http://www.kirjasana.fi/product.php?&isbn=9789516062856
Herramme Tulee -laulukirja muuttui 1977 jo kerran ja 1992 taas. No, kolmas kerta toden sanoo. Eihän Helluntaikirkko voi enää käyttää vanhaa 1990-luvun kirjaa, vaan myös uusi laulukirja on sovitettava uuden kirkon henkeen. Siispä esim. laulu 423 on muuttunut moneen kertaan:
Ennen vuotta 1977 ensimmäinen säkeistö meni näin:
Päivä vain se mua lohduttaapi, hetkinen vain yksi kerrallaan.
Isän käsi kaikki hallitseepi, onnetonko oisin lapsenaan.
Isän sydän kaikki hyvin johtaa, kukin päivä saapi osansa.
Vuoroin mua suru, ilo, kohtaa, vuoroin tunnen tuskaa, onnea.
Vuonna 1977 säkeistö meni näin:
Päivä vain se mua lohduttaapi, hetkinen vain yksi kerrallaan.
Isä taivaan kaikki hallitseepi, onnetonko oisin lapsenaan.
Isän käsi kaikki hyvin johtaa, kukin päivä saapi osansa.
Vuoroin mua suru, ilo kohtaa, vuoroin tunnen tuskaa, onnea.
Vuonna 1992 käännös oli seuraava:
Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa, Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään Hän joka päivä kantaa, tietää kaiken, mitä tarvitsen.
Päivän kuormat, levon hetket antaa, murheen, niin kuin ilon seesteisen.
Ja varmaan EU-vapaiden suuntien laulukirjassa on tulevaisuudessa ehkä nämä sanat:
Huomispäivän uutista en tunne,
hetken tämän yhden kerrallaan.
Johto jossain meitä tarkkaileepi,
onnetonko oisin laumassaan?
Kirkonmiehet kaiken hyvin johtaa,
kukin päivä päättyy ajallaan.
Vuoroin mulla mielialat vaihtuu,
valvonta ei pääty milloinkaan.
Heh.
Herramme Tulee -laulukirja muuttui 1977 jo kerran ja 1992 taas. No, kolmas kerta toden sanoo. Eihän Helluntaikirkko voi enää käyttää vanhaa 1990-luvun kirjaa, vaan myös uusi laulukirja on sovitettava uuden kirkon henkeen. Siispä esim. laulu 423 on muuttunut moneen kertaan:
Ennen vuotta 1977 ensimmäinen säkeistö meni näin:
Päivä vain se mua lohduttaapi, hetkinen vain yksi kerrallaan.
Isän käsi kaikki hallitseepi, onnetonko oisin lapsenaan.
Isän sydän kaikki hyvin johtaa, kukin päivä saapi osansa.
Vuoroin mua suru, ilo, kohtaa, vuoroin tunnen tuskaa, onnea.
Vuonna 1977 säkeistö meni näin:
Päivä vain se mua lohduttaapi, hetkinen vain yksi kerrallaan.
Isä taivaan kaikki hallitseepi, onnetonko oisin lapsenaan.
Isän käsi kaikki hyvin johtaa, kukin päivä saapi osansa.
Vuoroin mua suru, ilo kohtaa, vuoroin tunnen tuskaa, onnea.
Vuonna 1992 käännös oli seuraava:
Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa, Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään Hän joka päivä kantaa, tietää kaiken, mitä tarvitsen.
Päivän kuormat, levon hetket antaa, murheen, niin kuin ilon seesteisen.
Ja varmaan EU-vapaiden suuntien laulukirjassa on tulevaisuudessa ehkä nämä sanat:
Huomispäivän uutista en tunne,
hetken tämän yhden kerrallaan.
Johto jossain meitä tarkkaileepi,
onnetonko oisin laumassaan?
Kirkonmiehet kaiken hyvin johtaa,
kukin päivä päättyy ajallaan.
Vuoroin mulla mielialat vaihtuu,
valvonta ei pääty milloinkaan.
Heh.
Vastaukset 17
Vanhimmat
9789516062856 eli luku 666 on myös laulukirjan luvussa...
Tulevaan "HERRAMME MENI" uskonnolliseen laulukirjaan:
2.
Joka hetki hän on lähelläni, sirunsa ei mua huoleta,
Johdon huomaan uskon elämäni, se suo voimansa ja neuvonsa.
Surut, huolet, eivät liikaa paina, lääkkeet ottaa nekin hoitaakseen,
Niin kuin päiväs, niin on vaoimas aina!
Kuvaan turvaan yhä uudelleen.
3.
Kiitos Johto mikrosirustasi, siinä annat minun levätä.
Kiitos olkoon satelliiteistasi, annat merkin mua hallita.
Suo mun ottaa mahtikädestäsi, päivä vain ja hetki kerrallaan.
Kunnes johdat minut johdossasi, unten maahan, miss' oon turtana.
Jaaha, ensin vesitettiin körttien Siionin virret, sitten muutettiin kirkon virsikirja lässyttelyksi, sen jälkeen pilattiin evankelisten Siionin kannel - ja nyt on sitten helluntailaisten laulukirjan vuoro...
tosiaan on muuttuneet jo pitkään.
Pitäisi jo muuttaa kirjan nimikin "Herramme tulee" kun Herra ei ole tullut.
nimi on nykyään "Hengellinen laulukirja". Sen rinnalle on ilmestynyt jokunen vuosi sitten "Laulun aika" -kirja, johon on koottu uusimpia hengellisiä lauluja, jokunen ennenjulkaisematon vanhempikin.
-versioissa on vastoin sinun oppiasi?
* Pitäis palata takaisin alkuperäiseen "Herramme Tulee" laulukirjaan, mitään siitä muuttamatta. Menee jo pelleilyksi jatkuva, sanoitusten ja sovitusten muutteleminen!
* Alkuperäisessä on suurin osa lauluja jotka on saatu "Hengessä", siis profetiaalisesti, myöskin sävelet. On siis suorastaan hengellinen rikos muuttaa niitä, joidenkin niin mahdottoman etevien muusikkojen toimesta, jotka eivät malta pitää hyppysiään erossa , lähes Jumalan sanaa vastaavasta helluntaiherätyksen uranuurtajien hengellisestä perinnöstä.
* Laulun sanat vaan ovat niin koskettavia ja herättäviä ja aistillisuudesta luopumiseen ohjaavia, että siksi niitä pitää väkisin muuttaa, kun ollaan niin eteviä ja oppineita, että Jumalan Henkikin on jo vanhanaikaista! Sanomasta puhumattakaan!
kaikista aidoimpia ja alkuperäisempiä ja hengessä syntyneimpiä ovat ne laulut, joita alkuseurakunta, Pietari ja Paavali kaiuttelivat.
Muutamien laulujen käännösväkerryksistä olen samaa mieltä, mutta en siitä, että nykypäivänä syntyneet laulut eivät olisi Jumalan hengestä syntyneitä. Jos noin väität, loukkaat monen, monen lauluntekijän syvimpiä tunteita ja hengellistä tilaa.
Luulenpa, että pohjimmiltaan kyse on musiikkimausta ynnä muusta siihen liittyvästä, ei siitä, mistä Jumala tykkää.
muuttamisesta, ei "nykypäivänä syntyneistä".
* Todé, en toki sellaista väitä, harmittaa vaan se, että miksi pitää näitä Hengen lahjoittamia lauluja peukaloida, uusia saa toki tulla minkä ehtii, ja kyllä niissäkin on aivan hyvää kelvollista antia, jopa Pyhän Hengen innoittamaa musaa! Mutta se, että " paremmuuttaan" mennään "säveltämään" uusiksi valmiita kauniita Hengessä saatuja hengellisiä lauluja! Olemme tässä kaiketi samaa mieltä?
olen samaa mieltä sanojen peukaloimisesta. Harvemmin sitä törmää siihen, että Eino Leinon runoja olisi laitettu uusiksi. Siinä mielessä siis sanojen uusiminen nykysuomeksi on hassua, ja jopa väärin.
On hyvä, että seurakunnissa harrastetaan yhteislaulantaa(kin) laidasta laitaan, vanhasta uuteen, tuotetaan uutta laulukirjallisuutta jne. Silloin palvelemme kaikenikäisiä ja musiikkimaultaan erilaisia kirkossa kävijöitä.
Puheet siitä, ettei Pyhä Henki innoita tämän päivän lauluntekijöitä ovat silkkaa potaskaa, riidanhalua ja tietämättömyyttä.
* Tykkään toki uudestakin, aivan yhtälailla kuin vanhastakin, mutta miksi ihmeessä pitää toisten saamia ja tekmiä laulja mennä retostelmaan? leinon runojen muuttelusta sanoit hyvän esimerkin, niille, jotka ovat kyllin "tunteettomia" tärvelemmän puhtaita valmiita teoksia, olipa ne mitä hyvänsä. mahtaisiko he itsekkään tykätä, jos heidän sävellyksiään sorsittaisiin uuteen muotoon?
* Miksen mä löydä hakemallakaan keltavahveroita? Onkokaan niitä enää, mutta en löytänyt kuin ihan muutaman syksyn aikana?
oli menneenä syksynä monin paikoin aika niukanlaisesti.
Nyt kannattaisi etsiä suppilovahveroita. Itseni harmittaa, kun en työesteiden takia pääse metsään koko viikolla. Lauantaina taitaa sataa jo lunta ja räntää... :(
Oliko niin, ettet ole koskaan löytänyt suppiksia?
Seijuska on tallentanut alkuperäisen version MuseScoreen https://musescore.com/user/28400067/scores/5080675
Ihminen on "parantanut" monia Hengesssä syntyneitä lauluja
ja jopa säveliä. Niin nämä "parannetut" laulut on pilattu ja
passitettu historiaan muistojen majoihin.
Mutta se on hyvä että niitä sovitetaan matalammalle äänialalle.
Ei nykyihminen pysty kiekumaan läheskään niin korkealle kuin nuo laulukirjat vaatii.
Jopa uudistettu ja äänialaa pudottanut hengellinen laulukirjakin alkaa olla aivan liian korkealla.
Laulutaito rapistuu kansalla kiihtyvällä tahdilla ja sovitusten on sitä seurattava.
Tosin ylistysmusiikki tunkee tuohon tarpeeseen. Se on sellaista kvintin sisällä tapahtuvaa aaltoa ja kaikenlisäksi se on esittävää joten kenenkään ei tarvitse edes sen kvintin verran ääntään käyttää.
Sammakkomies Valtter Luoto peukaloi aikoinaan suuressa viisaudessansa HELL laulelot uusiksi. Uuteen uskoon.