Millaset mahdollisuudet miehellä on vaatia yhteishuoltajuutta, vaikkapa kaks viikkoa äidillä ja kaks viikkoo isällä? Lapset alle kouluikäisiä ja ex-vaimo lähtenyt yhteisestä kodista? Kummallakin kaikki asiat kunnossa. Välimatka niin pitkä että ei onnistu joka toinen viikonloppu.
Miehen Mahdollisuus?
epätietoinen.
6684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä sekoita huoltajuutta(lähes aina yhteisuoltajuus, harvoin yksinhuoltajuus) ja tapaamisia (usein joka toinen vkl., mutta voivat olla laajat, esim joka toinen viikko).
Huoltajuutenne siis hyvin varmasti oikeudessakin määrättäisiin yhteishuoltajuudeksi, joka tarkoittaa että myös etävanhemmalla on oikeus osallistua mm. lastaan koskeviin juridisiin päätöksiin (esim. sukunimen tai uskontokunnan vaihtaminen).
Asia mitä oikeasti kysyt, voidaanko oikeudessa "määrätä" laajat tapaamiset... vastaus on yksinkertainen, käytännössä ei voida. Koska laajat tapaamiset edellyttävät erityisen hyviä ja toimivia välejä eronneilta vanhemmilta, ja jos tapaamisista joudutaan päättämään oikeudessa... ne eivät sitä voi olla.
MUTTA te vanhemmat voitte sopia tapaamiset kuten parhaaksi katsotte, ja vahvistuttaa sopimuksenne lastenvalvojalla.
Me olemme "vuoroviikotelleet" jo usean vuoden ajan, ja täytyy sanoa että vaikea kuvitella miten se voisi toimia jos asuisimme etäällä toisistamme. Ehkä päiväkoti-ikäisen lapsen kannssa jotenkin, mutta jo eskarilaisen kanssa olisi kohtuutonta "elää" kahdessa eri kunnassa tai kaupungissa. Koululaisen ollessa kyseessä mahdotonta...
välit mukamas vaikuttavat esim: viikko ja viikko tapaamisiin. Meillä ei jatkossa mitään puhuttavaa toisillemme. Joka tapauksessa välimatka on pitkä. Miksi oikeus ei voisi määrätä viikko ja viikko jos sen saa hyvin järjestettyä, miehen puolelta ainakin? Voin esim: olla joka toisen viikon vapaalla töistä ja tehdä taas seuraavalla viikolla takaisin. Lasten kanssa olla 24h/7.
Jo perinteiset "joka toinen vkl." tapaamiset onnistuvat kaikkien kannalta paremmin (eikä vähiten lapsen) jos vanhemmat pystyvät asiallisesti keskustelemaan lastaan koskevista asioista, siis ihan arkisista. Ja usko pois, vuoroviikottelussa se on välttämätöntä... väitän tietäväni mistä puhun.
Eikä tämä tarkoita, että lapsen vanhemmat (entinen avio- tai avopari) olisivat "ylimpiä ystäviä"... vaan että osaavat erottaa mikä heidän suhteessaan tulee jatkumaan ja mikä hoidettava kunniallajatkossakin (vanhemmuus), ja mitä ei enään ole (parisuhde). Jos asenne on: "Meillä ei jatkossa mitään puhuttavaa toisillemme." ... niin tilaa vaikeuksia huoltajuuden ja tapaamisten käytännön hoitamiseen, ja loppupelissä tuosta eniten kärsii juuri se lapsenne.
Oikeudessa ei määrätä laajoja tapaamisia, syistä joita kerroin... silloin sellaiset tapaamiset eivät olisi lapsen etu. Huomattavasti todennäköisempää olisi, että sinusta tulisi lähihuoltaja jos sitä vaadit... kuin ehdottamasi kaltaiset tapaamiset joissa olisit etävanhempi.
Välimatkan vuoksi järjestelyn olisi muututtava joka tapauksessa muutaman vuoden päästä, laajoissa tapaamisissa pitäisi ainakin lähteä oletuksesta että se voi jatkua kun lapsi mm. aloittaa koulutiensä.
Kuinka vanhoja lapsenne ovat? Olisiko heillä itsellään jotain mielipidettä? Tällainen vaihtoviikoin elämäminen on lapsille aika rankkaa. Ajattele itseäsi, että vaihtaisit asuinpaikkaa vuoroviikoin... Yksi vaihtoehto voisi olla jotkin pidemmät ajat luonasi, esim.. loma-aikoina.
Toivottavasti pääsette koko perhe yheisymmärrykseen, itse vanhempana olisin valmis kärsimään lasten edun vuoksi.
Nyt tilanne on, että mies pitää lapsia joka toinen viikonloppu... eivät aina haluaisi mennä, mutta olen pakottanut (ei mitään kauhua vaan pitkästymistä lähinnä) jotta voisivat pitää yhteytensä isään...
isäänsä mutta eivät osaa vielä päättää/sanoa, tai siihen ei uskota. Itse ajaisin lasten etua niin että voisimme yrittää, erkaannuimme töiden takia toisistamme ja emme puhuneet asioista. Nyt vaimo ei halua enään yrittää. Luultavasti on löytänyt uuden.
Meillä vuoroviikottelu (paperilla olen se etävanhempi), ollut jo varsin pitkään. Toimiakseen edellyttää tietenkin lapsen tahdon lisäksi hänen vanhempiensa hyviä välejä. Eikä vain sitä, myös mahdollisten uusien puolisoiden hyväksyttävä järjestely, ja osattava suhtautua toisiinsa neutraalisti – tämän osalta olen ollut kai onnekas tai me vanhemmat taitavia.
Lapsella oltava aidosti kaksi kotia vuoroviikottelussa, matkalaukun kanssa ei kuljeta. Ja kotien oltava kohtuullisen lähellä toisiaan, lapsella yksi koulu (tai päiväkoti) lienee sanomattakin selvä asia.
Kustannuksia vuoroviikottelu lisää, lapsella mieluiten oltava tupla vaatteet ja lelut, kahdet sukset ja luistimet, kuin myös fillari tai potkulauta. Vuoroviikottelu ei myöskään välttämättä merkitse ettei etävanhempi maksaisi elareita, riippuu vanhempien maksukyvystä.
Erostamme huolimatta mielestämme tämä tilanne hyvä, eli missä lapsellamme on kaksi kotia, joihin kumpaankin menee mielellään. Ja olemme varmoja, että pojalle tämä muista vaihtoehdoista paras. Lapsella on kaksi kotia missä tasapainoinen arki, rajat ja kasvatusperiaatteet molemmissa samat (juuri tämä vaatii hyviä suhteita exien välillä)… ja molemmissa kodeissa lapsella oma paikkansa.