Onko kohtalotovereita?
Tuntuu kuin aina löisin päätäni seinään miessuhteiden kanssa. Ex kävi väkivaltaiseksi, suhde oli kuin pahimmasta saippuasarjasta kaikkine käänteineen. Nykyisen kanssa jatkuvaa riitaa kun mies määrää kaikista isoista asioista, juo liikaa eikä ota toiveitani juurikaan huomioon. Olenko ikuinen alistuja vaikka taistelen vastaan koko ajan! Rakastan rakastan, älkää sitä kysykö mutta pitääkö naisen luopua kaikista haaveistansa ja alistua vain miehen vallan alle???!!
Tuntuu kuin aina löisin päätäni seinään miessuhteiden kanssa. Ex kävi väkivaltaiseksi, suhde oli kuin pahimmasta saippuasarjasta kaikkine käänteineen. Nykyisen kanssa jatkuvaa riitaa kun mies määrää kaikista isoista asioista, juo liikaa eikä ota toiveitani juurikaan huomioon. Olenko ikuinen alistuja vaikka taistelen vastaan koko ajan! Rakastan rakastan, älkää sitä kysykö mutta pitääkö naisen luopua kaikista haaveistansa ja alistua vain miehen vallan alle???!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos kaikki suhteesi ovat olleet väkivaltaisia, henkisesti sekä/tai fyysisesti, niin olisi hyvä kääntää katse peiliin vähäksi aikaa. Siis sen jälkeen kun olet ensin lähtenyt tuosta alistavasta suhteesta, vaikka miestäsi kuinka paljon tahansa rakastaisitkin.
En kuitenkaan syytä sinua, vaikka kehotan katsomaan peiliin. Keittiöpsykologisointia; oliko tai isä- tai äitisuhteesi jollain tavalla alistava? Oliko/onko vanhemmillasi väkivaltainen suhde? Joskus tuttu tuntuu niin turvalliselta, että siihen ihastuu ja tarttuu, vaikka saisikin köniinsä.
Ei missään tapauksessa ole normaalia, että toinen on suhteessa noin hirveä. Henkiselle tai fyysiselle väkivallalle ei ole muuta syytä kuin tekijä itse. Sitten on kaltaisiasi uhreja, jotka syystä tai toisesta tilanteessa suostuvat olemaan. Vaikka sanotkin, että taistelet vastaan, niin tälläkin hetkellä olet alistavassa suhteessa.
Millaisissa tilanteissa olet miehet tavannut? Eikö silloin heti ollut merkkejä tulevasta? Kuinka pitkään katsoit edellistä väkivaltaista miestä? Kuinka pitkään taistelit? Ei suhteessa pitäisi jatkuvasti joutua taistelemaan.
Jos rakastat ihmistä, joka tekee sinulle pahaa, rakastatko itseäsi? Nämä ovat niin vaikeita ja isoja kysymyksiä, että saatat tarvita ammattilaisen apua niiden setvimisessä.
Hyvää on, että sinulta löytyy taistelutahtoa ja näet, että jokin mättää, kun miesystävä toisensa perään on sinua kohtaan kauhea. Älä vaivu itsesyytöksiin, vaan ota elämästäsi kiinni ja puolusta sitä pidemmälläkin tähtäimellä.
Voimia ja kaikkea hyvää sinulle!
tulipa kamala olo. Ihan kuin tässä olis kaikki pielessä. Nykyinen mieheni ei siis ole väkivaltainen, juo kyllä liikaa ja päätti sen ettemme tee lasta, hän tekee hirveästi töitä eikä ole aikaa minulle jne... nämä ovat nyt ne isot asiat joihin en voi paljon vaikuttaa. Omat lapseni asuvat välillä isällään jolloin olen tosi yksinäinen. Väkivallan takia en uskaltanut lähteä vaatimaan heitä aikanaan kokonaan itselleni.
Mutta...olet oikeassa siinä keittiöfilosofiassasi, äitini on aina ollut erittäin dominoiva, olin yli 35v kun sain hänestä yliotteen eikä hän hallinnut monia elämäni osa-alueita (miten lapset kasvatetaan, miten "miestä pitää käsitellä" jne...miehiähän pitää nimittäin ymmärtää vaikka ovat vaikkapa väkivaltaisia!).
Äitisuhde on ollut ongelmallinen ja mielestäni tämä on kyllä yksi syy. Molemmat pitkäaikaiset liittoni ovat perustuneet siihen että mies määrää enemmän kuin siedän. Ja minähän en siedä. Ja kun suutun siitä on oksat pois;)Huh huh!!
Niin vielä että tapasin ex-mieheni aivan liian nuorena, en tiennyt mitä haluan elämältä, en ollut vielä kasvanut itse. Kun olin naimisissa tajusin miten erilaisia luonteita olemme ja haluamme elämältä niin eri asioita. Nykyistä liittoani on kestänyt 5 vuotta. Melkein koko aika ollaan tapeltu näistä em.asioista. Tänään mieheni kyllä yrittää sovitella ja ehkä syntyy keskustelua suhdetta hiertävistä asioita. Hän toi jopa kukkia:=)
Hei taas. En halunnut masentaa lisää ja olla liian jyrkkä. Näissä lyhyissä kirjoituksissa tulee helposti väärinkäsityksiä, puolin ja toisin. Mutta täytyy myöntää, että ensimmäinen viestisi herätti minussa suuren sympatian sinua kohtaan ja se taas aiheutti pelon, että elät jatkuvasti "karmeissa" oloissa.
Nykyinen miehesi kuulostaa kahden jälkimmäisen viestisi perusteella jo paljon paremmalta (en ollut käsittänyt, että hän olisi väkivaltainen fyysisesti, mutta kylläkin henkisesti).
Hyvä, että keskusteluyhteyttä ja rakkautta löytyy. Edelleen voimia ja myös tervettä itserakkautta sinulle. Rakkaudella ja hyvällä tahdolla voi siirtää vuoria!