Onko täällä kellään kokemusta onnistuneesta tai no edes sopuisasta erosta? Ja miten olette kokeneet kumppanin ystävällisyyden ja avuliaisuuden eron jälkeen...saako se teidät vaan kaipaamaan enemmän ja onko unohtaminen hankalampaa. Itsellä mies haki eroa ja muutti samana päivänä pois kotoa..hyvin pikaisen päätöksen seurauksena. Hän on kokoajan ollut kovin kiltti ja avulias kaikessa, auttanut myös paljon rahallisesti. Välillä hänen kiltteys saa minut kaipaamaan ja rakastamaan häntä vain enemmän ja enemmän...tuntuu kuin olisi helpompi jatkaa eteenpäin jos hän olisi vittumainen ja ilkea, jolloin tuntisin vain vihaa ja kiukkua häntä kohtaan. Tunteet ovat hyvin ristiriitaiset. Olisi kiva kuulla muiden kommennteja myös teidän miehien jotka olette lähtenyt ja hakenut eroa.
onko hyviä eroja?
harkinta-aika
152446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
On hyviä eroja ja pahoja eroja. Itse olen kokenut, että jos jotain ihmistä todella rakastaa, välittää ja jaksaa vaalia rakkauttaan se ei tule loppumaan milloinkaan. Minä elän rakkaudesta. Olen kohdellut lähimpiä ihmisiäni todella kaltoin. Mutta olen myös joutunut maksamaan niistä virheistäni niin suuren hinnan, etten olisi ilman omaa rakkaimpani menetystä huomannut itsessäni virheitä, omia virheitä. On aina helppo löytää toisesta ihmisestä ne virheet, mutta menkäämme itseemme. Sieltä löytyykin peilin edestä moneen asiaan selitys.
Minä rakastin ja rakastan edelleen vaimoani. En ikinä pysty tuota rakkauden tunnetta häneen lopettamaan. Jos ihminen haluaa elämäänsä muutosta, sen on lähdettävä itsestään. Huomata, todeta ja ennen kaikkea myöntää "hei minähän olen ihminen ja teen virheitä" Pointti onkin se, että otatko virheistäsi opiksi. Itse olen tämän koulutuksen käynyt läpi ja käyn sitä edelleen. Ihminen voi muuttaa tapojaan eri asia on se, että pitäytyykö niissä. Jos minä joskus saan oman vaimoni takaisin, jota kohtaan tunnen niin voimakasta rakkautta, en todellakaan ole se sama ihminen mikä olin ennen. Tähän asiaan on myös ammattiapua saatavilla, jota minä hyödynnän. Minun ei siis tarvitse omien tuskien kanssa yksin taistella ja selvittää omia asioitani, vaan saan ammattilaisen näkökannan ja avun asioihin.
Mitä rakkaus on? Se voi olla myös pelkkä sana, niinkuin se onkin. Mutta mitä se pitää sisällään? Moni kokee tuon erinlaisena. On siitä monta riimiäkin tehty. Minulle sana rakkaus merkitsee aitoa tunnetta lähimmäistä kohtaan, välittämistä, huolehtimista, auttamista, hellyyttä. On vain aika ironista, että tämän huomaa vasta silloin, kun on jo menettänyt sellaisen ihmisen, hienon ihmisen, jonka kanssa luuli elävänsä elämänsä loppun asti.
On myös totta, että kaikkien ihmisten kemiat eivät vain toimi, mutta silloinkin olisi vielä mahdollista kurkistaa sinne peiliin.
Onhan se helpompaa varmasti, jos toinen käyttäytyisi eron jälkeen "Vi**umaisesti, mutta kun se rakkaus on niin valtava, ei siihen jää silloin tilaa, eikä sitä tilaa tule vaikka kuinka yrittäisi. On ollut suhteessani alamäkeä, ehkäpä enemmän, kuin tasaista. Rakkautta pitäisi osata hoitaa ja vaalia. Tämän minä olen vasta nyt tajunnut. Omaa tyhmyyttäni olen tehnyt ja tekemätöntä ei saa takaisin, vaikka kuinka haluaisi pyyhkiä sitä pois.
Viha ja rakkaus on veteen piirretty viiva. Vihaa löytyy oiketa sekä väärää. Eikä vihakaan ole pahasta, mutta se miten sitä vihaa käsittelee on suuri ero. Itse en voi kuitenkaan ottaa tämän enempää kantaa tuohon viha asiaan, koska itselläni sydän suorastaan "pakahtuu" rakkaudesta!
Tämä kertomus on mieheltä, joka ei eroa halua. Itse en vain voi paljoakaan asialle tehdä, muuta kuin osoittaa rakkaalle vaimolleni rakkautta ja yrittää parhaani mukaan harkinta-aikana osoittaa, että olen tosissani tapojeni muutoksen kourissa. Asiat olisi pitänyt tehdä jo yhdessä asumisen aikana, mutta olin sokea. En vain jostain syystä aukaissut silmiäni ajoissa. Aika näyttää miten loppujenlopuksi tulee käymään. Käy miten käy, niin rakkaus vaimoani kohtaan ei tule koskaan loppumaan. Nyt, kun olen "viisastunut" vanhaan ei ole palaamista, mutta uudistuneena ihmisenä pystyisin paljon parempaan, kuin olen aikaisemmin toiminut.
Omistan tämän kertomuksen rakkaalle perheelleni!
Kirjoituksesi oli koskettava. Heräsi kysymys, miksi olet eroamassa, jos kerran rakastat vaimoasi noin paljon. Onko vaimosi löytänyt uuden rakkaan? Mitä jos taistelisit avioliittosi puolesta, jos vielä mahdollisuuksia on ja jos todella haluat vielä elää hänen kanssaan?
heti takaisin. Kunhan hän vain huolii. Tänään tuli yksi liikahdus parempaan suuntaan. Elämme asumus erossa tällä hetkellä. Ja minä todella HUUDAN RAKKAANI PERÄÄN, taistelen ja teen parhaani, että pystymme jatkamaan yhdessä. Vaimoni ei ole löytänyt uutta... Mutta elämä koettelee joskus ja tämä on minun elämäni suurin koettelemus. Virheistään saa maksaa kalliin hinnan... Toivon RAKAS VAIMONI, että yhteinen taipaleemme jatkuu entistä ehompana. Tämä ero on kasvattanut ja opettanut minua enemmän, kuin mikään muu. menneitä en saa tekemättömiksi vaikka kuinka haluaisin, mutta niistä olen oppinut kantapään kautta. Minä olen ollut sokea. En ole tajunnut vaalia liittoamme ja lasten kasvatusta....
Rakkaudella ****
Luota itseesi ja varsinkin vaimoosi. En tiedä miksi elätte erillään mutta jos toinen ihminen haluaa olla kanssasi hän valitsee sen. Sinä et pysty tekemään päätöstä hänen puolestaan et edes ehdotusta siitä mitä hänen on tehtävä. Valinta on hänen....Tarvitset itseluottamusta ole hänen ystävä ei vihollinen
Mikä on hyvä ero? Minusta sen voisi määritellä niin, että alun jälkeen eronneet puolisot tulevat toimeen ja kykenevät yhdessä hoitamaan lapsiaan ja heidän asioitaan.
Meillä oli hyvä ero. Totta kai tunteet heitteli laidasta laitaan, kun mies ilmoitti haluavansa erota. Surin, olin epätoivoinen ja jossain vaiheessa tuli vihantunteitakin. Pystyimme kuitenkin puhumaan asioista ja välillä otin etäisyyttä. Hän auttoi myös monissa asioissa kuten muutossa ym. Pikkuhiljaa elämä alkoi asettumaan uomiinsa.
Kun kaikki tunteet käy lävitse voi päästää irti ja jatkaa matkaa. Pahinta oli ensimmäinen vuosi, mutta ei se toinenkaan ollut helppo. Nyt kun neljä vuotta on kulunut, niin asiat ovat kunnossa. Molemmilla uusi suhde ja olemme ystäviä ja lapset hoidetaan yhdessä.
Ehkä tärkein neuvo on, jos on lapsia niin se, että koettaa pitää heidät etusijalla ja muistaa, että molemmat vanhemmat ovat tärkeitä lapselle. Tsemppiä! Kyllä sinä selviät. Niin klisee kuin se onkin, niin aika auttaa ja parantaa.
Ero oli kypsynyt ajatuksissa pitkään. Oli mahdollisuus, muuttuuko tunteet ja ajatukset kun kerron omistani miehelle.
Ei muuttunut mikään. Mies oli todennut melko lailla samaa. Meistä ei ollut enää toistemme kumppaneiksi. Oltiin ehkä ystäviä jollain tasolla. Olihan meillä reilu 20 vuotta yhteistä elämääkin. Hyviä ja huonoja aikoja. Ja kaksi lasta.
Pohdittiin pitkään mm. asumisjärjestelyjä, eri vaihtoehtoja, miten kummallakin on varaa ja mahdollisuuksia ym. Asunnosta päätetiin luopua. Asuttiin siinä kuitenkin melkein vuosi vielä. Ensin lähti mies, jäin pariksi kk.ksi kunnes sain oman uuden asuntoni.
Mies etsi oman asuntonsa. Minä kysyin mieheltä neuvoja, ja veljeltäni kun en asuntokaupoista tiennyt. Asunto myytiin sovussa, rahat ja muu omaisuus jaettiin sovussa tasapuolisesti.
Elämä monella tavalla helpottui. Putosi sellainen taakka mitä oli jonkun vuoden kantanut. Se oli kai syyllisyyden tunnetta kun ei rakastanut, että huijaako molempia puitteiden ylläpidolla.
Emme ole enää juuri yhteyksissä. En kaipaa miestä tai ahdistu häntä nähdessä. Mies on tuttu, ei herätä muita tunteita.
Lapset asuu maailmalla. Käyvät kylässä kun ehtivät. Lpaset ihmetteli eroa. Oli kai se vaikea ymmärtää kun meillä ei ollut riitoja tai sellaisia. Jonkin aikaa kuvittelivat että palataan yhteen mutta ei siitä mitään tulisi. Näin on parempi.
En ollut edes ajatellut miten reagoisin jos mies tapaisi jonkun naisen. Niin kävikin. Tilanne hätkähdytti ja tuntui hetken oudolta mutta ei tullut pistoa sydämeen. Tietenkin jollain mikrotasolla ajatus oli vieras. Ymmärsin kuitenkin heti miehen oikeuden täysipainoiseen elämään minun jälkeeni. Asiaa myöhemmin pohdittuani olin jopa tyytyväinen.
Ei hän yksin pidä vanhuutta ottaa vastaan. Sitä en itsekään haluaisi mutta ei ole tullut vastaan ketään jonka kohdalla joutuisin pohtimaan suhdetta. Se jää nähtäväksi sitten.
Itse olen jätetty mies. Kaikki asiat selvittämättä. Vaimoni ei halua puhua mistään. Pakko ruveta itse hoitamaan asioita. Lapseni menetän, kolme alle kouluikäistä, pakko heistä luopua koska pahaolo kun heidän kanssaan olen ja mietin menneisyytä. Kaikki olisi voinut mennä toisin.
Omassa erossani on auttanut se, että mieheni oli valmis keskustelemaan kanssani ilta illan jälkeen miksi hän kävi vieraissa ja miksi ihastui työkaveriinsa... Koska sain vastauksia, minun oli helpompi käsitellä asumuseroasiaa ja nyt olemmekin ihan hyvissä väleissä, soittelemme joka päivä lapsemme kuulumisia ja istumme yhdessä kahvilla...
Kuinka kauan erostasi on? Sain itse kuulla kaksi kuukautta sitten näistä miehen seikkailuista ja ensimmäiset viikot olivat yhtä helvettiä, vasta nyt alkaa tuntua, että ensimmäinen ajatus herätessä ei ole, että mies on minua pettänyt. Ja jaksan poikaani paremmin.
Tapoja erota on varmaan yhtä monta kuin on parisuhteitakin. Kyllä siihen varmaan vaikuttaa pitkälti ne eroamisen syyt, lapset yms..
Satuin huomaamaan että ylellä alkaa kohta pyörimään parempi ero sarja, jossa näköjään eroa käsitellään lasten kannalta. Ehkäpä sieltä apua?
on sellainen, että se ei jätä rauhaan vaikka järki sanoo aivan jotain muuta, niin omassakin tapauksessa. Paluulle ei ollut mitään mahdollisuuksia ja silti tunne sanoo jotain muuta... sen kanssa on vain opittava elämään ja järkeistettävä asioita niiden omille paikoille ja ennenpitkään kaipuukin asettuu järjen vaatimalle tasolle. Luulisin.
Lähti toisen matkaan. Kymmenen vuotta oltiin ja yks kaunis päivä tämä ilmoitti haluavansa olla yksin.. Toki otti koville ja nopeampaa siitä selviää kun suree kovempaa(siis jätettynä) en ole hetkeäkään vihannut tätä hänen uutta miestä enkä liiemmin ex:ää. Koska toista ihmistä ei voi kukaan omistaa. Kukin täällä vain kerran elää ja tekee mitä tahtoo, nyt kaks vuotta mennyt ja olo ihan ok. Jos pari haluaa lähteä, mielestäni se saa mennä, tosin tämä ex:ä tuntuis olevan vähän niinkun katkera jostakin, mutta kuka tietää mistä? Tais vähän liipata kysymyksestäsi, mutta halusin vaan kertoa tämän, sori!
Mies ilmoitti haluavansa eron. Oli oikein ystävällinen. Ero tehtiin. Ymmärsin aika pian ystävällisyyden olevan huonoa omaatuntoa.
No mutta kuitenkin oli helpompaa kun en ruvennut räyhäämään tai olemaan katkera. Lasten asiat jutellaan edelleen sovinnolla yhdessä ja sovitaan menettelyistä.
Kannattaa säilyttää välit, kuten muihinkin tuttuihin ihmisiin. Suhteen lämpeämiseen ei kannata uskoa kuitenkaan.
usein että mies muuttaisi mielensä ja tulisi takaisin. Satutan vain itseäni enemmän ja enemmän enkä pääse asiassa eteenpäin. Katkeraksi en haluaisi mutta kyllä tämä ottaa koville, olen pettynyt siihen ettei hän edes halua yrittää jatkaa lasten vuoksi, meillä on 2 alle kouluikäistä lasta.Olen miettinyt ja miettinyt mikä helpottaisi oloani ja kerta toisen jälkeen palaan ajtukseen pakenemisesta, ottaisin vaan ja lähtisin pariksi viikoksi pois maisemista, siinähän hoitaisi lapset ja ei tarvitsisi minua nähdä päivittäin kuten nyt(lasten vuoksi).Olen niin täynnä pettymystä ja surua, kunpa tämä kaikki olisi jo ohi. Koskaan en tule yhteenkään mieheen luottamaan saatikka pystymään rakentamaan minkäälaista suhdetta.
vaikka paluuta entiseen ei ole on jonkinlainen kaipuu olemassa... ainakin haikeus mennyttä kohtaan, vaikka se kuinka tulikin eksän puolesta vesitettyä niin silti... ihmisen mieli vain on sellainen, että vaatii aikansa asettua uuteen ajatukseen ja olotilaan.
Miehenä tähän on pakko vastata. Itse olen ollut eron jälkeen paljon exän kanssa tekemisissä. Johtuen tietenkin kahdesta lapsesta. Olemme hyviä ystäviä nykyään. Avioliitossa vain tappelimme ja oli ahdistavaa/masentavaa olla koko ajan riidoissa. Mutta vanhaan en halua palata eikä exänikään joten jos homma toimii eron jälkeen niin miksi siitä pitää tehdä numero? :D
Kumpikin on auttanut rahallisesti toisiaan jos on ollut tiukkaa ja molemmilla on halu uuteen suhteeseen jonkun toisen kanssa, mutta ei ole vain sopivia löytynyt. Kumpikaan ei ainakaan myönnä tuntevansa mustasukkaisuutta ja toivoo että löytyisi se oikea ja elämä jatkuisi. Kylläpä on taas sekavaa tekstiä. No pointti oli että eron jälkeen on hienoa jos pystyy olemaan ystäviä. Se olisi kauheata jos vain tuntisi vihaa toista kohtaan. Se syö elävältä...