On enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että ihmiset lihovat parisuhteessa. Kummasti alkaa miehellä kaljamaha kasvaa ja naisella jenkkakahvat ja makkarat hyllyä, kun vakisuhteeseen on päästy. Kohta ollaan tilanteessa, että kumpikaan ei enää viehätä toista fyysisesti (yleisesti nähdään vika vain toisessa) ja ongelmia on edessä. Onko itsestään huolehtiminen vain sinkkuuden tuoma pakko, josta luistetaan heti, kun mahdollista on saatu ukko/akka iskettyä?
Mikseivät ihmiset huolehdi itsestään enää parisuhteessa? Kyllä sen partnerin on silloinkin miellytettävä myös ulkoisesti. Sitäpaitsi itsensä kunnossa pitämisestä tulee parempi olo ja mieli itselleenkin.
Mikseivät ihmiset huolehdi itsestään enää parisuhteessa? Kyllä sen partnerin on silloinkin miellytettävä myös ulkoisesti. Sitäpaitsi itsensä kunnossa pitämisestä tulee parempi olo ja mieli itselleenkin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Puhut asiaa!! En osaa vastata kysymyksiisi,sillä olen tyhmä.
Mä en ainakaan ole plösähtänyt. Ollaan seurusteltu neljä vuotta. Ei tee edes mieli plösähtää kun ukko kehuu kauniiksi ja hyväpeppuiseksi ja upearintaiseksi lähes päivittäin. Se on enemmänkin huolissaan, kun olen alkanut hiukan kuntoilla ja laihduttaa. Olen viisi kiloa laihduttanut (vaikka lihava en ole ollutkaan). Olo on kevyt ja hyvä. Ei ukkoni ainakaan sellaista naista katsoisi jonka kanssa ei silloin tällöin voisi käydä hampurilaisella tai pizzalla. Se ei tykkää ylipainoisista, muttei myöskään tikkulaihoista. Istutaan joskus kotona, katotaan leffoja ja mätetään sipsejä ja kokista ja karkkia. Me pidetään mässäilypäiviä, eikä kumpikaan ole plösähtänyt. Eikä sitä haittaisi jos vähän tulisi lihaa luiden päälle...
Mä tiedän paljon niitä jotka lihoo ja valittaa kun ukko kattelee muita. Miksi ne lihoo? Onko niillä ittellä muka hyvä olla kun ukko ei oo enää kiinnostunu seksimielessä? Yleensä ne on naisia joista tulee ankaria ihravuoria...mikä niiden ruokahalua nostattaa ja liikkumisen lopettaa? Tosi ihmeellistä. Ei itseensä voi enää pitää haluttavana naisena, jos on kymmeniä kiloja ylipainoa, ei laittaudu koskaan nätiksi tai mitään.. Mä kumtoilen ja haluan näyttää tasapainoiselta, en ainoastaan mieheni takia, vaan myös itseni! Kyllä mun mielesät on ainakin kivaa, jos saan kehuja tai katseita muiltakin kuin omalta mieheltä! Sitä tuntee itsensä naiseksi ja yhä haluttavaksi vaikka olisikin parisuhteessa. Flirttailu piritää omaakin mieltä.
Lihavat naiset ja miehet painonvartijoihin...miellyttäkään elämänkumppaneitanne myös ulkoisesti! Ei se oikeasti ole vain se sisäinen kauneus...se on sanonta, jonka rumat ihmiset on keksineet.
Anteeksi mutta tämä on mun mielipide.
on. Olen nainen, joka on koko nuoruuden ollut aina alipainoinen eli laiha. Aina olen saanut syödä painosta välittämättä, eli en ole edes saanut itseäni lihomaan. Mutta mitä kävikään sen jälkeen kun täytin 23v... Niinpä. Siis en (nyt 28v)edelleenkään ole lihava (55kg/172cm), MUTTA selluliittiä ja pientä kumpumasua alkoi kertyä ennenkuin itse oikein huomasinkaan. Onneksi olemme molemmat suorapuheisia ja mieheni alkoi kevään aikana puhua minulle, että muisteleppas itseäsi pari vuotta sitten jne. Menin oikein peilin eteen itseäni ilman vaatteita tarkkailemaan ja järkytys oli hyvän valon ansiosta suuri. Minun tapauksessa vain luotin siihen, että kun en ole koskaan saanut liikakiloja niin miten niitä nyt yhtäkkiä tulisi.
Meillä siinä tarvittiin vaan pientä 'herättelyä'. En tarkoita että kaikkien on oltavakaan laihoja, mutta itseäni alkoi ärsyttämään niin paljon se, että housut kiristää vyötäröstä, etten periaattesta osta uusia ennenkuin mahdun sujuvasti vanhoihin. Vanheneminen ei nimittäin ole mikään syy lihomiselle!!!
1. Pidemmän parisuhteen aikana ihmiset ovat todennäköisesti jo siinä iässä että he eivät enää kasva pituutta, ja kun he vanhasta muistista syövät yhtä paljon kuin teininä, kertyy kiloja. (Useimmiten tämä vaihe koittaa joskus 25-vuotiaana viimeistään.)
2. Mies saattaa demonstroida rakkauttaan syöttämällä naista herkuin.
3. Nainen turhautuu elämässään syystä tahi toisesta ja alkaa napostella. Esim. nykyään muodikas jatkuva töissä oleminen "vaatii" raskaat huvitukset vastapainokseen.
Ja näin päin pois. Itselläni on ollut ongelmana se, että mies joka on raskaan ruumiillisen työn tekijä ostaa itselleen kaikenlaista hyvää, ja kun ei jaksakaan tai viitsi syödä kaikkea, työntää ne minulle. Viikonlopun jälkeen onkin sitten paras syödä vaan kaurapuuroa.
(Itse olen onnistunut mahtumaan samaan kokoon eli 38/M nuoresta asti, nyt olen jo yli 30-v. Ei se siis mahdotonta ole pysyä jotenkuten kondiksessa!)
Tuo kolmas vaihtoehto pätee ainakin meillä.
Koska parisuhteemme ei koskaan ole ollut kauhean loistava, aloimme kai molemmat tukahduttaa pahaa oloamme ruokaan, siis sekä mieheni että minä ollaan rajusti lihottu..
Vaikea sanoa tarkkaa syytä, mutta yksin asuessa vaan oli niin helppoa kun sai itse päättää jääkaapin sisällön.
Nyt se menee vähän niin että jos päätänkin pitää tiukkaa linjaa, mies tuo jääkaappiin jotain hyvää ja minuakin alkaa himottamaan.
Se on ihmiselle luonnollinen sosiaalinen reaktio että toisen mussutus saa myös toisessa "nälän" aikaan, samalla tavalla kuin toisen nauru pistää itsekin naurattamaan vaikkei edes tiedä miksi hän nauraa, tai itkee, miten vaan..
Kun olin yksin, jätin halutessani vain yksinkertaisesti ostamatta herkkuja; poissa silmistä poissa mielestä.
Mutta jos tietää että kaapissa on herkkuja, ei niitä vain saa pois mielestä muuten kuin syömällä.
Olen aivan varma etten olisi nyt lihava, jos asuisin edelleen yksin.
Kärsin lihavuudestani todella, sillä ennen olin kulmakunnan kauneimmaksi tituleerattu typsy, jota joku koko ajan kosiskeli.
Nyt miehet eivät edes huomaa minua, yhtäkkiä olen kuin ilmaa vain, kuin en olisi nainen ollenkaan.
Sanomattakin on selvää ettei minua jaksa sänkyhommatkaan kiinnostaa..
Mutta minkäs teet?
Niin kauan kuin asutaan yhdessä en takuulla saa itseäni laihtumaan yhtään mihinkään.
Älkää käsittäkö väärin, en syyllistä miehiä, mutta tutkimustenkin mukaan yhteenmuutto lihottaa ja sinkut taasen pysyvät hoikempina. Näin se vaan menee!
laiskistuminen on syy... kerran naimisissa olleena ja jokusessa pidemmässä suhteessa sen jälkeen... ja tätä nykyä jos niin pääsee käymään, että "plösähtää" taikka ei sitä, vaan muuten muuttuu ns. harmaavarpuseksi, on miehen vaihto viikot edessä... syy: kumppani ei kiinnosta, tai kumppani itse ei tee mitään suhteen eteen ja saa olon sen verran paskamaiseksi ettei enää kiinnosta minkänäköisenä ulos lähtee... eli: kyllä suhteen on kestettävä myöskin ne päivät että ollaan "pöllähtäneitä" ja enemmänkin kuin suoraan kauhuleffasta.. mutta jos siitä tulee jatkuva olotila, se kertonee jotain.. hyvä pointti tuo juttusi, sillä se pitää hyvin paikkansa : ) esimerkki: erottuani painoni putosi muutaman kuukauden sisällä viitisentoista kiloa (eikä tosiaankaan suremalla) eikä ole takaisin tullut... olisiko näin, että sitä liikkuu/touhuaa enemmän sinkkuna ollessaan?
...on usein tyhjä tai ainakin tyhjempi kuin parisuhteessa asuvan jääkaappi ja sinne ostetaan vain, mitä juuri sillä hetkellä mieli tekee. Sinkku laittaa ruokaa/syö nälkäisenä, parisuhteessa joskus vaikka vaan seuran vuoksi vaikkei niin nälkä olisikaan.
tai sen puute mielestäni littyy läheisesti aiheeseen. Tai ei ainakaan ymmärretä sitä, että kun on parisuhteeseen alettu, pitäisi myös kantaa vastuuta siitä.
Omassa liitossani (17 v) huomasin jo aika pian, että vaimoni ei ota juurikaan vastuuta suhteemme hyvänä pysymisestä. Tuntui, että kun hän on kerran hyvän ukon saanut, niin ei enään ole mitään väliä. Hyvä suhde oli hänelle kuin itsestäänselvyys. Ja perso makealle kun on niin se plösähtäminen tapahtui nopeasti. Itse sen sijaan olen edelleen aivan samoissa mitoissa.
Ihminen on eläin siinä missä muutkin, ja varsinkin siinä mikä tulee vietteihin ja niiden tyydyttämiseen ja seuraamiseen. Parisuhde on periaatteessa luonnonvastaista, eläinten pariutuminenhan perustuu vain viettien seuraamisen takaamaan suvun jatkamiseen.(Paitsi joutsenet, jotka ovat uskollisia kumppanilleen). Seksuaalinen tarve tulee tyydytettyä ja suku jatkuu. Koska ihminen on kuitenkin älyllinen ja kommunikaatioon ja ajatusten vaihtoon kykenevä, on se kykenevä myös järki- sekä tunneperäiseen sitoutumiseen toiseen lajitoveriinsa. (Tosin useimmat eivät silti, puuttuuko järki vai tunne :)) Lasten kasvattamisen kannalta ihanteellisin parisuhteen muoto on normaali ydinperhe, jossa vanhemmat elävät yhdessä, koska ihmisistä tulisi kuitenkin kasvaa itsenäiseen, toiset huomioon ottavaan maailmaan kasvavia älyllisiä aikuisia.
Noh, miksi ihmiset plösähtävät? Luonto käynnistää naisella luonnollisen hormonaalisen toiminnan kun suvunjatkamiseen sopiva uros ilmaantuu pysyvästi lähistölle. Normaalin naisen elimistö alkaa ainakinn jossain määrin valmistautumaan siihen, että lapsen saantiin mahdollistavat olosuhteet täyttyisivät, ja että naisen elimistö olisi mahdollisimman hyvä kasvuympäristö tulevalle lapselle. Ravinnerikas ruoka (rasvat) maistuvat ja kuten monet ovat sanoneet ruokahalu todellakin kasvaa, koska elimistö luulee tuhansien vuosien takaisen dna.han kirjoitetun perimätiedon mukaan valmistautuvansa suvunjatkamiseen.
Äly kuitenkin varmistaa nyky-yhtesikunnassa sen että räikeimmät ylilyönnit lihomisessa on helppo välttää. Miesten aineenvaihduntahan tunnetusti kestää kilon karkkia päivässä ja suklaata-sipsiä mielin määrin mässytykset toisin kuin naisilla. Miehet kun ovat perheen "saalistajia", mies jonka rasvakerros kasvoi niin suureksi että se alkoi haitata metsästystä ei saanut elätettyä perhettään kun saalistaminen hankaloitui.
Ihmisen pituuskasvu alkaa olla valmis tuossa parinkympin kieppeillä ja kaikki ylimääräinen energia menee sinne minne menee, eli miehillä yleensä vatsaan ja naisilla peppuun ja reisiin. Että jos ruoan ahmiminen jatkuu samanlaisena kuin teininä, alkaa taatusti leviämään. Eikä siinä mitään, jos se osapuolille sopii.
..olen samaa mieltä ja samaa asiaa ihmetellyt itsekin, miksei vakituisessa suhteessa enää viitsitä pitää huolta itsestään, etenkään ulkoisesti? Ei se toinen ole mikään itsestäänselvyys silloinkaan, vaikka oltaisi naimisissa! Sitäpaitsi on toisen hyvinvoinnin huomioonottamista, että pitää itsensä edes joten kuten inhimillisen ja siistin näköisenä. Ja onhan siinä itselläänkin parempi olo. =)
Mummoni sanoi mulle viisaasti : "Ei se miehen silmä mikään oksanreikä ole..ja muista aina vähintäänkin kammata tukkasi kun tapaat miehesi" tms. Viisasta puhetta!
Eli yritetäänpä ottaa kumppanimme huomioon ihan joka tilanteessa! =)
Itsekin olin plösähtämässä jo vaudilla kunnes tajusin asian ja ryhdyin vastapuuhiin. Nyt alkaa olla taas rasva tiessään ja kroppa kunnossa ja sellaisena tulee pysymänkin, jos se vain minusta kiinni on. Ja ai hitsi, että on hyvä olo ja mieli. Ihan hauska oli vetää jalkaan kaapin pohjalta farkut, jotka eivät olleet mahtuneet jalkaan vuosikausiin.
Tunnen eräänkin naisen, joka ennen suhteensa vakinaistumista oli todella kaunis ja upeakroppainen. No nyt hän on yhtä leveä kuin on pitkäkin ja mies haikailee hoikempien perään.