Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut oikeasti parempi jos emme olisi koskaan tavanneet. Eläisin vieläkin sitä samaa elämää autuaan tietämättömänä sinusta. En tietäisi, että niin upea mies, kuin sinä on olemassa, enkä kaipaisi.
Jos pystyisin niin pyyhkisin sen hetken historiasta kokonaan pois, kun näin sinut ensimmäistä kertaa. Siksi, että silloin rakastuin sinuun. Ihan samalla hetkellä, kun näin kasvosi ja silmäsi muutaman ensimmäisen minuutin ajan. Koskaan ennemmin ei ole niin käynyt. Ymmärsin mitä tarkoittaa rakkaus ensisilmäyksellä. Olen kelannut mielessäni sen kohtauksen satoja kertoja.
Meidän välille syntyi suhde. Oli ihania hetkiä kesällä. Opin tuntemaan sinua ja joka hetki rakastuin enemmän ja syvemmin. Tunteeni paloivat roihuten. Samalla ymmärsin, että se on vain väliaikaista, meidän suhde. En voisi saada sinua omakseni vaikka tahdoin niin uskoa. En halunnut oikestaan ajatella koko asiaa. Ne hetket riittivät. Olin herännyt tunteissani sadan vuoden unesta ja se tuntui ihanalle.
Tiesin heti ja tiedän vieläkin, että olisit minulle se oikea. Sinussa on kaikki se mitä voin toivoa ja enemmän.
Aavistelin, että kun syksy tulee niin kaikki on ohitse ja niin se menikin. Minä vain olin täysillä rakastanut ja tunteet eivät voi noin vain loppua. Olen vieläkin yhtä rakastunut ja olet mielessäni kaiken aikaa. Iltaisin itken usein, koska on sinua niin ikävä. En saa enää nähdä sinua ja se tuntuu mahdottomalle.
Olisipa edes jotain sinusta, mutta ei. Ei ole mitään millä lohduttautua. Meillä ei ole enää mitään yhteistä. Tajuan että elämän on jatkuttava, mutta miksi ei maistu ruoka? Miksi ei nukuta? Miksi mikään ei tunnu enää miltään eikä elämä ole enää ikinä ennallaan. En ole koskaan elämässäni kokenut tällaista. Ja luulin olevani hyvin kokenut.
En tiedä miten jaksan eteenpäin, kun jokainen päivä tuntuu edellistä raskaammalle. Kesän ihanat muistot vain pyörivät päässäni ja tulet uniinkin. Onneksi näen sinua edes unissani. Sellaisen unen jälkeen aamulla ensin olen onnellinen ja sitten itken, kun tajuan sen olleen vain harhaa.
Tavallaan voi sanoa, että tämä rakkaus sinuun on pilannut elämäni. Se etten osaa unohtaa sinua. Miksi muistaa koko ajan, miksi rakastaa, kun en sinua voi saada. Tuntuu joltain rangaistukselta, että tämä kaikki vain jatkuu päivästä toiseen. Olen surullinen, väsynyt ja toivoton.
Toisaalta jos en olisi sinua tavannut niin en voisi tietää mitä rakastuminen on. Ja nyt ainakin tiedän kuka on minulle se oikea tässä maailmassa. Ainahan voin haaveilla saavani sinut joku päivä vaikka ne haaveet satuttavatkin.
Jos pystyisin niin pyyhkisin sen hetken historiasta kokonaan pois, kun näin sinut ensimmäistä kertaa. Siksi, että silloin rakastuin sinuun. Ihan samalla hetkellä, kun näin kasvosi ja silmäsi muutaman ensimmäisen minuutin ajan. Koskaan ennemmin ei ole niin käynyt. Ymmärsin mitä tarkoittaa rakkaus ensisilmäyksellä. Olen kelannut mielessäni sen kohtauksen satoja kertoja.
Meidän välille syntyi suhde. Oli ihania hetkiä kesällä. Opin tuntemaan sinua ja joka hetki rakastuin enemmän ja syvemmin. Tunteeni paloivat roihuten. Samalla ymmärsin, että se on vain väliaikaista, meidän suhde. En voisi saada sinua omakseni vaikka tahdoin niin uskoa. En halunnut oikestaan ajatella koko asiaa. Ne hetket riittivät. Olin herännyt tunteissani sadan vuoden unesta ja se tuntui ihanalle.
Tiesin heti ja tiedän vieläkin, että olisit minulle se oikea. Sinussa on kaikki se mitä voin toivoa ja enemmän.
Aavistelin, että kun syksy tulee niin kaikki on ohitse ja niin se menikin. Minä vain olin täysillä rakastanut ja tunteet eivät voi noin vain loppua. Olen vieläkin yhtä rakastunut ja olet mielessäni kaiken aikaa. Iltaisin itken usein, koska on sinua niin ikävä. En saa enää nähdä sinua ja se tuntuu mahdottomalle.
Olisipa edes jotain sinusta, mutta ei. Ei ole mitään millä lohduttautua. Meillä ei ole enää mitään yhteistä. Tajuan että elämän on jatkuttava, mutta miksi ei maistu ruoka? Miksi ei nukuta? Miksi mikään ei tunnu enää miltään eikä elämä ole enää ikinä ennallaan. En ole koskaan elämässäni kokenut tällaista. Ja luulin olevani hyvin kokenut.
En tiedä miten jaksan eteenpäin, kun jokainen päivä tuntuu edellistä raskaammalle. Kesän ihanat muistot vain pyörivät päässäni ja tulet uniinkin. Onneksi näen sinua edes unissani. Sellaisen unen jälkeen aamulla ensin olen onnellinen ja sitten itken, kun tajuan sen olleen vain harhaa.
Tavallaan voi sanoa, että tämä rakkaus sinuun on pilannut elämäni. Se etten osaa unohtaa sinua. Miksi muistaa koko ajan, miksi rakastaa, kun en sinua voi saada. Tuntuu joltain rangaistukselta, että tämä kaikki vain jatkuu päivästä toiseen. Olen surullinen, väsynyt ja toivoton.
Toisaalta jos en olisi sinua tavannut niin en voisi tietää mitä rakastuminen on. Ja nyt ainakin tiedän kuka on minulle se oikea tässä maailmassa. Ainahan voin haaveilla saavani sinut joku päivä vaikka ne haaveet satuttavatkin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei se ole sinulle se oikea, mikäli hän on lähtenyt luotasi pois vaapaaehtoisesti kesäromanssin jälkeen.. Sinä saatat tuntea niin, ja olet kenties kehitellyt hänestä tietynlaisen haavekuvan mieleesi, joka saa sinut tuntemaan nyt noin, ja oikea arkielämä olisikin kentien aikalailla toisenlaista hänen kanssaan, kuin mitä nyt ajatuksissasi ajattelet..
Vaikka nyt tuntuu pahalta eikä jaksa uskoa parempaan tulevaisuuteen, niin kannattaa silti yrittää. Mistä sitä koskaan tietää mitä tulee tapahtumaan elämässä, saatat yllättyä.
Mutta onhan meillä aina Ruissalo.
tunteeseen?
Meidän romanssi alkoi joulukuussa, mutta kesti tasan "kesän" verran...Vaikuttaa siltä, että nämä tämänkaltaiset tyypit rakastuvat siihen rakastumiseensa ja tällöin lupaavat kuunkin taivaalta. (Ja jollain tavalla menet siihen lankaan, koska kyseessä ei ole lipevänoloinen gigolotyyppi, vaan ihan vakavasti otettava meikämanne.) Sitten kuitenkin haihtuvat, kuin savuna ilmaan kun tämä rakastumisen päre on kärytetty loppuun. Sellaiset ovat vammaisia käenpoikia ja pelkureita! Et ole hävinnyt, koska osaat rakastaa. Siinä ei ole mitään noloa!