Mies kaverina....

en menisi kertomaan etenkään jos sun mies on mustasukkainen.
Itse en ole järin mustasukkainen mut jos mun muija ilmoittais et se hengailee jonkun jätkän kanssa ni kyllähän se mietityttäisi. Ei siinä sinäänsä mitään vaikka näin oliski. Mut jokaisessa suhteessahan on aina ne huonotkin ajat. Tällöin riidan sattuessa ne kaverit yleensä nousee esiin ja tilanteet kärjistyy suhteettomasti.

Mut varjo puoli on siinä et jos jätät kertomatta ja ukkos saa muualta tietää niin siinä sitä sit ollaankin.

Nää on aina vähän kaks piippuisia asioita.

Se on kuule ainakin mun miehen kohalla sellanen asia, että sillä itsellä on ollut nainen kaverina jo ennen ku tavattiin ja on kuulemma oikein niinku paras kaveri vielä. On sillä muitakin naispuolisia kavereita ja ovat poikien ja tyttöjen kanssa kaikki joskus kaveriporukalla ryyppäämässä. Joskus alussa kun oltiin tavattu, mulla oli aina silloin tällöin mustasukkaisia tunteita tätä sen "parasta kaveria" kohtaan. Kun joskus kyselin asiasta, niin ukkonihan otti aina kyselyni sairaalloisina epäilyinä ja suuttui ja toitotti oikein vielä kuinka hyviä ystäviä he tämän tytön kanssa ovatkaan, eikä se tule koskaan kaverisuhdettaan mun takia lopettamaan. Se oikein aina raivosi jos uskalsinkaan jotain sanoa...siis todella karua käytöstä mielestäni... En osannut silloin suhtautua asiaan, koska en koskaan ollut seurustellut miehen kanssa, jolla olisi naisia kaverina. No enää en jaksa kysyä mitään tai välittää, tehköön kuten tykkää, jos sille tulee siitä hyvä mieli. On se siellä ennen viettänyt aika paljon aikaa ja oli naisen luona yötäkin ja vietti monta päivää, kun olin matkoilla. Se itse kertoi, mutta ei niiden välillä kuulemma ole koskaan ollut kaveruutta kummempaa. Eniten tilanteessa ärsyttää se, kun tiedän, että tämä nainen on ollut ja on varmaan yhä kiinnostunut mun mieheståä. Tulee sille aina valittamaan myttyyn mennyttä suhdettaan, tai voi voi kun sen mies lyö sitä ja kaikkea sellaista. Ärsyttää kun tiedän sen vain kerjäävän mieheni huomiota. Nyt se oli saanut sen jo baarissa hitaille kanssaan...muuten ei haittaisi, mutta kun tiedän että se haluaisi mieheni omakseen. Se on sille itse kerran sanonut, että seurustelee vain sen takia miesten kanssa, että saisi minun mieheni mustasukkaiseksi ja kaikkea.. Mieheni ei tietenkään muista tällaista, eikä usko naisen olevan häneen ihastunut. Ei halua kuunnella minuakaan ja syytöksiäni, koska kuulemma yritän mustamaalata hänen ystäväänsä. Miehet ovat omituisia... No joo, päästäänkin siitä asiaan, että odotas vain kun menin itse viime syksynä kouluun ja mulle tuli myös miespuolisia tuttuja. Sit mä käyn niiden ja tyttökavereiden kanssa baarissa. Se on mustasukkainen. Ei se huuda eikä mitään sellaista, mutta on sellainen mököttäjä ja epäilee, että heti kun sillä silmä välttää, mä isken kynteni baarissa johonkin kavereistani. Siis miehillä on niin kieroutunu mieli, että ne saa itse pitää tyttöjä kavereina, mutta odotas kun sulla itselläsi on, niin johan epäillään. Eihän siinäkään ole hänen mielestään mitään pahaa,m että hän on mustasukkainen, kun on kuulemma vain niin rakastunut minuun, ettei halua minua kenellekään menettää. En mä siis ole lähdössä mun kaveripoikien matkaan yhtään minnekään, kun ne on vaan kavereita...siis...
Ja heti kun mä osoitan hiukankaan mustasukkaisuutta, olen kamala ihminen, epäilijä ja luottamaton. Matkalle lähtiessänikin se pelkää, että mä löydän jonkun toisen. En sitten tiedä luuleeko se, että mä suutelen ja nain kaikkia tuntemattomia kakslahkeisia jotka näen. Ei sekään tunnu itsestä kivalta.
Pidä vaan kaveristasi kiinni! Jos miehesi ei ymmäsrrä, hän on moukka. Ja jos ei ymmärrä, niin anna olla ymmärtämättä, mitä sitten? Ei se saa sun elämää hidastaa. Sitä paitsi, miehet on kivoja kavereita! Erilaisia kuin naiset!

En ymmärrä mikä ihmisiä vaivaa, kun tästä maailmasta tuntuu hävinneen kokonaan sellainen asia kuin: avoimmuus ja sitä kautta rehellisyys!!
Itselläni opiskelukavereista vähintään puolet on miespuolisia. En missään vaiheessa ole ruvennut suodattamaan juttuja tai vaihtamaan Kallen nimeä Katjaksi.
Mieheni saattoi kysyä joidenkin kohdalla aluksi, että löytyykö multa tunteita sinne suuntaan, mutta sen enempää ei asiasta ole erityisemmin juteltu. Se ei ole ongelma kummallekaan, kun tiedämme mistä on kysymys. Avoimmuudessa on se hyvä puoli, ettei silloin jää mitään hämäränpeittoon eikä tarvitse ruveta vainoharhaiseksi, joka asian suhteen.

Joten... Mielestäni ei ole mitään syytä minkätakia et voisi kertoa asioista poikaystävällesi. Ei kukaan "normaali" voi asiasta niin suurta numeroa tehdä, kun käymäsi koulu ei kuitenkaan taida olla mikään tyttölyseo. Valehtelu ei kannata koskaan. Varsinkaan parisuhteessa. Se tie ei johda kovin pitkälle.

Mies kaverina voi sinulle olla ihan kaverina, mutta entäs sille miehelle... saattaa olla kuules ihan muuta, ei vaan uskalla kertoo sulle. Olen kyllä sitä mieltä, että mies nainen kaverisuhteet eivät voi toimia vain kaveripohjalla. Mies ainakin haluaa aina jotain muuta. Ja avoimuudesta senverran, että kyllä sille puolisolle pitäisi kertoa aivan kaikki asiat. Jostain se kuitenkin kuulee ja se on paljon pahempi asia. Ja miksi sinulla pitää olla "poikaystävä" jos sinulla on poikaystävä. Itse olen ainakin jätin kaikki tälläiset kaveruudet, kun löysin nykyisen vaimoni, on paljon helpompaa molemmille.