Onko kenelläkään naisella samaa ongelmaa? Puhun aivan liikaa ja se ärsyttää jo itseänikin. Illat menee siihen, että mietin, että mitä kaikkea tuli taas sanottua ja kerrottua ja sitten harmittaa. Joidenkin ihmisten seurassa pystyn hillitsemään itseni, mutta jotkut jotenkin saavat minut kertomaan henkilökohtaisiakin asioita ja mielipiteitä ja se ärsyttää ihan suunnattomasti. Välillä myös kun oikein innostun, huomaan etten anna suunvuoroa sille toiselle ollenkaan. Tiedän, että se on hirveän huonoa käytöstä, mutta en mahda itselleni mitään! Onko kenelläkään vinkkejä miten onnistuisin tukkimaan suuni ja puhumaan vähemmän ja hallitummin vai erakoksiko pitäisi alkaa?
Esimerkiksi tänään yksi puolituttu kysyi montako lasta haluan. Minusta tuntui omituiselta valehdella, joten vastasin, etten tiedä haluanko yhtään. Hän kysyi miksen ja sanoin, että epäilen olisinko hyvä äiti. Jotenkin tämä johti kahden tunnin keskusteluun lapsista ja miehistä ja nyt harmittaa ihan älyttömästi, että kerroin niin paljon omista asioistani! Miksen voinut vain vastata jotain ympäripyöreää ja antaa asian olla!!! Raivostuttavaa!!! Mitä pitäisi vastata esim. tähän lapsiasiaan tai siihen, etten edes etsi miestä; ilman valehtelua, mutta niin etten paljastaisi liikaa henkilökohtaisia asioita? Nyt on ihan hirveä morkkis! :(
Esimerkiksi tänään yksi puolituttu kysyi montako lasta haluan. Minusta tuntui omituiselta valehdella, joten vastasin, etten tiedä haluanko yhtään. Hän kysyi miksen ja sanoin, että epäilen olisinko hyvä äiti. Jotenkin tämä johti kahden tunnin keskusteluun lapsista ja miehistä ja nyt harmittaa ihan älyttömästi, että kerroin niin paljon omista asioistani! Miksen voinut vain vastata jotain ympäripyöreää ja antaa asian olla!!! Raivostuttavaa!!! Mitä pitäisi vastata esim. tähän lapsiasiaan tai siihen, etten edes etsi miestä; ilman valehtelua, mutta niin etten paljastaisi liikaa henkilökohtaisia asioita? Nyt on ihan hirveä morkkis! :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
yleensä, jotka puhuvat paljon saattavat puhua milloin mitenkin. Riippuu ihan tunnelmista. Sitä käy tietenkin kaikille ihmisille, yleensä ei pitäisi puheita ottaa liian vakavasti.Elikkä jos puheesi kovin häiritsevät sinua, voithan aina sanoa, ettet nyt niin tosissasi ollut, oli vaan vähän matalapainetta.(ja tietenkin yrittää olla sanomatta ajattelematonta)
harrastus. Sulla on selvästi liian vähän tekemistä.
Sama vaiva täällä! Ihmettelin, onko joku kirjoittanut minusta...
Erakoituminen ei auta. Kun näet posteljoonin, hukutat hänet puheeseen... ;) Ajatukset vievä harrastus ei vähennä puhetta, mutta et ehdi moittia itseäsi ja saat sieltä myönteisiä kokemuksia itsestäsi. Jutut eivät vähene, mutta monipuolistuvat.
Kokeilemiani vinkkejä: Yritä kääntää puhe kysyjän mielipiteisiin. Kysele toisen kuulumisia. Ja muista, ettei sinun tarvitse perustella mielipiteitäsi kenellekään! Opettele arvostamaan itseäsi. Hyväksy se, ettet voi muuttaa perusluonnettasi. Katkaise puheesi, kun huomaat lörpötteleväsi omista asioistasi. Onhan näitä, kun vain muistaisi silloin, kun avaa suunsa... Minun henkilökohtaiset asiani eivät kuulu muille eivätkä edes kiinnosta useimpia. Kiva kuulla, etten ole ainoa hölöttäjä!
Toi et ajattelee, ettei sitä toista kiinnosta yhtään mun mielipiteet, toimii aika hyvin, kun sitä vaan oppii käyttään. Mä ite oon parantunu tosi hyvin omasta lörpöttelystäni tolla menetelmällä, ja mun oma lörpöttely on korvautunu vastapuolen suuremmalla osanotolla keskusteluun.
Mä olen myös huomannut, että ihmiset vaatii tosi pitkän ajan miettimiseen, eli pitää laskee vähintäänki viiteen ennenku odotettavissa on ajatusta sielt vastapuolelta. Tosi hidasta mun mielestä, mutta kun toiset kerta on niin hitaita ajatteleen tai puhuun, niin ei auta ku odottaa! :)
Ja sit mua kans ihmetyttää aina, että se vastapuoli yleensä ohjaa sen keskusteltavan asian ihan eri suuntaan kuin mitä mä olisin ohjannu. Eli aikamoist oppimista on ollu ainaki mun osalta! :)
Ihan itsestäni kerroin, mutta meitä taitaa olla useampia... :) Se on oikeasti ihan kauheaa, kun sitten vielä ajattelen, että mitäköhän tuokin nyt musta ajattelee! Vähän heikko itsetunto ehkä, mutta minkäs sillekin sitten mahtaa... :(
Juuri tällä hetkellä on sellainen elämäntilanne, että on paljonkin elämää, joten uudelle harrastukselle ei enää löydy aikaa.
Pitäisi vain oppia olemaan hiljaa, en tajua mikä siinä on niin vaikeaa. Ja taatusti ei muita jaksaa kiinnostaa mun puheet, mutten silti mahda itselleni mitään. Pitäisi oppia kysymään vastakysymyksiä, mutta sitten taas en halua udellakaan, koska mua itseäni ahdistaa sellaiset ihmiset, jotka heti kyselevät kauheasti kaikkea.
Olisikohan jotain itsensäkehittämis(hiljentämis) kurssia hölöttäjille, ehkä mä sitten oppisin!
Tuttua edelleen... Helpottaa, kun löytyy muitakin samanlaisia hassuja :) Ei tosin naurata yhtään, kun muistelee illalla, mitähän tuli tänäänkin puhuttua. Miksi se itsensä muuttaminen onkin niin vaikeaa? Montakohan sataa kertaa lienen luvannut itselleni, että olen vaiti?
Jos löydät "itsensähiljentämiskurssin", ilmoitathan meillekin mahdollisimman pian? ;)
p.s. Onko parempi puhua itsestään liikaa kuin juoruta toisista? Molempi paha :(
Onko sulla muita vinkkejä tähän itsensäkehittämiseen? Olis niin kiva olla hyvä keskustelukumppani!
Minusta on toisaalta tosi rentouttavaa höpötellä joskus samanlaisten lörppöjen kanssa. Ei haittaa, vaikka puhuttais vähän päällekkäinkin, tärkeimmät asiat kuunnellaan. Kun on nopea, ehtii kysyäkin, jos jotain meni ohi! Mut ei kaikki voi olla niin nopeita... siis puhumaan. Taitaa kyllä ajatuskin kulkea melkoista vauhtia toisinaan. Eipä ihme, jos on vaikeaa laskea viiteen jokaisen lauseen jälkeen ;) Kai ne "hitaammat" - viisaasti kyllä - miettivät ennen kuin puhuvat? Kateeksi käy...
Niinpä... Mä en kyllä kauheasti juorua, ja olen muutenkin luotettava (jos joku nyt saa suunvuoron jotain luottamuksellista kertoa :) ), mutta ei sekään hyvä ole, että kertoo itsestään kaiken samana päivänä, kun on tutustuttu! Ehkä joku suomalainen mies voisi opettaa meitä, niistä kun ei välillä tunnu saavan peruspuhettakaan irti... :)
ottaa toooosi hiljainen mies, joka korkeintaa murahtelee vai niin/ai jaa, siinä oppii kummasti hiljaiseksi. Kuka nyt jatkuvasti jaksaa yksin puhua? Tosin, testattu on, ja tää hölöttäjä on taas sinkku.. Hmm.. miksiköhän? Eli ei tuo hiljanen mieskään kauan tehoa. Mut itsensähiljentämiskurssista saa kertoa miullekin!! :))
Kiva huomata et muilla on sama ongelma. Olen tuntenut itseni viime aikoina ihan kamalaksi ihmiseksi kun höpötän vaan omia asioitani ja en muista kysellä toisen kuulumisia tms. Miten sen oppisi??