Ujo, hiljainen, tunteitaan ilmaisematon, arka. Ei näillä eväillä parisuhdetta rakenneta. Menee kuukausi ennenkuin alan puhumaan ja rentoudun omaksi itsekseni. Alussa saatan jaksaa näytellä puheliaampaa mutta se jotenkin jää ja seurauksena on hissukka josta ei saa mitään irti. Miehet kiinnostuvat nopeasti ulkonäköni takia mutta kiinnostus laskee yhtä nopeasti kun eivät saa minusta mitään. Ja kukaan ei halua olla suhteessa josta ei itse saa mitään. Olen epävarma itsestäni ja kiusaannun helposti tilanteissa. Tuntuu luonnottomalta koskettaa toista, saattaa johtua etäisistä perheväleistä yms.kun en ole tottunut koskettamaan ihmisiä. Pidän kuitenkin kosketuksesta, en vaan uskalla tehdä siinä aloitetta. En vaan osaa ottaa rennosti ja halata ja hyväillä tuntematta oloani tyhmäksi. Pidän itseäni alempiarvoisena enkä jotenkin usko että seurani olisi kenellekään niin ihmeellistä ettei kaipaisi muita. Pelottavaa ajatella että hänellä olisi sitten vain minut ja vain minun harteillani olisi ihmisen onnellisuus ja vain minusta riippuisi, paljon hän hellyttä saa. On siinä vastuuta. Ja jos ei anna tarpeeksi itsestään, peli on menetetty.
Miten avoimemmaksi minun pitää ensin muuttua ennenkö voin haaveilla seurustelusuhteesta?
Miten avoimemmaksi minun pitää ensin muuttua ennenkö voin haaveilla seurustelusuhteesta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hyvä kysymys. Olen usein miettinyt samaa.
Ei sinun tarvitse muuttua avoimemmaksi tai seurallisemmaksi jne... ollenkaan. Sinä olet juuri sellaine kuin olet ja muiden ihmisten on (myöskin sinä itse) on hyväksyttävä sinut sellaisena kuin olet.
Minäkin olen hyvin ujo, arka, hiljainen jne... ja mieheni on luonteeltaan paljon puheliaampi ja avoimempi kuin minä, mutta ei se ole häntä koskaan haitannut, koska hän rakastaa minua sellaisena kuin minä olen.
Vaikka nyt ajattlet mitä, jonain päivänä tapaat miehen, joka rakasatuu sinuun juuri sellaisena kuin sinä olet. Kohdallesi on vaan sattunut huonoja tyyppejä, mutta joskus kohtaa sen oikean, joka hyväksyy ja rakastaa sinua sellaisena kuin mitä sinä olet.
sun pitäs vaan kokee mut d;)
siinpä se.
Sama juttu mulla, ulkoisesti miehille kelpaan kyllä, mutta kun en vaan vielä oo osannu avautuu ja olemaan rennosti suhteet on loppuneet sitten. Jonninjoutava smalltalk menee kyllä usein sujuvasti ensin, mutta kun pitäis oppia tuntemaan toista enemmän ja syvemmin en osaa avautuu, johtuu varmaan ihan lapsuudesta myös mulla. Mut toivo elää vielä et löydän itselleni silti joskus hyvän parisuhteen. Mun pitkäaikaisena haaveena ois et lähtisin ulkomaille kohta opiskeluitten jälkeen töihin ja saada aloitettuu itteni kans jotenkin alusta (ainakin lomilla ulkomailla oon ollu kuin toinen ihminen, erilainen kulttuurikin ja se että saa olla täysin anonyyminä on varmaan ollu helpottava tekijä ton avoimuuden suhteen). mut tsemppii sulle kans, tunnistin myös itseni siitä mitä kirjoitit :)
Löydät kyllä ihmisen joka jaksaa odottaa.
Minä löysin aikoinaan (arkana ja kokemattomana yms.) miehen jolla ei ollut kiirettä.. seurusteltiin ensinnäkin lähes puoli vuotta ennenkuin edes sänkyyn mentiin =)
Ei meillä kotona mitään tunteita näytetty tai niistä puhuttu. Mun omassa elämässä asia on sitten toisin, mutta olen aikamoinen erakkoluonne (harrastuksia myöten) ylipäänsäkin joten ei silleen tule leiskuttua ainakaan sanallisesti ulos.
ja jaksan ihmetellä vielä tänäkin päivänä, miten olen ylipäätään saanut miehen ja olen avoliitossa nykyään! mutta tämä on täysin mieheni ansiota, hän jaksoi olla kärsivällinen, ja hyväksyy minut tällaisena. mistä olen ikuisesti kiitollinen.
(mutta käy välillä mielessä, että olen hänen kanssaan vain sen takia, kun hän oli ainoa, joka jaksoi odottaa avautumistani... nimittäin tunsin kyllä ihastumisen tunteita muihinkin, mutta kukaan ei sitten tällaista ihmistä jaksanutkaan)
pirullinen ongelma tämmöinen ujous, ja minä myös uskon että lapsuudesta tämä juontaa juurensa (en esim. muista että äiti tai isä olisi kertaakaan pitänyt sylissä tai halannut!)
Ei tuo ole mikään ongelma naisilla. Mies jos sattuu olemaan ujo niin se on sama kuin leikkaisi kikkelinsä puutarhasaksilla poikki. Naisille taas... no sanotaanko että ottajia riittää, etenkin jos ulkonäkä on kunnossa. Joten älä valita jos et tiedä millaista on olla TODELLINEN hylkiö parisuhdemarkkinoilla.
Niin, tuossa juuri sanoinkin että miehet kyllä kiinnostuvat ja mielenkiinnolla käyvät muutaman kerran treffeillä, mutta siihen se jääkin. En ole saanut aikaan mitään seurustelusuhdetta, kaikki jää lyhyeen. Mutta onneksi nyt sentään tuo ulkonäköpuoli on kunnossa, olen siitä hyvin kiitollinen, täytyy myöntää. Mutta se kun ei vaan riitä pitemmän päälle! Eli on se ongelma jos haluaa jotain muutakin kuin viikon tai kuukauden tapailun.
minkä ikäinen oikein olet? veikkaan että aika nuori vielä.. Mä sain ekan poikaystävän vähän ennen kun täytin 20v.. Sitä ennen ei mistään tullut mitään vakavampaa, vaan miehet häipyi aina muutamien treffien jälkeen.. En myöskään pysty olemaan oma itseni oikeastaan kenenkään kanssa heti alussa, ihan sama mitä sukupuolta ne edustavat, miesten kanssa kylläkin vielä vaikeampaa.. No löysin sen mun ekan poikaystävän, yllätys yllätys, netistä.. tai se löysin mut, yhdestä galleriasta ..:) Suhde kesti jopa 2v.. Nyt erottiin vähän aikaa sitten ja tuntuu silti vaikeaa tutustua uusiin miehiin.. Mutta olen huomannut miten iän myötä musta tulee avoimempi, olen kans hyvännäköinen, ja miehet huomaa helposti.. Mutta kyllä tuo iän myötä helpottuu ja seurustelu on paljon parempaa kun ei ole enää tyhmä teini vaan nuori aikuinen..