimoni. Hän siis ei tehnyt mitään, minä tein, ja suuret kiitokset avusta voi laittaa ex vaimoni piikkiin.
Vuonna 1980 en nähnyt tulevaisuuteen. En tiennyt millainen pirttihirmu vaimo ja nainen voi olla. Eikä hänen pitänytkään olla.
Nykyään ihmettelen miten nykyinen vaimoni on ... miten sen sanoisi ... puolikas minua. Miten joku hyväksyy minut minuna, arvostaa minua omana itsenä, tukee ja rakastaa. On avoin ja vilpitön, iloinen. Murheissaan ei syytä minua ongelmistaan, vaan tukee minuun. Nainen, jolle itsekin voi puhua mistä vain.
Tuntuu hyvältä elää sellaisen kanssa. Ja ettei meillä ole arkielämän ongelmia? Voit olla varma että exä piti jonkun aikaa huolen siitä puolesta. Mikään ongelma ei kuitenkaan tunnut pahalta kun meitä on kaksi toistemme tukena. Ei toisiamme vastaan. Olin exälle kuin vihollinen, eikä hän koskaan kertonut syytä. Olen onnellinen saadessani elää hyvän naisen rakastamana, ja saadessani rakastaa häntä.
Tulee taas vaan mieleen se meidän eka parisuhde. Se jotenkin liittyy meidän koteihimme.
Ehkä vaimosi eli suhdettaan omaan isäänsä siinä vaiheessa kun lapset eivät häntä enää tarvinneet. Tuli ne omat vastakkaista sukupuolta olevat tarpeet esiin. Itselle kovin tuttua touhua. Mutta se tie oli käytävä, jotta pääsin tähän missä olen nyt. ;)
Olen onnellinen puolestasi ja upeista lapsistasi. Toivottavasti saat pitää Heidät elämässäsi. (niin uuden kumppanisi kuin ex;säsi puolelta)
Olin itse ilkeä akka joskus. Alkoholikin maistui. Pikkupäihteessä ol helpompi kestää elämää. Elämää, jota ei ollut.
Vuosia eron jälkeen, erosta selvinneenä, joitain ihmissuhteita edeleen karikolla (mm. lapsi), terapiassa käyneenä, itseterapiassa vieläkin... kehtaan myöntää olleeni jotenkin hakoteillä.
Olen pahoitellut käytöstäni. On ikävää lukea etten ole ainoa tolkuton. Mikä sen aiheuttaa? Ehkä en enä haluakaan tietää. Tiedän etten enää ole sellainen.
En myös ihmettele miksi miehet harppoo vieraissa. Syitä on muitakin kuin hirveä akka kotona. Mutta on olemassa myös syy hirveä-akka-kotona.
Mitenkähän se Jyrinkoski aikoinaan lausuikaan;
Ei paha oo kenkään ihminen, ei toinen huonompi toista. Vaan sydän on rinnassa kultainen, vaik aina ei päälle loista.
Ollaan itsellemme suopeita ja anteeksi antavia. Sitä kautta me voidaan ymmärtää toista ja saada anteeks.
Menipä vakavaksi, mut Sun kirjotus sai sen aikaan ;). Sanaharkkoja ym;ta syntyy silloin kun kaksi aikuista, joiden sisäiset pikkulapset kinastelee tai tappelee keskenään. Jos toinen on aikuisen tasolla, eikä mene mukaan siihen peliin, ei sekasortoa synny. Toinen joutuu poistumaan takaviistoon häntä koipien välissä.
Eikä siinäkään ole mitään pahaa, hän kyllä joutuu meneen itseensä ja myöntään häviönsä. Ja taas opittiin jotain. Sikäli mikäli ;)
Itse sana K A K K O S E T kertoo kaiken.
Kakkonen ei ole koskaan, ei ikinä ykkönen.
jaahas joku neropatti taas liikenteessä ;)
aika harvoin vaimo on miehen ensimmäinen nainen. tai mies naisen.
ei ole mitään syytä ylpeillä sillä että on ollut miehen ENSIMMÄINEN avioliittoon vihitty nainen. kun se päättyy eroon, ei avioliitto ollutkaan hyvä ajatus.
ja ompa ykkösavioliittoja jotka loppuu parissa vuodessa ja unohtuu. toisessa avioliitossa hankitaan lapsia, eletään ehkä kymmenen vuotta. sitten tulee kolmas avioliitto. mutta KAKKOSvaimo pitää itteään ykkösenä.
hölmöä ja lapsellista ylpeillä tuollasella ensimmäisenä vaimona olemisesta. suhteen sisältö on tärkeämpää kuin järjestysnumero. mutta jos elämäsi on noin alkeellisella tasolla, hyvä että sait edes jotain sisältöä siihen ;)
oon se vihonviimenen ... jälkeen mahdollisten ykkösten...kakkoste...kolmosten...
Et varmaan ihan ymmärtänyt edellistä viestiä, käsittääkseni siinä ei puhuttu 1. tai 2. vaimosta / miehestä, vaan tilanteesta jossa naimisissa olevalla on mies- tai naisystävä. Silloin myös minun mielestäni kakkonen on kakkonen tai muuten pettävä henkilö eroaisi.
En ole tehnyt mitään mikä pahentaisi miesystäväni avioliittoja, enkä koskaan tekiskään mitään niin tyhmää. yritän tukea miestä minkä pystyn ja antamalla hänelle tilaa. Kohta taas ovat asumuserossa. Kyllä itseni kannalta toivoisin pikaista eroa, saadakseni selvyyden omasta asemastani, haluaako hän olla enää munkaan kanssa eron jälkeen? Ihmettelen kyllä usein miten kestän tätä, puol vuotta jo. Rakkaus. Kirous vai onni?
Mieheeni vetosi naispuolisessa työkaverissaan tämän "avuttomuus".... Kyllä naiset osaavat pelejä pelata, millä miehiä saa.
Miehelläsi ei tietenkään ollut mitään osuutta asiaan? On se hienoa, miten vaimot kykenevät valehtelemaan itselleen.
En kai minä ihan tyhmä ole, tottakai miehellä oli erittäin iso osa siihen, kun otti ilomielin naisen puhelut ja tekstiviestit vastaan ja flirttaili vielä takaisin työpaikalla. Juu, en ole niitä naiiveja naisia, jotka ruikuttavat että voi kun mieheni vieteltiin...
Se hyvä tästä on seurannut, että olen itsekin luvan kanssa päässyt nyt vieraisiin ;)
Minkä takia sitten itse roikut sellasessa miehessä joka on ihan dorka ??
että, yritin iskeä toisen miestä, mitä en todellakaan ollut tehnyt. Olin vain ystävällinen, kuten muillekin ihmisille. Mutta tämä kyseinen leidi osoittautui muutenkin epäileväksi naiseksi. Muutkin kertoivat hänen epäillee jotakuta toista avio-onnensa rikkojaksi. Toisaalta kyseinen herra taasen tuli vuosia myöhemmin selittämään minullem kuinka ihastunut hän on ollut minuun! Tekikö mieli vetää turpiin? Ensiksikin olimme alkuperäisen tilanteen aikoihin muuttaneet uuteen kaupunkiin ja tämä tapaus muutti totaalisesti suhtautumistani asuinpaikkaamme ja toisaalta leimasi minut heti. Vaikka en ollut mitään tehnyt! Voi hitsi teitä parisuhtelaisia joskus. Ja syitä etsitään ulkopuolelta!!!
Okei kai joskus joku voi vietelläkin toisen, mutta eikö silloin toinen ole jostain syystä vieteltävissäkin. Mutta pliis. älkää syytelkö viattomia ystävällisiä ihmisiä ja leimatko heitä!
Helposti unohtuu, ettei parisuhdetta voi rikkoa kukaan muu kuin siinä elävä. Jostain syystä yksin elävät naiset tuntuvat joskus olevan vaarallisinta mitä maa päällään kantaa.
voi olla joko vieteltävässä tai viettelijässä tai siinä, joka ei ole vietelty tai siinä, joka ei ole itse vietellyt...
Olen ihmetellyt miksi jotkut naiset syyttää toista naista miehensä "viettelemisestä".
Jos miehellä olisi hyvä elää vaimonsa kanssa, rakastaisi tätä ym., ei mies muita naisia tarvitsisi mihinkään.
Mielestäni meidän avioliitto oli lähes 10 vuotta totaalisen kuollut myös vaimoni ymmärryksen mukaan. Ei kai kukaan vaimo kuvittele miehen olevan onnellinen kun vaimo haluaa nukkua eri huoneessa eikä koskaan enää päästä miestä lähelleen, edes halaamaan. Vaimo nakuttaa joka asiasta, syyttelee miestä kun mies ei tee mitään ja jos tekee tekee väärin ja huonosti. Miehen ollessa paikalla kotona ei ole siunaaman rauhaa, mies vaimon sanojen mukaan on tiellä ja miehen poistuessa välttelee velvollisuuksia. Että teet niin tai näin, aina väärinpäin. Avioliiton tilasta vaimo ei puhu: "joutavaa".
Ja kun mies alkaa viihtyä toisen naisen luona, kyse onkin siitä että toinen nainen "vietteli" miehen..... Sitä sopii miettiä. Onnellisen, hyvässä parisuhteessa ja avioliitossa elävän perheellisen miehen. No, eihän sitä kukaan uskonut meidän kohdalla. Päinvastoin oli moni odottanut milloin erotaan - jo lastenkin takia.
Meillä suhde yli vuoden."Ykkönen" lukee miehen tekstarit aina kun voi ja tietää meidän suhteesta,mutta ei tosiaankaan mitä KAIKKEA olemme tehneet.Ei tajua,että kyseessä eritoten seksisuhde.Että voi olla nainen tyhmä,kun kaikki selitykset menee läpi.
Ihana mies;kiihkeä rakastaja,huumorintajuinen,hellä,osaa keskustella jne.
Minulle riittää nämä tapaamiset,viestit,puhelut enkä yritä rikkoa heidän välejään enkä ikinä alkaisi vakisuhteeseen tämän miehen kanssa. Ikinä en luottaisi.
Odottelen "ykkösen" soittoa,mitä on uhannut tehdä,ett saisi nauraa päin naamaa.Voi,voi niitä petettyjä vaimokkeita.
just aivan niin....edestäsi löydät.....
Mitä helvettiä sinä kysyt????????????? Hahahaaa, eikö tartu syöttiis ilman pahoja keinoja? Voi teitä...ja entäs jos sinä kakkosena onnistuisitkin, niin voisitko luottaa mieheen, joka on pettänyt/jättänyt vaimonsa takiasi? Onko näin yksinkertaisia ihmisiä vielä olemassa? Ikuisia LUUSERINAISIA!!!
Typerään kysymykseesi vastakysymys: Millä perusteella olet itse ns. "ykkönen" (rivien välistä voi lukea että olet)?
Eihän ihmistä voi sitoa ja ajatella, että "tuo on ikuisesti vain minun". Valitettavaa on tietenkin, että liitot kariutuvat ja ihmiset pettyvät, mutta jos sinäkin päättäisit aloittaa ihan oman uuden elämän itsenäisenä naisena ja uhohtaisit nämä fraasit ykkösenä, kakkosena, kolmosena olosta... eivät nämä "arvonimet" sinunkaan elämän laatua paranna - sinä parannat itse oman elämäsi ottamalla ohjat käsiisi, miehesi ei sitä tule tekemään. Pahinta mitä voit itsellesi tehdä, on jäädä näivettymään petollisen miehesi kylkeen rakkautta anoen. Älä ole itseäsi kohtaan petollinen.
Tuohon on helppo vastata:
kysyjä on kyvytön itsenäiseen elämään, eikä kukaan itseää´n kunnioittava mies tuollaisen kanssa eläisi. Niinpä aloittajan on pakko takertua siihen ainoaan joka hänet huoli (kännissä ollessaan?) ja koko maailman täytyy taistella aloittajan puolesta. :D
Minä ainakin olen ollut sopivampi.
Siis en parempi, vaan nimenomaan sopivampi. Yrittämättä mitään muuta kuin olla oma aito itseni.
Huomaat varmaan ettei tollaseen kysymykseen ole edes vastausta. Kysymys on utopistinen.
Kysymyksesi kertoo enemmän kun tuhat sanaa: Sulla ei oo omaa elämää, elät miesten kautta, ja ruikutat ja anelet rakkautta pettäjämieheltäsi, ja samalla syytät kaikista vastoinkäymisistä "kakkosta", joka on sekin oman pääkoppasi tuote.
Missä on oma elämäsi ja itsearvostuksesi? Mikset jätä kusipää-miestäsi, mikä estää? Taloudelliset syytkö? Mikä miehessäsi on niin ihanaa, että jatkat sen kanssa, vaikka se viihtyy paremmin "kakkosensa" kanssa?
Ja vielä - mistä näitä naisia tulee????
Kahjoja joiden hulluus ei ole tullut ilmi ennen papin aamenta.
Eikä niitä varmaan niin paljoa ole. Samat ämmät roikkuu päivät pitkät netissä eri palstoilla ruikuttamassa samaa. Rakentavia ja asiallisisa erokeskusteluja ei juuri synny. Tosin nää tälläset voi jättää huomiotta.
Mut toisaalta, tälläset ruikuttajat tekee netistä sen verran vastenmielisen että onneksi elävää elämää tulee sitten harjoitettua enemmän ;)
Tyhmä kysymys aloittajalta. Olisit kysynyt "ykköseltä" että mitä teit väärin, että ovi oli auki kakkosen tulla.
Meillä ainakin ykkösestä tulee ex ja kakkosesta kuningatar.
Vai olisit kysynyt ykköseltä mitä se teki väärin? Sä varmaan olet ollut täydellinen puoliso sille kohta ex-ykköselle kuin myös uudelle kuningattarelle?!! voi jumalauta
Jos jättäjä&petturi (mielestäs) ei ole ollut täydellinen ykköselle niin kerros minkä helvetin takia ykkösen täytyy pitää kynsin hampain kiinni sellasesta jättäjä&petturista...?
Eikö silloin "kakkonen" tee palveluksen ns. ykköselle.....joka itse ei tiedä miten äijän heivaisi?
... lähtökohta on se, että kolmas pyörä "sotkee" avioparin välit....
hei oikeesti, hakekaa psyykelääkkeitä ja herätkää todellisuuteen. ulos voi lähteä shortseissa vaikka talvipakkasessa ja uskotella itelleen että on kesä. mutta se koskettaa ainoastaan sitä joka sen tekee.
toivotaan että pysyisit kakkoselle ykkösenä.