Miten te petetyksi tulleet mutta suhteeseen jääneet ihmiset olette selvinneet siitä että puoliso petti.
Opitteko antamaan anteeksi loppujen lopuksi niin hyvin ettei ajatus tapahtuneesta saa enää sydäntä tykyttämään tai karvoja nousemaan pystyyn. Kuinka moni oikeasti on "sujut" asian kanssa. Miten onnistuitte siinä jos onnistuitte. Kertokaa kokemuksia ja neuvoja. Tarvitsen teiltä nyt apua.. KIITOS!
Opitteko antamaan anteeksi loppujen lopuksi niin hyvin ettei ajatus tapahtuneesta saa enää sydäntä tykyttämään tai karvoja nousemaan pystyyn. Kuinka moni oikeasti on "sujut" asian kanssa. Miten onnistuitte siinä jos onnistuitte. Kertokaa kokemuksia ja neuvoja. Tarvitsen teiltä nyt apua.. KIITOS!
Vastaukset 16
Vanhimmat
puoli vuotta. Joten ajan kanssa. Sinun ei pidä puhua asiasta koko aikaa, vaan puoli tuntia päivässä. Eikä sängyssä piinata yöllä miestä asialla. Ja miehen pitää sen puoli tuntia kuunnella sinua ja yrittää tyynnytellä.
pääasiallisesti oma mieheni on harrastanut irtoseksiä eikä pitänyt yllä suhdetta joten se on helppo päästä yli, ajattelemalla et ne oli vain pilluja mieheni tiellä so what? mua se kuitenki rakastaa. Luottamus katos, mutta monet kerrat oon saanu todisteita ettei mies enää tee sellaista niin kai se ei sit tee.
Vaimolla oli 3 kk sivusuhde ja samassa paljastui, että kerta ei ollut ensimmäinen, eli on pettänyt minua kahdesti. Yhdessä ollaan oltu yli 10 vuotta, on lapsia ja talovelkaa jne.
Eli on ollut pakko löytää keinot selviämiselle, koska en missään nimessä haluaisi erota. Haluaisin ymmärtää vaimoni tekemiä valintoja ja sitä miksi hän ei miettinyt mahdollisia riskejä pettäessään minua ja valehdellessaan koko perheelle siitä missä menee ja mitä tekee.
Vaikeinta asiassa on yrittää hyväksyä tapahtunut. Et saa sitä kuitenkaan pois mielestä ikinä. Se tulee vaivaamaan hautaan saakka. Uuden kumppaninkin kanssa tulisi varmasti mieleen, että edellinen kumppani oli uskoton. Täytyy siis keksiä keinot asian kanssa elämiselle. Hieman sama kuin jos halvaantuisi ja joutuisi pyörätuoliin. Sitä voi surkutella ja katkeroitua tai sitten voi yrittää elää asian kanssa, kun ei muuta voi.
Toinen vaikea asia on yrittää rakastaa ihmistä, jota välillä halveksii ja vihaa, hänen tekemien väärien valintojen vuoksi. Vihan kanssa olisi tultava toimeen niin, että jokaisesta omasta pahasta olosta ei syyttäisi pettäjää. Tähän me petetyt usein sorrumme. Muistuttelemme asiasta ja mässäilemme sillä, kun itsellä on paha olla.
Mutta noiden edellisten kanssa selviää ajan kanssa ihan hyvin. Ehdottomasti vaikeinta on selvitä siitä arvokriisistä, jonka uskottomuus aiheuttaa. Sitä alkaa kyseenalaistamaan onko esim. perhe, vihkivala, uskollisuus, yhteinen tulevaisuus, rakkaus ja lapset niin tärkeä asia omalle kumppanille kuin olet aiemmin uskonut. Tuohon päälle alat miettimään, mahtaakohan tuo vakikumppani olla kanssani vain, koska se mahdollistaa avioliiton, lapsille hyvän henkisen ja taloudellisen turvan ja toki helpotusta taloudelliseen tilanteeseen. Naisena saatat ajatella, oletko vain kotitalouskone ja perheen äiti ja mies käy tyydyttämässä rakkauden ja seksin tarpeensa muualla.
Nuo ajatukset kalvavat mieltä pahiten. Pitkälti tuo on itsetuntokysymys. Jos olisi riittävän vahva itsetunto, voisi ajatella että tottakai puolisoni rakastaa ehdottomasti minua ja sivusuhde oli vain pakoa arjesta.
Kun saat itsesi vakuuttuneeksi siitä, että oikeasti kumppanisi rakastaa ehdoitta sinua ja sivusuhde oli vain virhe mitä ei pitänyt tapahtua, voit ehkä alkaa pääsemään asiassa yli.
Vuodessa olen asiassa sen verran sujut, etten saa raivaria ihan joka kerta kun asia tulee mieleen. Mutta luottamus...Sitä en varmaan koskaan saa takaisin.
miehesi kanssa josset kerta pysty enään luottamaan häneen?
Petän häntä itse aina kun tilaisuus tulee kohdalle. Ei se vaihtamallakaan parane, kaikki miehet pettää. Ne jotka väittää muuta on hyväuskoisia hölmöjä.
Tiedän tarkalleen nuo tunnot ja ajatukset. Itse vastaavassa tilanteessa vaimon uskottomuuden kanssa. Itselläni kaikki tapahtunut sai aikaan sen, että oli pakko pysähtyä ja miettiä läpi kaikki elämän "perusasiat" eli perhe ja lapset, parisuhde, työ, kaikki. Nyt suhtautumiseni asioihin on erilainen, ehkä jollakinlailla skarpimpi. Itsetunnosta se myös on kiinni ja siitä kuinka hyvin on sinut itsensä kanssa. Itse olen joutunut käymään asiat läpi paitsi parisuhteessani myös oman pääni sisällä. Ja se ei ollut, ole eikä tule olemaan helppoa. Suurin uhka suhteelle on nyt se tietty kyynistyminen, joka tulee tuosta luottamuksen murenemisesta toiseen. Toisaalta, onko parempi elää elämää joka ei enää tunnu miltään vai elää elämää joka tuntuu välillä pirun pahalta mutta vastaavasti palkitsee välillä todella hyvillä hetkillä. Pää pystyyn, selkä suoraksi ja tuuleen!
Hienoa! Itsekin asiaa kokeneena ja paljon itsesäälissä rypeneenä oli niin hyvä lukee tekstiäsi. Et oot oikeesti pohtinut asioita. Mua ainakin valaisi ja pisti taas miettimään tartteeko oikeesti pilata elämäänsä itsesäälillä ja katkeruudella. Toivottavasti suhteenne kestää, sä ainakin tunnut sitä haluavan!
Kaikki miehet pettää? just joo.. itselläsi ei taida siis olla miestä..katkeraa
Paremmin en olisi voinut kuvailla petetyksi tulemista. Tunnut olevan henkisesti kypsä ja älykäs. Toivottavasti myös vaimosi ymmärtäisi sen. Parempaa hän ei varmasti löydä. Toivottavasti tiedät sen.
Toisen rakastamisen ja vihaamisen kanssa kamppailu varsinkin tuntuu niin tutulta. Anteeksi antaminen on mahdollista. Unohtamaan ei kuitenkaan voi ikinä.
se ettei oo itelläkään ihan puhtaat jauhot pussissa. Joten sen takia jaksan.
kun ottaa pettämisen sellaisena kuin se onkin: miehen vaihtelunhaluna. Jos kyse on taas vaimosta, niin se onkin sitten jo toinen juttu. Pettäjävaimoilla on usein tunteetkin pettämisessä mukana.
Vaimoilla on tosiaan tunteet useammin mukana ja silloin se on avioliiton jatkon kannalta tosi vaarallista.Kyllähän sen jotenkin kestää että vaimo on ottanut vierasta ja tyytynyt siihen.
Jos taas ihastuu toiseen mieheen ja tunteet tulee mukaan niin se on menoa.En minä ainakaan miehenä nauttis enää rakastelusta vaimon kanssa kun se kuitenkin ajattelis vaan sitä toista.
Mieheni on ollut minulle uskoton jo suhteemme alkuajoista asti. Ensimmäinen pettäminen tapahtui oltuamme alle vuoden yhdessä.. Muutama vuosi meni hiljaiseloa uskottomuusrintamalla, kunnes saimme lapsen. Lukuisia öitä poissa kotoa, tiedä missä huoraamassa.. Olin yksin, surullinen ja masentunut pienen lapsemme kanssa. Jaksoin hoitaa lapsen ja huushollin, muuhun eivät sitten voimat enää riittäneet. Mieheni ilmeisesti kyllästyi väsymykseeni ja oli aina kavereidensa kanssa baanalla. Viime syksynä hän jäi taas kiinni pelehtimisestä entisen työkaverinsa kanssa... Selittelyä, uskottelua ym. "se ei merkannut mitään"... Meni kauan aikaa ennen kuin pystyin elämään asian kanssa. Viime kesänä hän jäi kiinni mesettelystä jonkun baarissa tapaamansa misun kanssa.. Tämän jälkeen yhteisen laatuaikailtamme päätteeksi hän lähti kaverinsa kanssa oluelle ja samalla reissulla kävi taasen vieraissa vällyissä ja ilman kumia tietenkin.. Elokuussa firmansa yhteisellä risteilyllä tutustui paremmin erääseen kolleegaansa ja sen jälkeen alkoi taas yksi kiirastuli. Tekstittelyä, puheluita ja kaiken piti tapahtua salassa.. Lopulta tunnusti olevansa ihastunut kyseiseen naiseen.. Mitään konkreettista ei kuitenkaan kuulemma ole tapahtunut, kyseinen nainenkin elää omalla tahollaan parisuhteessa.. Tällä hetkellä eivät kuulemma ole muuta kuin työkavereita. Mutta enhän minä voi tietää..? Elikkäs kyllä miehilläkin on joskus tunteet mukana ja ne tunteet melkein lopetti meidän 7 vuotta kestäneen taipaleemme. Olemme kuitenkin päättäneet yrittää vielä yhdessä korjata asiat, vaikka mikään ei enää palaakaan täysin ennalleen. Anteeksi olen antanut, mutta en unohtanut..
Ei siitä oikein selviäkään, mutta ajan kuluessa mielipaha lievittyy ja tapahtuneesta tulee ikäänkuin osa elettyä elämää.
Vaikeudet voi mielestäni kuitenkin kääntää voimavaraksi, joka mahdollistaa myös parisuhteen henkisen kasvun. Tämä on tietenkin mahdollista vain jos molemmat osapuolet haluavat jatkaa yhdessä ja sitoutuvat yhteisen hyvän saavuttamiseen parisuhteessa.
Aika tekee ihmeitä! Muutaman vuoden kuluttua huomaat, että olet pirun vahva ihminen, vaikka nyt tuntuisikin ihan muulta.
Mielestäni tässäkin asiassa pätee sanonta "mikä ei tapa, niin vahvistaa".
Voimia sinulle ja perheellesi!
Pettämistäkin on monenlaista.Jos on hyvä parisuhde niin ei siitä tarvitse lähteä vieraisiin ainakaan tarkoituksella.
Yksi pano vaikka pikkujouluissa ei nyt tunnu kauhealta verrattuna suunnitelmalliseen sivusuhteen hakuun.Joillekkin sekin riittää eron syyksi.Jos sivusuhde vaihtuu seksistä tunteisiin niin silloin on parasta erota.Ei sellaista kestä kukaan jos toista osapuolta rakastaa,kyllä siinä menee luottamus täysin ja avioliiton tarkoitus ei ole luottamuksen palauttaminen.
Tietysti sitä voi jäädä avioliittoon ja yrittää rakentaa peruspilareita uusiksi mutta ei paljoa tarvita kun ne luhistuvat ja sitten on kaksi katkeraa ihmistä lisää tällä pallolla.