Tuntuukohan teistä muista, että elämä on pelkkää aamulla töihin, töiden jälkeen ruokakauppaan, kotiin, sitten nettiä, telkkua, pesulle, nukkumaan, aamulla taas töihin..
On huono omatunto oman itsensä laiminlyönnistä. Kaikki pitäis tehdä toisin. Syödä terveellisesti, harrastaa liikuntaa, pitää huolta ulkonäöstä, pukeutua paremmin, hoitaa raha-asiat järkevämmin, yleensä koko elämä.
Nykyään sitä on aina työn jälkeen niin v***n väsynyt, että kaatuu vain nojikseen, vetää mitä sattuu eineksiä, tollottaa telkkaria tai nettiä, käy suihkussa ja nukkumaan. Aamullakin väsyttää, ei koskaan ole levännyt olo. Olen huomannut, se väsymys taitaa olla ensimmäkseen kyllästymistä ja tympääntymistä.
Elämä on tosi kapeaa. Kateellisena ihmettelen, kun monet tuttavat tuntuvat ehtivän ja jaksavan koko ajan ja vaikka mitä. Tekevät raskasta yrittäjän työtä, hoitavat perheensä, urheilevat, hoitavat kotinsa säntillisesti, matkustelevat, järjestävät juhlia, harrastavat, aina on menossa joku uusi juttu, ovat niin energisia ja tehokkaita.
Nytkin on olo kuin perunsäkillä, jaksa muuta kuin maata. Pekkä ajatuskin, että pitäisi urheilla, siivota kotia, tavata tuttavia on täysin naurettava.. Nojikseen vain ja telkku auki. Tuntuu, että koko elämä mennyt pilalle. Aivan kuin en osaisi elää oikein ja tehdä asioita oikein, kuin joku ruuvi puuttuisi päästä. Kaikki muut tuntuvat itsestäänselvästi osaavan jonkin salaisen kaavan, jota minä en tajua.
Hävettää olla tällainen luuseri. Työni ei kummoista ole ja hyvä että senkään jaksaa hoitaa. Lapsia ei ole vaivoina. Raha-asiat yksinkertaiset ja silti päin helvettiä. Avokkini on todella hyvä ihminen ja sillekään en jaksa kuin äkistä vain. Ulkonäköni olen päästänyt rappiolle. Vaatteet vanhoja rötkyjä. Minusta on tullut jotenkin väsynyt ja kyllästynyt.
Tänään töiden jälkeen istuttiin tuttujen kanssa. En jaksanut oikein olla edes niiden jutuista kiinnostunut. Tuntui kuin kuuluisin ihan eri planeetalle. Tuli yksinäinen olo vaikka he olivat tosi mukavia.
Tuntuu vain, että kun saisi jostain metsän keskeltä jonkin mökin mihin vetäytyä hiljaisuuteen yksikseen ja vailla mitään velvoitteita, eikä näkisi ihmisiä ollenkaan. Hyvin houkutteleva ajatus.
Rehellisesti sanottuna, olen miettinyt paljon koko yhteiskuntaa, ihmisiä, elämistä täällä. Kaikki se ja ne vaikuttavat turhanpäiväiselle, teennäiselle, jotain helvetin tekopyhää teatteria ja arkista, tylsää puurtamista, eikä siitä ole edes mitään hyötyä. Ihmisen elämä on lyhyt ja turha.
Mitä järkeä on koko elämässä?!
On huono omatunto oman itsensä laiminlyönnistä. Kaikki pitäis tehdä toisin. Syödä terveellisesti, harrastaa liikuntaa, pitää huolta ulkonäöstä, pukeutua paremmin, hoitaa raha-asiat järkevämmin, yleensä koko elämä.
Nykyään sitä on aina työn jälkeen niin v***n väsynyt, että kaatuu vain nojikseen, vetää mitä sattuu eineksiä, tollottaa telkkaria tai nettiä, käy suihkussa ja nukkumaan. Aamullakin väsyttää, ei koskaan ole levännyt olo. Olen huomannut, se väsymys taitaa olla ensimmäkseen kyllästymistä ja tympääntymistä.
Elämä on tosi kapeaa. Kateellisena ihmettelen, kun monet tuttavat tuntuvat ehtivän ja jaksavan koko ajan ja vaikka mitä. Tekevät raskasta yrittäjän työtä, hoitavat perheensä, urheilevat, hoitavat kotinsa säntillisesti, matkustelevat, järjestävät juhlia, harrastavat, aina on menossa joku uusi juttu, ovat niin energisia ja tehokkaita.
Nytkin on olo kuin perunsäkillä, jaksa muuta kuin maata. Pekkä ajatuskin, että pitäisi urheilla, siivota kotia, tavata tuttavia on täysin naurettava.. Nojikseen vain ja telkku auki. Tuntuu, että koko elämä mennyt pilalle. Aivan kuin en osaisi elää oikein ja tehdä asioita oikein, kuin joku ruuvi puuttuisi päästä. Kaikki muut tuntuvat itsestäänselvästi osaavan jonkin salaisen kaavan, jota minä en tajua.
Hävettää olla tällainen luuseri. Työni ei kummoista ole ja hyvä että senkään jaksaa hoitaa. Lapsia ei ole vaivoina. Raha-asiat yksinkertaiset ja silti päin helvettiä. Avokkini on todella hyvä ihminen ja sillekään en jaksa kuin äkistä vain. Ulkonäköni olen päästänyt rappiolle. Vaatteet vanhoja rötkyjä. Minusta on tullut jotenkin väsynyt ja kyllästynyt.
Tänään töiden jälkeen istuttiin tuttujen kanssa. En jaksanut oikein olla edes niiden jutuista kiinnostunut. Tuntui kuin kuuluisin ihan eri planeetalle. Tuli yksinäinen olo vaikka he olivat tosi mukavia.
Tuntuu vain, että kun saisi jostain metsän keskeltä jonkin mökin mihin vetäytyä hiljaisuuteen yksikseen ja vailla mitään velvoitteita, eikä näkisi ihmisiä ollenkaan. Hyvin houkutteleva ajatus.
Rehellisesti sanottuna, olen miettinyt paljon koko yhteiskuntaa, ihmisiä, elämistä täällä. Kaikki se ja ne vaikuttavat turhanpäiväiselle, teennäiselle, jotain helvetin tekopyhää teatteria ja arkista, tylsää puurtamista, eikä siitä ole edes mitään hyötyä. Ihmisen elämä on lyhyt ja turha.
Mitä järkeä on koko elämässä?!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joskus on tuntunut tuolta, silloin kun elämä on lipumassa alamäkeen... Mutta se menee ohi, tavalla tai toisella. Ei elämä koskaan jatku noin vaan aina tulee jotain mikä ohjaa sen takaisin raiteilleen.
Kehottaisin etsimään jonkin asian mistä olet kiinnostunut, jokin harrastus tai muu mielenkiinnon kohde (juu tiedän käyntiin pääseminen tuntuu raskaalta) mutta ota jokin tavoite itsellesi jota lähdet toteuttamaan. Sen ei tarvitse olla suuri. Se voi olla ihan pienenpieni. Lähde ensin vaikka kävelylle, tee se heti eikä vasta huomenna, vaikka vartin kierros korttelin ympäri. Ensimmäinen ja toinen kerta on raskaimpia mutta kun pääset sen yli niin hetken päästä lähdet jo itsestään ja kohta huomaat että siitä on tullut sinulle uusi hyvä tapa.
Kun olet tavoittanut yhden asian voit lähteä etsimään lisää mielekkäitä asioita elämääsi ja pikkuhiljaa muokata elämää mieleiseksei. Mieti mitkä asiat on sellaisia mistä nautit, mitkä saa sinut hymyilemään, mitä tehdessäsi tunnet eläväsi ja hae näitä asioita ympärillesi. Niiden avulla opit nauttimaan elämästä ja saat voimia tehdä isompiakin muutoksia elämässäsi.
Puhu fiiliksestäsi avoimesti puolisollesi ja tehkää kivoja asioita yhdessä. Sanoit että hän on hyvä ihminen joten hän takuulla tukee sinua tässä.
Tsemppiä sinulle! :)
Sillon sitä vaan hakeutuu bunkan pohjaan.
Entä jos kääntäsit nyt viikonloppuna sen uuden lehden. Raahaisit ittes ylös perjantaina ja hoitasit sen siivouksen siihen malliin, että voit hoitaa lauantaina sen loppuun. Sit siihen syssyyn ruuttaat tehdä jotain pata ruokaa jota voit pakastaa keskiviikolle ja torstaille.
SIt varaat itelles lenkkipäivän ja saunan vaik uimahallista tiistaille. Siitä se lähtee, pienistä askelista. Koko elämää ei tartte yrittää muuttaa, mut tee vaikka tiistaista helpompi päivä.
En tahtos olla ilkee mut se väsymys johtuu huonosta kunnosta ja huonosta ravinnosta, ne pitäis muuttaa, Mie oon seurannu sivusta kateellisena kun miun yks uupunu kaveri otti itteeensä niskasta kiinni.
Anteeks uteluni mut mistäpäin Suomea sä oot kotosin? Sun "murre" on niin hauskaa :)
mie oon itäsuomen poikia, enkä viiti ihan tääsillä tätä viäntee, muuto jäes teellä huastelut tajjuumatak,
Pohjoiskarjalan poikia mie oon.
Mä arvasin et tuonne itäänpäin vetää :) Eräs itäsuomalainen mies veti multa polvet alta ja se murre oli kyllä hypnotisoiva...
mulle on sanottu joskus että minua kuuntelis vaikka lukisin puhelinnumeroita peräkanaa, mut onneks mulla on parempiaki juttuja =)
Ymmärrän hyvin miks noin on sanottu :) Mutta hyvä tosiaan pitää se juttuskaala vähän laajempana ;)
Jokaiselle tulle jossain elämänsä vaiheessa tuollainen krooniselta tuntuva tarkoituksettomuus/masisputki. Jollei tule, niin ne vaan esittävät pärjäävänsä loistavasti tässä elämässä. Suorittaminen on nykyään kaiken a ja o, menestyminen. Standardit, keskiarvot, mitä pitäisi!! Jokainen on sisimmässään joskus heikko, vahvuutta on myöntää se. Eikä peittää häpeän tunteita kulisseilla, aina miellyttävällä naamalla, hienolla autolla, ydinperheen auvoisella onnella ja pentik-henkisellä sisustuksella.
Se on tosi hyvä homma, että tiedostat haluavasi muutosta nykyiseen elämääsi. Jotkut eivät tajua sitä ikinä, ja ihmettelvät, miksi voivat pahoin. Kun he eivät ikinä pysähdy miettimään, mitä elämältä todella haluaa.
Yhh, kuinka terapeuttista tekstiä :) Mainostaa ei saa, mutta omassa ahdongossani ajauduin lukemaan Tommy Hellstenin koko tuotannon, ja siitä oli kyllä suunnaton apu! Kansantajuista ja viisasta tekstiä. Ei meillä kellään ole helppoa, ihmiset jakautuvat vain niihin, jotka myöntävät asian, ja jotka kieltävät (eivät suostu katsomaan koskaan sisimpäänsä tai eivät uskalla).