Minun poikani Markus kuoli 2vuotta sitten.
Edeleen poikani kuolema on mielessäni.suruni ei ole laatunut,vaikka ehkä olis pitännyt sillä Markuksen kuolemasta on jo 2 vuotta aikaa.Markus oli minun elämässäni kaikki kaikessa .Hän lohdutti minua kun erosin miehestäni.Markus sanoi mitä sä äiti itket,olehan minä tässä äiti.
markus oli kiitollinen kun oli ruokaa ja rakastava äiti ,vaikka 'iti oli ulkomaalainene nainen.
Edeleen poikani kuolema on mielessäni.suruni ei ole laatunut,vaikka ehkä olis pitännyt sillä Markuksen kuolemasta on jo 2 vuotta aikaa.Markus oli minun elämässäni kaikki kaikessa .Hän lohdutti minua kun erosin miehestäni.Markus sanoi mitä sä äiti itket,olehan minä tässä äiti.
markus oli kiitollinen kun oli ruokaa ja rakastava äiti ,vaikka 'iti oli ulkomaalainene nainen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei se suru varmaan koskaan kokonaan häivy, ehkä se vain pikku hiljaa laantuu.
Surullista.
Toivottavasti sinulla on läheisiä ihmisiä, joihin voit tukeutua.
Ehkä joku seurakunta olisi sinua lähellä, jonne voisit mennä puhumaan sielunhoitajan kanssa? Oletko saanut suruusi kenenkään apua?
Voimia ja jaksamista sinulle. Koita muistaa sitä kaunista mitä jaoitte, ja unohtaa sen, miten hänestä jouduit luopumaan. Hän elää aina sydämessäsi.
Kiitos osaan ottoasta!
enpä joo suuri saanut mitään apua seurakunnaltalta.
Oon niin yksin itua itkien.Olen yksin vieraassa maassa kulkien.Markus poikani oli elämäni valo joka loisti elämän valoa,joka on nyt poissa ja minä elän yksin.Suru on minun rinnallani aina kuin ystäväni.
saattaisi olla tästäkin tuntemattomien kanssa kirjoittaessasi. Suru on musertava kaikessa karmeudessaan. Se todella jättää niin yksin, kukaan toinen ei sitä voi ottaa ei edes samankokenut! Se on niin omaa. Muistathan näin hoitaa itseäsi, esim. tälle palstalle kirjoittaen. Kirjoita [email protected] kirjoita ja pura surua puhuen. Yksin ei saa nyt jäädä. Koin sen itse kun hylkäsin kaikki. Sekin vaihe meni ohi, sen "laskua" maksan ehkä loppu elämäni. En halua kenenkään toisen joutuvan sille tielle. Itse pelastuin kai siksi, että olen varoittamassa läheisiäni siitä tiestä.
Älä jää yksin surusi kanssa, hakeudu ihmisten seuraan. Vaali poikasi muistoa ja sitä rakkautta joka välillänne oli, muistoistasi sinun ei tarvitse koskaan luopua. Muista kuitenkin että varmastikkin poikasi haluaisi että voisit olla taas jonain päivänä onnellinen etkä enää itkisi!
Rakkautta, iloa ja valoa sinulle!