En oikein tiedä, miten kertoisin vaimolleni, että koen oloni aika masentuneeksi.
Asialla ei ole mitään tekemistä hänen kanssaan, mikään hänessä tai suhteessamme ei tietääkseni minua masenna. Sairastuin masennukseen taannoin vuosia sitten ennenkuin olimme tavanneet ja silloin lääkehoito ja intensiivinen terapia pelastivat minut. Nyt on alkanut taas hiipiä niitä ajatuksia mieleen, enkä taas haluaisi joutua samaan jamaan kuin viimeksi.
Tiedän, että vaimoni olisi varmaan ymmärtäväinen, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Ja viimeksi kun sairastuin niin se raja taatusti ylittyi lähimpien ihmisteni kohdalla. Heille oli todella tuskallista nähdä kärsimystäni, joka ei edes johtunut mistään erityisestä syystä.
Kaipaan ehkä sellaisten ihmisten kommentteja, joilla on kokemusta siitä, kun puoliso on masentunut tai itse on. Ja nimenomaan sairaanloisesti masentunut.
Vaimoni on ihana ihminen ja haluisin pitää hänet onnellisena, mutta se ei kyllä onnistu jos sairastun jälleen. Yritän toki päästä eroon näistä tunteista, mutta kokemus on opettanut, ettei välttämättä itse siihen pysty.
Neuvoja kaivataan.
Asialla ei ole mitään tekemistä hänen kanssaan, mikään hänessä tai suhteessamme ei tietääkseni minua masenna. Sairastuin masennukseen taannoin vuosia sitten ennenkuin olimme tavanneet ja silloin lääkehoito ja intensiivinen terapia pelastivat minut. Nyt on alkanut taas hiipiä niitä ajatuksia mieleen, enkä taas haluaisi joutua samaan jamaan kuin viimeksi.
Tiedän, että vaimoni olisi varmaan ymmärtäväinen, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Ja viimeksi kun sairastuin niin se raja taatusti ylittyi lähimpien ihmisteni kohdalla. Heille oli todella tuskallista nähdä kärsimystäni, joka ei edes johtunut mistään erityisestä syystä.
Kaipaan ehkä sellaisten ihmisten kommentteja, joilla on kokemusta siitä, kun puoliso on masentunut tai itse on. Ja nimenomaan sairaanloisesti masentunut.
Vaimoni on ihana ihminen ja haluisin pitää hänet onnellisena, mutta se ei kyllä onnistu jos sairastun jälleen. Yritän toki päästä eroon näistä tunteista, mutta kokemus on opettanut, ettei välttämättä itse siihen pysty.
Neuvoja kaivataan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Omakohtaisena neuvona sanoisin , että otappa "härkää sarvista" ja aloita keskustelu vaimosi kanssa. Uskoisin hänen olevan se ainut ja paras terapian luoja sinulle tässä kuvaamassasi tilanteessa. Itse sairastuin vakavasti syöpään viimevuonna ja oma rakas vaimoni toimi mitä parhaimpana psykologina ja terapeuttina minulle.
Sinun kannattaa avautua vaimollesi mahdollisiman pian koska hän kyllä huomaa hyvinkin pian asian oikean laidan olemuksestasi, käytöksestäsi tai mielialoistasi. Akat on perhanan näppäriä siinä,ja silloin kun näin käy olet jo myöhässä ja silloin tarvitaan jo ammattilaisen apua.
Reilu avautuminen auttaa teitä molempia ja varmasti lujittaa entistä enemmän liittoanne. Se myös auttaa vaimoasi ymmärtämään sinua kulloinkin eteen tulevissa tilanteissa.
Kokemuksella voi sanoa,että tottakai kerrot vaimollesi missä mennään.Mutta masennus, vaikea depressio, on erittäin rankkaa läheisille. Ja jos kumppanisi ei ole itse koskaan ollut masentunut, hän ei pysty täysin ymmärtämään sinua, vaikka haluaísikin. Jokainen ihminen meistä on kokenut alakulon, arkikielessä käytetään sanaa masentunut, mutta se ei todellakaan ole lähellekkään depressiota.
Nyt yritä saada itsesi lääkäriin ja sitä kautta terapiaan. Mahdollisesti sinua hoidetaan myös lääkkeillä...ja toivon mukaan ne auttavat sinua. Läheiset eivät pysty kuitenkaan kamalasti ottamaan vastaan niitä tuntemuksia, joita sinulla on. Ja helpompi se on ammattiauttajalle puhua. Se jaksaa kuunnella vaikka puhuisit samaa asiaa joka kerta. Ja ammattiauttaja osaa myös esittää "oikeita" kysymyksiä..eli pääsee asian ytimeen.
Hoida itseäsi.
Itse olen ollut masentunut teini-iästä asti.
Silloin lääkärit vähättelivät vedoten ikääni, jolloin "kuuluu olla itsensä kanssa sekaisin", mutta vuosien mittaan masennus on vain pahentunut, nyt olen jo 25v.
Hyvää hoitoa ei ole löytynyt, lääkkeet eivät auta.
Kun tapasin mieheni, kerroin jo alussa hänelle sairaudestani. Ajattelin etten sovi parisuhteeseen ollenkaan sairauteni takia ja että minun tulee olla yksin.
Avoimella keskustelulla asiat ovat kuitenkin menneet ihmeen hyvin!
Tärkeintä on informoida toista osapuolta, kertoa minkälaisesta sairaudesta on kyse ja esimerkiksi että kun on pahin vaihe, on parasta kun saa olla yksin. Toisen ei siis tarvitse menettää yöuniaan miettien minkä takia se haluaa olla itsekseen; onko sillä joku toinen..?
keskustelkaa niistä syistä ja käykää pois päiväjärjestyksestä. Muiden virikkeiden hankkiminen poistaa masennusta, antaa muuta ajattelemisen aihetta.
Usein, kuten tuossa allakin, joku sanoi että puoliso ei voi ymmärtää miltä masentuneesta tuntuu. Olen eri mieltä - eihän olisi hyvä että hän ymmärtäisi niin että masentuisi itsekin. Tärkeintä on saada tukea ja päästä eroon häiristevästä masennuksesta löytämällä ja käsittelemällä sen syyt.
keskustelkaa niistä syistä ja käykää pois päiväjärjestyksestä. Muiden virikkeiden hankkiminen poistaa masennusta, antaa muuta ajattelemisen aihetta.
Usein, kuten tuossa allakin, joku sanoi että puoliso ei voi ymmärtää miltä masentuneesta tuntuu. Olen eri mieltä - eihän olisi hyvä että hän ymmärtäisi niin että masentuisi itsekin. Tärkeintä on saada tukea ja päästä eroon häiristevästä masennuksesta löytämällä ja käsittelemällä sen syyt.